Vanha Testamentti Uusi Testamentti Uskonoppi Kirjoituksia eri teemoista Evästä vuoden jokaiselle viikolle C.O.Roseniuksen Elämän  Leipää

Vanha Testamentti
Löytöretki VT:iin
1. Moos
2. Moos
3 - 5. Moos
Joosua-Ruut
1. Sam
2. Sam
1 - 2. Kun

Haku näiltä sivuilta

SUURET PROFEETAT
Olavi Peltola

JOHDANTO
Miten opiskelemme profeettojen kirjoja?
VT:n profeettojen kirjoja opiskelemme kahdessa osassa. Ensin perehdymme neljään ns. suureen profeettaan, Jesajaan, Jeremiaan, Hesekieliin ja Danieliin. Heitä kutsutaan suuriksi lähinnä siksi, että heidän kirjansa ovat pitkiä. Tässä osassa on myös Valitusvirret, joka muotonsa puolesta voisi kuulua myös Runollisiin kirjoihin. Toinen osa käsittelee sitten ns. pieniä profeettoja.
Profeettojen kirjojen opiskelussa lukuohjelmamme kaltainen jakeiden valikoima on välttämätön apuväline. Ilman sellaista saatamme lamautua lukemisessamme, sillä profeettojen kirjoissa on monia jaksoja, jopa kokonaisia lukuja, joista ehkä emme saa mitään otetta. Tämä johtuu jo siitäkin, että niiden sanoma on kiinteästi sidoksissa profeettojen omaan aikaan.

Oma vaikeutensa on myös soveltaa profeettoja omaan aikaamme ja omaan elämäämme, vaikka vielä ymmärtäisimmekin profeetan kirjassa olevan asian. Siksi meidän on suostuttava aloittamaan profeettojen opiskelu siitä, että ymmärrämme vain jakeen sieltä ja toisen täältä. Usein jakeisiin liittyvät viitteet auttavat meitä asian ymmärtämisessä tai osoittavat meille miten UT:ssa tätä sanomaa on tulkittu. Usein juuri näissä muutamissa irrallisilta tuntuvissa lauseissa kohtaammekin meille tarpeellisen Herran sanan ja voimme palata niihin yhä uudelleen. Tärkeintä on, ettemme ymmärtämisvaikeuksien tähden kokonaan lakkaisi viipymästä Herran profeettojen sanoman äärellä. On hyvä palauttaa mieliin apostoli Pietarin kehotus "pitämään mielessänne pyhien profeettojen ennalta lausumat sanat" (2 Piet 3:2). Kenties joskus myöhemmin pystymme sisällyttämään omaan lukuohjelmaamme miltei kaiken profeettojen sanomasta. Mutta nyt olemme kiitollisia edes muutamasta lauseesta.

Jo viisaat vanhat juutalaiset Raamatun selittäjät painiskelivat ymmärtämisvaikeuden äärellä. Eräs heistä kirjoitti Sakarjan kirjan selityksen alussa: "Sakarjan ennustukset ovat käsittämättömät, emmekä me voi ymmärtää hänen sanojensa todellisuutta ennen kuin Vanhurskauden opettaja saapuu." Mekin ymmärrämme kovin vähän profeettojen sanomasta. Jo saapuneen Vanhurskauden opettajan, Jeesuksen, seurassa kirkastuu niin paljon, että jaksamme toivoen odottaa hänen saapuvan pian uudelleen ja toteuttavan sen, mikä on jäänyt avoimeksi VT:n profeettojen rikkaan sanoman ymmärtämisestä.

Pietari rohkaisee voimakkaasti uuden liiton kansaa pitämään kiinni profeetallisesta sanasta: "Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämissänne. Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Yksikään profeetallinen sana ei ole tullut julki ihmisten tahdosta, vaan ihmiset ovat puhuneet Pyhä Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet" (2 Piet 1:19-21).

Keitä profeetat olivat?
Raamatussa Jumala kutsui jo Abrahamia profeetaksi (hepreaksi nabi, 1 Moos 20:7). Mooseksen piti panna sanat Aaronin suuhun ja Aaronin piti puhua Mooseksen puolesta ja olla Mooseksen suuna kuten profeettojen on pitänyt olla Jumalan suuna ja välittää hänen sanansa kansalle (2 Moos 4:15-16). Profeetoille Jumala ilmaisi itsensä näyssä ja unessa. Sen sijaan Moosekselle hän puhui suoraan kasvoista kasvoihin, ei arvoituksellisin sanoin vaan avoimesti (4 Moos 12:6-8). Mooses ei ollut vain profeetta, vaan myös kansansa johtaja ja lain antaja. Juuri hänen kaltaisensa uuden profeetan Herra lupaa herättää. Tämän suuhun hän panee sanansa (5 Moos 18:18). Tähän lupaukseen Jeesus itse vetosi (Joh 5:46).
Autiomaavaelluksen aikana 70 vanhinta joutuivat hurmoksiin, jolloin Mooses sanoi: "Kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi Herran Hengen" (4 Moos 11:29). Oikea profeetta oli sellainen, jolle Herra oli antanut Henkensä. Yksittäisiä profeettoja on ollut varhaisesta alkaen, mutta vasta Samuelia on pidetty Israelin varsinaisen profeettojen aikakauden alkajana (ks. Apt 3:24). Tämä ajanjakso päättyi noin 600 vuotta myöhemmin Malakiaan. Sitten seurasi monen vuosisadan hiljaisuus kunnes jälleen alkoi kuulua Herran todellisen profeetan, Johannes Kastajan ääni.

Ensimmäisessä vaiheessa profeetat eivät kirjoittaneet sanomaansa. Heidän toiminnastaan jäi kuitenkin usein jäljelle kertomuksia, joissa tulee esiin heidän sanomansa ja voimakas vaikutuksensa aikalaisiinsa. Tällaisia olivat Elia ja Elisa. Meille tutuimmat profeetat ovat ns. kirjaprofeettoja. Kutsumme heitä tällä nimellä siksi, että he itse tai heidän oppilaansa kirjoittivat saadun sanoman. Raamatussa tällainen muistiin merkitseminen on havainnollisella tavalla kuvattu Jeremian kirjassa (luku 36).

Kirjaprofeetat ovat vaikuttaneet n. 800-luvulta aina 400-luvulle asti eKr. Kirjaprofeettojen toiminta-ajoista ei olla yksimielisiä. Eräässä jaossa sijoitetaan kuusi heistä Assyrian maailmanvallan ja Israelin tuhon aikaan 700-luvulle (Joel, Joona, Aamos, Hoosea, Jesaja ja Miika). Seitsemän profeettaa taas toimi silloin, kun Assyrian häviö lähestyi ja Babylon nousi maailmanvallaksi ja tuhosi vuorostaan Juudan 600-500 -luvulla. Heistä Sefanja, Nahum, Habakuk, Obadja ja Jeremia toimivat Juudassa ennen pakkosiirtolaisuutta, Hesekiel ja Daniel pakkosiirtolaisten parissa. Kolme profeettaa taas on vaikuttanut pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeen 500-400-luvulla (Haggai, Sakarja ja Malakia).

Herralta saatu kutsu julistaa
Profeetta sai Jumalalta erityisen kutsun tehtäväänsä. Monilla oli kutsumusnäkynsä, joka myöhemmin vastustusten keskellä rohkaisi jatkamaan toimintaa. Profeetta ei voinut olla julistamatta Herran sanaa (Aam 3:8), vaikka hän välillä olisikin halunnut vaieta (Jer 20:7-9).
Profeetta sai sanan suoraan Herralta. "Ihmiset ovat puhuneet Pyhä Hengen johtamina sen, minkä ovat Jumalalta saaneet" (2 Piet 1:21). Emme tiedä täsmällisesti, miten profeetta sai Herran sanan (hepreaksi debar Jahve). Joillekuille se on tullut kuulohavaintona, toisille näkyinä. Profeetat yrittävät kuvata tapahtumaa kertomalla, kuinka Herran väkevä käsi oli heidän päällänsä (Hes 3:14), tai Herran Henki tuli heihin (Hes 11:5). Moni sanoi vain, että Herran sana tuli (Joel 1:1).

Profeetta julisti Herran sanan. Hän oli sanan välittäjä, sanansaattaja, kuten Rabsake oli Assyrian kuninkaan sanansaattaja ja saattoi siksi julistaa: "Näin sanoo suurkuningas" (2 Kun 18:19). Profeetoilla toistuu ilmaus: "Näin sanoo Herra." Profeetta saattoi julistaa saamansa Herran sanan joko suullisesti tai vertauskuvallisin toimin. Erityisesti Hesekiel julisti kuvien ja havainnollisten toimintojen avulla. Hoosealla taas hänen avioliittonsa uskottoman naisen kanssa oli julistusta kansalle.

Sanomansa profeetat pukivat yleensä runon muotoon. Runon säkeet jäivät paremmin kansan mieleen kuin suorasanainen saarna. Todennäköisesti he toistivat saamansa Herran sanan usein samoin sanoin, mikä sekin vahvisti sanoman painumista muistiin.

Profeettojen sanoma
Profeettojen sanoma kohdistui sekä heidän omaan aikaansa että tulevaisuuteen. Profeetat paljastivat terävästi aikalaistensa synnin. Erityisesti he taistelivat väärää lohdutusta, väärää jumalanpalvelusta ja vääriä profeettoja vastaan. Tärkeintä oli sydämen kuuliaisuus yhdelle ainoalle Jumalalle eikä muodollinen uskonnollisuus ja ulkonainen kuuluminen valittuun kansaan. Profeetat julistivat ensimmäisen käskyn ehdottomuutta. Kaikkinainen epäjumalanpalvelus oli heille kauhistus. He paljastivat ihmisten henkilökohtaiset synnit ja yhteiskunnallisen vääryyden. He kutsuivat kansaa katumukseen ja uuteen elämään ja kuuliaisuuteen Jumalan laille.
Kansansa lähitulevaisuuden profeetat näkivät useinmiten mustana. He olivat tuomion profeettoja. Monet heistä varoittivat Jerusalemin hävityksestä, pakkosiirtolaisuudesta ja kansan hajoamisesta kansojen sekaan vuosisatoja ennen kuin se tapahtui. Tuomion he sitoivat erityiseen tulevaan ajanjaksoon, josta monet heistä käyttivät nimeä Herran päivä (hepreaksi jom Jahve). Kansan keskuudessa odotettiin Herran päivää kansallisen onnen päivänä. Nyt profeetat paljastivat, että se olisikin tuomion ja itkun päivä.

Jokaisella kirjaprofeetalla on myös sanoma toivosta ja uudesta, valoisasta tulevaisuudesta. Tulevaisuuden ennustuksissa lähellä olevat tapahtumat sulautuvat kaukana olevien tapahtumien kanssa yhdeksi ainoaksi tapahtumaksi. Näissä valoisissa tulevaisuuden tapahtumissa on keskeisenä kotiinpaluu ja Daavidin valtaistuimen uudistuminen. On tuleva Messias-kuningas, joka voimallaan perustaa valtakuntansa Israeliin.

Juutalaisten lainsäädännön pääteos Talmud sanoo, että "kaikki profeetat kokonaisuudessaan eivät ole ennustaneet muusta kuin messiaan päivistä" (Bracoht 34.b.). On laskettu, että VT:n Messias-ennustuksista ainakin 243 on profeetoissa. Valtaosa niistä sisältää lupauksen voittavasta Messiaasta. Vain siellä täällä on viittauksia häneen, joka kärsivänä palvelijana sovittaa maailman synnin.

Juuri tämä profeettojen Messias-ennustusten painopiste hämäsi Jeesuksen ajan juutalaiset ja hetkeksi jopa Johannes Kastajankin. Juutalaiset eivät taipuneet hänen edessään, jonka kantapää oli käärmeen lävistämä, vaan itsekin lävistivät hänet. Kuitenkin profeettojen viittaukset kärsivään Messiaaseen ovat niin selviä, että yhä vielä Israelissa erityisissä uskonnollisten kouluissa, "jeshivoissa", vältetään profeettojen tutkimista. Niiden koetaan hämmentävän oppilaitten ajatuksia. On jopa rangaistu oppilaita, joiden hallusta on löydetty profeettakäärö. Kuitenkin juutalaisessa rukouskirjassa Sidurissa on seuraava tunnustus: "Minä uskon täydellisellä uskolla Messiaan tuloon, mutta vaikka hän viivästyykin, siitäkin huolimatta odotan häntä joka päivä kunnes hän saapuu."

Profeettojen sanoma sisälsi viittauksia viiteen eri murroskauteen: omaan aikaan, pakkosiirtolaisuuten, Jeesuksen ensimmäiseen tulemukseen, Jeesuksen toiseen tulemukseen, uuteen taivaaseen ja uuteen maahan. He eivät nähneet näitä tapahtumia niinkään peräkkäisinä kuin sisäkkäisinä, ja siksi lyhyessäkin profetiassa saattaa olla mainintoja kaikista näistä viidestä tilanteesta, ja järjestys saattoi vaihdella.

Profetoiminen on ajallista ja katoaa
Profeetat ja profeetallisuus eivät ole vain Israeliin rajoittuva ilmiö. Myös pakanauskonnoissa on ollut kautta aikojen profeettoja ja profetoimista. Profeettoina on pidetty erityisesti sellaisia henkilöitä, jotka ovat kyenneet ilmoittamaan jumalallisen vastauksen esitettyihin kysymyksiin, ns. oraakkeleita. Profeettojen on oletettu toimivan välittäjinä ihmisten ja jumaluuden välillä. Saadakseen odotetun vastauksen profeetat ovat saattaneet huutaa, tanssia, viiltää itseään verille ja vaipua hurmokseen (vert. 1 Kun 18:26-28).
Raamatusta näemme, että Jumalan Henki otti käyttöönsä pakanallisessa ympäristössä tutut kuninkaan ja papin virat ja lopulta myös profeetan viran. Jumala antoi näille yleisinhimillisille tehtäville oman erityisen sisältönsä.

Niin kuin Israelin kansan elämässä oli jumalattomia kuninkaita ja turmeltuneita pappeja, oli myös vääriä profeettoja. Siksi profeetallisuus oli myös jatkuvaa taistelua oikean ja väärän välillä ja taitoa erottaa oikea väärästä.

Profeetallisuus sinänsä on siis yleisuskonnollista eikä ole ilman muuta ilmausta Jumalan Hengen toiminnasta. Se on yksi inhimillinen tapa viestittää asioita. Siksi Raamatussa oikea profeetallisuus saa omat tietyt rajansa. Malakia on viimeinen profeetta, jonka jälkeen tulee vuosisatainen hiljaisuus, kunnes Johannes Kastaja esiintyy. Sakarja jopa näkee, että Herra ajaa maasta pois profeetat, eivätkä nämä enää kerro näkyjään (Sak 13:2-6). Talmud toteaakin, että "viimeisten profeetojen, Haggain, Sakarjan ja Malakian kuoltua Pyhä Henki oli jäänyt Israelin, vaikkakin taivaallinen ilmoitusääni (bat kool) oli vielä jäljellä" (Santala, I,150). Lopulta Israelin kansalla ei ollut kuningasta, temppelin hävityksen jälkeen ei ollut pappeja, ja profeettojenkin virka lakkasi. Kaikki tämä huipistui siihen, kun Jeesus Kristus tuli ensimmäisen kerran ja täytti opetuksellaan profeetan viran ja sijaiskärsimyksellään papin viran. Nyt odotamme hänen toisessa tulemuksessaan täyttävän myös kuninkaan viran.

Opiskelun tavoite
Tämän opiskeluosan tavoitteena on:
Lisätä profeettojen tuntemusta
Auttaa löytämään heidän sanomastaan meitä jatkuvasti puhuttelevat kohdat
Päästä heidän seurassaan kokemaan jotain Jumalan tuomitsevasta ja armahtavasta todellisuudesta
Vakuuttaa, kuinka kirkkaasti ja yksityiskohtaisesti erityisesti Jesaja näkee Jeesus-Messiaan ensimmäisen tulemisen.

Löytöretki Vanhaan Testamenttiin
Opiskelun opas
Johdanto
Mooseksen kirjat
Historialliset kirjat
Runolliset kirjat
Suuret profeetat
Johdanto
Jesajan kirja
Jeremian kirja
Valitusvirret
Hesekielin kirja
Danielin kirja
Työtehtävät

Pienet profeetat