Vanha Testamentti Uusi Testamentti Uskonoppi Kirjoituksia eri teemoista Evästä vuoden jokaiselle viikolle C.O.Roseniuksen Elämän  Leipää
Uusi Testamentti
Löytöretki UT:iin
Johannes
Roomalaiskirje
Galatalasikirje
Efesolaiskirje

Haku näiltä sivuilta

LÖYTÖRETKI UUTEEN TESTAMENTTIIN
Olavi Peltola

SISÄLTÖ

HISTORIALLISET KIRJAT
Johdantoa evankeliumeihin
Evankeliumi Matteuksen mukaan
Evankeliumi Markuksen mukaan
Evankeliumi Luukkaan mukaan
Evankeliumi Johanneksen mukaan
Apostolien teot
Historiallisten kirjojen testit ja työtehtävät

PAAVALIN KIRJEET
Johdantoa kirjeisiin
Kirje roomalaisille
Ensimmäinen kirje korinttilaisille
Toinen kirje korinttilaisille
Kirje galatalaisille
Kirje efesolaisille
Kirje filippiläisille
Kirje kolossalaisille
Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille
Toinen kirje tessalonikalaisille
Ensimmäinen kirje Timoteukselle
Toinen kirje Timoteukselle
Kirje Tiitukselle
Kirje Filemonille
Paavalin kirjeitten testit ja työtehtävät

MUUT APOSTOLISET KIRJEET
Kirje heprealaisille
Jaakobin kirje
Ensimmäinen Pietarin kirje
Toinen Pietarin kirje
Ensimmäinen Johanneksen kirje
Toinen Johanneksen kirje
Johanneksen kolmas kirje
Juudaksen kirje

PROFEETALLINEN KIRJA
Johanneksen ilmestys
Muiden apostolisten kirjeitten ja profeetallisen kirjan
testit ja työtehtävät


TERVETULOA LÖYTÖRETKELLE UUTEEN TESTAMENTTIIN!

Opiskelun tavoite

Mihin pyrimme Raamatun opiskelussamme? Tavoitteena on auttaa sinua henkilökohtaisesti löytämään se, mitä Raamattu todella sanoo, ymmärtämään Jumalan sanan tarkoitus ja liittämään sen sanoma omaan elämäntilanteeseesi. Raamatun tulee saada vaikuttaa meihin. Sen tulee valloittaa sydämemme niin, että se ohjaa meitä päätöstemme tekemisessä, muuttaa mieltämme niissä asioissa, joissa se on tarpeen ja antaa todellista sisältöä ja tarkoitusta elämäämme. Ennen kaikkea Raamatun tulee päästä sytyttämään sydämeemme rakkautta Jeesusta kohtaan ja näin auttaa meitä tuntemaan todellinen Jumala.

Tämä ei ole mahdollista ilman Pyhän Hengen apua. Uskomme, että Raamattu muotoutui kauan sitten hänen ohjaamanaan. Siksi meidänkin on Raamattua lukiessamme päästävä aitoon riippuvuuteen sen varsinaisesta kirjoittajasta, Pyhästä Hengestä. Ellei Pyhä Henki herätä ja valaise meitä, jäämme Raamatun äärellä ponnisteluistamme huolimatta tyhjiksi. Siksi joka kerta Raamattuun tarttuessamme nouskoon sydämestämme rukous, että Jumala antaisi meille Pyhän Henkensä opettajaksi.

Uuden testamentin opiskelun eräs vaikeus on siinä, että aloittaessamme kirjan alusta joudumme lukemaan kolmeen, osittain neljäänkin kertaan samoja kuvauksia Jeesuksen elämästä, ihmeteoista ja puheista. Ja niin evankeliumien kertomukset tulevat niin tutuiksi, ettemme enää osaa löytää niistä mitään tuoretta ja puhuttelevaa näkökulmaa. Sana ei tartu. Tuttu UT alkaa kuitenkin jälleen elää, jos oivallamme ja hyväksymme, että kaikkien siinä olevien kirjoitusten varsinainen tavoite on Jeesuksen Kristuksen kirkastaminen (Joh 20:31).

UT haluaa tuoda eteemme Jeesuksen Kristuksen ja hänet nimenomaan ristiinnaulittuna (Gal 3:1). Jos tällaisen Jeesuksen katseleminen on tullut meille tärkeäksi, emme kyllästy evankeliumien tuttuihin kertomuksiin. Ne johdattavat meidät Jeesuksen luo ja lopulta hänen ristinsä juurelle. "Katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään" (Hepr 12:2). Ja juuri siihen tarvitsemme elävää Pyhän Hengen vaikutusta (Joh 16:14).

Meille voi olla myös avuksi vanha sielunhoidollinen neuvo, että Uuden testamentin lukemisessa ja opiskelussa on hyvä keskittyä Johanneksen evankeliumiin ja Paavalin kirjeisiin. Nimenomaan niitä kerratessamme juurrumme kristillisen uskomme ydintotuuteen Jeesuksesta Kristuksesta.

Tämän opaskirjan käyttö

Rajoitetun sivumäärän puitteissa emme voi johdonmukaisesti selittää Uutta testamenttia jae jakeelta, emme edes luku luvulta. Pyrimme antamaan läpileikkauksen kustakin kirjasta. Otsikko johdanto antaa joitakin viitteitä kirjan taustasta. Sisällössä esitettään lyhyesti kirjan rakenne. Sanoma-osassa nostetaan esille kirjan pääajatukset, ja usein 3-7 aiheen avulla valotetaan kirjan keskeistä sanomaa. Tähän tapaan käydään läpi Matteuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumit, Apostolien teot, Paavalin kirjeet Tiitukselle ja Filemonille sekä Uuden testamentin loppuosa Heprealaiskirjeestä alkaen.

Opiskelun helpottamiseksi olemme jakaneet Uuden testamentin kirjat kolmeen osaan: Historialliset kirjat, Paavalin kirjeet, sekä Muut apostoliset kirjeet ja Profeetallinen kirja. Kunkin osan lopussa on opiskelun avuksi joukko kertauskysymyksiä otsikolla testaa tietosi sekä vaativampia työtehtäviä.

Löytöretken toimintatavaksi ehdotamme, että ensin luet nopeasti k.o. Uuden testamentin kirjan läpi saadaksesi yleisnäkemyksen. Sitten luet tämän opaskirjan asianomaisen luvun ja ehkä vielä kertaatkin sen. Vasta tämän jälkeen tartut kertauskysymyksiin ja työtehtäviin. Kertauskysymysten vastaukset löytyvät helposti oppikirjastamme.

Käytämme vuoden 1992 raamatunkäännöstä. Vanhaan käännökseen viitatessamme merkintä on KR 1938. Opiskelussa olisi hyvä käyttää kumpaakin käännöstä rinnakkain.

JOHDANTO UUTEEN TESTAMENTTIIN

Uusi testamentti on Vanhan testamentin lupausten täyttymystä

Vanha testamentti on osa pelastushistoriaa. Se kertoo kuinka Jumala toimi erityisellä tavalla Abrahamin kutsusta aina Malakiaan asti lähes 1500 vuotta muovatakseen tietyn kansan ja hoitaessaan sitä luvatussa maassa. Uuden testamentin sivut täyttää varmuus siitä, että nyt on täyttynyt se, mihin jo Abraham ja Mooses tähysivät ja mistä Malakia ennusti. Nyt on tullut hän, jonka tähden Jumala oli muodostanut kansansa Israelin ja johtanut sitä läpi vaikeitten vaiheitten.

Uusi testamentti kertoo hänestä, johon oli viitannut Jerusalemissa ollut Israelin kuninkaan valtaistuin ja temppeli kaikkine uhreineen. Nyt on täyttynyt se, mihin profeetat olivat uskoneet ja mitä julistaneet ja mistä psalminlaulajat ja kansa olivat laulaneet. Jeesus Kristus on Vanhan testamentin lupausten täyttymys. Siihen viittaa myös Uuden testamentin ensimmäinen jae: "Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Abrahamin pojan sukuluettelo".

Kristillisen uskon peruskirja

Uusi testamentti on kristillisen uskon peruskirja. Sen neljässä ensimmäisessä kirjassa kerrotaan Jeesus Messiaan syntymisestä, elämästä, toiminnasta, opetuksesta, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Näistä tapahtumista ja niiden keskuksena olevasta henkilöstä muodostui varsinainen evankeliumi, ilosanoma (Mark 1:1). Apostolien teoissa kerrotaan noin kolmenkymmenen vuoden jaksosta, jolloin evankeliumi lähti liikkeelle Jerusalemista kohti maan ääriä.
Uuden testamentin 21 kirjeessä näemme, millä tavoin ensimmäisen sukupolven uskovat tulkitsivat ja sovelsivat Jeesuksen elämän tapahtumia ja opetuksia itseensä ja omaan maailmaansa. Keskeisimmän osan niistä muodostavat Paavalin 13 kirjettä. Viimeisen kirjan näyt vakuuttavat meille, että Jumalan pelastussuunnitelma tulee toteutumaan niin maan päällä kuin taivaissa.

Kirja ensimmäiseltä vuosisadalta

Uusi testamentti on syntynyt ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla. Sen kertomat tapahtumat alkavat Jeesuksen syntymää edeltävistä kuukausista kenties vuonna 7-6 eKr. Silloin Augustus (27 eKr-14 jKr) oli Rooman keisarina. Juutalaisten aluetta hallitsi Herodes Suuri (37-4 eKr). Jeesus taas ristiinnaulittiin keisari Tiberiuksen aikana (14-37 jKr) yli 30 vuotta myöhemmin. Pontius Pilatus oli silloin Juudean korkeimpana hallintomiehenä, maaherrana (26-36 jKr).

Uuden testamentin kertomista tapahtumista viimeinen oli Johanneksen vankeus Vähän Aasian rannikon Patmoksen saarella (Ilm 1:9). Se vie meidät todennäköisesti keisari Domitianuksen aikaan (81-96 jKr) 90-luvun alkupuolelle. Silloin Jerusalem oli jo ollut kauan hävitettynä ja temppeli tuhottuna (70 jKr).

Evankeliumien kertomien tapahtumien keskeinen osa rajoittuu ehkä kolmeen vuoteen ennen vuotta 30 jKr. Jeesuksen ristiinnaulitsemispäivänä pidämme seitsemättä päivää huhtikuuta vuonna 30 jKr:n. Noina vuosina murtautui maailmanhistoriaan jotain, jota sen jälkeen ei ole voitu sivuuttaa eikä vaieta.

Uuden testamentin kokoelman muodostuminen

Uusi testamentti koostuu 27 kirjoituksesta. Mitä todennäköisemmin nämä kaikki olivat olemassa jo 100-luvun alkuun mennessä. Pian neljännen evankeliumin kirjoittamisen jälkeen kaikki neljä kerättiin yhdeksi kokoelmaksi. Niitä alettiin nimittää yhteisellä nimellä Evankeliumi. Samoin Paavalin kirjeet koottiin kokoelmaksi. Tätäkin kokoelmaa kopioitiin seurakuntiin luettavaksi. Sen nimi oli Apostoli.

Luukkaan kirjoittaman teoksen jälkimmäinen osa sai ajan kuluessa nimen Apostolien teot. Se oli sekä jatkona evankeliumin kertomukselle että osoitti Paavalin arvovallan apostolina. Näin se ikään kuin "akselikirjana" yhdisti evankeliumien kokoelman ja Paavalin kirjeet. Myös muiden apostolien kirjeitä ja Johanneksen ilmestystä kopioitiin ja luettiin seurakunnissa. Nekin omasivat kristillisten seurakuntien mielestä jumalallisen arvovallan.

Harhaoppisen Markionin esiintyminen 140-luvulla Rooman seurakunnassa pakotti seurakunnat määrittelemään entistä selvemmin, mitkä kirjat olivat arvovaltaisia. "Vuoteen 180 mennessä neljän evankeliumin tunnustamisesta oli tullut kristikunnassa sellainen selviö, että niitä voitiin pitää yhtä päivänselvinä ja luonnollisina kuin neljää pääilmansuuntaa" (F.F. Bruce). Roomassa 100-luvun lopulla laadittu ns. Muratorin kaanon osoittaa missä kirjoituksissa nähtiin vakuuttavasti todellisen jumalallisen arvovallan merkit. Siinä luetellaan kaikki evankeliumit, Apostolien teot, Paavalin yhdeksän kirjettä seurakunnille ja neljä yksityisille ihmisille, Juudaan kirje, kaksi Johanneksen kirjettä ja Johanneksen ilmestys.

Joidenkin kirjojen arvovallasta apostolisen uskon todisteina käytiin vielä kauan aikaa keskustelua. Origenes vuoden 230 tienoissa ja Eusebios 300-luvun alussa mainitsevat tällaisina kiistanalaisina kirjoina Jaakobin, Juudaan, 2. Pietarin ja 2. ja 3. Johanneksen kirjeen.

Ensimmäinen tunnettu nykyisen 27 kirjan luettelo on Aleksandrian piispan Athanasioksen vuonna 367 kirjoittamassa kirjeessä.

"Voimme luottaa siihen, että nuo varhaiset kristityt toimivat suuremman kuin oman viisautensa varassa tässä asiassa, eivätkä vain siinä, mitä hyväksyivät, vaan siinäkin, mitä hylkäsivät. Jumalallinen arvovalta jo luonnostaan todistaa itse itsensä, ja yksi syvällisimmistä uskonpuhdistajien uudestaan löytämiä totuuksia on oppi Pyhän Hengen sisäisestä todistuksesta, joka todistaa uskovan sydämelle Raamatun jumalallisen luonteen. Tämä todistus ei rajoitu yksittäiseen uskovaan, vaan siitä pääsee osalliseksi myös uskovien yhteisö, ja paras osoitus sen toiminnasta on se, kuinka alkuaikojen kirkon jäsenet tunnistivat kirjat, jotka Jumalan inspiraatio oli antanut Vanhan liiton kirjojen eli Kristuksen ja hänen apostoliensa Raamatun rinnalle, yhdessä niiden kanssa muodostamaan kirjoitetun Jumalan sanan" (F.F.Bruce). "Kirkko ei luonut Uutta testamenttia, vaan nämä kaksi kasvoivat yhdessä" (Foakes-Jackson).


Löytöretki Uuteen Testamenttiin
Johdanto
Historiallliset kirjat
Paavalin kirjeet
Muut Apostoliset
Profeetallinen kirja
Työtehtävät