Vanha Testamentti Uusi Testamentti Uskonoppi Kirjoituksia eri teemoista Evästä vuoden jokaiselle viikolle C.O.Roseniuksen Elämän  Leipää
Teemoja
Ajan ilmiöistä
Sielunhoidosta
Uskonelämästä

Haku näiltä sivuilta

HURMOS JA HURMAHENKISYYS
Olavi Peltola


Kristillisen uskon ydin on Jeesuksen Kristuksen sisällisessä tuntemisessa. Jos se puuttuu, minulta puuttuu kaikki. Todellinen kasvu kristittynä on kasvua Herramme ja Vapahtajamme armossa ja tuntemisessa (2 Piet 3:18). Se on tavallista arkista elämää luottamuksessa Jeesuksen lupauksiin iankaikkisesta elämästä. Se on päivittäistä elämää syntien anteeksiantamuksessa. Se on kamppailua uskon säilyttämiseksi loppuun asti.

Mitä sitten tarkoittaa hurmos ja hurmahenkisyys? Vaikka emme tietäisi kovin tarkasti, mistä siinä on kysymys, todennäköisesti koemme asian jotenkin kielteisenä, ehkä pelottavanakin emmekä itse haluaisi olla hurmahenkisiä.

Raamatussa kerrotaan kuningas Saulista kuinka Herran henki tuli häneen ja hän joutui hurmoksiin (1 Sam 10:10,13). Myöhemminkin hän joutui hurmoksiin sillä tavoin, että hän riisui vaatteensa, kaatui maahan ja makasi alastonna (1 Sam 19:23-24). Hurmoskokemus ei millään tavoin koskettanut hänen omaatuntoaan. Myös Baalin profeetat joutuivat hurmoksiin huutamalla yhä kovemmin (1 Kun 18:29). Samoin Bileamista sanotaan, että Jumalan henki tuli häneen ja hän näki näkyjä, lankesi loveen ja silmät avattiin (4 Moos 24:4). Myös Uuden testamentin puolella kerrotaan kuinka Pietari joutui hurmoksiin ja näki näyn (Apt 10:10). Samaa kerrotaan Paavalista (Apt 22:17).

Hurmos on voimakas kokemus. Se tempaa ihmisen mukaansa. Se ei ole ilmiönä vain raamatulliseen uskoon kuuluvaa. Kohtaamme hurmosta kaikissa maailmanuskonnoissa. Aina kielilläpuhumiseen, profetoimiseen, rukouksella parantamiseen ja kaatumiseen liittyy hurmosta. Kaikkia näitä ilmiöitä esiintyy myös eri uskonnoissa.

Hurmos on kuin työkalu, väline. Sitä voi käyttää Jumalan henki, ihmisen oma henki (Hes 13:17) tai demooniset henget. Usein se tarttuu toisista kuten Saulin kohdalla. Se voidaan saavuttaa myös määrätyllä menetelmällä.

Oikea hurmoksellisuus on aina oltava alistetussa ja palvelevassa asemassa. Sitä ei tule tavoitella. Jos sellainen kokemus tulee, niin tulkoon. Se ei nosta kokemuksen saanutta Raamatun sanan yläpuolelle. Jokainen hurmoskokemus pitää arvostella Raamatulla. Jos ihminen ei suostu kokemustensa arvosteluun, hänestä tulee hurmahenkinen ja hän eksyy.

Ratkaisevaa on hurmoskokemuksen sisältö, se, minkä asian se tuo esille, ei itse kokemus. Saatan olla epävarma hurmoskokemuksen luonteesta. Silloin eräs testi on: "Kun se, mitä hän on puhunut, ei tapahdu eikä käy toteen, niin sitä sanaa Herra ei ole puhunut; julkeuttaan se profeetta on niin puhunut; älä pelkää häntä" (5 Moos 18:21-22).

Älä etsi hurmoskokemuksia. Etsi Kristuksen todellista tuntemista. Hurmoksen avulla et sitä saavuta. Kristuksen tunteminen on nimenomaan hänen ristinsä tuntemista, osallisuutta hänen sovituskuolemaansa ja hänen kärsimyksiinsä.


Ajan ilmiöistä