Vanha Testamentti Uusi Testamentti Uskonoppi Kirjoituksia eri teemoista Evästä vuoden jokaiselle viikolle C.O.Roseniuksen Elämän  Leipää
Teemoja
Ajan ilmiöistä
Sielunhoidosta
Uskonelämästä

Haku näiltä sivuilta

YKSIN KRISTUS
Olavi Peltola

Jeesus - kaiken keskus

Mikään ei ole sen merkittävämpää ja keskeisempää kristillisessä uskossa kuin Jeesus Kristus. Hän on kaiken keskipiste ja kaiken lähde. Hän on kristillisen uskon pääsisältö. Hänen persoonansa hallitsee kaikkea, läpäisee kaiken ja hän on kaikessa läsnä. "Kristus on kaikki" (Kol 3:11). Jos tunnet Jeesuksen, on kyllin, vaikka et muuta tuntisikaan. Jos et tunne Jeesusta, ei merkitse mitään, vaikka oppisit kaiken muun (Bugenhagen).

Jos kuuntelemme kirkon historiassa sellaisten ihmisten todistuksia, jotka ovat todella oppineet tuntemaan Jeesukseen niin tuntuu siltä kuin he eivät millään löytäisi sanoja kuvatessaan Jeesuksen suuruutta ja merkitystä. Parasta Lutherissa ja Roseniuksessa on juuri se, että heidän kirjoituksissaan tulee jatkuvasti tavalla tai toisella esiin Jeesuksen ja hänen sovituskuolemansa suunnaton merkitys ja arvo. Jeesus on täyttänyt heidän sydämensä vuosikymmeniä pulppuavalla kiitollisella ihmettelyllä.

UT kertoo ihmisistä, joille Jeesus oli kaikki kaikessa

Uuden testamentin sivuilla kohtaamme monia sellaisia ihmisiä, jotka ovat Jeesuksessa ja hänen tuntemisessaan löytäneet elämäänsä todellisen aarteen ja rikkauden. Millaisen ihmettelevän ja kiitollisen ilon lähteen he ovatkaan löytäneet Jeesuksessa! UT on kirja ihmistä, joiden elämä kaikkien vaivojen ja kärsimysten ja lopulta jopa julman marttyyrikuolemankin edessä on ollut kuin Psalmiin 23 sovellutusta: Mitään ei ole heiltä puuttunut, kun heillä on ollut Jeesus. Jeesus on virvoittanut ja vienyt oikealle tielle - iankaikkisen elämän tielle. Kun ajalliset elämän kohtalot ovat vieneet pimeään, jopa kuolemanvarjon laaksoon, ei ole tarvinnut pelätä mitään pahaa. Herra on ollut heidän kanssaan, heidän vierellään lohduttamassa ja rohkaisemassa. He ovat omistaneet iankaikkisen elämän jo nyt.

Siksi heidän ajallisen elämänsä malja on ollut ylitsevuotavainen. Heillä on ollut elämä ja yltäkyllin yksi Jeesuksessa (Joh 10:10). He ovat juoneet Jeesuksen anteeksiantavan rakkauden vettä niin, että se on muuttunut heidän sisimmässään lähteeksi, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä (Joh 4:14). Jeesuksen luona ei koskaan ole ollut nälkä ja hänen uskoessaan ei koskaan ole tarvinnut olla janoissaan (Joh 6:35). Sydän on löytänyt todellisen täyttymyksen jo tässä elämässä uskossa Jeesuksen läsnäoloon.

Miten rohkeasti Paavali Rooman vankilassa mestausuhan edessä kirjoittaakaan: "Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa" (Fil. 3:7-11). Tänäänkin uskova elää Kristuksen kärsimyksen ja kuoleman osallisuudessa. Tänäänkin elämä kohtelee häntä kuin teuraslammasta, jota alituisesti raastetaan ja revitään ja lopulta tapetaan. Kuitenkin hän saa riemuvoiton rakastavan Jeesuksen kautta (Room 8:36-37).

Kristus on koko Raamatun ydinasia

Raamattu on Jumalan sanaa nimenomaan siksi, että sen varsinaisena sisältönä on lihaksi tullut Jumalan sana, Jeesus Kristus. "Jos otat Kristuksen pois Raamatusta, mitä muuta siitä enää löydät" (Luther). Vasta todistus Kristuksesta tekee Raamatusta sen mikä se on, niin kuin aurinko tekee päivästä päivän. Raamattu kokonaisuudessaan todistaa Jeesuksesta: "Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta" (Apt 10:43).

Kristus-todellisuuden tähden Raamattu saa meidän elämässämme aivan ainutlaatuisen arvon ja merkityksen. Mikään muu kirja ei välitä meille niin totuudellista ja läheistä kuvausta Jeesuksesta. Raamatun äärellä koen Jeesuksen läsnäolon kaikkein voimakkaimmin. Hän kohtaa minut ihmeellisen henkilökohtaisella tavalla juuri Raamatun sanoissa. Raamattu on Jumalan sanaa, sillä se "antaa minulle Jeesuksen Kristuksen kirkkaana ja puhtaana" (Luther).'

Lähetyskenttien todistuksia Jeesuksen arvosta

Kylväjän Japanin lähetti Mailis Janatuinen kirjoittaa rukouskirjeessä 4/97 matkaltaan Mongoliasta: "Eräänä päivänä kävin Sharhatissa, (Ulanbataarin) köyhien kaupunginosassa, vierailulla. Pääsin kylään erään kristityn rouvan jurttaan. Köyhyys paistoi joka nurkasta, lapsetkin olivat langanlaihoja - varmaan siksi, että he eivät saa syödä mahaansa täyteen koskaan. Äiti oli töissä mielisairaalassa - hän on sairaanhoitaja - mutta palkka ei ole enempää kuin satanen pari kuussa. Ei sillä summalla voi elää edes Mongoliassa. 'Kommunismin aikaan meillä kaikilla oli ruokaa', huokailevat köyhät tuossa maassa, missä työttömyysprosentti on melkein 50%:n luokkaa.

Rouva M. (en osaa ääntää noita nimiä) tarjosi minulle paljasta leipää. Suolaisen teen kävi pikkutyttö keittämässä naapurissa, sähköä ei tässä jurtassa ollut. 'Mikä on mielestäsi parasta kristityn elämässä?' kysyin rouva M:ltä, joka on hiljakkoin kastettu. 'Se että Jeesus antaa minulle voimaa kestää kylmää ja nälkää ja kaikkia muita elämän murheita. Ennen minulla ei ollut mitään eikä ketään, joka auttaisi. Ensimmäinen mieheni kuoli., toinen on alkoholisti. Mutta nyt minulla on Jeesus.' Ja taas minä puhkesin itkuun enkä saanut sanaa suustani. En olisi ikinä osannut odottaa tuollaista vastausta. Kun lopulta sain puhekykyni takaisin, pidin tulkin välityksellä rukoukset ja pyysin tälle 30-vuotiaalle neljän lapsen äidille apua ja voimaa ylhäältä."

Toisena lähetyskentän todistajana on muslimista kristityksi kääntyneen pakistanilaisen tohtori M. A. Q. Daskawien kirjoitus: "Kristuksessa olen löytänyt Jumalan. Kristus on Jumalan kouriintuntuva ilmentymä. Missä määrin kykenen ymmärtämään häntä, siinä määrin voin sanoa millainen Jumala on. Uskon Jumalaan siksi, että uskon Kristukseen. On myös päinvastoin; jollen uskoisi Kristukseen, en uskoisi Jumalaankaan. Hän on arvollinen, enemmän kuin arvollinen saamaan sydämeni palavimman palvonnan ja syvimmän rakkauden, sillä hän rakasti ensin minua ja lunasti minut. Hän on osoittanut, että tämän hämmentävän maailmankaikkeuden takana on rakastavan Isän sydän. Tätä emme voi millään hinnalla ostaa eikä sitä voi kukaan muu tehdä todelliseksi kuin Kristus.

Hänessä ilmestyi meille Jumalan rakkaus ja hänessä ovat kätkettyinä kaikki tiedon ja viisauden aarteet. Hän on vastaus siihen monivuosisataiseen ihmispyyntöön, että kaikkivaltias Jumala jättäisi taivaat ja tulisi alas, jotta ihmiset voisivat nähdä näkymättömän Jumalan, jota he palvovat. Kristuksen tunteminen merkitsee myös, että meillä on elämä. Se merkitsee kaiken sen parhaan tuntemista, mitä elämällä on tarjottavana ja minkä puolesta nähdä vaivaa. Hänessä täyttyvät elämän syvimmät kaipaukset, elämä saa tosi sisällyksensä. Hänestä erillään elämä ei ole elämisen arvoista. Ne, jotka eivät ole löytäneet Kristusta, eivät vielä tunne sitä elämän valtamerta, josta ihminen voi juomistaan juoda sen kuitenkaan tyhjentymättä. Tämä asia täyttää elämän ilolla ja rauhalla" (SLS Vuosikirja 1973).

Jeesus Kristus on todellinen Jumala ja todellinen ihminen.

Otamme esille Jeesuksesta Kristuksesta vain kolme tärkeää asiaa. Ensinnäkin hän on Jumala, Jumalan ainosyntyinen Poika. Hän syntyi ihmiseksi Betlehemissä ajanlaskumme alussa.

Jeesuksen persoona on meille täysin ylivoimainen ilmaistavaksi inhimillisin sanoin ja käsittein. Jeesus on ja jää meille salaisuudeksi. Hän on aina jotain paljon enemmän ja suurempaa kuin mitä pystymme ymmärtämään ja sanomaan. Ainoa oikea asenteemme hänen edessään onkin vaikeneminen ja palvominen! Meidän ei tule selitellä kuka Jeesus on, vaan antaa hänen vallata sydämemme ja koko olemuksemme.

Kuitenkin ihmisinä uskaltaudumme jotain sanomaan Jeesuksesta. Teemme sen siksi, koska meidänkin ajassamme on monenlaisia Jeesuksesta puhuvia opettajia.

Voidaksemme erottaa oikeat Jeesuksen todistajat harhauttavista, on meille annettu avuksi ensimmäisten vuosisatojen aikana syntyneet lyhyet ja ytimekkäät uskontunnustukset. Ne sisältävät yhteenvedon Raamatun keskeisimmästä sanomasta.

Siksi on hyvä kuunnella huolella vanhan Athanasioksen tunnustuksen sanoja Jeesuksesta: "Meidän Herraamme Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on Jumala ja ihminen. Jumala on hän Isän olennosta, ennen kaikkia aikoja syntynyt. Mutta ihminen on hän äitinsä olennosta, ajassa syntynyt. Täydellinen Jumala ja täydellinen ihminen, järjellisellä sielulla ja inhimillisellä ruumiilla. Isänsä vertainen jumaluuden puolesta ja vähempi Isää ihmisyyden puolesta. Ja vaikka hän on Jumalan ja ihminen, ei kuitenkaan ole kahta Kristusta, vaan yksi".

UT alkaa Jumalan ihmiseksi tulemisesta. Se tapahtui määrättynä aikana (Luuk 2:1-2), määrätyssä paikassa (Matt 2:1,5; Miik 5:1)), tietystä naisesta syntyen (Luuk 1:26-27; 2:6-7; Jes 7:14), poikana, joka sai nimekseen Jeesus (Matt 1:25).

Jeesuksen sikiäminen Pyhästä Hengestä ja syntyminen neitseestä on kristilliselle uskolle mitä todellisin tapahtuma tässä maailmassa. Se on myös ainutlaatuinen ja ainutkertainen maailman historiassa. Se ei ole toistunut eikä tule toistumaan. Kristillinen kirkko ei voi tästä totuudestaan antaa periksi nykyaikaiselle luonnontieteelliselle ajattelulle. Siinä Jumala vapaalla, kaikesta riippumattomalla teolla on tehnyt mahdottoman mahdolliseksi. Olemme "ilmoitetun salaisuuden" edessä (Room 16:26). Asia on mitä luonnollisin: Äidin kohdussa sikiää Pyhän Hengen vaikutuksesta poika, joka ajallaan syntyy todellisena ihmisenä. Kuitenkin hän on Jumalan Poika - todellinen Jumala. Kyseessä on meille täysin käsittämätön Jumalan teko.

Tämä ihme osoittaa Jeesuksen ainutlaatuisuuden ihmisten joukossa. Hän ei ole vain langenneen ihmissuvun jäsen, ihminen ihmisten joukossa. Hänen alkuperänsä on hamasta muinaisuudesta. Hän on turmeltuneen ihmiskunnan ulkopuolelta ja vapaa perisynnin vaikutuksesta.

"On vain yksi lääkäri, ruumiillinen ja samalla hengellinen, syntynyt ja ei syntynyt, lihaan tullut Jumala, kuolemassa tosi elämä, Mariasta ja Jumalasta, kärsimyksen alainen ja sitten ilman kärsimystä, Jeesus Kristus, meidän herramme" (Ignatius, n. v.110 jKr.).

Tämä kaikki Jeesuksessa on käsinkosketeltavaa ja niin todellista. "Jeesus Kristus oli Daavidin sukua, Mariasta syntynyt, hän todella söi ja joi, todella sai ravinnon osakseen Pontius Pilatuksen aikana, todella ristiinnaulittiin ja kuoli..., joka todella herätettiin kuolleista" (Irenaeus, k. n. 200 jKr).

Jeesuksessa Kristuksessa Jumala ja ihminen yhtyvät niin, että "nämä läpitunkevat toisensa, täydentävät toisiansa, asuvat toisissaan ja omistautuvat toisilleen" (Osmo Tiililä). Hän on syntynyt ja kuitenkin syntymätön, kuuluu tähän aikaan ja kuitenkin on osallinen Jumalan iankaikkisuudesta. Kristus ei ole ihmiseksi muuttunut Jumala eikä Jumalaksi muuttunut ihminen. Vain hänessä Jumala on ihminen ja ihminen on Jumala. Kaikissa Jeesuksen elämänvaiheissa alkaen syntymästä aina kärsimiseen ja kuolemaan asti kohtaamme todellisen ihmisen ja todellisen Jumalan. Siksi hän voi sekä ymmärtää että auttaa meitä.

Hän on Daavidin poika ja Daavidin Herra (Matt 22:45), hän on ensimmäinen ja viimeinen (Ilm 1:17-18), Marian poika ja Korkeimman Poika (Luuk 1:31-32). Kaikessa mitä Jeesus tekee Jumalana, hän on myös samalla ihminen. Kaikessa mitä hän tekee ihmisenä, hän on samalla Jumala. Tämä ihminen on totisesti Jumala (Joh 20:28; Tiit 2:13; 1 Joh 5:20; Room 9:5; 1 Tim 3:16).

Tässä on suuri kolmiykseisen Jumalan salaisuus, jota ihmisenä emme koskaan tule tyhjentävästi ymmärtämään. Mikä kiitoksen ja palvonnan aihe se onkaan uskovalle sydämelle läpi koko ajallisen elämän!

"Aloita Kristuksesta taitosi ja tutkimuksesi ja anna sen myös siihen jäädä ja siinä pysyä ja mihin sinua omat ajatuksesi tai mikä muu tahansa vieneekin ja opastaneekin, niin sulje vain silmäsi ja sano: Minä en saa enkä tahdo tietää muusta Jumalasta kuin hänestä, joka on Jeesuksessa Kristuksessa" (Luther).


Jeesus Kristus syntiemme sovittajana

Toinen tärkeä näkökulma Jeesukseen on hänen kuolemansa ristillä ja ylösnousemuksensa. Hän riippui ristillä Golgatan kukkulalla Jerusalemin ulkopuolella kolmisenkymmentä vuotta syntymänsä jälkeen. Kenties tuo kohtalokas perjantaipäivä oli seitsemän päivä huhtikuuta vuonna 30.

Siinä hän on ihmisten käsiin joutuneena ja voitettuna. Raamattu sanoo, että "hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko" (1 Kor 13:4). Hän oli todella niin heikko, että jokainen ohitse kulkeva pikkupoikakin saattoi sylkäistä hänen päälleen. Jälleen kohtaamme erään uskomme suurimman salaisuuden. Jumala ei voita ja luo uutta näkyvällä kaikkivaltiaalla voimallaan, vaan heikkoudellaan.

Athanasioksen tunnustus käyttää tästä uskomme totuudesta seuraavia sanoja: "Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden, astunut alas helvettiin, noussut kuolleista, astunut ylös taivaisiin, istunut Isän oikealle puolelle."

Jokainen uskontunnustus Jeesuksesta Kristuksesta huipentuu hänen ristinkuolemansa ja sen seurauksiin. Jeesus tuli ihmiseksi meidän syntimme sovitukseksi ja vain hän antaa meille - kuolemaan tuomituille - elämän (1 Joh 4:9-10).

"Hän on kärsinyt meidän pelastuksemme tähden". Hänen heikossa ja runnellussa ruumiissaan tapahtuu jotain sellaista, jonka arvon ihminen voi tajuta koko kirkkaudessaan vasta ajan rajan tuolla puolen.

"Me olimme Jumalan vihamiehiä, joiden kohtalona olisi ollut tuhoutua Jumalan vihan aikanaan purkautuessa. Me emme älynneet emmekä tahtoneet tehdä mitään asian auttamiseksi. Jumala kuitenkin rakastaa myös vihamiehiään ja on siksi antanut Poikansa kuolla meidän sijastamme ja niin sovittaa meidät Jumalan kanssa eli lopettaa vihollisuuden Jumalan ja meidän välillämme, jotta me aikanaan pelastuisimme eikä tuleva viha kohtaisi meitä" (Jukka Thurén).

Raamatussa sanotaan kuinka "sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi." "Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan." "Jumala on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta" (2 Kor 5:18-21). Nyt Jeesus sovitusuhrina peittää ihmisen epäpuhtauden ja näin lepyttää Jumalan ja kääntää hänen vihansa pois ihmisestä. Tästä Jumalan sovittavasta toiminnasta Pojassaan profetoi ihmeen kirkkaasti Jesaja (Jes 53).

"Ristissä Jumalan tuomitseva vanhurskaus ja pelastava rakkaus yhdistyvät samaan tekoon. Risti kertoo voimakkaimmin Jumalan tinkimättömyydestä kaikkea sitä kohtaan, mikä on hänen majesteettiaan vastaan. Samalla se todistaa voimakkaimmin rajattomasta, sovittavasta, ehdoitta anteeksi antavasta rakkaudesta. Siinä Jumala on minun puolellani, täysin varauksetta, sellaisena kuin olen saastaisena ja kapinallisena. Siinä minä pääsen suojaan Jumalan avoimeen syliin, juuri niin epäpyhänä ja kurjana kuin olen" (Agne Nordlander).

"Jotteivät ihmiset ikuisesti eksyisi taivaasta, rakkaus niin sanoaksemme veti Jumalan itsensä alas taivaasta, puki hänet lihaan ja vereen, yhdisti Luojan luomakuntaan, sulki hänet neitsyen kohtuun, puki hänet ryysyihin ja laski hänet seimeen. Eikä tässä vielä kyllin: köyhyydessä ja taisteluissa eletyn elämän jälkeen rakkaus löi Kristuksen maahan Getsemanessa, kahlehti hänet, sitoi ja sylki häntä, kruunasi hänet orjantappuralla, iski naulat hänen käsiinsä, ripusti hänet ristille, antoi hänelle katkeran kalkin juotavaksi ja vei hänet viimein kuolemaan, ja kaikki tämä hänen vihollistensa puolesta" (Quenstedt).

Vain sovituksen seurauksena ihmisten syyllisyyden otetaan pois ja Jumalan ja ihmisen välinen suhde korjaantuu. "Sinä joit sappea saadaksesi meidät vapaiksi katkeruudesta; sinä joit etikkaa ottaaksesi pois meidän velttoilumme; sinä kärsit pilkkaa vihmoaksesi meidät taivaan kasteella, sinua ruoskittiin, että me saisimme keskelle katoavaisuutta ikuisen elämän; sinut kruunattiin piikkikruunulla, että sinä voisit kruunata rakkauden ikivihrein seppelein ne, jotka uskovat sinuun; sinut laskettiin hautaan, että me pääsisimme osallisiksi uuden luomisen armosta nyt ja halki kaikkien aikojen" (200-300-lukujen liturgiasta).

Jeesus Kristus tulee takaisin voittajana

Kolmas meille tärkeä näkökulma on Jeesus voittajana. Hän palaa takaisin. Apostolinen uskontunnustus lausuu tämän lyhyesti: "Ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita".

Athanasioksen tunnustus toistaa saman: "Hän on tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen."

Kristitty uskoessaan Jeesuksen Kristukseen katsoo aina eteenpäin. Hän tietää, että ehdottoman valoisa tulevaisuus odottaa häntä, vaikka tänään hän vaeltaisi pimeässä laaksossa. Riemullisen tulevaisuuden toivon ydin on siinä, että Jeesus tulee voittajana takaisin. Aika täyttyy, valtakunnan Herra ja valtakunta tulee!

Kristitty tietää, kuka sanoo tämän maailman todellisuudesta sen ratkaisevan viimeisen sanan. Hän tietää siitä viimeistä sanasta vain muutaman asian (Matt 25:31-46). Hän luottaa koko sydämestään Jeesukseen, jonka on oppinut Sanan kautta tuntemaan ja on turvallisella mielellä. Tulevaisuus on Jumalan. "Ei Jumalassa ole jumalattomuutta eikä Kaikkivaltiaassa vääryyttä". "Totisesti, Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta" (Joh 34:12,14). Se mikä tulee tapahtumaan on riemullinen valon, rakkauden, oikeudenmukaisuuden ja hyvyyden voitto.

Ensimmäisten vainojen vuosisatojen marttyyrikirkon tunnuksena oli: Christus regnat - Kristus hallitsee, Christus imperat - Kristus valloittaa, Christus triumpfat - Kristus voittaa. Jeesuksen Kristuksen voitto kaikista vastustavista valloista on ehdoton.

VT tähtää eteenpäin

VT:ssa katsotaan kauas tulevaisuuteen. Heti syntiinlankeemuksen jälkeen Herra antoi lupauksen siitä, että vaimon siemen .- Jeesus - on polkeva rikki käärmeen - Saatanan - pään (1 Moos 3:14). Sieltä aivankuin nuoli lähti lentämään ja se saavuttaa lopulta maalin, suuren Jumalan tarkoittaman kaiken päätöksen (1 Kor 15:24).

Kun Jumala kutsui Abrahamin Kaksoisvirran maassa, kun hän antoi Joosefin tulla myydyksi orjaksi, kun pieni vauvan purjehti Niilin virralla kaislakorissa, kun lapseton vaimo, Hanna, itki kovaa kohtaloaan, kun nuori Daavid pakeni avuttomana Saulin vihaa, kun Psalmien rukoilijat purkivat tuskaansa ja kun profeetat varoittivat Jumalan kansaa luopumuksesta, kaikki tämä on ollut nuolen lentoa kohti olevaisuuden lopullista täyttymistä, jolloin Jumala hallitsee täydellisesti kaikkea (1 Kor 15:28) (Osmo Tiililä).

Kaikissa VT:n kertomissa tapahtumissa ja UT:n seurakunnan vaiheissa kokijana ja näkijänä on ollut pieni ihminen, joka on elänyt vain lyhyen ajan. Hän on elänyt tavallista arkista elämäänsä usein julkisuudelta salassa usein äärimmäisen pienissä ja vaatimattomissa puitteissa. Kuitenkin Jumalan kutsu ja valinta on liittänyt jokaisen, joka uskoo Kristukseen tähän Jumalan tekojen maailmansuunnitelmaan. Siinä ja sen kautta Jumala toteuttaa lopullisesti oman koko maailmaa koskevan tahtonsa: "Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa".

Elämme väliaikaa

Elämme väliaikaa - Kristuksen ensimmäisen tulemuksen ja toisen tulemuksen, maailmansovituksen ja maailmanpäätöksen välillä. Kristuksen omat odottavat jo nyt, sillä ihmiskunnan koko elämän suuri ratkaiseva tapahtuma on jo tapahtunut Golgatalle.

Samaan aikaan me odotamme vielä, koska sittenkin lopullinen ja näkyvä ihmiskuntaa koskeva ratkaisu on edessäpäin. "Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi" (Hepr 2:8, KR38).

Saatanan syytösvalta on voitettu, mutta tuhoamisvaltaa ei ole vielä voitettu. Saatanan valheet on paljastettu, mutta saatanan murhavoima jatkaa kauhistuttavaa toimintaansa. Sovitus ei hävittänyt syntiä maailmasta. Jumalan edessä kadotuksen syöksevä syyllisyys ja synnin rangaistus on otettu pois jokaiselta joka turvaa Jeesukseen. Siksi Kristuksen omat elävät kyllä sovituksesta ja sovitetussa maailmassa, mutta samaan aikaan synti hallitsee maailmaa ja tuhoaa sitä.

Seurakunta on taisteleva ja odottava seurakunta. Sen koko elämä on uskon varassa, kuten oli Abrahaminkin elämä (Room 4). Tämä väliaika loppuu kerran. Seurakunta on kuin vartija, joka odottaa aamua (Ps 130: 5-6). Varmasti aamu tulee.

Varmuuden seurakunnalle antaa Kristuksen ruumiillinen ylösnousemus. Se on todistus huikeasta taivaallisesta voimasta. Se on ennakkotapahtuma suuresta ylösnousemuksen päivästä. Vain yksi on toistaiseksi perillä, seurakunnan pää. Mutta se takaa, että pian ruumiskin on kokonaisuudessa perillä.

Paul Gerhardt sanoo tämän hienosti pääsiäisvirressään: "Kristuksen jäseneksi mä olen liitetty. Ja minne pääni nousi, saan nousta minäkin. Nyt kautta kuoleman, synnin ja maailman ja tuskan, helvetinkin hän vie mut kotihin".

Enkelit Jeesuksen taivaaseen astumisen hetkellä antoivat opetuslapsille varman lupauksen maailman historiaa tulevaisuudessa syvimmin mullistavasta tapahtumasta: "Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän" (Apt 1:11).

Tänään on meidän vuoromme odottaa ja kylvää katoavina, vähäpätöisinä, heikkoina. Siksi kylvötyömme on läpi koko ajallisen elämämme kestävää kyynelin kylvämistä. Se on odotusta ja vaivannäköä uskollisina ja vähässä. Palvelemme, jotta kansoista koottava määrä tulisi täyteen ja silloin on tuleva Pelastaja (Room 11:25-26). Ei päätä ilman ruumista, eikä runkoa ilman oksia.

Osallistuessamme omalla paikallamme ja omilla lahjoillamme lähetystyöhön, me odotamme oikein ja joudutamme tuon päivän tulemista (2 Piet 3:12).

 

MISTÄ KRISTINUSKOSSA ON KYSYMYS?
Raamattuluento, Jyväskylä 20.2.1999, Olavi Peltola


Eikö otsikko ole itsestään selvä? Eikö jokainen meistä ole tiennyt jo kauan mistä kristinuskossa oikein on kysymys? Miksi ollenkaan kysyä näin itsestään selvää asiaan? Olemmehan lapsuudestamme asti eläneet kristillisen kirkon vaikutuksen keskellä. Kaiken lisäksi suurin piirtein jokainen meistä on kastettu jo lapsena.

Miksi teemme asiasta monimutkaisemman kuin mitä se todellisuudessa on? Jokainenhan huomaa, että jo uskomme nimi KRISTINUSKO paljastaa sisällön. Kysymys on tietenkin Kristuksesta. Mutta kuka on tämä Kristus? Pelkkä nimikö? Niinhän se on monelle suomalaiselle.

Kuulin juuri erään mielestäni hienon ajatuksen: Jeesus Kristus on maailmassa eniten siteerattu ihminen. Hänestä on kirjoitettu yli 2000 kielellä, sillä ainakin osia UT:sta on käännetty näin monella kielelle. Otin esiin erään intenetin hakemiston ja löysin sieltä viitteitä nimeen Jeesus Kristus suomen kielellä 11 790 ja 34 183 ja englanniksi 4 114 538 ja 3 415 972.

Mistä hänet tunnet, sillä maailmassa on monia Kristuksia. Miten tarkistat asian? Mistä etsin ydintä? Tietenkin Raamatusta. YKSIN RAAMATUSTA! Käytännöllisesti katsoen mitään muuta niin varhaista dokumenttia meillä ei ole hänestä olemassa. Kaikki myöhemmin kirjoitettu perustuu Raamattuun, paitsi niiden jotka ovat luoneet omasta päästään sepitteellisiä kertomuksia ja väitteitä Jeesuksesta Kristuksesta.

Mutta koko ajan keskellämme elää myös toinen Kristus, valhe-Kristus. Sellaisena kohtaamme hänet vaikkapa tämän päivän juutalaisessa ja islamilaisessa opetuksessa.

Etsin Raamatun ydintä Jeesuksesta lähinnä Johanneksen evankeliumista, Room 1-8 ja Galatalaiskirjeestä. Ehkä ytimekkäin ja laajimmin yksimielisyyttä saanut raamatunkohta, jossa on ilmaistu kristinuskon ydin on Joh 3:16: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.”

Lähetysviikonvaihteessa laajennamme hetkeksi kysymystä ja kysyä, mistä on kysymys islamissa, juutalaisuudessa, buddhalaisuudessa ja vaikkapa ateismissa. Kaikki nämä antavat jonkin vastauksen ihmiselle elämän perusongelmiin: Mistä olen tullut, mihin olen matkalla, mikä on elämäni tarkoitus, mihin minun tulee pyrkiä. Kutsumme näihin peruskysymyksiin annettavaa vastausta maailmankatsomukseksi. Minkä maailmankatsomuksen olen omaksunut itselleni. Jokainen meistä on jo antanut elämällään oman vastauksensa. Oikeastaan tänään on kysymys vertailusta.

On hindulainen opetus. Pelastus on sulautumista Brahmaan - ja jälleensyntymisestä vapautumista. Pelastustienä on toiminta. Uhrautumalla ja oikein elämällä on pyrittävä terveyteen, menestykseen, onneen; antautumaan. Silloin ihminen rakastaa Jumalaa ja jättää itsensä jumalallisen armon ja rakkauden varaan. Mietiskely on tärkeä. Silloin yogan avulla ja oivalluksen kautta kuljetaan kohti pelastavaa tietoa. Yogaan kuuluu kahdeksan vaihetta: väkivallattomuus, totuudellisuus; ruumiin liikkeet; hengityksen hallinta, katseen kääntyminen sisäänpäin, keskittyminen kohteeseen, sulautuminen kohteeseen ja jumaluuteen yhtyminen. Usko on uskoa omaan itseensä, sillä Jumala ilmenee kaikissa ihmisissä. Kaikki uskonnot ovat vain eri teitä saman päämäärään - Jumalaan - Brahmaan.

Eräs hindusta kristityksi kääntynyt kertoo: ”Elin Intiassa 24 vuotta enkä koskaan tavannut yhtään kristittyä. Kun menin erääseen Nigerin läntiseen valtioon, tapasin joitakin nigerialaisia kristittyjä. Muistan erään nigerialaisen kristityn saarnan jossain kokouksessa. En muista, mitä hän sanoi, mutta minua kiinnosti, että hän puhui vakaumuksella. Hän näytti tuntevan Jumalan henkilökohtaisesti. Olin tavannut monia guruja ja todennut, että heidän elämästään puuttui paljon. Heidän elämästään puuttui vakaumus.” ”Hinduismissa on 36 000 jumalaa… Perheellämme oli omat jumalansa ja huomasin, että niiden elämä erosi paljon Jeesuksen elämästä. Hindujumalat osoittivat usein miten, miten ihmisen tulisi elää, mutta eivät koskaan kulkeneet ihmisen rinnalla. Ne osoittivat minkälainen moraali ihmisellä tulisi olla, mutteivät antaneet voimaa elää antamiensa säännösten mukaisesti. Pidin hindujumalia myös hyvin persoonattomina. Nyt minulla on henkilökohtainen suhde Jeesuksen. Vastaavanlaista minulla ei ollut koskaan minkään hindujumalan kanssa". Jeesuksessa syvimmin vaikutti se, että Jumala tuli ihmiseksi ja eli keskellämme ja eli synnittömän elämän. Pidän sitä suurena haasteena. Hindujumalistakin moni on ruumiillistunut, mutta kukaan niistä ei elänyt synnittömänä eikä kuollut toisten syntien vuoksi. Myös Jeesuksen nöyryys vaikuttaa. Nöyryys ei ole yhteiskunnassamme yleensä tärkeä... Kerrotaan, että hän ratsasti aasilla mennessään Jerusalemiin. Intialaisessa kulttuurissa aasi on hyvin hyljeksitty eläin - pyykkärit käyttävät sitä likaisten vaatteiden kuljettamiseen. Niinpä minun oli vaikea hyväksyä tätä. Jeesus olisi voinut käyttää hevosta. Miksi hän käytti aasia. Se hämmensi minua. Ajattelin, että kun kerron siitä vanhemmilleni ja ystävilleni, he nauravat. Nyt ymmärrän, että aasi kuvasi hänen nöyryyttään" (Watson, Jeesus ennen ja nyt).

On buddhalainen uskontunnustus: Minä turvaan Buddhaan. Minä turvaan oppiin. Minä turvaan munkkiyhdyskuntaan. On maallikon viisi kieltoa: ei saa tappaa elävää olentoa; ei ottaa mitään, mitä ei anneta; ei saa elää epäsiveää elämä; ei saa valehdella, ei saa käyttää alkoholia eikä huumeita. Koska elämä on elämänjanosta johtuvaa kärsimystä on tämä jano sammutettava 8-osaisella tiellä: Oikea oppi, jotka tulee tietää, ymmärtää ja uskoa. Oikeat ajatukset, joissa maallinen hylätään, ollaan hyväntahtoisia ja väkivallattomia. Oikea puhe, ei valheita, juoruilua, rivoutta ja harjoitettava hyvää puhetta. Oikea käytös: ei saa tappaa, varastaa eikä tehdä aviorikosta. Oikea elinkeino: ei orjakauppaa, ei teuraseläinten, tuhoaseiden, myrkyn ja narkoottisten aineiden kauppaa. Oikea yritys on estää pahan syntyminen ja synnyttää hyvää. Oikea muistavaisuus, jolloin muistaa ruumiinsa ja tunteittensa väliaikaisuuden, ajatusten epävakavuuden ja pitää opit mielessä. Oikea keskittyminen, jolloin harjoitetaan mietiskelyä. Buddha avasi tien, mutta kunkin on saavutettava päämäärä omin voimin.

On islamin vaatimus täydellisestä alistumisesta Allahin tahtoon - ins Allah – Allah tahtoo ja neljä peruspylvästä. Uskontunnustus, jossa tunnustetaan Muhammed oikeaksi lähettilääksi eikä Jeesus. On rukous, paasto ja pyhiinvaellus Mekkaan. Ehkä Allah armahtaa. Kaikki riippuu Allahin ratkaisuista ja hän on toimissaan arvaamaton. Lakia on noudatettava ehdottomasti. Islam on lakiuskonto jossa kaikki riippuu uskovan ponnistelusta ja siitä miten hän täyttää jumalallisen lain määräykset. Islam esittää myös jyrkän vastalauseen Jeesuksen samastamisesta Jumalaksi. Omarin moskeijan sisäkupolissa on Koraanin lause varoituksena kristityille: Jeesus on vain Marian poika, ihminen ihmisten joukossa (Messori).

Pakistanilainen M.A.Q. Daskawie kertoo omista epäilyksistään ennen kuin hän tuli kristityksi: "Ulkopuolella oleville kristinuskossa ei mikään voi olla naurettavampaa kuin ristin evankeliumi. Oikeaoppiselle muslimille ei mikään ole sen järjettömämpää kuin uskoa, että Jumala ristiinnaulittiin ihmisten syntien takia. Kuinka voi vanhurskas kärsiä vääräin puolesta? Kuinka yksi ihminen voi kantaa koko ihmiskunnan synnit? Jos on kysymys paastoista, loputtomista rukouksista, sovitusteoista ja almuista, niin jokainen ymmärtää, että niissä on järkeä. Mutta jos on kysymys vain pelkästä uskosta - eikö se ole törkeää?"

Kristinuskon ainoa tosiasia on lopulta Jeesus Kristus ja kaikki mikä liittyy häneen. Sekä hänen persoonansa että se merkitys ja tarkoitus, joka oli hänen tulollaan maailmaan, hänen ristinkärsimyksellään ja ylösnousemuksellaan.

Jeesuksessa Jumala on ihmisten joukossa ja ihmisten kanssa, ihmisen hädässä ja ilossa, kärsimyksessä ja odotuksessa, erehdyksissä ja synneissä. Hän on Immanuel - Jumalan meidän kanssamme. Meillä on vain kaksi mahdollisuutta joko ottaa hänen vastaan tai hyljätä.

Ei ole kysymys opeista, näkemyksistä, mielipiteistä. On kysymys kahden persoonan välisestä yhteydestä. On kutsu elää tätä ajallista elämää yhteydessä Jeesukseen Kristukseen todelliseen Jumalaan ja ihmiseen, joka on nyt keskellämme.

Kaikki uskonnot – myös monen tavallisen seurakuntalaisen kristillisen usko - paljastuu pian itselunastuksen, itsevanhurskautuksen ja itsepyhityksen uskonnoiksi. Avainsanan on itsensä toteuttaminen.

Kristillisessä uskossa taas opetetaan, että armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta (Joh 1:14). Hän on ihmiselle tie totuus ja elämä. Hän on Jumala käsin kosketeltavana. Hänet kuvataan ihmisten silmien eteen ja kuvataan nimenomaan ristiinnaulittuna (Gal 3:1).

Hän on todellinen Jumala ja todellinen ihminen.

Mitä selvimmin Johanneksen evankeliumi jo aivan alussa julistaa Jeesuksen suuruutta. Johannes vakuuttaa, että hän on Jumalan sana ja ”kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus” (Joh 1:1-9). Hän on ”todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen... Maailma on hänen kauttansa saanut syntynsä” (1:10).

Mutta samaa julistaa myös Paavali: Jeesuksen nimi ”on kaikki muita nimiä korkeampi kaikkien polvien täytyy notkistua Jeesuksen Kristuksen nimeen jokaisen kielen on tunnustettava, että Jeesus Kristus on Herra” (Fil 2:9-12). ”Hän on ennen kaikkea luomakuntaa ja ennen kaikkia … hänessä luotiin kaikki... kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen… hänessä kaikki pysyy voimassa... hän on kaikessa ensimmäinen... kaikki täyteys asuu hänessä” (Kol 1:15-19).

Myös Heprealaiskirjeen alku on mahtavaa Jeesuksen ylistystä: ”Jumala... on näinä viimeisinä päivinä puhunut Poikansa kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän on myös maailman luonut ja joka ollen hänen olemuksensa kuva ja kantaen kaikki voimansa sanalla, on, toimitettuaan puhdistuksen synneistä, istunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa tullen enkeleitä...korkeammaksi” (Hepr 1:2-4).

Kuinka varma Pietari julistikaan juutalaisten johtomiesten edessä: ”Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Apt 4:12).

Kaiken tämän sanomme uskontunnustuksessa: ISTUU JUMALAN ISÄN OIKEALLA PUOLELLA JA ON SIELTÄ TULEVA. Sellaisena Stefanus näki Jeesuksen (Apt 7:56).

Johanneksen evankeliumin joka luvussa tulee monella tavoin esille Jeesuksen suuruus. Natanael tunnusti: ”Sinä olet Jumalan Poika” (1:49). Luvussa kaksi Jeesus ilmoitti tunnusteolla kirkkautensa (2:11). Luvun kolmen mukaan Jeesus on Jumalan ainokainen Poika (3:16). Neljännessä luvussa Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle: ”Minä se olen” (4:26). Luvussa viisi hän julistaa, että kaikki haudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin (5:28-29). Luvussa kuusi hän sanoo, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen on iankaikkinen elämä (6:40). Luvussa seitsemän Jeesus taas huutaa: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon” (7:35). Luvussa kahdeksan Jeesus vakuuttaa, että jos Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todella vapaiksi (8:36). Luvussa yhdeksän hän sanoo sokealle: ”Uskotko sinä Jumalan Poikaan”. Ja mies vastaa sydämestään: ”Herra, minä uskon” (9:35,38).

Luvussa kymmenen Jeesus sanoo kohtalokkaat sanat: ”Isä ja minä olemme yhtä” (10:30). Luvussa yksitoista Martta tunnustaa: ”Sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se joka oli tuleva maailmaan” (11:27). Luvussa kaksitoista Jeesus sanoo: ”Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni” (12:32). Luvussa kolmetoista hän sanoo suoraan: ”Te puhuttelette minua...Herraksi ja oikein te sanotte, sillä se minä olen” (13:13). Luvussa neljätoista: ”Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun” (14:1). Hän sanoo myös suoraan omilleen: ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä” (15:5). Samoin hän lupasi jotain todella tärkeää: ”Minä hänet (Pyhän Hengen) teille lähetän” (16:7). Ylimmäispapillisessa rukouksessa hän pyysi: ”Isä kirkasta Poikasi, joka minulla oli ennen maailman perustamista” (17:1). Pilatukselle hän snaoi suoraan: ”Minun kuninkuuteni ei ole täältä” (18:37). Ristiltä kuului huuto: ”Se on täytetty” (19:30). Lopulta epäilevä Tuomas tunnustaa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani” (20:28). Viimeisessä luvussa hän vielä kerran sanoi Pietarille: ”Seuraa sinä minua” (21:22).

Eräs keskeisin Jeesuksen kirkkauden todistus on hänen käyttämänsä ilmaus MINÄ OLEN (ego eimi). Juutalaiset tunnustivat sen Jumalan nimeksi 2 Moos 3:14 mukaan ja sen käyttäminen oli Jumalan pilkkaa (Joh 8:53, 10:33). Jeesus sanoi nämä kohtalokkaat sanat ensimmäisen kerran samarialaiselle naiselle: Minä olen se (Joh 4:25-26). Hän sanoi: Minä olen elämän leipä (6:48), minä olen maailman valo (8:12), ennenkuin Aabraham syntyi, minä olen (ego eimi, 8:58), minä olen lammasten ovi (10:7,9), minä olen se hyvä paimen (10:11), minä olen Jumalan Poika (10:36), minä olen ylösnousemus ja elämä (11:25). Opetuslapsille hän sanoi: ”Te puhuttelette minua...Herraksi, ja oikein te sanotte, sillä se minä olen” (13:13,19). Hän sanoi: Minä olen tie, totuus ja elämä (14:6), minä olen totinen viinipuu (15:1,5). Kun hän sanoi häntä pidättämään tulleille: ”Minä se olen”, peräytyivät he ja kaatuivat maahan (18:5,6,8). Hän sanoi myös suoraan: Minä olen kuningas (18:37).

C.S Lewis pohtii Jeesuksen sanoja itsestään: "Yritän näin estää ketään sanomasta sitä typeryyttä, minkä ihmiset usein hänestä sanovat: 'Olen valmis hyväksymään Jeesuksen siveellisenä opettajana, mutta en voi uskoa hänen jumaluuteensa'. Tällaista meidän ei tulisi sanoa. Mies, joka olisi ollut pelkästään ihminen ja olisi silti sanonut sellaisia asioita kuin Jeesus, ei olisi ollut suuri opettaja! Hän olisi ollut joko hullu - samaa lajia kuin mies, joka sanoi olevansa lintu - tai paholainen helvetissä. Sinun on tehtävä valintasi. Tämä mies joko oli ja on Jumalan Poika tai sitten hän on hullu tai jotakin vielä pahempaa" (Watson).

Totisesti "aloita Kristuksesta taitosi ja tutkimuksesi ja anna sen myös siihen jäädä ja siinä pysyä ja mihin sinua omat ajatuksesi tai mikä muu tahansa vieneekin ja opastaneekin, niin sulje vain silmäsi ja sano: Minä en saa enkä tahdo tietää muusta Jumalasta kuin hänestä, joka on Jeesuksessa Kristuksessa" (Luther). "Jeesus Kristus on kaiken keskus ja se päämäärä, johon kaikki pyrkii" (Pascal).

Mailis Janatuinen kirjoittaa rukouskirjeessä 4/97 matkaltaan Mongoliasta: ”Eräänä päivänä kävin Sharhatissa, (Ulanbataarin) köyhien kaupunginosassa, vierailulla. Pääsin kylään erään kristityn rouvan jurttaan. Köyhyys paistoi joka nurkasta, lapsetkin olivat langanlaihoja - varmaan eivät saa syödä mahaansa täyteen koskaan. Äiti oli töissä mielisairaalassa - hän on sairaanhoitaja - mutta palkka ei ole enempää kuin satanen pari kuussa. Ei sillä summalla voi elää edes Mongoliassa. ”Kommunismin aikaan meillä kaikilla oli ruokaa”, huokailevat köyhät tuossa maassa, missä työttömyysprosentti on melkein 50%:n luokaa. Rouva M. (en osaa ääntää noita nimiä) tarjosi minulle paljasta leipää. Suolaisen teen kävi pikkutyttö keittämässä naapurissa, sähköä ei tässä jurtassa ollut. ”Mikä on mielestäsi parasta kristityn elämässä?” kysyin rouva M:ltä, joka on hiljakkoin kastettu. ”Se että Jeesus antaa minulle voimaa kestää kylmää ja nälkää ja kaikkia muita elämän murheita. Ennen minulla ei ollut mitään eikä ketään, joka auttaisi. Ensimmäinen mieheni kuoli., toinen on alkoholisti. Mutta nyt minulla on Jeesus.” Ja taas minä puhkesin itkuun enkä saanut sanaa suustani. En olisi ikinä osannut odottaa tuollaista vastausta. Kun lopulta sain puhekykyni takaisin, pidin tulkin välityksellä rukoukset ja pyysin tälle 30-vuotiaalle neljän lapsen äidille apua ja voimaa ylhäältä” .

Vanha keskiaikainen rukous: ”Herra Jeesus, ole sinä minun turvani ja ainoa lohtuni. Ole läheinen ystäväni, sillä kaikki muut ystäväni ovat minut jättäneet. Ole toivoni, sillä turhaa on panna toivoa ihmisiin. Ole iloni ja sydämeni riemu, sillä kaikki maallinen ilo on turha. Ole johtajani ja tuttavani ja kumppanini tiellä, jota vaellan, sillä ihmiset uupuvat pian ja häipyvät luotani. Sinussa on ylistykseni, sinussa lohdutukseni ja sinussa täysi luottamukseni. Ole pelastukseni ja kunniani, rakkauteni ja ihanuuteni.. Suo minun rakastaa ristiäsi ja seurata kärsimyksiesi jälkiä. Kirjoita haavasi sydämeeni ja anna minulle halu kestää soimausta ja vääryyttä joka taholta. Suo minun olla kaltaisesi elämässä ja kuolemassa. Ole minun elämäni, ja olkoon kuolema sinun vuoksesi minulle suuri voitto.”

 

 



Uskonelämästä