Vanha Testamentti Uusi Testamentti Uskonoppi Kirjoituksia eri teemoista Evästä vuoden jokaiselle viikolle C.O.Roseniuksen Elämän  Leipää

Vanha Testamentti
Löytöretki VT:iin
1. Moos
2. Moos
3 - 5. Moos
Joosua-Ruut
1. Sam
2. Sam
1 - 2. Kun

Haku näiltä sivuilta

JEREMIA
Olavi Peltola

TEEMA
Tuomion on pakko tulla.

AVAINJAE
Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta Jer 31:3, vk, (Minä olen sinua aina rakastanut, Israel, siksi vedän sinua luokseni uskollisesti).

JOHDANTO
Jeremian seurassa saamme eläytyä Herran kansan eräisiin kohtalokkaimpiin vuosikymmeniin. Jeremia sai kutsun profeetaksi parinkymmenen vuoden ikäisenä. Tämä tapahtui todennäköisesti vuonna 626 eKr. Hän asui silloin sukunsa keskuspaikassa Anatotin kylässä viiden kilometrin päässä Jerusalemista. Hän oli Jumalan kiroaman Eelin pappissuvun jäsen. Kirjan lopussa kerrotut tapahtumat sijoittuvat 580-luvulle. Tämän jakson alkupuolella vaikutti kuningas Josian johtama hengellinen uudistus. Sen keskuksena oli lain kirjan löytyminen temppelistä vuonna 621 (2 Kun 22). Mutta uudistusliike sammui, kun Josia kaatui Megiddon taistelussa 609. Karkemin taistelun jälkeen v. 606 Juuda joutui Babylonian vasalliksi. Nebukadnesar valloitti Jerusalemin ensimmäisen kerran kuitenkin vasta vuonna 597. Jerusalemin lopullinen tuho tapahtui 587.

Kirjan luvut on yhdistetty eri kuninkaisiin niin, että luvut 2-12 ovat Josian (626-609) aikaisia, luvut 13-20, 25-27:11 ja 35-36 Jojakimin (608-598) aikaisia ja luvut 21-24, 27:12-34:22 ja 37--39 taas Sidkian (598-587) aikaisia.

Kirjan sanoma keskittyy Juudan elämään, mutta se sivuaa myös toista sataa vuotta aikaisemmin tuhoutunutta Israelia ja laajenee lopuksi koskemaan monia naapurikansoja. Jeremiaa on nimitetty kansojen profeetaksi. Kirjan keskeinen sanoma liittyy kuitenkin Juudan tuhoon. Kirja kuvaa syvää luopumusta, josta ihmiset eivät ensin halunneet ja sitten eivät enää kyenneet nousemaan. Siksi Jumalan kuritusten täytyi tulla, ja profeetta joutui kokemaan ne kaikki kansansa kanssa.

Kirja on yksittäisiä sanoja laskien Raamatun pisin kirja (21 673 sanaa, Psalmeissa on 19 479 ja 1 Moos:ssa 20 512 sanaa).

Kirja voidaan jakaa seuraavasti:

Profetioita ennen Jerusalemin hävitystä (1-25)
Lohdutuksen kirja (30-33)
Kertova osa (26-29, 34-45)
Profetioita naapurikansoista (46-51)
Jerusalemin hävitys (52)

Meidän kannaltamme tärkeimmät osat ovat yksi ja kaksi.

Sivun alkuun


LUKUOHJELMA
Profetioita ennen Jerusalemin hävitystä (1-25)
1:1-19 Jeremian kutsuminen
2:1-9 "Mitä pahaa isänne minusta löysivät, kun he kääntyivät minusta pois?"
2:10-13 "Minut, elävän veden lähteen, se on hyljännyt."
2:17-19 "Oma pahuutesi on syynä kuritukseesi."
2:22 "Vaikka pesisit itsesi saippualla, vaikka käyttäisit lipeää, jäisi syntiesi lika yhä jäljelle."
2:30-35 "Turhaan minä olen kurittanut teitä, ette ole ottaneet opiksenne."
3:12-15 Minä olen armollinen. Ainoastaan tunne rikoksesi (vk)
4:14-22 "Kuinka kauan annat väärien ajatustesi hallita mieltäsi?" "Oma pahuutesi on syynä tähän kurjuuteen ja katkeruuteen. Niin se koskee sydämeesi asti."
5:1-3 "Jos löydätte yhden ainoankaan, joka tekee oikein, joka on rehellinen ja uskollinen, niin minä armahdan kaupunkia."
5:6-8 "Määrättömät ovat heidän syntinsä."
5:20-25 "Ettekö pelkää minua, sanoo Herra, ettekö vapise minun edessäni?"
6:10-15 "Herran sanaa he pitävät pilkkanaan, eivät siitä välitä."
7:3-11 Eivät hurskaat hokemat auta
8:4-9 "Jos joku kompastuu, eikö hän heti nouse?"
9:1-8 "Varokaa ystäviänne, älkää luottako veljiinnekään! Veli pettää veljeään viekkaasti, ystävä parjaa ystäväänsä takanapäin."
9:22-23 "Älköön viisas kerskuko viisaudellaan, älköön väkevä voimillaan, älköön rikas rikkaudellaan. Joka haluaa kerskata, kerskukoon sillä, että tuntee minut."
10:23-24 "Kurita minua, Herra, mutta älä kohtuuttomasti."
11:18-23; 12:6 Jeremiaa vastaan suunnattu salaliitto
12:1-3 "Onko oikein, että jumalattomat menestyvät?"
13:15-17 "Minä itken teidän ylpeyttänne. Salassa minä itken ja valitan."
13:23-25 "Voiko nubialainen muuttaa ihonsa väriä tai pantteri täpliään? Yhtä mahdotonta on teidän tehdä hyvää."
14:7-9 "Miksi olet nyt kuin muukalainen, kuin vieras vaeltaja, joka vain yhdeksi yöksi poikkeaa taloon?"
15:10-21 Jeremia sanan profeettana
16:9 "Herra, sinä olet minun voimani ja väkevyyteni, pakopaikkani hädän päivänä."
17:5-8 Millainen on kirottu ja millainen siunattu ihminen?
17:9-10 "Petollinen on ihmissydän, paha ja parantumaton vailla vertaa! Kuka sen tuntee?"
17:14-18 "Paranna sinä minut, Herra, niin minä paranen. Auta minua, niin minä saan avun. Sinua yksin minä ylistän."
18:1-12 Niinkuin savi on valajan kädessä, niin sinä olet minun kädessäni
20:7-13 Jeremia valittaa kutsumuksensa raskautta
22:13-17 "Voi sinua, joka rakennat talosi vääryydellä."
23:5-7 Profetia Daavidin Vanhurskaasta versosta
23:16-32 Väärät profeetat
24:6-7 "Minä annan heille uuden sydämen, niin että he tuntevat minut."
25:11-14 Profetia 70 vuodesta
26:1-24 "Minä olen teidän käsissänne. Tehkää minulle niin kuin hyväksi näette."
29:4-9 "Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne."
29:10-14 "Minun ajatukseni ovat rauhan eikä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon."
Lohdutuksen kirja (30-33)
31:1-4 Minä olen sinua aina rakastanut, siksi vedän sinut luokseni uskollisesti
31:9-13 "He tulevat itkien, hartaasti rukoillen, ja minä itse johdatan heitä."
31:20 "Minun sydämeni heltyy, en voi olla armahtamatta häntä."
31:31-34 Uusi liitto (vrt. 32:38-41)
33:14-22 "Herra on meidän vanhurskautemme."
Kertova osa (34-45)
36:4-10 Baruk kirjoittaa Jeremian sanelusta Herran sanat kirjakääröön
36:21-32 Kuningas polttaa Jeremian kirjakäärön
38:4-13 "Tämä mies ei etsi kansamme etua vaan tuottaa meille vahinkoa."
42:1-21 Kansa lupaa hetken olla kuuliainen Herran sanalle
43:1-7 Jälleen kansa nousee Jeremian sanoja vastaan
44:15-18 "Emme kuuntele sinua, vaikka puhuitkin meille Herran nimissä."
45:2-5 "Sinä pyydät paljon! Älä pyydä."
Profetioita naapurikansoista (46-51)
48:10 "Kirottu olkoon jokainen, joka suorittaa veltosti Herran antaman tehtävän."
50:38 Hirmujumaliinsa he uskaltavat mielettömästi (vk)
51:15-19 "Herra on voimallaan luonut maailman, asettanut viisaudellaan maan paikoilleen ja levittänyt taivaan taidollaan." "Hän on luonut kaiken."
51:46 "Älä säiky huhuja, joita liikkuu kaikkialla". "Pysy lujana, vaikka kuulet kaikenlaisia huhuja vuodesta toiseen."

Sivun alkuun

SANOMA
Jeremia sanan profeettana
Jeremia oli ennen kaikkea sanan profeetta. Ne muutamat näyt, jotka hän näki, eivät muuta hänen palvelunsa luonnetta. Hän on siis toisenlainen profeetta kuin Hesekiel tai Daniel, joiden sanoma on täynnä näkyjä. Emme saa tietää yksityiskohtaisesti, miten Herran sana tuli Jeremialle. Ehkä hän kuuli äänen, kuten hän kuuli torven ja sotahuudon äänen (Jer 4:19). "Herra, sinä itse ilmoitit minulle" (11:18). Herran sanat yksinkertaisesti tulivat hänelle, ja hän "ahmi ne" (15:16). Kerran Jumala lähetti hänet savenvalajan työhuoneeseen ja siellä tuli hänelle Herran sana (18:2). Meille ei kerrota, miten se tapahtui.

Jeremia tunsi Herran sanan sisimmässään myös kuin liekehtivänä tulena. Hän yritti sitä kestää ja vaieta, mutta ei jaksanut (Jer 20:9). Hän koki olevansa Herran pyhien sanojen tähden kuin juopunut (23:9).

Havainnollisella tavalla Jeremian saamien Herran sanojen kirjoittamista kuvataan kuningas Jojakimin aikana. Kirjoittajana on Baruk. Jerusalemin läheltä on löydetty kirjuri Berakjan, Nerijan pojan nimellä varustettu sinetti. On mahdollista, että se on juuri tämän Barukin, Nerian pojan. "Baruk kirjoitti Jeremian sanelun mukaan kirjakääröön kaiken, minkä Herra oli puhunut" (Jer 36:4,18). Baruk luki nämä sanat temppelissä (36:8). Ne tekivät syvän vaikutuksen kuulijoihin (36:16). Ne luettiin myös kuninkaalle. Mutta kuningas ei välittänyt sanomasta, vaan poltti käärön (36:22-25). Baruk jatkoi Jeremian sanelun mukaan kirjoittamista (36:32).

Jeremia joutui ankaraan taisteluun vääriä profeettoja vastaan. Siinä taistelussa hän erityisesti korostaa näkyprofeetan ja sananprofeetan eroa: "Profeetta, joka on nähnyt unen, kertokoon unensa. Mutta se, jolle minä olen puhunut, julistakoon minun sanani totuudenmukaisesti! Mitä tekemistä akanoilla on jyvien seassa? sanoo Herra. Eikö minun sanani ole kuin tuli, kuin moukari, joka murskaa kallion" (Jer 23:28-29). Jeremia varoitti omana aikanaan unistaan kertovista profeetoista ja ennustajista (29:8-9). Oli viheliäistä, kun profeetat esiintyivät Herran profeettoina (23:21), vääristelivät Herran sanoja (23:36), puhuivat omia kuvitelmiaan (23:16), sieppasivat sanoja toisiltaan ja julistivat niitä Herran sanoina (23:30).

Mutta tällaisia kansa kuunteli mielellään, sillä se auttoi turvautumaan suloiseen valheeseen (Jer 28:15). Ihmiset kokivat, että juuri Jeremian moittimat väärät profetiat paransivat heidän vammojaan (6:14) ja kansa oli tyytyväinen (5:31). Jeremian saama Herran sana taas oli kuin tuli ja kansa kuin polttopuita, jotka joutuivat tulen ruuaksi (5:14). Ei ihme, että hänet leimattiin hulluksi ja hurmahengeksi (29:26-27).

Sananjulistajan tuska
Kukaan muu profeetta ei ole sillä tavoin paljastanut sisintään kuin Jeremia. Hän on valittava profeetta ja monet taiteilijat ovat juuri sellaisena koettaneet häntä kuvata. Löydämme useita hänen sisäisen ahdistuksensa purkauksia: Jer 11:18-23; 12:1-6; 15:10-21; 17:9-18; 18:18-23; 20:7-18. Monella tavoin ne muistuttavat Psalmeissa olevia henkilökohtaisen tuskan ilmauksia. Ne ovat kuin tuokiokuvia painista Jumalan kanssa. Profeetan kutsumus oli hänelle joskus sanomattoman raskas.

Hetkittäin hänen mittansa oli niin täynnä, että hän kirosi syntymänsäkin niin kuin Job (Jer 20:14). Hän olisi halunnut, että hänen äitinsä olisi ollut hänen hautansa, kuten abortissa nykyisin tapahtuu. Kuitenkin Herra jo äidin kohdussa oli ottanut hänet armossaan omakseen (1:5). Herran sana toi hänelle vain herjausta ja siksi hän oli välillä niin tuskastunut, ettei enää halunnut ajatella Jumalaa eikä enää puhua hänen nimessään (20:8-9). "Minun sydämeni on murtunut rinnassani, luuni tutisevat" (23:9).

Jeremian kiusaantunut sydän
Jeremia oli sisimmässään ajoittain niin kiusaantunut, että hän alkoi vaati999a kostoa vastustajilleen (Jer 20:12; 18:23.) Se oli rääkkääntyneen ihmisen parahdusta, sillä sydämestään Jeremia rakasti kansaansa. Hän ei väsynyt puhumasta hyvää Jumalalle lähimmäisistään (18:20). Hän ei toivonut heille tuhon päivää (17:16). Mutta eihän hän voinut kieltäytyä näkemästä, miten kansa pilkkasi Herran sanaa (6:10). Siksi hänet täytti Herran kiivaus (6:11).

Rakkauden ja Jumalan pyhän vihan välisessä ristiriidassa Jeremia kokee, että hänen kipunsa kestää ainiaan eikä hänen sydämensä haava tahdo parantua. Hän toteaa suhteestaan Jumalaan: "Sinä olet minulle kuin kuivuva puro, joka pettää janoisen" (Jer 15:18). Jumalan tunteminen ei ollut ihanaa onnen tunnetta, vaikka Jumalan sana olikin hänelle ilo ja sydämen riemu (15:16). Hän jopa kokee Jumalan olevan kuin muukalainen, kuin vieras vaeltaja, joka vain poikkeaa taloon, kuin neuvoton mies, kuin soturi, joka ei kykene puolustamaan (14:8-9). Sensijaan Jeremian vastustajat näyttävät saavan ruhjoa häntä mielin määrin. Kuitenkaan vastustajatkaan eivät voi mitään ellei Jumala sitä salli. Siksi ahdistuksessa on lopulta aina kysymys Jumalasta: "Sinä olet ainoa turvani, kun onnettomuuden päivä tulee" (17:17).

Sivun alkuun

Profeetta vastoin ihmisten mielipiteitä
Yli 40 vuotta Jeremia jaksoi varoittaa kansaansa. Hänen saamansa Herran sana teki hänestä ihmisten silmissä yhteiskunnallisen häirikön. Hän oli profeetta vastoin uskovien yleistä mielipidettä. Hän koki ja näki asiat toisin kuin Jumalan kansan enemmistö. Hänen puheensa eivät vahvistaneet heidän siihenastisia näkemyksiään Jumalan kaitsennasta. Koettiin, että hän murtaa rohkeuden ja ihmiset menettävät toivonsa (Jer 38:4). Hänelle saatettiin sanoa suoraan: "Älä valehtele!" (43:2). Ihmiset olivat sulkeneet korvansa (6:10). "Annetaan hänelle sana sanasta eikä välitetä siitä, mitä hän puhuu" (18:18). Kaiken lisäksi näytti siltä kuin Herran sana Jeremian suussa ei toteutuisikaan (17:15).

Jeremian oli pakko olla kuin pronssimuuri koko kansaa vastaan (Jer 1:18). Jeremian puheitten aikaansaama ärtymys oli niin suuri, että hänen kotikylänsä häpesi häntä syvästi ja päätti tappaa hänet (11:19). Jopa hänen veljensä ja koko lapsuudenkotinsa olivat häntä vastaan. Hän vaikeroi: "Kaikkialla saan aikaan vain toraa ja riitaa". "Kaikki kiroavat minut" (15:10).

Jeremia vangittuna
Lopulta temppelin ylivalvoja pidätti Jeremian, ruoskitti hänet ja pani hänet jalkapuuhun (Jer 20:2). Nyt Jeremia oli naurun aiheena ja kaikki pilkkasivat häntä (20:7). Jopa hänen ystävänsäkin vaanivat heikkoa hetkeä, jolloin hänet saataisiin houkuteltua ansaan ja hänet voitaisiin häpäistä (20:10, vert. Neh 6:13). Kun hänet toisen kerran otettiin kiinni, niin nimenomaan papit ja profeetat vaativat hänelle kuolemantuomiota (26:8,16). Jeremia ei voinut muuta kuin sanoa: "Minä olen teidän käsissänne. Tehkää minulle niin kuin hyväksi näette" (26:14). Hänen aikansa ei ollut kuitenkaan vielä tullut (26:24).

Jerusalemin piirityksen aikana Jeremia pidätettiin ja jätettiin pitkäksi aikaa virumaan Jonatanin talon maanalaiseen vesisäiliöön ja hän koki, että hän kuolee sinne (Jer 37:16,20). Hän pääsi sieltä pois, mutta hänet laskettiin toiseen sadevesikaivoon ja hän vajosi liejuun (38:6). Nubialainen eunukki oli Jumalan enkelinä ja pelasti hänet sieltä (38:10-13). Jeremia jäi henkiin kaupungin tuhoutuessa. Kansan jäännöksen halutessa paeta Egyptiin Jeremia sai viimeisen kerran kokea, ettei hänen sanomaansa hyväksytty (43:2,4, vert. 44:16).

Jeremia kansojen profeettana
Jeremia oli profeetta omalle kansalleen ja samalla hänellä oli Herran sana monille kansoille. Hänen vaikutusalueensa ulottui Niililtä Eufratille. Hän julisti Jumalan tuomioita naapurikansoille (Jer 46-51). Ne muistuttavat Jesajan vastaavia saarnoja 100 vuotta aikaisemmin (Jes 13-25).

Ne opettavat meille, että Herra toimii maailmanhistoriassa. Historia ei ole sattuman leikkiä. Herra päättää kansojen kohtaloista (Jer 49:20; 50:45). Mahtava Babylon on Herran kädessä kuin kansoja juovuttava kultamalja. "Mutta äkkiä Babylon kaatuu ja särkyy" (51:7). Siitä tulee vain tuhkakasa (51:25). Vaikka kyseessä oli maailman mahtavin sotilasvalta, joka näytti voivan tehdä, mitä ikinä tahtoi. Herra kuitenkin tekee sen, mitä on aikonutkin (51:12).

Ongelmana on luottaa Jumalan aikaan. Hän määrää sen: "Vain hetki enää, ja korjuupäivä on käsillä" (Jer 51:33). Se on Jumalan vastustajien tuhon ja rangaistuksen päivä (45:21; 50:27,31; 51:2,6). Mutta maltammeko Jumalaan luottaen odottaa tätä aikaa? Elämämme on niin lyhyt, ettemme ehdi nähdä Jumalan tuomioitten toteutumista. Siksi meistä saattaa tuntua siltä, kuin Jumala olisi avuton muukalainen eikä ajaisikaan oikeaa asiaa (51:36). Kuitenkin Herra maksaa täydellä mitalla (51:56). Egyptin mahtavasta faraosta tulee vain "suurisuu, jonka aika on ohi" (46:17). Herra hävittää myös filistealaiset (47:4) ja Moabin (48:9). Tapahtuu juuri niin kuin Herra on puhunut (48:8).

Sivun alkuun

Valoisa tulevaisuus 70 vuoden kuluttua
Jeremian saaman sanoman mukaan Babylon on se Jumalan ase, joka panee toimeen Jumalan rangaistustuomiot kansojen kohdalla (Jer 25:9). Siksi tulee alistua sen valtaan (27:5-8). Jeremia saa ilmoituksen tärkeästä seitsemänkymmenen vuoden jaksosta. Sen jälkeen Herra toteuttaa tuomionsa myös Babylonin kohdalla (25:12).

Näistä seitsemästäkymmenestä vuodesta tulee myös lohdutuksen sana Herran kansalle. Tämän tuomion ajanjakson jälkeen Herra täyttää hyvän lupauksensa ja tuo oman kansansa isiensä maahan (Jer 29:10). Siinä valoisa tulevaisuuden lupaus. Tosin se ei ensi kertaa ilmoitettaessa ilahduttanut kuulijoita. Väärät profeetat olivat lietsoneet turhaa toivoa pikaisesta kotiinpaluusta (29:8-9). Tänä pitkänä väliaikana oli opittava toimimaan sen kaupungin parhaaksi, jossa asuttiin, sillä sen menestys oli myös Jumalan kansan menestys (29:7).

Jeremian neuvo on auttanut monia kristittyjä ottamaan yhteiskunnallista vastuuta omasta ympäristöstään. Ei tule jäädä odottamaan vain suurta, ratkaisevaa mullistusta. Jumalalla on kyllä omat suunnitelmansa ja se on varmaa, että hänen ajatuksensa ovat rauhan eikä tuhon ajatuksia: "minä annan teille tulevaisuuden ja toivon" (Jer 29:11).

Kuten Herra antaa anteeksi Juudalle (Jer 50:20), niin hän myös kääntää naapurikansojen kohtalon valoisaksi aikojen lopulla (46:26; 48:47; 49:39).

Jeremian sanoma koskettaa myös meitä
Jeremian saama sanoma oli alunperin tarkoitettu määrätyssä historiallisessa tilanteessa elävälle Juudan kansalle. Siksi se sisältää monia aikaan ja paikkaan liittyviä yksityiskohtia. Samaan aikaan Jeremian saama sanoma sisältää paljon ajasta ja paikasta riippumatonta Jumalan ilmoitusta ja se koskettaa syvästi meitäkin.

Jeremian kirja tulee läheiseksi erityisesti silloin, kun omassa elämässämme ovat koettelemusten ajat. Jeremia on kriisiajan profeetta.

Jumalan liitto
Keskeisintä Jeremian sanomassa on meidän kannaltamme Jumalan ja ihmisen välinen yhteys ja läheinen kanssakäyminen. Saamme luottaa siihen, että elämämme on Jumalan kädessä niin kuin savi on valajan kädessä. Jos astia menee pilalle, hän aloittaa jälleen alusta ja tekee niinkuin parhaaksi näkee (Jer 18:4-6). Niin kuin mies sitoo vyön vyötärölleen, niin Jumalakin haluaa sitoa meidät itseensä ja haluaa, että olisimme hänen kansansa jäseninä hänelle kunniaksi (13:11). Herra haluaa solmia liiton kanssamme kuten hän solmi liiton Israelin kanssa Egyptissä ja antoi liiton sanat. Voi meitäkin, jos emme ota kuuleviin korviin Herran sanoja, vaan kuljemme oman pahan ja paatuneen sydämemme mukaan (11:2,6,8).

Jumalan liitto on nyt uusi liitto ja sen ydin on Herran puoleen kääntyminen (Jer 24:7) ja Herran tunteminen syntien anteeksiantamuksessa (31:33-34). Tässä liitossa ihmisen todellisena kerskauksena on se, että hän tuntee Herran (9:23). Herran tunteminen on nyt kuin nuoruuden uskollisuutta ja morsiamen rakkautta (2:2, vert. Ilm 2:4). Herra on kuin elävän veden lähde janoiselle (2:13) ja hänen voimansa ja väkevyytensä on pakopaikka hädän päivänä (16:19).


Sivun alkuun

Ihmisen irtautuminen Jumalastaan
Tätä taustaa vasten on tuskallista nähdä, kuinka ihminen kuitenkin haluaa irtautua yhteydestä Jumalaan. Jeremian sanoma paljastaa terävästi ihmisen tietoisen luopumisen Jumalasta. Herran valaisemana Jeremia näkee luopumusta sielläkin, missä ihminen itse luulee vielä olevansa oikealla tiellä. Jeremia osoittaa, että ihmissydän on petollinen, paha ja parantumaton vailla vertaa. Kuinka vaikea ihmisen itsensä onkaan tuntea se (Jer 17:9). Yksin Jumala tutkii sydämet ja tietää salaisimmatkin ajatukset (17:10). Siksi ihmisen tuleekin erityisen herkästi kuunnella Jumalan sanan tuomioita hänestä, suostua Jumalan lain paljastamaksi.

Profeetta joutuu kuitenkin toteamaan kerran toisensa jälkeen: "Mutta he eivät totelleet, eivätkä ottaneet kuuleviin korviinsa minun sanojani, vaan jokainen kulki oman pahan ja paatuneen sydämensä mukaan" (Jer 11:8). Sydämen pahuus on siinä, että ihminen hylkää (1:16) ja unohtaa Herran (3:21), kääntyy pois (2:5) ja luopuu hänestä (2:8), pettää (3:20) ja kapinoi Herraa vastaan (4:17). Ihminen sanoo: En halua palvella Herraa (2:20), vaan elän niin kuin itse haluan (18:12).

Kun Herra nuhtelee, käännetään hänelle selkä eikä kasvoja. Herran sanaa pidetään pilkkana eikä siitä välitetä (Jer 6:10). Ihminen paaduttaa itsensä kovemmaksi kuin kallio (5:3) eikä kukaan kadu pahuuttaan (8:6) ja häpeän tunne puuttuu tyystin (8:12). Sen sijaan ei yhtään hävetä palvella epäjumalia ja uhrata niille. Kun ihmissydän ei ole kiintynyt Israelin Pyhään, hän joka tapauksessa seuraa jotain muuta elämänsä johtajana, ja tämä muu on silloin epäjumala.

Rikokset lähimmäisiä vastaan
Jeremia yhdistää terävästi sisäiseen Jumalasta luopumiseen myös lähimmäisiin kohdistuvat rikokset. Herran tunteminen tulee näkyviin siinä, että ihminen puolustaa kurjan ja köyhän oikeutta (Jer 22:16) ja kohtelee aina oikeudenmukaisesti toista (7:5). Nyt sen sijaan Jumalan kansan jäsenet toivottavat kyllä rauhaa toinen toisilleen - mutta sisimmässään punovat juonia (9:7) ja panettelevat toisiaan (6:28). He himoitsevat toistensa vaimoja kuin oriit kiimoissaan (5:8). Ei edes voi luottaa veljiinsäkään, koska "veli pettää veljeään viekkaasti, ystävä parjaa ystäväänsä takanapäin. Kaikki pettävät toisiaan, kukaan ei puhu totta" (9:3-4; 12:6). "Te varastatte, murhaatte, teette aviorikoksia, vannotte väärin" (7:9). "Jos löydätte yhden ainoankaan, joka tekee oikein, joka on rehellinen ja uskollinen, niin minä armahdan" (5:1). "Määrättömät ovat heidän syntinsä" (5:6).

Jeremian paljastukset ovat niin suorasukaisia ja räikeitä, että ne on helppo torjua ja väittää, ettei tuollaista voi koskaan tapahtua Jumalaan uskovien elämässä (Jer 2:35; 7:27). Mutta "kuunnelkaa tarkasti, herkistäkää korvanne, nujertakaa ylpeytenne - Herra puhuu" (13:15). Ei Jeremia tässä paljasta totuutta jokaisen uskovan todellisesta minästä, vaan itse Herra. "Jos ette ota vastaan tätä varoitusta, minä itken teidän ylpeyttänne" (13:17). Jeesuskin paljasti opetuslapsensa sydämen (Mark 7:21-22). Mutta farisealaisuuden luonteeseen kuuluu torjua se. Jumalan edessä rehelliseksi tullut entinen fariseus, Paavali huokaa: "Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" (Room 7:24).

Jumalan rangaistustuomio
Pääosa Jeremian saamasta sanomasta käsittelee kuitenkin Jumalan rangaistustuomiota. Juuri se tekee kirjan raskaslukuiseksi. Ei ole helppo lukea yhä uudestaan kuinka Herra tuo onnettomuuden, tuhon ja hävityksen (Jer 4:6), hän tuhoaa (6:2), rankaisee (6:15), karkottaa pois silmiensä (7:15). "Minä vuodatan hehkuvan vihani tämän paikan päälle. Minun vihani palaa kuin sammumaton tuli, ja sen alle joutuvat ihmiset ja eläimet, metsän puut ja pellon sato" (7:20, 9:14-15). "Minä tuon heidän päälleen onnettomuuden, ja sitä he eivät voi väistää. Siloin he huutavat minua avuksi, mutta minä en kuuntele heitä" (11:11,17; 4:6,13,26; 5:15; 6:19; 7:34; 8:12; 9:10; 10:22; 13:14; 15:6; 19:6-9).

Jeremian saamissa rangaistustuomioiden ilmoituksissa keskeisenä on pohjoisesta tulevan valloittajakansan aiheuttama tuho. Tätä Jeremia jaksoi toistaa yli 40 vuotta, ja sen hän sai myös katkerasti kokea yhdessä kansansa kanssa. Kirjan viimeisen luvun kuvaus sinetöi tämän profetian paikkansapitävyyden.

Sivun alkuun

Jumalan viha reaktiona ihmisten pahuuteen
Kun perehdymme Jeremian koviin tuomiosanoihin, löydämme niistä eräitä meille tärkeitä asioita. Kirjassa hehkuu Herran viha (Jer 4:8,26; 7:20). Jumalan viha on aina kuitenkin vastavaikutusta ihmisten paatuneeseen pahuuteen. Se on Jumalan tuomion julistusta kaikesta ihmisten pahuudesta (1:16; 4:12). Ensin on ihmisten pahuus ja vasta sitten Jumalan viha. Ihminen itse aiheuttaa oman onnettomuutensa (2:17). "Oma pahuutesi on syynä kuritukseesi, luopumus tuo sinulle rangaistuksen" (2:19; 4:18). "Syntinne ovat riistäneet teiltä kaiken hyvän" (5:25). Ihmisen synti saa Jumalan vihan toimimaan.

Ennen kuin Jumala rankaisee, hän lähettää sanansa ja varoittaa (Jer 7:25-26; 11:7; 25:4-7). Herra myös koettaa herättää ihmiset pahuudesta lyömällä (5:3; 6:29). Herra sulattaa kuin metallia (9:6). Ihmiset eivät ota kuritusta varteen eivätkä kuuntele, vaikka Herra vuosikymmeniä varoittaa (25:3). Siksi äkkiarvaamatta tulee tuhon päivä (50:31; 51:2). Silloin Herra vaatii tilille kaikki (25:31), ja "jokainen kuolee näet oman syntinsä tähden" (31:30).

Kehotus kääntymiseen
Ihmisen pahuuden ja Jumalan tilinteon ja rakkauden välisessä jännityksessä Jeremialla on sydämellinen ja toistuva kehotus kääntymiseen. "Käänny, Luopio-Israel, sanoo Herra! Minä en enää ole vihoissani sinulle, minä olen armollinen, sanoo Herra, ei minun vihani jatku loputtomiin" (Jer 3:12). Yhtä Jumala odottaa: "Tunne kuitenkin rikoksesi" (3:13). "Käänny minun puoleeni" (4:1), "ympärileikatkaa sydämenne" (4:4), "pese pahuus sydämestäsi" (4:14), "kääntykää siis kaikki pahoilta teiltänne, tehkää hyvää ja eläkää oikein" (18:11).

Kohtaamme jälleen yhden Raamatun sanoman paradokseista, jännitteisistä vastakohdista. Ihminen on syntinsä orja. Kuten pantteri ei voi muuttaa täpliään, yhtä mahdotonta on syvälle pahaan juurtuneen tehdä hyvää (Jer 13:23). Kuitenkin Jumala kutsuu ihmistä katumukseen ja uuteen elämään, ikään kuin se olisi kokonaan ihmisen vastuulla ja varassa. Jumala uhkaa rangaistuksella. Jos ihminen pelästyy Jumalan pyhyyttä ja luopuu pahuudestaan, "minä muutan mieleni enkä anna rangaistukseni kohdata" (18:8). "Minä, Herra, annan teidän valita joko elämän tai kuoleman" (21:8).

Jeremian henkilökohtainen vastaus tähän ongelmaan on: "Paranna sinä minut, Herra, niin minä paranen. Auta minua, niin minä saan avun. Sinua yksin minä ylistän" (Jer 17:14). Hän tiesi, ettei "ihmisen tie ole hänen omassa vallassaan eikä kukaan itse ohjaa askeleitaan" (10:23). Siksi ihmisen tulee rukoilla ja anoa: "Anna minun palata luoksesi, niin minä palaan" (31:18). Ja Jumala lupaa, että hän antaa uuden sydämen, niin että todella opimme tuntemaan Jumalan (24:7).

Jumalan käsittämätön rakkaus
Jeremia paljastaa väkevästi ihmisten paatuneen pahuuden ja Jumalan pyhän vihan ja tuomion. Hänellä on myös kirkas sanoma Jumalan käsittämättömästä rakkaudesta ihmisiä kohtaan. Jumalan armo ja rakkaus on suurempi kuin ihmisten pahuus ja Jumalan viha. Se oli jo Jumalan rakkautta, että hän lähetti profeettoja varoittamaan. Vielä Herra on armollinen (Jer 3:12), hän vielä parantaa (3:22) ja tulee ottamaan luopuneet lapset omikseen (3:14).

Ennen Jeremian lohdutuksen kirjaa (luvut 30-33) sanoma Jumalan armosta tulee yleensä esiin Jeremian oman elämän yhteydessä. Kun Herra kutsui Jeremian, hän lupasi olla tämän kanssa ja suojella (Jer 1:8,19). Lupaus toistettiin: "Minä olen kanssasi, minä vapahdan ja pelastan sinut, sanoo Herra" (15:20). Omissa ahdistuksissaan Jeremia tunnusti: "Sinulle minä olen uskonut asiani" (11:20). Jeremia on se siunattu mies, joka panee turvansa Herraan ja on kuin puron partaalle istutettu puu. Se kantaa hedelmää (17:7-8). "Laulakaa Herralle, ylistäkää Herraa! Hän pelastaa avuttoman pahantekijöiden käsistä" (20:13). Jeremia on tässä meille esikuvana.

Herra on kääntävä kansansa kohtalon
Lohdutuksen kirja (luvut 30-33) on ilmoitusta Jumalan armosta ja rakkaudesta. Siinä Jeremian sanoma aivan kuin muuttuu. Synkät pilvet ovat poissa. Uhka ja tuhon tuntu ovat väistyneet. Monin eri ilmauksin vakuutetaan nyt, että Herra on kääntävä kansansa kohtalon (Jer 30:3). "Minä olen sinun kanssasi ja pelastan sinut, sanoo Herra" (30:11,7,10; 31:7,11). Herra lupaa parantaa vammat (30:17) ja Herran kansa kasvaa (30:19), elää rauhassa, huolta vailla (30:10). Herra antaa myös uuden Daavidin johtajaksi (30:9). Kuuluu iloitsevien ihmisten ääniä (30:19).

Jeremia sai erään Raamatun kirkkaimmista ilmoituksista Jumalan rakkauden suuruudesta. Hän kertoo, että Herra ilmestyi hänelle erityisellä tavalla, ikäänkuin tuli kaukaa: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä ole vetänyt sinua puoleeni armosta" (Jer 31:3, vk). Tämä Herran vakuutus rakkaudesta sai erityisen voiman siksi, että se tuli Jumalan tuomion ja tuhon profeetan Jeremian kautta. Jälleen opimme, että Jumala tuomitessaankin suree: "Vaikka puhunkin Efraimia vastaan, en voi häntä unohtaa. Minun sydämeni heltyy, en voi olla armahtamatta häntä, sanoo Herra" (31:20). Herran on mahdotonta hyljätä edes kaiken sen jälkeen, mitä he ovat tehneet (31:37). Herra ei kuitenkaan voi jättää rankaisematta (46:28), hän kurittaa niin kuin vikuroivaa vasikkaa (31:18), mutta hän pitää huolta (30:10). Siksi Jeremia jäi odottamaan Jumalan lupaamaa uutta liittoa. Silloin Jumalan laki on kirjoitettuna ihmisten sydämeen, sillä kaikki tuntevat henkilökohtaisesti Herran (31:33-34).


Sivun alkuun

Lohdutus on syntien anteeksiantamuksessa
Lohdutuksen kirjan lupaukset samoin kuin aikaisemmat tuomiot liittyvät Israelin kansan elämään. Mutta läpi aikojen ovat Herraa avuksi huutavat opetelleet turvautumaan ahdistuksissaan Jeremian lohdutuksen kirjan sanoihin. Ne ovat synnyttäneet toivoa ja rohkeutta masentuneissa mielissä. Herra lupaa: "Sinulla on tulevaisuuden toivo" (Jer 31:17). "He tulevat itkien, hartaasti rukoillen ja minä itse johdatan heitä" (31:9). "Väsynyttä minä juotan, nääntyneen minä ravitsen" (31:25). "Minä muutan heidän surunsa riemuksi, lohdutan ja ilahdutan heitä" (31:13). "He itse ovat kuin kasteltu puutarha, heidän kukoistaaksensa ei koskaan enää kuihdu" (31:12). "Saat palkan vaivannäöstäsi" (31:16).

Mitä tärkeintä on jälleen huomata, että uusi armo ja todellinen Jumalan tunteminen liittyy syntien anteeksiantamisen suureen lahjaan: "Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään" (Jer 31:34). "Minä annan anteeksi kaikki heidän pahat tekonsa" (33:8; 36:3). Vain siinä haavat kasvavat umpeen ja tulemme terveiksi ja Herra lahjoittaa pysyvän rauhan ja menestyksen (33:6,9).

Sanoma Jeesuksesta Kristuksesta
Jeremian elämässä on paljon sellaista, mikä viittaa Jeesukseen Kristukseen. Kun Jeesus esiintyi, monet pitivätkin häntä uutena Jeremiana (Matt 16:14). Jeremia itki kansansa kohtaloa (Jer 8:23) kuten Jeesuskin (Luuk 19:41). Jeremia koki Jeesuksen tavoin: "Minä olin kuin kesy karitsa, jota viedään teurastettavaksi" (Jer 11:19). Omaiset, erityisesti veljet olivat Jeremiaa vastaan (Jer 12:6) kuten Jeesuksen kohdalla (Mark 3:21; Joh 7:5). Jeremia ei vältellyt kärsimystä vaan oppi kestämään ja toivomaan sen keskellä. Hän on esikuva uuden liiton kansalle, jonka on opittava vaeltamaan Jeesuksen askelissa ja ristiä kantaen ja monen ahdingon kautta mentävä Jumalan valtakuntaan (Apt 14:22).

Jeremia oli alatien kulkija, jonka elämä monin tavoin havainnoittaa vuorisaarnan alun autuaaksi julistuksia (Matt 5:3-12). Ennen kaikkea Jeremia korostaa sydämen suhdetta Jumalaan: "Minä annan heille uuden sydämen, niin että he tuntevat minut" (Jer 24:7). Ulkonaista ympärileikkausta tärkeämpi on sydämen ympärileikkaus (4:4) ja se, ettei laista muodollisesti kerskuta, vaan että se on kirjoitettuna sydämiin (31:33).

Suoranaisia profetioita Jeesuksesta Messiaana ei ole montakaan. Jeremian tehtävä profeettana oli toisenlainen kuin Jesajalla. Matteus viittaa Betlehemin lastenmurhan yhteydessä Jeremian profetiaan (Matt 2:18 ja Jer 31:15). Jeremia sai lupauksen, että Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso ja hän saattaa voimaan oikeuden ja vanhurskauden (33:15; 23:5-6). Silloin toteutuu se, että Herra on meidän vanhurskautemme (33:16; 23:6). Jeesus Kristus on meille uuden liiton kansana ainoa ja todellinen vanhurskautemme.

Jeesuksen opetus liittyy eräissä kohdin läheisesti Jeremian ilmaisuihin: Jer 6:16 - Matt 11:29; Jer 7:11 - Matt 21:13; Jer 31:34 - Joh 6:45. Voimme myös soveltaa Jeremian käyttämiä vertauskuvia Jeesukseen. Silloin Jeesus on se elävän veden lähde (Jer 2:13), hän on Gileadin balsami ja parantaja (8:22), hän on paimen, joka pitää huolta laumastaan (31:10, 23:4) ja oikea laidun (50:7). Hän on kompastuskivi (6:21). Hän on aina hallitseva kuningas Daavid (30:9) ja väkevä Lunastaja, joka tuo maailmalle rauhan (50:34).

 

Löytöretki Vanhaan Testamenttiin
Opiskelun opas
Johdanto
Mooseksen kirjat
Historialliset kirjat
Runolliset kirjat
Suuret profeetat
Johdanto
Jesajan kirja
Jeremian kirja
Valitusvirret
Hesekielin kirja
Danielin kirja
Työtehtävät

Pienet profeetat