Vanha Testamentti Uusi Testamentti Uskonoppi Kirjoituksia eri teemoista Evästä vuoden jokaiselle viikolle C.O.Roseniuksen Elämän  Leipää

Vanha Testamentti
Löytöretki VT:iin
1. Moos
2. Moos
3 - 5. Moos
Joosua-Ruut
1. Sam
2. Sam
1 - 2. Kun

Haku näiltä sivuilta

VIIDES MOOSEKSEN KIRJA
Olavi Peltola

Deuteronomium = toinen laki, Debarim = sanat

TEEMA
Liiton uudistus.

AVAINJAE
Tehdäkseen teidät nöyräksi hän piti teitä nälässä ja ruokki teitä sitten mannalla, jota ette olleet ennen maistaneet, eivätkä myöskään teidän isänne. Hän halusi osoittaa teille, ettei ihminen elä yksin leivästä, vaan kaikesta mitä Herra sanoo 5 Moos 8:3.

JOHDANTO

Luvatun maan kynnyksellä Mooses pitää kansalleen jäähyväispuheen. Se on hänen hengellinen testamenttinsa. Siinä Mooses kertaa menneitä tapahtumia ja antaa uuden lain. Siksi kirjaa onkin nimitetty toiseksi laiksi tai oikeastaan lain kaksoiskappaleeksi. Nämä herättävät puheet voidaan jakaa neljään osaan:

Lyhyt katsaus Israelin vaiheisiin Siinailta Jordanille (1- 4)
Mooses kertaa lain ja soveltaa sitä elämän eri tilanteisiin (5-25)
Liiton uudistus (26-30)
Mooseksen jäähyväissanat (31-33)
Kirjan lopussa kerrotaan Mooseksen kuolemasta(34)

LUKUOHJELMA

1. Lyhyt katsaus (1-4)

1:9-18 Tuomitkaa oikein!
1:19-46 Herra kantaa kuin isä lastaan
2:7 "Teiltä ei ole puuttunut mitään."
3:21-29 "Älä enää puhu tästä minulle."
4:1-14 "Herra on aina lähellä meitä kun rukoilemme."
4:21-31 Herra on polttava tuli ja laupias Jumala
4:32-40 "Onko mitään tällaista ennen kuultu?"

2. Mooses kertaa lain (5-25)

5:1-33 Kymmenen käskyä kerrataan
6:1-9 Juutalaisten uskontunnustus
6:25 Kenet Herra katsoo vanhurskaaksi?
7:6-21 Miksi Herra on valinnut teidät?
8:1-6 Ihminen ei elä yksin leivästä, vaan Herran sanasta
8:7-20 Herra kurittaa ja jälleen osoittaa hyvyytensä
9:1-29 "Et oman ansiollisuutesi ja kuuliaisuutesi tähden pääse perille."
10:12-22 Oikea vaellus Herran pelossa ja rakkaudessa
11:18-25 "Vaellatte aina hänelle uskollisina."
11:26-32 "Minä annan teidän nyt valita siunauksen tai kirouksen."
13:1-6 Ihmeitä tekevä väärä profeetta
15:7-11 Anna köyhälle auliisti ja iloisin mielin
16:9-17 Anna saamasi siunauksen mukaan
16:18-20 Lahjus sokaisee
18:9-14 Varo noituutta!
18:15-19 Kristus on Mooseksen kaltainen profeetta
18:20-22 Mistä tunnet väärän profeetan?
20:19 "Eivät puut ole ihmisiä, että teidän pitäisi käydä niiden kimppuun."
21:23 Puuhun ripustettu on Jumalan kiroama

3. Liiton uudistus (26-30)

26:4-11 Alku-uskontunnustus, jossa määritellään siihen asti tapahtuneet pelastushistorian ratkaisevat tapahtumat
26:16-19 Liitto
28:1-14 Siunaus
28:15-68 Kirous
29:29 Salatut asiat ovat Herran, ilmoitetut ovat meitä varten
30:1-20 Jälleen valinnan edessä

4. Jäähyväissanat (31-33)

31:6-29 "Ole vahva ja rohkea. Älä lannistu, älä pelkää."
32:1-6 Herran tiet ovat oikeat. Hän on uskollinen
32:15-18 Ihminen on kiero ja katala
32:19-31 Jumala kurittaa
32:36-44 "Minä lähetän kuoleman, minä annan elämän, minä lyön ja minä parannan."
32:47 Herran sana ei ole tyhjä, vaan siinä on koko elämämme
33:25-29 "Onnellinen olet sinä, jonka Herra auttaa voittoon."
34:10-12 Mooseksen ainutlaatuisuus

SANOMA

Luvatun maan rajalla

Lihapatojen äärellä kasvaneesta tiiliä tekevästä orjajoukosta oli tullut autiomaan kovan elämän karaisema, kurinalainen valloittajakansa. Autiomaan kasvatus ei suinkaan ollut helppo, mutta ilman sitä ei olisi koskaan Kanaanin maata valloitettu. Jumala nöyryytti ja kuritti monella tavoin, hän piti nälässä ja kuitenkin ruokki (5 Moos 8:2­3), antoi kokea janoa ja juotti. Hän johdatti ja tie veikin pelottavaan, myrkkykäärmeitä täynnä olevaan autiomaahan (8:15) eikä suinkaan maahan, joka tulvi maitoa ja hunajaa. Eikä yksikään voinut kiistää, etteikö Jumala olisi siunannut vaeltajia, huolehtinut ja ollut koko ajan läsnä. Eikä lopulta mitään puuttunut perillepääsyn kannalta (2:7).

Nyt ollaan vihdoinkin luvatun maan rajoilla. Uusi vaihe Jumalan pelastushistoriassa ja Jumalan kansan elämässä on alkamassa.

Israelin ainutlaatuisuus

Kansa oli läpikäynyt jotain aivan ainutlaatuista. "Onko missään taivaan alla tapahtunut mitään näin suurta, onko mitään tällaista ennen kuultu" (5 Moos 4:32). Kansan sisäinen tila ei kuitenkaan vastannut sen ulkonaista asemaa Jumalan kaitsennassa. Sillä "Egyptistä lähdöstänne aina siihen saakka, kun tulitte tänne, te olette niskoitelleet Herra vastaan" (9:7). Siksi kokonainen sukupolvi hävisi viimeistä miestä myöten (2:14­15).

Nyt oli aivan uusi sukupolvi lähdössä ottamaan omakseen Herran lupaaman maan. Heitä oli kuin taivaalla tähtiä (1 Moos 15:5; 5 Moos 1:10). Nyt täyttyy Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille annettu lupaus omasta maasta (5 Moos 1:8). Herra ilmoittaa, että hän lupauksensa mukaan pitää juuri tätä kansaa omana kansanaan (26:18). Tosin tähän liittyi ehto: "Kun vain noudatatte kaikkia hänen käskyjään". Joka tapauksessa Jumala oli jälleen valmis aloittamaan ikäänkuin alusta suhteensa tähän kansaan. Hän tiesi kyllä minkälaiset heidän ajatuksensa olivat jo ennenkuin hän oli edes vienyt heidät luvattuun maahan (31:27). Kuitenkin hän oli rakkaudessaan valmis asettamaan tämän kansan kaikkien luomiensa kansojen yläpuolelle. Näin nimenomaan siksi, että Israelin kansa ylistäisi Jumalaa ja tuottaisi hänelle kunniaa ja mainetta (26:19). Paavali muistuttaa tästä israelilaisten valinnasta, että heidän kanssaan Jumala on tehnyt liiton, antanut lain, jumalanpalveluksen ja lupaukset. Heillä on kantaisät ja heistä Kristus on lähtöisin (Room 9:4­5).

Israelin asema maailman kansojen keskellä on ainutlaatuinen, mutta sen sisäinen tila on kuitenkin epäkypsä. Se on valittu ja kuitenkin niskurikansa. Se on Jumalan omaisuuskansa ja kuitenkin se kulkee omia teitään. Se on muista kansoista erotettu ja kuitenkin se haluaa elää samalla tavalla kuin muutkin. Jumalan valinta ei tehnyt sitä yliluonnolliseksi ihmekansaksi, vaikka Jumala teki sen keskuudessa suuria ihmeitä. Jumalan ihmeet olivat ainutkertaisia, eivätkä ne toistuneet koskaan myöhemmin (5 Moos 34:10-12). Vaikka ne eivät pystyneet synnyttämään kansassa kestävää uskollisuutta Herraa kohtaan, niiden muistamiseen tuli palata sukupolvi sukupolven jälkeen.

Israelilaisen uskontunnustus sadonkorjuun yhteydessä

Jokaisen israelilaisen maanviljelijän tuli antaa sadonkorjuulahja Herralle ja lausua sen yhteydessä vuosi vuoden jälkeen eräänlainen perususkontunnustus (5 Moos 26:5-10). Se sisältää Mooseksen kirjojen ydinsanoman. Tunnustaja samastuu minä- ja me-muodossa näihin ydinsanoihin. Ensin kerrataan Jumalan pelastushistorian tekoja alkaen Jaakobista ja Egyptiin muuttamisesta. Tunnustus kertoo kansan synnystä ja egyptiläisten sorrosta. Kaikiksi ajoiksi tarkoitettu ydintunnustus on: "Silloin me huusimme avuksi Herraa, isiemme Jumalaa, ja Herra kuuli huutomme ja näki meidän kärsimyksemme, ahdistuksemme ja kurjuutemme". Sitten kerrataan Egyptistä lähtö ja se, että Herra "Herra antoi meille tämän maan". Lopussa on henkilökohtainen uskonkuuliaisuuden ja kiitoksen ilmaus: "Nyt olen tuonut sadon parhaat hedelmät siitä maasta, jonka sinä, Herra, minulle annoit" . Kaikki päättyy kehotukseen iloita siitä kaikesta hyvästä, minkä Herra on antanut (26:11).

Myöhemmin juutalaisuudessa uskontunnustukseksi on tullut sanat: "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, on yksi, hän on ainoa Jumala" (5 Moos 6:4).

Lain kirja

Viides Mooseksen kirja on nimenomaan lain kirja (5 Moos 4:44). Se toistaa 40 vuotta aikaisemmin annetun lakiliiton käskyt. Tuskin mikään Raamatun kirjoista on niin käskyjen hengen läpitunkemaa kuin tämä. Juutalaisten käyttämästä Vanhan testamentin jaossa ensimmäinen osa, Toora (=laki) huipentuu tähän kirjaan. Juuri tämä kirja on käytännössä ollut se Mooseksen kirja, johon juutalaiset ovat uskoneet ja panneet toivonsa (Joh 5:45-46). "Mooses antoi meille lain" (5 Moos 33:4; Joh 1:7). Tämän kirjan käskyn avulla kirjanoppineet kiusasivat pyhäkössä Jeesusta (Joh 8:5-6). Pilatuksen edessä he sanoivat: "Meillä on lakimme, ja lain mukaan hän on ansainnut kuoleman" (Joh 19:7). Jeesus tunsi ja rakasti tätä kirjaa. Torjuessaan kiusaajan Jeesus kolme kertaa vetosi juuri tämän kirjan sanoihin (Matt 4:4,7,10).

Lain noudattamisen vaatimus

Lain noudattamisen käsky on kirjan pääajatuksia. Yli 80 kertaa eri muodoissa toistuu käsky tarkoin täyttää tämän lain sanat. Käskyjen noudattaminen on osoittava muiden kansojen silmissä viisautta ja ymmärrystä (5 Moos 4:6). Se tekee kansan vahvaksi (11:8), tuo sille menestyksen ja pitkän elämän (4:40, 5:29, 33, 6:3, 18, 10:13) ja antaa siunauksen (30:16). Jopa Jumalan rakkaus on tässä sidottu käskyjen tottelemiseen (7:12-13). Erityisen häkellyttäviä ovat sanat: "Kun me tarkoin noudatamme tätä lakia... niin Herra katsoo meidät vanhurskaiksi" (6:25, 24:13). Ihminen tulee vanhurskaaksi tekojen, ei yksistään uskon perusteella (Jaak 2:24). Tällainen on lain vanhurskauden tie. Lain vanhurskaus saavutetaan vain ehdottomalla kuuliaisuudella. Koko sydämestä ja koko sielusta (26:16) on noudatettava Herran kaikkia käskyjä (4:13, 6:3, 19:9). Mutta mistä voima lain noudattamiseen?

Mihin lain vanhurskaus johtaa?

Mihin johtaa ehdottomaan kuuliaisuuteen rakentuva lain vanhurskaus? Siinä ihminen asetetaan valinnan eteen: "Minä annan teidän nyt valita siunauksen tai kirouksen" (5 Moos 11:26-29). Siinä on ahdas portti, jonka toisena pielenä on Eebal, kirouksen vuori, ja toisena Garissim, siunauksen vuori. Sen edessä lausutaan 12-kertainen kirous, ja kansan tulee vastata: "Aamen" (27:15-26). Sanoma jatkuu siunauksen lupauksina (28:1). Mutta ne ovat sidoksissa ehtoon: "Kun vain tottelette Herraa", (28:2). "Jos noudatatte Herran, Jumalanne, käskyjä" (28:9), "jos tottelette" (28:13), siksi myös jatko on pelottava: "Jos ette tottele Herraa, Jumalaanne, ettekä tarkoin noudata..., niin teitä kohtaavat nämä kiroukset" (28:15). "Kirottu on jokainen, joka ei tee kaikkea, mitä lain kirja käskee" (Gal 3:10).

Nyt seuraakin sarja kirouksia, joita on vaikea lukea (5 Moos 28:16-68). Edessämme on Raamatun vavahduttavinta tekstiä, joka jälleen osoittaa, että "Herra, teidän Jumalanne, on polttava tuli; hän on kiivas Jumala" (4:24). Laki on sanaa tulen keskeltä (4:36). Se on toteutunut kirjaimellisesti lakiin vapaaehtoisesti sitoutuneen Israelin kohdalla vuosituhantisessa vaelluksessa. Kenties saamme ajatella, että jotain noiden kirousten kauhistuttavuudesta tuli esiin kuuden miljoonan juutalaisen tuhossa kaasukammioissa. Näiden jakeiden ja niiden historiassa tapahtuneen täyttymisen tulisi vakuuttaa meille, ettei ihmisellä ole minkäänlaista mahdollisuutta lain perusteella periä elämää. Tarvitsemme uuden liiton (Room 8:3-4).

Toivo uudesta elämästä

Toivottomalta tuntuvan kirouksen keskeltä välähtää toivon säde. "Jää jäljelle vain vähäinen joukko" (5 Moos 28:62). Sittenkään kaikki eivät tuhoudu. Tulee aika, jolloin Herra on armollinen ja kääntää kansansa kohtalon. "Hän kokoaa teidät jälleen yhteen niiden kansojen joukosta, joiden sekaan hän on teidät hajoittanut" (30:3). Uusi elämän aamu sarastaa. Armottomalta tuntuvan lakiliiton ja lain vanhurskauden takaa häämöttää uusi liitto: "Herra, teidän Jumalanne, taivuttaa teidän sydämenne..., niin että rakastatte häntä koko sydämestänne ja koko sielustanne" (30:6).

Lailla saadaan kyllä ihmisen ulkonainen olemus pakotetuksi kuuliaisuuteen, mutta Jumala tuntee sydämet. Hän odottaa sydämen kääntymistä (5 Moos 29:18, vk). "Jospa heillä olisi sellainen sydän, että he alati pelkäisivät minua" (5:29, vk). "Mutta tähän päivään asti Herra ei vielä ole antanut sydäntä ymmärtääksenne" (29:4, vk). Laki kirouksineen ei saa sitä aikaan. Se tuo vain vihaa ja ihminen kokee, että Jumala vihaa häntä (1:27).

Armo kuuluu jumalattomaksi tulleelle

Uusi liitto alkaa siitä, että Herra armahtaa palvelijoitansa "koska hän näkee, ettei heillä enää ole voimaa ja että he ovat uupuneita, niin suuret kuin pienet" (5 Moos 32:36). Laki kirouksineen on vain kasvattaja Kristukseen, jotta me tulisimme vanhurskaiksi uskosta (Gal 3:24). Vasta lain riisumalle kelpaa Herran armo. Jo Mooses näki tämän aavistellen. Siksi hän uskalsi rukoilla: "Älä tuomitse tätä kansaa, vaikka se on uppiniskainen, kelvoton ja syntinen" (5 Moos 9:27). Armo ei enää rakennu kansan kuuliaisuuden varaan, vaan siihen, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman, joka kuitenkin uskoo (Room 4:5). Juuri sellainen on Kristuksessa solmittu armoliitto, uusi liitto. Siinä rakkaus on suurempi kuin viha, armo suurempi kuin synti (Room 5:20).

Armoliitto

Viidennessä Mooseksen Kirjassa onkin monia viittauksia armoliittoon. Siellä vakuutetaan: "Hän rakasti jo teidän isiänne" (5 Moos 4:37). "Hän rakastaa teitä" (23:6), "hän rakastaa ja siunaa teitä" (7:13). Hän on kallio, joka antaa elämän (32:18). Siksi aina "häneen voi luottaa" (7:9). Yksin rakkautensa tähden Herra valitsi ja lunasti (7:7-8). "Herra yksin johdatti omiaan" (32:12). Siksi ei saa ajatella, että Herra toimii meidän omien ansioittemme, oman vanhurskautemme tähden eikä myöskään oman kuuliaisuutemme eikä rehellisyytemme ansiosta, "sillä te olette uppiniskainen kansa" (9:4-6). Armon perustana on Jumalan lupaus. Armon lupaus on ollut ensin, laki on tullut vasta perästäpäin. Siksi myöhemmin lisätty laki ei voi tehdä Jumalan armoa mitättömäksi (Gal 3:17,19). Herra on laupias eikä hän hylkää eikä unohda lupaustaan (5 Moos 4:31). Hän suojelee (23:15) ja on lähellä aina, kun me häntä rukoilemme (4:7). Herra iloitsee omiensa menestyksestä (30:9).

Tällaisen Herran luo uskaltaa tulla (5 Moos 30:10) kieron ja katalan sukupolven jäsenenä (32:5). Sen parempana emme koskaan voikaan lähestyä Herraa. Kun ihminen kaikesta sydämestään palaa Herran luo, hän tulee syntinsä tuntien ja kokien, ettei hänellä ole enää voimaa (32:36). Hän näkee Jumalan sanasta niskoittelunsa ja suree sitä. Hän tajuaa, että Herra lyö, mutta uskoo, että hän myös parantaa (32:39). Epäuskoinen sen sijaan kokee itsensä hyväksi.

Herra on ainoa, joka puhdistaa synnin kirouksesta (5 Moos 32:43). Siksi voimme sydämestämme tunnustaa: "Hän on turvamme, kalliomme, teoissaan täydellinen". "Hän on uskollinen Jumala, ei hän vääryyttä tee" (32:3-4). Tällaisessa Herrassa ja hänen lupauksissaan on koko meidän elämämme (32:47) ja "hänen voimansa on uusi päivästä päivään" (33:25). Siksi "sinua kannattavat ikuiset käsivarret" (33:25).

Viittauksia Kristukseen

On laskettu, että Vanhan testamentin Kristusta koskevista ennustuksista 75 olisi Mooseksen kirjoissa. Myös Viidennestä Mooseksen kirjasta uuden liiton kansa on löytänyt viittauksia Vapahtajaan, tosin ei niin monia eikä selviä kuin muissa Mooseksen kirjoissa. Jeesus on ennen kaikkea Mooseksen kaltainen profeetta (5 Moos 18:15,18), toinen Mooses (Apt 3:22). Jeesus on turvakaupunki (5 Moos 19:1-10), jossa jokainen syntinen saa turvan, pelastuksen ja rauhan (Room 8:1,34). Hän on elämää antava kallio (5 Moos 32:18), turvakallio (32:4,15), vettä virtaava kallio (8:15; 1 Kor 10:4). Hän on se Jumalan kiroama, joka on puuhun ripustettu (5 Moos 21:23; Gal 3:13). Mooses ei päässyt luvattuun maahan, vaikka hän viisi kertaa pyytämällä sitä pyysi Herralta (5 Moos 1:37; 3:26; 31:2; 32:51; 34:4). Mutta Jeesuksen kautta hän lopulta pääsi sinne ja sai kirkastusvuorella keskustella Jeesuksen kanssa tämän poismenosta (Luuk 9:30-31), ja siihen koko Mooseksen välittämä sanomakin tähtäsi (Joh 5:46).



Löytöretki Vanhaan Testamenttiin
Opiskelun opas
Johdanto
Mooseksen kirjat
1.Mooseksen kirja
2.Mooseksen kirja
3.Mooseksen kirja
4.Mooseksen kirja
5.Mooseksen kirja
Tehtävät

Historialliset kirjat
Runolliset kirjat
Suuret profeetat
Pienet profeetat