Vanha Testamentti Uusi Testamentti Uskonoppi Kirjoituksia eri teemoista Evästä vuoden jokaiselle viikolle C.O.Roseniuksen Elämän  Leipää

Vanha Testamentti
Löytöretki VT:iin
1. Moos
2. Moos
3 - 5. Moos
Joosua-Ruut
1. Sam
2. Sam
1 - 2. Kun

Haku näiltä sivuilta

JOOSUA
Olavi Peltola
Jehoshua = Jahve pelastaa

TEEMA
Jumala antaa lupauksensa mukaan

AVAINJAE
Jokaisen paikan, jonne jalallanne astutte, minä annan teille, kuten olen Moosekselle luvannut Joos 1:3.

JOHDANTO
Joosuan kirjan ajoitus riippuu siitä, seurataanko perinteistä Egyptistä lähdön ajoitusta vaiko uudempaa ajoituksen määrittelyä.
Niiden välillä on noin 200 vuoden ero. Kirja on jatkoa Mooseksen kirjan kuvauksille ja tapahtumille. Kirjan päähenkilö, Joosua, oli Kalebin ohella ainoa, joka pääsi Egyptistä perille luvattuun maahan.
Kirja on helppo jakaa kolmeen osaan:

Luvatun maan valloitus (1-12)
Maan jako (13-22)
Joosuan jäähyväispuhe (23-24)
LUKUOHJELMA
Maan valloitus (1-12)
1:1-9 Joosua saa lähetyskäskyn Herralta
2:1-21 Rahabin usko; punainen nauha on pelastuksen merkki
3:1-17 Kohti tuntematonta
5:10-15 Herran sotajoukon päällikkö
6:1-27 Jerikon valloitus
7:1-26 Akanin petos
8:30-35 Laki luettiin ja kansa siunattiin
9:14-15 Neuvoa ei kysytty Herralta
10:6-15 Käsittämätön ihme auringossa
Maan jako (13-22)
14:6-14 Kalebin uskollisuus palkitaan
21:43-45 Kaikki lupaukset käyvät toteen
Joosuan jäähyväispuhe (23-24)
23:1-16 "Olkaa lujat!"
24:1-13 Jumalan johdatus ja ihmisen valinta
SANOMA

Israelin valtion synty profetian toteutumisena
Lukiessamme Joosuan kirjaa emme ehkä koe saavamme paljoakaan viitteitä uskonkilvoitukseemme, alkulukujen muutamia tapahtumia ja loppulukujen Joosuan puhetta lukuunottamatta. Kirja on täynnä paikannimiä ja mainintoja taisteluista. Missään Raamatun kirjassa ei ole mainittu niin monia paikannimiä kuin tässä. Kirja on kuin maantiedon tietopaketti 300 kilometriä pitkästä ja vajaa 100 kilometriä leveästä Välimeren rannikkokaistaleesta. Tämän kirjan sivuilla näemme, kuinka vaivalloisesti Israelin kansa saa haltuunsa tuon maapalan luodessaan siihen oman valtionsa.
Joosuan kirja on juutalaisten Vanhan testamentin jaotuksessa Tooran jälkeen alkaneessa profeettaosassa ensimmäisenä. Oman aikamme taustaa vasten voimme ymmärtää uudella tavalla Joosuan profeetallisuuden. Siinä ei ole kysymys vain menneiden tapahtumien kirjaamisesta, vaan se viittaa myös tulevaisuuteen, jopa ohi meidänkin aikamme. Joosuan kirja julistaa voimakkaasti että Jumala antaessaan lupauksia myös täyttää ne ajallaan. Jumalan täyttää lupauksensa näkyvällä ja kirjaimellisella tavalla.

Tässä kirjassa Jumala vakuuttaa toistuvasti: "Minä annan". Ihmisen oikea vastaus tähän tulee esiin tunnustuksessa: "Herra antoi." Tällaiset Joosuan kirjan kohdat on hyvä alleviivata. Ne ovat meillekin kutsu samaan asenteeseen. Johannes Kastaja oli löytänyt tämän uskon, kun hän sanoi: "Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta" (Joh 3:27). Seuraavissa Joosuan kirjan kohdissa tulee esiin tämä uskon asenne: 1:2,3,6,11,13,15; 2:9,14,24; 5:6; 6:2,16; 7:11; 8:1,18,27; 10:8,12,19,30,32; 11:6,8; 14:2,10; 15:13; 18:3; 21:43-45; 22:4,9; 23:1,13,16, 15; 24:4,8,13.

Toinen keskeinen ilmaus Jumalan todellisuudesta on sanonta, jossa kerrotaan, kuinka Herra on omiensa kanssa: 1:5,9,17; 3:7; 6:27; 7:12; 14:12; 22:31; 24:8,11.

Täyttymys
Joosuan kirja on täyttymyksen kirja. Se vahvistaa luottamustamme Jumalan lupausten järkkymättömyyteen. Mitä Mooses oli toivoen nähnyt kaukaa, se toteutui nyt silmin nähden. Saatamme kuitenkin pettyä tähän toteutumiseen, sillä Jordanin läpi mennyt kansa ei muuttunut ihmekansaksi eikä selvinnyt helposti edessä olevasta tehtävästä. Akanin petos paljasti kansan yksityisten jäsenten todellisen sisimmän, ja Joosua joutui kauan sotimaan (Joos 11:18). Ain valloitus avasi maan keskiosat (luku 8), Aijalonin laakson taistelu taas maan eteläosat (luku 10), Hasorin valloitus Hulejärven rannalla maan pohjoisosat. Mutta Jisreelin tasanko, rannikko ja Jerusalem jäivät valloittamatta. Herra joutuikin nuhtelemaan Joosuaa maan hitaasta valloituksesta (13:1; 18:3). Vasta Daavid valloitti Jerusalemin, ja Salomon aikana vihdoin koko luvattu maa oli Israelin vallassa.
Joosua ei vienyt kansaa levon maahan (Hepr 4:8). Täyttymys merkitsi vain uuden vaiheen alkamista Jumalan kansan elämässä. Sekin vaihe vaatii uusia taisteluja ja uutta valvomista. Jumalallinen laki täyttymyksestä oli: "Jokaisen paikan, jonne jalallanne astutte, minä annan teille, kuten olen Moosekselle luvannut" (Joos 1:3).

Kaikki kuului heille siis jo lupauksen perusteella, mutta vasta sitten he saivat sen käytännössä omakseen, kun he menivät ja ottivat sen. Se taas tapahtui uskossa Jumalan lupauksiin ja taistelussa vihollista vastaan, joka kaikin tavoin yritti estää Jumalan lupausten toteutumisen. Voitto oli varma, mutta sitä ei saavutettu ilman kamppailuja: "En tarkoita, että olisin jo saavuttanut tai jo tullut täydelliseksi. Mutta minä pyrin kaikin voimin saavuttamaan sen" (Fil 3:12). Joka tapauksessa Egyptin orjuudessa syntyneellä valitulla kansalla oli vihdoinkin luvattu maa jalkojensa alla. Koskaan tämän jälkeen se maa ei tulisi olemaan ilman Jumalan omaisuuskansan jäseniä. Juuri tässä maassa ja siinä asuvien keskellä tulisivat olemaan Vapahtajan seimi ja risti.

Joosuan koulutus tehtäväänsä
Millainen oli suurta Moosesta seuraava johtaja? Hän oli orjuudessa syntynyt Joosefin pojan, Efraimin, jälkeläisiä. Alunperin hänen nimensä oli Hoosea (pelastus), mutta Mooses muutti nimen Joosuaksi (Jahve pelastaa) (4 Moos 13:8; Luuk 1:21). Mooses kutsui hänet palvelijakseen jo nuorena (4 Moos 11:28). Hänen koulutuksensa kesti 40 vuotta Mooseksen vierellä. Kohta Egyptistä lähdön jälkeen hän joutui johtamaan taistelua (2 Moos 17:8, 16). Hän oppi, että Herran sodassa esirukouksella oli ratkaiseva merkitys. Paljon myöhemmin hän tunnustaa vakaumuksenaan, että "todella Herra soti kansansa puolesta" (Joos 10:14,42; 23:3,10).
Joosua seurasi Moosesta Siinain vuoren yksinäisyyteen (2 Moos 24:13). Siellä hän oppi odottamaan kärsivällisesti, toisin kuin Aaron ja kansa alhaalla. Palatessaan Mooseksen kanssa hän luuli kuulevansa taistelun pauhinaa, mutta joutui pettymään ihmisiin nähdessään villin karkeloinnin (2 Moos 32:17). Yksinäisyyden koulu jatkui, kun hän joutui leirin ulkopuolelle vartioimaan ilmestysmajaa (33:7,11). Näin hän oppi tuntemaan Jumalan läsnäolon ja näki Mooseksen ainutlaatuisen suhteen Herraan.

Jumalan Henki oli Joosuassa (4 Moos 27:18). Siksi hänen oli vaikea nähdä hurmosta Jumalan läsnäolon ilmauksena (4 Moos 11:26-29). Hän kasvoi nimenomaan syvästi Jumalan sanan lupauksiin luottavaksi mieheksi. Hänet lähetettiin yhdentoista muun kanssa vakoilemaan maata. Hänen luottamuksensa ei hetkeäkään horjunut (4 Moos 14:9), koska se ei rakentunut siihen miltä asiat tuntuivat ja näyttivät, vaan yksin Herran lupaukseen. Tosin hän joutui Kalebin kanssa vähemmistöön ja oli vähällä saada surmansa (14:10). Joosua säilytti uskonsa ja pääsi luvattuun maahan (26:65).

Joosua johtajana
Pitkän koulutuksen jälkeen tuli Joosuan aika. Herra asetti hänet kansan johtajaksi (4 Moos 27:15-23). Hän oli ehkä luonnostaan arka. Ehkä hänen oli vaikea olla Mooseksen seuraaja ja tehdä se, mitä Mooses ei ollut saanut tehdä (4 Moos 31:27). Siksi hän tarvitsi erityistä rohkaisua (5 Moos 3:28; 7:21; 31:7; Joos 1:6,7,9,18; 10:8) ja täyttymystä viisauden hengellä (5 Moos 34:9).


Joosua täyttää saamansa tehtävän
Jumala antoi Joosuan tehtäväksi viedä kansa luvattuun maahan (Joos 1:2). Samalla Herra lupasi olla hänen kanssaan ja ettei hän jätä eikä hylkää (1:5). Matkaevääksi hän sai kirjoitukset, joihin hänen tuli juurtua (1:7-8). Kansa hyväksyi hänen johtajuutensa (1:16,18). Myös Rahabin sanat rohkaisivat häntä (2:11). Hän koki ihmeen kansan kulkiessa kuivin jaloin Jordanin yli kuten aikoinaan Kaislameren yli (3:16). Jumala osoitti elävänsä (3:10) ja olevansa koko maan valtias (3:11). Ympärileikkaus vieritti kansan päältä lopullisesti Egyptin orjuuden häpeän (5:9). Pääsiäisuhrin veri toi turvan (5:12). Erämaavaihe oli peruuttamattomasti ohi. Nyt ilmestyi Herran sotajoukon päämies ja Joosua sai jällen kuulla, ettei hän voinut tehdä mitään ilman Herraa ja että hänen oli pelättävä yksin Herraa (5:15).
Jerikon ihmeellinen valloitus oli osoituksena Jumalan avusta. "Eivät he vallanneet maata omalla miekalla, ei heidän oma voimansa vienyt heitä voittoon, vaan sinun oikea kätesi" (Ps 44:4). Myös ensimmäinen tappio Ain luona oli tarpeen, sillä itsevarmuus oli pääsemässä valtaan. Kansan sydän raukesi, ja Joosua oli avuttomana Herran edessä (Joos 7:5-6). Menestymisen esteenä oli synti. Akan tunnusti: "Minä näin... ja silloin minut valtasi niin suuri himo, että otin" (7:21). Jotain samaa oli Eevan kokemuksessa (1 Moos 3:6) ja Daavidin lankeemuksessa (2 Sam 11:2). Nyt ei löytynyt sijaa anteeksiantamukselle. Akan kivitettiin ja Ai valloitettiin ja tuhottiin täysin.

Joosuan jäähyväispuhe
Vanhana miehenä Joosua näkee selvästi, että kaikki saavutukset elämässä ovat olleet Jumalan antamia. Siksi hän saattoi tunnustaa, että Herra teki kaiken, Herra "soti itse teidän puolestanne" (Joos 23:3). Myös kansa tunnusti nyt, että "Herra varjeli meitä matkalla" (24:17). Niin kuin Herra oli luvannut, niin hän myös oli toiminut (23:5,10). "Herra ei ole jättänyt täyttämättä ainoatakaan teille antamaansa lupausta" (23:14). Siksi uskovien on aina muistettava, etteivät he ole "miekoillaan ja jousillaan" (24:12), ei omalla vaivannäöllään (24:13) saaneet aikaan, sen mitä ovat saaneet, vaan kaikki on Herran lahjaa. Kaikki kunnia aikaansaannoksista kuuluu yksin Jumalalle. Tappioiden syynä on ihmisen uskottomuus.


Lain henki
Joosuan puhe oli lakiliiton hengen mukaista. Hän kehottaa: "Olkaa lujat! Noudattakaa kaikkea, mitä Mooseksen lain kirjaan on kirjoitettu" (Joos 23:6). "Muistakaa aina rakastaa Herraa" (23:11). Juuri tähän ei ihminen kuitenkaan ole koskaan pystynyt eikä tule pystymäänkään. Siksi lakiliiton kauhistuttavat uhkaukset ovat toteutuneet: "Te häviätte pian tästä hyvästä maasta" (23:13). Herra "toteuttaa myös jokaisen uhkauksensa" (23:15), "Herran viha syttyy teitä kohtaan, ja te häviätte pian" (23:16).
Joosua itse koki tämän lakiliiton ylivoimaisuuden. "Ette te pysty palvelemaan Herraa! Herra on pyhä Jumala, hän on kiivas Jumala, joka ei anna anteeksi teidän rikkomuksianne eikä syntejänne" (Joos 24:19). Kuitenkin hän kehotti kansaa valitsemaan, ketä he tahtoivat palvella. Ehkä Joosua profeettana näki pääsynä lakiliiton umpikujasta uuden liiton, jossa alituisesti lakia rikkova kansa saa toisen Joosuan - Jeesuksen - johtamana syntinsä anteeksi. Siksi Joosua uskalsi sanoa: "Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa" (24:15).

Joosuan kirja Uudessa testamentissa
Uudessa testamentissa Joosuan kirja tulee esiin harvoin (Hepr 13:5; 11:30-31; Jaak 2:25). Kuitenkin itse Joosuan nimi viittaa Jeesukseen. Joosuan kirjan asema viiden Mooseksen kirjan jälkeen muistuttaa Apostolien tekojen asemaa evankeliumien jälkeen. Sekin on kirja toiminnasta, valloituksesta ja Jumalan lupausten täyttymisestä. Molemmat ovat omalla tavallaan lähetyskirjoja. Viittauksia Jeesukseen on nähty Joosuan nimen ohella Rahabin pelastaneessa punaisessa nauhassa (Joos 2:12,18). Kirkko on jo Kleemensin ajoista (90-luvulta jKr:n) lähtien nähnyt tässä punaisessa nauhassa viittauksen siihen, että "Herran veren kautta on lunastus tuleva kaikille, jotka uskovat ja toivovat Jumalaan" (1 Kleem 12:7). Rahab avioitui Salmon kanssa ja poikansa Boaksen (Matt 1:5) kautta hänestä tuli Daavidin ja siis myös Jeesuksen esiäiti (Matt 1:5). Herran sotajoukkojen päämies on ymmärretty myös Jeesukseksi (Joos 5:14).

Löytöretki Vanhaan Testamenttiin
Opiskelun opas
Johdanto
Mooseksen kirjat
Historialliset kirjat
Johdanto
Joosua
Tuomarien kirja
Ruut
1.Samuelin kirja
2.Samuelin kirja
1.Kuningasten kirja
2.Kuningasten kirja
1.Aikakirja
2.Aikakirja
Nehemia
Esra
Ester
Työtehtävät

Runolliset kirjat
Suuret profeetat
Pienet profeetat