Vanha Testamentti Uusi Testamentti Uskonoppi Kirjoituksia eri teemoista Evästä vuoden jokaiselle viikolle C.O.Roseniuksen Elämän  Leipää

Vanha Testamentti
Löytöretki VT:iin
1. Moos
2. Moos
3 - 5. Moos
Joosua-Ruut
1. Sam
2. Sam
1 - 2. Kun

Haku näiltä sivuilta

TUOMARIEN KIRJA
Olavi Peltola

TEEMA
Kansan uskottomuus ja Jumalan uskollisuus

AVAINJAE
Me olemme syntiä tehneet. Tee meille niin kuin hyväksi katsot, kunhan tämän kerran pelastat meidät Tuom 10:15.

JOHDANTO
Tuomarien kirjassa saamme näköalan Joosuan jälkeisiin vuosisatoihin Jumalan kansan elämässä. Aika oli monin tavoin levotonta ja pimeää. Jumalan kansaa uhkasivat ulkonaisena vaarana ympärillä olevat viholliskansat ja rannikolla asuvat filistealaiset, joista tulikin pitkäksi ajaksi vaarallisimmat vastustajat. Mutta kansan sisäiset vaarat olivat vielä suuremmat. Tuomarien ajalle oli jatkuvasti luonteenomaista, että kansa unohti Herran ja alkoi palvella kanaanilaisten jumalia, nimenomaan Baalia ja Astartea (2:13). Palvontapaikat olivat kukkuloiden huipulla. Kansa teki sitä, mikä oli pahaa Herran silmissä. Siksi Herra antoi israelilaiset vihollisten käsiin. Kun he huusivat katuen apua, Herra lähetti pelastajana tuomarin (shofetim), joka Herran varustamana auttoi kansaansa. Kirjassa kerrotaan kolmestatoista tällaisesta tuomarista. Kuudesta mainitaan vain nimi.


Kirjan jako:
Joosuan jälkeinen aika (1-3:6)
Tuomarien aika (3:7-16)
Sekasorron aika (17-21)
LUKUOHJELMA
Joosuan jälkeinen aika (1:1-3:6)
1:1-12 Maan valloitus jatkuu
2:1-5 Enkeli nuhtelee, kansa itkee
2:10-23 Tuomarien kirjan tiivistelmä
3:1-4 Herra koettelee
Tuomarien aika (3:7-16:31)
4:1-16 Naisprofeetta Debora ja Barak
5:1-31 Deboran voitonlaulu
6:1-40 Gideonin kutsuminen
7:1-22 Liian paljon väkeä voittoon
8:22-27 Herran tulee hallita
10:6-16 Synnintunnustus
11:29-40 Jeftan voitto ja harkitsematon lupaus
12:1-6 Shibbolet
13:1-24 Herran enkeli hedelmättömän luona
14:1-20 Simson vietellään
15:9-20 Aasin leukaluu Jumalan aseena
16:4-30 Simsonin lankeemus ja tuho
Sekasorron aika (17-21)
17:6, 21:25 Jokainen toimii niin kuin itse hyväksi näkee
SANOMA
Israel johtoa vailla
Jumalan kansa osoittautui tämän kirjan valossa monin tavoin heikoksi. Kirja onkin Raamatun surullisimpia. Nimenomaan loppuluvut osoittavat, kuinka syvälle Jumalan ihmiset saattavat langeta. Tavoitteena oli, että Herra olisi saanut hallita kansaansa (Tuom 8:23). Mutta ajalle oli luonteenomaista, että jokainen teki sitä, mikä oli hänen mielestään oikein (21:25). Kirja kertoo, kuinka Israel ei kyennyt karkottamaan niitä kansoja, jotka Herra oli kuitenkin käskenyt karkottaa (1:19). Jokaisen heimon kohdalla mainitaan tämä masentava asia. Tästä puolinaisuudesta tuli kansalle ansa (2:3). Siksi he eivät kyenneet pitämään puoliaan vihollistaan vastaan (2:14). Monet onnettomuudet kiusasivat heitä, ja he joutuivat suureen ahdinkoon (2:15). Herran kävi kuitenkin kansaa sääliksi, ja hän asetti tuomareita ja oli näiden tukena (2:18).


Seitsemän luopumuksen jaksoa
Kirjassa kerrotaan seitsemästä luopumuksen jaksosta, niitä seuraavasta sorrosta sekä tuomarista, jonka kautta Herra kuuli kansaansa ja vapautti sen.
Israelilaiset unohtivat Herran ja joutuivat pohjoisessa kahdeksaksi vuodeksi Mesopotamian kuninkaan valtaan. Israelilaiset huusivat avukseen Herraa. Herran Henki vaikutti Otnelissa ja Herra antoi hänen saada voiton. Seurasi neljänkymmenen vuoden rauha (Tuom 3:7-11).
Jälleen kansa rikkoi Herraa vastaan. Nyt he joutuivat etelässä moabilaisten sorron alle kahdeksaksitoista vuodeksi. Jälleen he huusivat avukseen Herraa. Herra herätti vapauttajaksi Ehudin. Hän toimi kauhistuttavalla tavalla tuhotakseen vihollisen. Nyt tuli rauha pitkäksi aikaa (Tuom 3:12-31).
Taas kansa luopui Herrasta. Alkoi kahdenkymmenen vuoden ahdistus. "He huusivat avukseen Herraa" (Tuom 4:3). Tuomariksi nousi naisprofeetta, Debora. Hän rohkaisi Barakia taisteluun: "Herra antaa sinulle tämän käskyn" (4:6), "minä johdatan" (4:7), "Herra antaa", (4:9, 14), "Herra itse kulkee sinun edelläsi" (4:14). Muistona tästä kriisistä on Deboran voitonlaulu (5). Sen loppusäkeistö (5:31) on profetia Herran omien lopullisesta voitosta kirkkaudessa. Maassa oli rauha neljäkymmentä vuotta (Tuom 4 ja 5).
"Israelilaiset rikkoivat Herraa vastaan" (Tuom 6:1). Midianilaiset kamelijoukot sortivat heitä seitsemän vuotta. Sitten ilmestyi enkeli Gideonille, ja hänestä tuli uskonsankari (Hepr 11:32). Taistelut käytiin maan keskiosassa, ja jälleen alkoi pitkä rauhan kausi (Tuom 6:8-32).
Gideonin jälkeen alkoi valtataistelu johtajuudesta. Sisäisen sekasorron kourissa kansa ei enää muistanut Herraa. Israelilaiset eivät pysyneet Herralle uskollisina, vaan alkoivat palvella Baal-Beritia, liiton herraa. Se oli väärän liiton valheherra (Tuom 8:33). Kohtaamme erään Jumalan tavan toimia maailmassa: "Ja Jumala antoi Sikemin miesten pahuuden koitua heidän omaksi tuhokseen" (9:57). Tola ja Jair nousivat tuomareiksi (10:1-5).
Jälleen kansa innostui palvomaan epäjumalia. Ammonilaisten sallittiin raastaa sitä. Israelilaiset huusivat Herraa avukseen ja sanoivat nuo tärkeimmät sanat, mitä ihminen voi sanoa Jumalan edessä: "Me olemme tehneet syntiä" (Tuom 10:10). "Silloin Herra ei enää voinut katsella israelilaisten kärsimystä (10:16). Jefta oli seuraava vapauttaja, ja taistelut käytiin idässä (11:1-12:7).
Kansan muisti oli lyhyt. Jälleen alkoi sorron aika. Sortajina olivat filistealaiset lännessä. Simson oli seuraava tuomari. Hänestä tuli Gideonin ohella kaikkein tunnetuin (Tuom 13-16).
Johtajien vianalaisuus
Kaikista Herran esiin nostamista tuomareista kerrotaan jotain kielteistä. Otnel oli Kalebin nuoremman veljen poika (Tuom 3:9). Nuorempi on aina arvossa alhaisempi. Ehub oli vasenkätinen (3:21). Samagarin voitonase oli kaikkea muuta kuin sankarillinen - härän ajajan pistin (3:31). Barak oli arempi kuin nainen (4:8-9). Gideon oli pelkuri ja vaati tunnustekoja uskonsa vahvistukseksi (6:17). Hän ei uskaltanut toimia kotikylässään avoimesti päivällä (6:27). Saviruukuilla hän voitti vihollisen, kun ensin hänen kanssaan oleva joukko oli pienennetty olemattomaksi (7:2). Gideonia moitittiin ankarasti (8:1). Lopulta hän lankesi epäjumalanpalvontaan (8:27). Hänen sivuvaimonsa poika, Abimelek, surmasi hänen muut poikansa (9:5) ja huudatti itsensä kuninkaaksi. Abimelek kuoli jauhinkiven murskaamana (9:53). Tola, Jair (10:1, 2) ja Elon tunnetaan vain nimeltä (12:11). Jefta oli halveksittu porton poika (11:1), tyhjäntoimittajien johtaja (11:3). Hän menetti harkitsemattoman lupauksensa tähden ainoan lapsensa (11:31, 34). Ibsan ja Abdon tunnetaan vain lastensa, lastenlastensa ja aasiensa lukumäärästä (12:9).
Simson syntyi hedelmättömän äidin poikana (Tuom 13:2). Hän antoi ihastuksensa filistealaiseen tyttöön johtaa itseään (14:3). Tyttö kiusasi itkullaan Simsonia paljastamaan voimiensa salaisuuden (14:16-17). Kettujen avulla hän poltti viljapeltoja (15:5), ja aasin leukaluulla hän löi vihollisensa (15:15). Lopuksi hän rakastui Delilaan, josta tuli hänen kohtalonsa (16:4). Tämä ei ollut uskollinen vaan petti luottamuksen (16:18-18). Simson sokaistiin, ja kuollessaan hän surmasi monia (16:30).

Jumalan kansan rappiotila
Kirjan loppuluvut ovat vaikeaa luettavaa. Jumalan kansan rappiota ei salata. Kohtaamme Miikan, joka luvattomasti pystytti oman pyhäkön (Tuom 17:5). Hän teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein (17:6) ja vastoin Jumalan sanaa. Hän pyysi papikseen Mooseksen jälkeläisen (17:10). Daanilaiset ryöstivät Miikan jumalankuvan (18:25-26) ja pystyttivät oman palvontapaikan (18:30).
Kirja päättyy kertomukseen benjaminilaisten homoseksuaalisuudesta, sen seurauksena tapahtuneesta murhasta ja heimon tuhosta (Tuom 19-21). Vain pieni jäännös benjaminilaisia jäi jäljelle (20:47).

Jumalan huolenpito
Kansansa rappiotilasta huolimatta Jumala jaksoi hoitaa sitä. Herra antoi voittoja (Tuom 1:4) ja oli heidän kanssaan (1:19). Kun kansa lankesi ja katui Herran kävi sääliksi sorrettuna voihkivaa kansaa (2:18). Hän kuuli kerta toisensa jälkeen kansansa huudot (3:9,15; 4:5; 10:10; 16:28). Hän herätti tuomarit (2:16). Hänen henkensä kosketti heitä (3:10; 6:34; 11:29; 13:25; 14:6,19; 15:14). Tuolta ajalta on säilynyt ylistysvirsi Herralle hänen ihmeellisestä avustaan (5:2-31). Gideonin elämä on Raamatun opettavimpia. Siinä omissa silmissään heikko ja vähäpätöinen (6:15) tekee suuria Jumalan läsnäolon ja voiman avulla. "Voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa" (2 Kor 12:9). Juuri oma voima ja suuruus oli voiton esteenä. Siksi Gideonin sotajoukko pienennettiin (7:2). Vaara piili Gideonin elämässä hänen menestyksensä jälkeisessä ajassa (8:22-27). Simsonin kohtalo oli järkyttävä. Kaikesta huolimatta Jumala käytti häntäkin ja antoi hänelle anteeksi ja uudisti hänet työhönsä.


Viittauksia Kristukseen
Emme löydä tästä kirjasta montakaan viittausta Jeesukseen. Jumalan armon kohtaamme toistuvasti hänen kuullessaan luopuneen kansan hätähuutoa. Tuomarit olivat kansansa vapauttajia. He taistelivat vihollista vastaan ja voittivat sekä olivat näin esikuvia hänestä, joka murskaa heidän käskijänsä sauvan niinkuin Midianin vallan (Jes 9:3-4). Ehkä myös sanoma Vapahtajasta kätkeytyy Simsonin vanhempien saamaan enkeli-ilmestykseen. Siinä enkeli sanoi, että hänen nimensä on Ihmeellinen (Tuom 13:18). Tälle enkelille Maanoah uhrasi. Nähdessään enkelin hän koki nähneensä myös Jumalan (13:22). Sama enkeli ilmestyi Moosekselle (2 Moos 3:1-5) ja Joosualle (Joos 5:13-15). Nimi Ihmeellinen yhdistetään Jesajan profetiassa Messiaaseen (Jes 9:5).


Löytöretki Vanhaan Testamenttiin
Opiskelun opas
Johdanto
Mooseksen kirjat
Historialliset kirjat
Johdanto
Joosua
Tuomarien kirja
Ruut
1.Samuelin kirja
2.Samuelin kirja
1.Kuningasten kirja
2.Kuningasten kirja
1.Aikakirja
2.Aikakirja
Nehemia
Esra
Ester
Työtehtävät

Runolliset kirjat
Suuret profeetat
Pienet profeetat