Vanha Testamentti Uusi Testamentti Uskonoppi Kirjoituksia eri teemoista Evästä vuoden jokaiselle viikolle C.O.Roseniuksen Elämän  Leipää

Vanha Testamentti
Löytöretki VT:iin
1. Moos
2. Moos
3 - 5. Moos
Joosua-Ruut
1. Sam
2. Sam
1 - 2. Kun

Haku näiltä sivuilta

ESRA
Olavi Peltola

TEEMA
Hidas ja vaikea jälleenrakennus.

AVAINJAE
Mutta Herra, meidän Jumalamme, on nyt hetken ajan osoittanut meille armoaan ja sallinut pienen osan meistä pelastua. Hän on suonut meille jalansijan pyhässä paikassaan, hän on herättänyt meissä toivoa ja antanut meille uutta voimaa orjuuteemme Esra 9:8.

JOHDANTO
Esran ja Nehemian kirjat liittyvät läheisesti Aikakirjoihin. Aikakirjat päättyvät romahdukseen vuonna 587 eKr. Nyt alkaa uusi toivo ja elämä viritä. Jumala antaa mahdollisuuden uuteen alkuun. Tuomitessaankin hän jättää toivon. Esran kirjan alussa eletään vuotta 538 eKr (Esra 1:1). Kovin pitkäksi venähtänyt temppelin rakentaminen päättyi maaliskuun 12 päivänä vuonna 515 (6:15). Sitten tulee lähes 60 vuoden hiljaisuus. Elefantinessa tehdyn papyryslöydön perusteella on päätelty Esran tulleen Jerusalemiin vasta vuonna 457 (7:8). Kirjan lopussa eletään ehkä 430-lukua. Kaksi jaksoa (4:8-6:18 ja 7:12-26) on kirjoitettu aramean kielellä.
Kirjan jako:

Paluu ja Jerusalemin temppelin jälleenrakennus (1-6)
Esra johtaa uutta paluuta (7-8)
Lakia ruvetaan soveltamaan käytäntöön (9-10)
LUKUOHJELMA
Paluu ja Jerusalemin temppelin jälleenrakennus (1-6)
1:1-6 Herra toteuttaa sanansa poliittisten johtajien kautta
2:68-70 Vapaaehtoisia lahjoja annetaan mahdollisuuksien mukaan
3:1-6 Uhrit sanan mukaan
3:10-13 Toiset itkevät ja toiset riemuitsevat
4:1-5 Pelko saa kädet herpoamaan
4:11-24 Temppelin rakennustyö keskeytyy lähes 20 vuodeksi
5:1-5 Uusi alku Herran nimessä
6:1-7 Kuninkaallisen arkiston antama apu
6:13-18 Profeetat rohkaisevat ja työ onnistuu
Esra johtaa uutta paluuta (7-8)
7:6-10 Uusi paluuryhmä Esran johdolla vuosikymmeniä myöhemmin
7:25-28 Mikä rohkaisi?
8:21-23, 31-32 Nöyrtyminen ja Jumalan varjelu
Lakia ruvetaan soveltamaan käytäntöön (9-19)
9:1-4 Esran kauhu juutalaisten uskottomuuden tähden
9:5-15 Synnintunnustusrukous
10:1-17 Kuitenkin on vielä toivoa
10:19 Syyllisyyden sovittaminen
SANOMA
Herran sana oli toteutunut
Herran lupaukset omaisuuskansan hajoittamisesta täyttyivät kirjaimellisesti. Mutta yhtä kirjaimellisesti täyttyivät nyt myös Herran lupaukset kansansa armahtamisesta (2 Aik 36:22; Esra 1:1). Herran sana osoittautui todeksi Jumalan kansan elämässä sekä tuomiossa että armahduksessa.


Raamatun ilmoituksen historiassa alkaa pitkä hiljaisuus
Esra, Nehemia ja Ester kuvaavat maanpakolaisuuden jälkeistä, vähän yli sata vuotta kestänyttä juutalaisuuden säilymisen ja uuden rakentamisen aikaa. Näihin kuvauksiin päättyvät VT:n historian tapahtumat. Saman ajanjakson keskellä puhuivat Herran sanaa profeetta Daniel, Haggai, Sakarja ja Malakia. Heidän jälkeensä myös profeettojen ääni vaikeni. Tuli pitkä hiljaisuus Jumalan ilmoitustoiminnan historiassa. Sitä kesti yli 400 vuotta. Se päättyi, kun enkeli ilmestyi Sakariaalle temppelissä (Luuk 1:11), Marialle (Luuk 1:26) ja Joosefille (Matt 1:20). Uuden liiton aika oli alkamassa.
Vanhan liiton ilmoitustapahtumat keskittyivät Mooseksen ja Malakian väliseen tuhannen vuoden aikaan, uuden liiton taas Jeesuksen syntymätapahtumien ja Johanneksen ilmestyksen väliseen sadan vuoden aikaan.

Uusi vaihe Israelin kansan elämässä
Esran kirja kuvaa uutta vaihetta Jumalan kansan elämässä Luvatussa maassa. Poliittinen ja valtiollinen itsenäisyys ja mahtavuus oli mennyttä. Juutalaisista kasvoi nimenomaan uskonnollinen yhteisö, jollainen se on vieläkin. Se on kyennyt elämään monien kansojen keskuuteen hajoitettuna ja samaan aikaan sillä tavoin eristäytyneenä, että se on säilyttänyt oman erikoislaatunsa. Esran kirjan päättyminen muukalaisten vaimojen hylkäämiseen kuvaa erästä piirrettä tässä eristäytymiskehityksessä.
Varsinaisena kansoihin sulautumisen esteenä oli kuitenkin se, minkä sanotaan olleen Esralle tunnusmerkillistä. Hän tunsi tarkoin Mooseksen lain, jonka Herra, Israelin Jumala oli antanut (Esra 7:6). Hän tahtoi kaikesta sydämestään tutkia ja noudattaa sitä (7:10). Artakserkses kutsui häntä taivaan Jumalan lain tuntijaksi (7:21). Koko kansan piti nyt tulla tuntemaan Jumalan laki, ja niille, jotka eivät sitä tunteneet, sitä piti opettaa (7:25).

Temppeli ja uhripapisto olivat olemassa, mutta kansan hengellinen johtaminen siirtyi Esran kaltaisten lainoppineiden käsiin. Hän on myöhemmän ajan rabbin esikuva. Jeesuksen ajan fariseuksissa ja kirjanoppineissa tulee esiin tämä Esrasta alkanut kehitys. Toisen temppelin hävityksen jälkeinen juutalaisuus on ollut monin tavoin sidoksissa juuri tähän Esrasta alkaneeseen kehitykseen.

Vaikea paluu
Esran kirjan kuvaama paluu maanpakolaisuudesta oli vaikeaa ja jälleenrakentaminen hidasta. Jumala piti kuitenkin hyvyydessään tulijoista huolta (Esra 8:18). Paluumuuttajia oli vähän. Vain harvojen sydämissä Jumala sai herättää halun lähteä (1:5, 2:64). Vähän oli myös Esran johdolla palanneita (9:13, 15). Esran oli jopa erikseen pyydettävä ihmisiä lähtemään liikkeelle (8:17) ja hän koki Jumalan erityisen hyvyyden huolenpitona sen, että hänen pyyntöönsä suostuttiin (8:18). Ensimmäisenä palanneiden joukossa olivat Jeesuksen esivanhemmatkin. Jeesuksen sukuluettelosta löydämme Serubbabelin (Matt 1:12). Hän ryhtyi veljien kanssa rakentamaan Israelin Jumalan alttaria (Esra 3:2). Esran kirjan ainoa alaviite UT:iin on juuri hänen nimensä kohdalla. Näiden harvojen kotimaahan palanneiden kautta Jumala vei omaa pelastussuunnitelmaansa eteenpäin. Heidän kauttaan Jumalan tahto toteutui. Se tosin merkitsi heille itselleen luopumista Babylonian helpoista ja vauraista oloista ja suostumista Juudan köyhyyteen ja ympärillä olevien kansojen vihaan. Useimmat jäivät mieluimmin vankeuteen kuin palasivat Jerusalemin raunioitten keskelle aloittamaan kaikkea alusta.


Esra kansansa uudistuksen johtajana
Esrasta tulee kirjan päähenkilö vasta seitsemännessä luvussa. Kirjan sävy muuttuu siinä viralliseksi ja juhlalliseksi. Kerrontaan tulee mukaan minä-muotoisia jaksoja (esim. Esra 7:27-28). Esra oli Aaronin jälkeläisiä (7:4). Hänet tunnettiin Persian kuninkaan hovissa oppineena ja viisaana miehenä (7:12, 25). Hän oli saavuttanut kyvykkyydellään arvostetun aseman: "Esra sai kuninkaalta kaiken mitä pyysi" (7:6). Hän halusi kuitenkin antaa siitä kunnian yksin Herralle. Hän tunnusti, että Jumala oli tehnyt kuninkaan suopeaksi häntä kohtaan (7:28). Ja hän tahtoi sen avulla palvella omaa kansaansa (7:6) eikä omaa etuaan. Hän ei myöskään hävennyt tunnustaa avoimesti kuninkaalle luottamustaan Jumalaan, vaikka joutuikin sen tähden kriisiin (8:22).
Esran uskonyhteys Jumalaan tulee esiin monella tavoin. Hänen elämänsä menestyksen salaisuus oli siinä, että hän tahtoi kaikesta sydämestään tutkia Herran sanaa (Esra 7:10) ja oli siihen juurtunut. Jumala oli hänen kanssaan (7:6). Häntä johti Jumalan suojaava käsi (7:9). Se antoi hänelle rohkeutta koota paluuryhmää (7:28). Jumala pitikin hyvyydessään heistä huolta (8:18). Hän oli vakuuttunut, että Herra suojaa ja auttaa kaikkia, jotka häntä palvelevat (8:22). Sen hän koki myös henkilökohtaisesti yli 1500 km:n pituisella matkalla Babyloniasta Jerusalemiin (8:31). Esra ei halunnut pyytää vaaralliselle matkalle sotilaita paluujoukon turvaksi. Hän määräsi paaston ja kehotti nöyrtymään Jumalan edessä ja rukoilemaan onnellista perille pääsyä (8:21). Ja niin hän saattoi rohkeasti tunnustaa: "Me pyysimme apua Jumalalta, ja hän kuuli meidän rukouksemme" (8:23).

Esran aikainen herätys
Tämän jälkeen tulee kirjan kuvaukseen vuosien katkos. Mutta sitten tapahtuu jotain hyvinkin ihmeellistä. Esran luo tuli joukko kansan johtajia, jotka tunnustivat, että nimenomaan kansan johtajat ja päämiehet olivat ensimmäisenä syyllistyneet uskottomuuteen (Esra 9:1-2). Tämä tunnustus kosketti niin voimakkaasti Esraan, että hän lyyhistyi maahan Jumalan kauhun lamauttamana (9:3). Sitten hän polvilleen heittäytyen rukoili ja tunnusti synnit. Esran itku ja synnintunnustus kosketti taas vuorostaan ihmisten omaatuntoa. Hänen ympärilleen kokoontui suuri joukko miehiä, naisia ja lapsia ja kaikki itkivät.
Puhkesi omantunnon herätys. Siihen asti itsestään selvänä pidetty tulikin nyt synniksi Jumalan edessä. Herätysliike laajeni ja lopulta "kaikki Juudan ja Benjaminin miehet olivat koolla Jerusalemissa". Sitten mainitaan erikoinen yksityiskohta: "Pelosta vavisten kansa värjötti rankkasateessa aukiolla temppelin edessä" (Esra 10:9). Herätyksen seurauksena kansa lupasi erottautua muista kansoista ja miesten tuli hyljätä muukalaiset vaimot ja jopa lapset (10:44). Esran kirja on tallettanut tuossa tilanteessa syntyneet rukoukset.

Kunpa samanlaista tyrmistystä ja syyllisyyttä olisi silloin aiheuttanut kymmenen käskyn rikkominen! Tämä herätys vain vahvisti juutalaisten ulkonaista seremoniapuhtautta. Sitä lisäsivät myös kovat vaatimukset omaisuuden tuhon omaksi vihkimisestä ja seurakunnasta erottamisesta (Esra 10:8). Näin Esra kaikesta hurskaudestaan huolimatta oli johtamassa kansaansa siihen ulkonaiseen eristäytymiseen ja paatumukseen, jonka vallassa Jeesuksen toisenlainen sanoma Jumalan valtakunnasta yksimielisesti hylättiin. Juutalaiset pitävät kuitenkin Esraa toisena Mooseksena.

Esran rukous
Esran meille talletetussa rukouksessa on keskeisenä harvinainen oman syyllisyyden tunto ja tunnustaminen: "Meidän syyllisyytemme on kohonnut taivaaseen asti" (Esra 9:6). "Tähän päivään asti on meidän syyllisyytemme ollut suuri" (9:7). "Mikä on meitä kohdannut pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme tähden" (9:13). "Katso, me olemme sinun edessäsi syyllisyydessämme: emmekä me tämän tähden voi sinun edessäsi kestää" (9:15).
Voimme soveltaa keskeisiltä osiltaan tätä Esran rukousta myös omaan, seurakuntiemme ja kirkkomme elämään. Nimenomaan suuren elämänkriisin tullessa tämä rukous voi olla meille apuna ja antaa oikeat sanat. Siinä mainittu rukousasentokin on apuna. Esra rukoili itkien polvillaan (Esra 10:1). Se oli myös Jeesuksen asento Getsemanessa.

Omassa käytössämme rukous voisi saada vaikkapa seuraavan muodon: "Jumalani, minä häpeän niin, että tuskin uskallan nostaa kasvojani sinun puoleesi, sillä meidän syntimme tulvivat jo päämme yli ja syyllisyytemme kohoaa taivaaseen saakka. Isiemme ajoista tähän päivään asti meidän syyllisyytemme on ollut suuri ja syntiemme vuoksi olemme joutuneet paljon kärsimään. Mutta, sinä, Herra meidän Jumalamme, olet nyt hetken ajan osoittanut meille armoasi ja sallinut elämämme jatkua. Olet suonut meille jalansijan ja herättänyt meissä toivoa ja antanut meille uutta voimaa. Pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme vuoksi olemme saaneet kärsiä paljon. Kuitenkin sinä, Jumalamme, olet rangaissut meitä vähemmän kuin olisimme ansainneet ja olet antanut jälleen mahdollisuuden elää ja tehdä työtä. Herra sinä olet armollinen!"



Löytöretki Vanhaan Testamenttiin
Opiskelun opas
Johdanto
Mooseksen kirjat
Historialliset kirjat
Johdanto
Joosua
Tuomarien kirja
Ruut
1.Samuelin kirja
2.Samuelin kirja
1.Kuningasten kirja
2.Kuningasten kirja
1.Aikakirja
2.Aikakirja
Nehemia
Esra
Ester
Työtehtävät

Runolliset kirjat
Suuret profeetat
Pienet profeetat