Vanha Testamentti Uusi Testamentti Uskonoppi Kirjoituksia eri teemoista Evästä vuoden jokaiselle viikolle C.O.Roseniuksen Elämän  Leipää

Vanha Testamentti
Löytöretki VT:iin
1. Moos
2. Moos
3 - 5. Moos
Joosua-Ruut
1. Sam
2. Sam
1 - 2. Kun

Haku näiltä sivuilta

JOONA
Olavi Peltola

TEEMA
Vain Herra voi pelastaa.

AVAINJAE
Sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri Joona 4:2.

JOHDANTO
Joonan kirja on kertomusmuotonsa ansiosta pikkuprofeetoista helppolukuisin ja myös helpoimmin ymmärrettävissä. Sen voi lukea läpi ääneen kuudessa minuutissa. Siinä kuvataan jännittäviä tapahtumia, ja siksi mielenkiinto säilyy vireillä koko ajan. Jälkeenpäin on helppo muistaa, mistä kirjassa kerrottiin. Kirjassa on vain yksi varsinainen profetia (Joona 3:4). Kaikki muu on kerrontaa ja rukousta. Kuitenkin kirjalla on mitä tärkein sanoma. Jeesus korostaa sitä UT:ssa.
Kirja voidaan jakaa seuraavasti:

Jumalan kutsu ja Joonan pako (1:1-3)
Joonan ahdistus ja pelastuminen (1:4-2:11)
Uusi kutsu ja Joonan saarna (3:1-10)
Joonan katkeruus ja Jumalan armo (4:1-11)

LUKUOHJELMA
1:1-3 Joonan kutsu ja pako
1:4-9 Myrsky ja sen syyn etsiminen
1:10-16 Syyllinen löytyy
2:1-6 Joonan ahdistus syvyydessä
2:7-11 Herra nostaa ja pelastaa
3:1-4 Uusi kutsu ja saarnan sisältö
:5-9 Suuri herätys
3:10 "Jumala näki, että he kääntyivät pahoilta teiltään. Niin hänmuutti mielensä eikä sallinutkaan onnettomuuden kohdata."
4:1-3 Joona suuttuu Jumalan armoon
4:4-9 Jumala vastaa risiinikasvin avulla
4:10 Jumalan mielenlaatu

SANOMA
Joona ja Ninive

Joona, Amittain poika, mainitaan VT:ssa profeettana, joka eli Israelissa Jerobeam II:n aikana (793-753 eKr). Juutalainen perimätieto pitää häntä Sarpatin lesken poikana, jonka Elia herätti henkiin. Joona oli kotoisin Nasaretin läheltä (2 Kun 14:25), joten Nasaretista oli jo ennen Jeesusta tullut hyvää (Joh 1:46) ja Galileasta oli noussut profeetta (Joh 7:52).
Ninive oli suuri kaupunki, jonka kukoistusaika oli 600-luvun puolivälissä, siis yli 100 vuotta Joonan parannussaarnan jälkeen. Profeetat Nahum ja Sefanja julistivat Niniven lopullisen tuhon. Kaupunki hävitettiin vuonna 612. Muutamaa vuotta myöhemmin Assyrian mahtava maailmanvalta oli lopullisesti kadonnut valtioiden joukosta. Niniven paikalla oli vuosituhansia rauniokumpuja, joista yhdellä oli nimi Nebi Junus (Profeetta Joona). Kaivaukset ovat paljastaneet nykymaailmalle kaupungin muinaisen suuruuden ja loiston.

Joonan historiallisuus

Ovatko Joonan kirjassa kuvatut tapahtumat todellisia, vai onko kyseessä laupiaan samarialaisen tai tuhlaajapoikakertomuksen tavoin taitavasti sommiteltu ja jännittävä tarina, siitä väitelkööt tutkijat. Meille riittää, että luemme Raamattua sellaisena kuin se on kirjoitettu, ja kamppailemme saavuttaaksemme Paavalin asenteen: "Kaiken sen, mitä laissa ja profeettojen kirjoissa sanotaan, minä uskon" (Apt 24:14).
Itse Joonan kirja on kokoonpantu niin, että jokainen lukija ilman muuta ymmärtää sen kertovan Joona-nimisen miehen omista kokemuksista. Jeesus puhuukin Joonan kirjasta historiallisena kuvauksena. Hän sanoo Joonan olleen niniveläisille merkiksi kuten hän on omalle sukupolvelleen (Luuk 11:30). Jeesuksen mukaan Niniven miehet kääntyivät, kun Joona saarnasi. He nousevat tuomiolle yhdessä Jeesuksen aikaisen sukupolven kanssa (Matt 12:41). Kuten Joona oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä (Matt 12:40). Jeesus oli merkki omalle ajalleen niinkuin Joona omalleen (Matt 16:4).

Herra on kirjan päähenkilö

Kirjan päähenkilö ei oikeastaan ole profeetta Joona vaan Herra itse. Kirja sykkii Jumalan todellisuutta ja toimivaa läsnäoloa. Joona on vain Jumalan toiminnan kohteena ja välineenä. Joonan kokemukset
tekevät Jumalan meillekin läheiseksi. Jumalan nimi Jahve (Herra) tulee esiin tässä lyhyessä, 48 jaetta sisältävässä kirjassa 24 kertaa ja yleisnimi Jumala 12 kertaa. Miltei jokainen lause viittaa Jumalaan.

Kirja julistaa, että Herra on taivaan Jumala, joka on tehnyt meren ja maan (Joona 1:9). Hän tekee nytkin niin kuin itse tahtoo (1:14). Herra nostatti myrskyn (1:4) ja laannutti meren raivon (1:15). Herra lähetti kalan nielaisemaan Joonan, tuntukoon se kuinka mielettömältä tahansa (2:1). Herra käski myös kalan oksentaa Joonan kuivalle maalle (2:11). Jumala pani risiinikasvin kasvamaan juuri Joonan yläpuolelle (4:6). Hän antoi myös madon purra sitä (4:7) ja kuuman itätuulen puhaltaa, niin että Joona oli nääntymäisillään (4:8). Myös suurkaupunki Niniven kohtalo oli saman Jumalan määräämä (4:10). Aikanaan tuli Ninivenkin tuomio, mistä profeetta Nahum kertoo.

Joona antisankarina

Joonan pako Jumalan kasvojen edestä on mieletön. Joona onkin sankarin käänteiskuva, antisankari. Hän ei ollut suuri, vaikka hän kohtasikin suuren kaupungin (Joona 1:2), suuren kalan (2:1), suuren suuttumuksen (4:1), suuren ilo (4:6,vk) ja Jumalan suuren hyvyyden (4:2). Hänen oli mentävä sinne, minne hän ei tahtonut (Joh 21:18). Hänen oli opittava, että Jumalan tahdon tapahtuminen voi merkitä rukoilijalle sietämättömän vaikeaa taistelua. Joona pakeni Jumalan antamaa tehtävää. Hän taipui vasta oman elämänsä tuhon edessä. Hänestä tuli kuin tulikin Niniven profeetta vaston tahtoaan. Hän koki sitten valtavan menestyksen julistustyössään, mutta ei pystynyt siitä iloitsemaan. Hän suuttui Jumalan armoon (Joona 4:1).
Samaan aikaan Joonan koko elämä oli armon varassa, nimenomaan sen armon varassa, joka tekee kuolleet eläväksi. Jos Joona oli Sarpatin lesken poika, hän oli kokenut kaksi kertaa elämässään kuolleista herättämisen armonihmeen. Hän ei halunnut kuitenkaan suoda samaa armonihmettä toisille. Ehkä hän pelkäsi pienen isänmaansa puolesta. Niniveläisten katumus ja kaupungin pelastuminen koituikin Israelin tuhoksi. Ehkä Joonan näkemyksen mukaan Jumalan armo sai rajoittua vain heprealaisiin. Tällaisen ahdasmielisen asenteen muuttuminen tuntui hänestä vielä kolmattakin kuolemaa vaikeammalta (Joona 4:3). Hän oli varma asenteensa oikeutuksesta (4:9). "Pakanamieleni paljasta, poista, armoa vastaan se juonittelee."

Katumus muuttaa kohtalon

Joonan kirja opettaa, että Jumalan pyhä viha ja tuomio muuttuu Jumalan armoksi siellä, missä ihminen myöntää syyllisyytensä kuten
Joona laivalla tai tunnustaa pahuutensa kuten Niniven asukkaat. Katumuksella ei ostettu eikä ansaittu Jumalan armoa. Mutta katumus teki mahdolliseksi armon vaikutuksen ihmisessä, se päästi Jumalan armon ihmisen luo.

Kirjan sanoma paljastaa meille Jumalan armahtavan rakkauden luonteen. Hän, joka on muuttumaton ja jonka sana ja laki on ehdoton ja lopullinen totuus, suostuu katuvan ihmisen edessä itsekin katumaan (Joona 3:9,10; 4:2). Onko ihme, että tässä kirjassa soi "armolaulu" ahdistuksen keskellä! Laulaja oli oppinut elämässään ennen ahdistustaan tuntemaan Jumalan anteeksiantavaksi ja laupiaaksi, kärsivälliseksi ja hyväksi (4:2). Siksi hän saattoi keskellä syvintä pimeyttä oman syyllisyytensä tuomitsemana ja sielu nääntyneenä laulaa: "Hän vastaa minulle". "Sinä kuulit minun ääneni" (2:3). "Nostit minut elävänä ylös haudasta". "Herra, minun Jumalani" (2:7). "Vain Herra voi pelastaa" (2:10).

Joona lähetyskirjana

Joonan kirjaa on kutsuttu VT:n lähetyskirjaksi ja Joonaa lähetyssaarnaajaksi. Kirja opettaa, että Jumalan sana on saarnattava muillekin kuin vain juutalaisille. Jumala on avannut pakanoillekin tien kääntymykseen ja elämään (Apt 11:18). Jumala haluaa armahtaa kaikkien kansojen ja kielien ihmisiä ja nimenomaan lapsia, jotka eivät vielä pysty tekemään eroa oikean ja vasemman käden välillä. "Enkö minä säälisi!" (Joona 4:11).

Löytöretki Vanhaan Testamenttiin
Opiskelun opas
Johdanto
Mooseksen kirjat
Historialliset kirjat
Runolliset kirjat
Suuret profeetat
Pienet profeetat
Johdanto
Hoosea
Joel
Aamos
Obadja
Joona
Miika
Nahum
Habakuk
Sefanja
Haggai
Sakarja
Malakia
Työtehtävät