Vanha Testamentti Uusi Testamentti Uskonoppi Kirjoituksia eri teemoista Evästä vuoden jokaiselle viikolle C.O.Roseniuksen Elämän  Leipää

Vanha Testamentti
Löytöretki VT:iin
1. Moos
2. Moos
3 - 5. Moos
Joosua-Ruut
1. Sam
2. Sam
1 - 2. Kun

Haku näiltä sivuilta

NELJÄS MOOSEKSEN KIRJA
Olavi Peltola

Numeri = luvut, Bemidbar= erämaassa

TEEMA
Vaellus Jumalan armon varassa.

AVAINJAE
Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra
kirkastakoon sinulle kasvonsa ja olkoon sinulle armollinen.
Herra katsokoon sinun puoleesi ja antakoon sinulle rauhan
4 Moos 6:24.

JOHDANTO

Kirjassa kerrotaan israelilaisten vaiheista autiomaamatkalla ja jatketaan siitä, mihin Toisessa Mooseksen kirjassa päästiin. Kirjan alussa ollaan Siinailla ja lähes 40 vuotta myöhemmin Jordanin varrella vastapäätä Jerikoa (4 Moos 33:48). Mooses on jättämässä johtajuutensa, ja Joosua on nimitetty hänen seuraajakseen.

Kirjan sanoman muistamista auttaa kirjan jakaminen viiteen osaan:

Valmistautuminen matkaan autiomaassa (1-10)
Kriisi luvatun maan rajalla (11-14)
Pitkäksi muuttunut autiomaamatka (15-21)
Bileamin yritys kirota Israel (22-25)
Uudelleen luvatun maan rajalla (26-36)

1. Valmistautuminen matkaan autiomaassa (1-10)

1:48-2:2 Kukin omalla paikallaan
4:19,27,49 Jokaisella on oma palvelutehtävänsä
6:22-27 Herran siunaus
7:89 Paikka, jossa Herra puhui
9:12 Profetia Kristuksesta
9:15-23 Herran kirkkauden pilvi johtaa
10:9-10 Herra muistaa
10:35-36 Tärkeä rukous

2. Kriisi luvatun maan rajalla (11-14)

11:1-15 Jälleen napina
11:16-23 Onko Herralle mikään mahdotonta?
11:24-29 "Kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja!"
12:1-15 Lähimmät parjaavat Moosesta
13:21-14:38 Kapina Kadeksessa
14:39-45 Jälleen uppiniskaisina

3. Pitkäksi muuttunut autiomaamatka (15-21)

15:22-29 Sovitus synneistä ja anteeksisaaminen
15:39-41 Tupsutkin saarnaavat
16:1-35 Jo riittää
17:16-26 Aaronin sauva versoo
18:25-29 Kymmenysten kymmenykset
20:1-13 Mooseksen lankeemus
21:4-9 Käärme tangon päässä
4. Bileamin yritys kirota Israel (22-25)

22:1-35 Loitsija lähtee liikkeelle
23:7-26 Israel, muista erillään pysyvä kansa
24:1-25 Tähti nousee Jaakobista
25:1-18 Vielä kerran lankeemus
5. Uudelleen luvatun maan rajalla (26-36)

27:12-23 Joosua asetetaan johtajaksi

SANOMA

Katselmuksen antama opetus

Kirja alkaa Siinain vuoren juurella pidetyllä katselmuksella ja väenlaskulla. Siitä johtuu kirjan latinalainen nimi Numeri (=luvut). Yli vuosi oli kulunut siitä, kun oli lähdetty Egyptistä. Laskeminen koski täysi-ikäisiä, yli 20-vuotiaita miehiä. Luvuksi saatiin 603 550 (4 Moos 1:46). Kirjan loppupuolella, lähes 40 vuotta myöhemmin, oli uusi katselmus. Nyt ollaan luvatun maan rajalla. Silloin luvuksi saatiin 601 730 (26:51). Mutta nämä ovat aivan toisia miehiä. Edellisen katselmuksen miehistä oli jäljellä vain kaksi, Joosua ja Kaaleb. Kaikki muut olivat sortuneet autiomaahan (14:29,33). Sinne oli kaatunut koko se sukupolvi, joka oli nähnyt Jumalan voimateot Egyptissä, kokenut vapautuksen riemun ja Jumalan puhuttelun Siinain vuorella.
Raamatussa palataan usein tähän järkyttävään kohtaloon ja etsitään siihen syitä. Paavali toteaa: "Mutta useimmat heistä Jumala hylkäsi, kohtasihan heitä tuho autiomaassa" (1 Kor 10:5). "Siellä isänne panivat minut koetteelle ­ ja saivat neljäkymmentä vuotta kokea, mitä heille tein. Minä vihastuin heidän sukupolveensa ja sanoin: Aina he sydämessään kulkevat harhaan. He eivät tahtoneet seurata minun teitäni" (Hepr 3:10). "Nuo tottelemattomat ja uppiniskaiset, jotka häilyivät sinne tänne eivätkä pysyneet uskollisina Jumalalle" (Ps 78:8). Kuitenkin he olivat kokeneet suuria Jumalan ihmetekoja ja saaneet osakseen erityistä Jumalan rakkautta ja huolenpitoa. "Kun Israel oli nuori, minä rakastin sitä, Egyptistä minä kutsuin poikani" "Lempeästi, rakkauden köysin minä vedin sitä luokseni" (Hos 11:1,4). Tätä Jumalan rakkautta kuvaa jälkimmäisen katselmuksen luku. Eroa oli vain 1820. Jumalan kansa ei ollut tuhoutunut, vaikka Egyptistä lähteneen sukupolven perillepääsyn estikin epäusko (Hepr 3:19).

Lankeemukset matkalla

On raskasta lukea yhden ainoan sukupolven toistuvista lankeemuksista. Kuitenkin ne on kirjoitettu varoitukseksi meille, "joiden osana on elää lopun aikoja" (1 Kor 10:11). Jumala haluaa varoittaa meitä väärästä varmuudesta, ettemme vain ylpeydestä paisuneina luulisi seisovamme ja niin lankeaisi kohtalokkaalla tavalla (1 Kor 10:12). Kohta Siinailta lähdettyään kansa alkoi itkeä ja valittaa (4 Moos 11:1). He eivät uskoneet Jumalaan, eivätkä luottaneet hänen apuunsa (Ps 78:22). "He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: Hänkö voisi kattaa pöydän autiomaahan" (Ps 78:19). He halveksivat Herraa (4 Moos 11:20). Mooseskaan ei tahtonut enää jaksaa ja pyysi: "Päästä minut kokemasta enempää tätä kurjuutta" (11:15). Myös kaikkein lähimmät työtoverit, Aaron ja Mirjam parjasivat Moosesta: "Ainoastaan Mooseksenko kautta Herra puhuu?" (12:1-2). He eivät kestäneet nuorimman veljensä asemaa. Kateus hajotti yhteyden.

Kapina Kadeksessa

Järkyttävin lankeemus tapahtui aivan luvatun maan kynnyksellä Kadeksessa (4 Moos 13:26). Herran käskystä Mooses lähetti maahan vakoilijoita. He näkivät, että maa todella tulvi maitoa ja hunajaa (13:27). Satoisuudesta kertovasta kahden miehen kantamasta rypäletertusta on tullut jopa tämän päivän Israelin turistimerkki (13:23). Liioittelevilla kertomuksillaan vakoilijat synnyttivät kuitenkin kansassa lamauttavan pelon maata kohtaan. Se "vie hengen niiltä, jotka sinne asettuvat" (13:32). He puhuivat pahaa Herran lupaamasta maasta (14:37). Ja niin "me emme pysty" ­ "he ovat vahvempia" ­ mieliala tempasi kansan mukaansa (13:31). Sen hengen vallassa vastustajat muuttuivat jättiläisiksi ja omat joukot heinäsirkoiksi (13:33). Kaaleb koetti vakuuttaa, että israelilaiset kyllä pystyvät ottamaan maan haltuunsa: "Me pystymme siihen!" (13:30), "meidän kanssamme on Herra" (14:9). Häntä ei haluttu kuunnella. Kiihko kasvoi niin suureksi, että kansa vaati heti valitsemaan uuden johtajan ja palaamaan Egyptiin (14:4). He olivat niin raivoissaan heidän kanssaan toista mieltä olevaa Joosuaa ja Kaalebia kohtaan, että uhkasivat kivittää nämä hengiltä (14:10). Kukaan ei saanut esittää heidän tunteittensa vastaisia näkemyksiä.

Pahinta tässä kiihkeässä varmuudessa oli kuitenkin Jumalan halveksiminen ja täydellinen kieltäytyminen luottamasta Jumalaan. Kuitenkin Jumala oli jo tehnyt heidän hyväkseen monia ihmeellisiä ja suuria tekoja. Jumalastakin tuli nyt vain heinäsirkka (4 Moos 14:11).

Kansa astui tässä kapinallisessa asenteessaan sellaisen rajan ylitse, jonka jälkeen ei enää voitu aloittaa alusta. Tähän asti Jumala oli antanut kansalle anteeksi (4 Moos 14:19). Nytkään Jumala ei tuhonnut hetkessä koko kapinallisten joukkoa. He saivat jatkaa kyllä vaellusta, mutta aivan toiseen suuntaan. "Neljäkymmentä päivää te kiersitte tutkimassa tuota maata, neljäkymmentä vuotta teidän on kärsittävä rangaistustanne ­ vuosi kutakin päivää kohti. Näin te opitte tietämään, mitä merkitsee joutua minun hylkäämäkseni" (14:34).

Kansa oli seuraavana aamuna valmis sittenkin menemään siihen maahan ja myönsi olleensa väärässä. Mutta Jumalan aika oli nyt toinen. Edellisen päivän tilannetta seuraava päivä ei voinut enää palauttaa. Uhmassaan israelilaiset kuitenkin lähtivät liikkeelle kohti luvattu maata, jonne eilen eivät halunneet. Mutta nyt he kohtasivat vihollisjoukot, jotka ajoivat heidät hajalle (4 Moos 14:44­45).

Edessä oli aivan uusi Jumalan suunnitelma ja siihen oli suostuttava, oli se kuinka vastenmielinen tahansa. Kyllä Jumala antoi anteeksi, mutta yksikään kapinoitsijoista ei päässyt perille luvattuun maahan (14:20­22). Vain Kaaleb ja Joosua koko joukosta pääsivät sinne seuraavan sukupolven kanssa (14:30­31).

Jatkuvaa kapinointia

Kapinointi jatkui tämänkin romahduksen jälkeen. Kateellinen leeviläinen Korah lietsoi vastustusta Herran valitsemia johtajia vastaan. "Miksi te yritätte korottaa itsenne Herran seurakunnan yläpuolelle" (4 Moos 16:3). Moosesta syytettiin myös hallitsemisen halusta (16:13) ja siitä, että hän oli väärillä lupauksillaan pettänyt kansan (16:14). Jumala puuttui jälleen asiaan ja maa nielaisi kapinalliset (16:32). Mutta sekään ei rauhoittanut nurinaa, vaan vastustus jatkui (17:6). Ja jälleen Mooses ja Aaron joutuivat kamppailemaan pelastaakseen kansan ja toimittivat kiireesti kansan syntien sovituksen (17:11). Tämäkään tapahtuma ei sammuttanut kansan nurinaa eikä alituista valitusta Moosesta ja Aaronia vastaan (17:20). Nyt Jumala halusi osoittaa ihmeellä, että hän on todella valinnut Aaronin toimittamaan papinvirkaa. Sen hän osoitti antamalla yksin Aaronin sauvan puhjeta lehteen, kukkiin ja jopa tuottaa manteleita (17:23). Myöhemmin tämä Aaronin sauva pantiin liitonarkkuun muistoksi tästä Jumalan pappeuteen kohdistuvasta valinnasta. Kukaan sivullinen ei saanut ruveta hoitamaan papinvirkaa.

Vaikeudet jatkuivat autiomaassa. Jälleen loppui vesi, jolloin kansa ryhtyi vastustamaan Moosesta ja Aaronia. Syytökset olivat samoja kuin edellisilläkin kerroilla: Miksi toitte meidät tähän kurjaan paikkaan, eihän täällä ole mitään, ei edes vettä. Olisimmepa saanet kuolla samalla kertaa kuin veljemme, tänne kuolemme kuitenkin (20:2­5). Tässä kireässä tilanteessa "he saivat hänet menettämään malttinsa ja hän puhui sanojaan punnitsematta" (Ps 106:33). Mooses sanoi itselleen niin kohtalokkaat sanat ja toimi harkitsemattomasti: "Kuulkaa nyt kapinoitsijat! Tästä kalliostako meidän muka pitäisi saada teille vettä?". Sitten Mooses kohotti sauvan ja iski kahdesti kalliota, ja siitä alkoi juosta vettä (4 Moos 20:10-11).

Mutta nämä sauvan iskut olivat vastoin Herran sanaa. Mooses ei rakentanut nyt yksin sanan varaan, vaan hän halusi näyttävän Jumalan teonkin avukseen. Jumala on tarkka kunniastaan ja tuomio tuli välittömästi: "Te ette uskoneet minuun, ette antaneet minun pyhän voimani käydä ilmi israelilaisille. Sen tähden te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan" (20:12). Meribasta tuli Mooseksen syvimmän toiveen romahtamisen paikka. Hän ei koskaan pääsisi itse astumaan luvattuun maahan.

Matkan oli kuitenkin jatkuttava. Jälleen kansa kävi kärsimättömäksi ja nurisi: "Aina vain tätä samaa kurjaa ruokaa" (21:4­5). Nyt Herra lähetti kansan sekaan myrkkykäärmeitä. Mutta silloin autiomaassa tapahtui jotain, joka uuden liiton kansalle on tehnyt havainnolliseksi Jeesuksen ristinkuoleman merkityksen. "Niinkuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava" (Joh 3:14). Tangon päässä ollut pronssikäärme toi elämän jokaiselle kuolemaan tuomitulle, joka vain katsoi siihen (4 Moos 21:9).

Magian keinot

Viimeinen lankeemus liittyi äärimmäisen vaaralliseen Israelin tuhoamissuunnitelmaan. Noituus ja taikuus oli jyrkästi kiellettyä Jumalan kansan keskuudessa (3 Moos 19:26; 4 Moos 23:23, vk). Niiden avulla Moabin kuningas Balak koetti voittaa Israelin (4 Moos 23:6). Siksi hän nouti kuuluisan hurmosnoidan Bileamin kiroamaan Israelin. Tässä tapauksessa, niin kuin monta kertaa myöhemminkin, loveenlankeaminen eli hurmos (24:4, vk) on "sekoitettu lähde". Siinä on sekä valhetta että totuutta. Bileam vakuutti, että Herra kohtasi hänet ja ilmestyi hänelle (23:3-4,16). Hän puhui vain sitä, mitä Jumala käski (22:38, 23:12, 25). Herra pani sanat hänen suuhunsa (23:5,16; 24:13). Kuitenkin hän sai sanat ennusmerkeistä (24:1) (vert 3 Moos 19:26-31) viimeistä kertaa lukuunottamatta. Ehkä kaikkein häkellyttävintä on, että Raamattu sanoo: "Jumalan henki tuli häneen" (4 Moos 24:2). Kuitenkaan Jumalan henki ei muuttanut häntä sydämeltään Jumalan mielen mukaiseksi ihmiseksi.
Bileamin on pakko neljä kertaa puhjeta siunaamaan Israel. Hän on kuva niistä laittomuuden tekijöistä, jotka sanovat: "Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkoitimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja" (Matt 7:22). Tällaiset henkivoimaiset ihmiset sanovat kyllä oikeita asioita ja kuitenkin johtavat harhaan. Bileamkin sai profetian, joka viittasi Beetlehemin tähteen (4 Moos 24:17). Jumala saattaa käyttää myös hurmostiloja (24:4), jotka ovat irrallaan profeetan tietoisesta minästä. Hurmoksesta vapauduttuaan profeetta voi kuitenkin puhua toisin. Hurmoksessa Bileam siunasi Israelia, tajuisessa tilassa hän kuitenkin neuvoi Balakia viekkaalla juonella sisältäkäsin vahingoittamaan sitä (Ilm 2:14). Bileamin eksytys on myös Uuden testamentin opetuksen mukaan uskovien todellinen vaara (2 Piet 2:15; Juuda 11).

Bileamin eksytys johti myös Baalin palvontaan, ja siitä tuli Israelille vaarallinen viettelys vuosisadoiksi. Vasta pakkosiirtolaisuus poisti tämän hapatuksen Israelista.

Armo lankeemusta suurempi

Toistuvasti kansa vaivasi synneillään Herraa ja rasitti häntä pahoilla töillään. Herra ei kuitenkaan rikkonut liittoaan kansan kanssa. Hän kyllä kuritti sitä, mutta ei hylännyt lopullisesti. Neljäs Mooseksen kirja onkin väkevää Jumalan armon julistusta, sillä "iäti kestää hänen armonsa" (Ps 136:10-22). Israelin räikeät lankeemukset tosin pistävät silmään ja masentavat, mutta Herran armo oli suurempi kuin valitun kansan kaikki synnit. "Herra on kärsivällinen suuressa armossaan" (4 Moos 14:18).

Armosta Herra pani toimeen katselmuksen (4 Moos 1:3), ja jokainen löysi oman paikkansa kansan keskellä (1:52). Armosta hän hyväksyi leeviläiset omakseen esikoisten sijaan (3:41) ja asetti heidät palvelemaan pyhäkkömajassa, joka oli täynnä Jumalan armon läsnäoloa. Armossaan Herra lupasi asua heidän keskellään (5:3).

Jumala jaksaa hoitaa

Ihmeellinen lahja oli Herran siunaus (4 Moos 6:24-27). Se on siitä lähtien ollut kaikille Herran omille rakas ja lohdullinen. Herra suostui puhumaan Mooseksen kanssa liitonarkun kannen yläpuolelta, josta paikasta vanha käännös käyttää erinomaista ilmaisua armoistuin (7:89, 2 Moos 25:17,22; 3 Moos 16:14). Pilvenä ja tulenhohteena Herra suostui johtamaan heitä halki lankeemuksien vuosikymmenien (9:17; 14:14). Hän halusi muistaa heitä ja antoi sitä varten hopeatorvet (10:9-10).

Kun Mooses rukoili kansan puolesta tuhon edessä, Herra pelasti kansan (11:2). Herra osoitti, ettei mikään ole hänelle mahdotonta ja että hänen sanansa toteutuvat (11:23). Mitä syvimmän lankeemuksen keskellä hän osoitti suurinta voimaansa maailmassa antamalla anteeksi (14:17-20). Vaikka isät lankesivat, niin Herra armahti lapsia ja vei heidät perille (14:31). Vaikka seurakunnan johtajat rikkoivat ja viettelivät seurakuntaa kapinaan, ei Herra kuitenkaan vihastunut koko seurakuntaan (16:22). Kun Jumalan pyhä viha rankaisi napisevaa kansaa, kansalle toimitettu sovitus toi turvan (17:11).

Lopuksi Herra tekee hyvää

Halki vuosikymmenien Herra antoi janoiselle kansalle vettä, silloinkin kun kansa riiteli ja väitti kuolevansa janoon (4 Moos 20:3, 5, 11). Vaikka Jumala kuritti, hän myös päästi kurituksesta. Herra antoi vastustajat Israelin käsiin (21:34). Hän muutti Bileamin kirouksen siunaukseksi ja tuomitsi viekkaat midianilaiset tuhon omiksi (31:7-8). Herra antoi kansalle Mooseksen jälkeen myös uuden johtajan (27:19). Kun Mooses elämänsä loppuvaiheessa kertasi autiomaavaelluksen tapahtumia, hän totesi Herran kyllä kurittaneen ja koetelleen Israelia, mutta osoittaneen kaiken jälkeen kuitenkin hyvyytensä (5 Moos 8:16).

Viittauksia Kristukseen

Kristukseen viittaa tässä kirjassa profetia nousevasta tähdestä (4 Moos 24:17). Jeesuksen kuolemaan viittaa myös pääsiäislammas, jonka luita ei saanut rikkoa (9:12, Joh 19:36). Ennen kaikkea pronssikäärme on verraton kuva Vapahtajan korottamisesta puuhun pelastukseksi jokaiselle, joka häneen katsoo (21:4-9; Joh 3:14-16). Myös vapaakaupungit, johon uhanalainen syntinen sai paeta, kuvaavat Jeesusta, joka on syntisen ainoa turva (4 Moos 35:10-14). Mooses on tässäkin kirjassa Jeesuksen esikuva rukoillessaan kansansa puolesta (14:13-20; Hepr 7:25, Joh 17).



Löytöretki Vanhaan Testamenttiin
Opiskelun opas
Johdanto
Mooseksen kirjat
1.Mooseksen kirja
2.Mooseksen kirja
3.Mooseksen kirja
4.Mooseksen kirja
5.Mooseksen kirja
Tehtävät

Historialliset kirjat
Runolliset kirjat
Suuret profeetat
Pienet profeetat