Hän oli juuri tullut lenkiltä ja kaipasi suihkuun. Suihkun jälkeen pieni välipala, joka koostui ruisleivästä ja tomaatista. Seuraavaksi hän tarkisti sähköpostinsa. Siellä oli viimeisimmät tiedot illan keikkaa varten. Tiedot eivät olleet mullistavia, varmistivat vain kaiken olevan ennallaan.

Ulkona alkoi jo hämärtymään, ihmekös tuo kun syksy oli jo pitkällä. Ensi yönä pitäisi olla täysikuu, mutta onneksi säätiedotus oli luvannut vesisadetta koko yöksi ja vielä seuraavaksi päiväksikin. Hän kävi vielä läpi koko aineiston, tutkien mahdollisia ongelmakohtia. Onneksi tämä heppu oli tapojensa orja ja asui yksin. Lähes joka perjantai-ilta heppu meni mökilleen ja palasi aikaisintaan lauantaiaamuna, yleensä vasta lauantai-iltana. Ainoana ongelmana tässä keikassa oli talon edessä oleva liiketunnistin, joka sytytti pihavalot. Jos hän aikoi mennä taloon huomaamatta, niin mitään valoa hän ei todellakaan kaipaisi. Hänen apurinsa oli käynyt juuri edellisiltana kokeilemassa takapihan kautta reittiä takaovelle, ja siellä ei ainakaan valoja syttynyt. Taloon oli kyllä asennettu jonkinlainen murtohälytin ja vaikkei takaovelle valoja syttynytkään, niin liiketunnistin oli kuitenkin räystäänrajassa ja takuuvarmasti se oli yhteydessä murtohälyttimeen. Sekin vielä, pitäisikö ottaa riski ja olettaa, että hälytin ei heti laukeaisi, vaiko mennä rohkeasti etuovesta ja sytyttää samalla pihavalot, jolloin hänet nähtäisiin vaikka lentokoneesta. Etuovi taitaisi olla paras vaihtoehto, takaoven kautta hän ei varmasti ehtisi riittävän ajoissa murtohälyttimen ohjauspaneelin viereen.

Hän lähetti sähköpostin apurilleen (PGP:llä koodattuna) ja käski hoitamaan homman niin, että pihavalot eivät ensi yönä syttyisi. Onneksi talon omistaja häipyi mökilleen heti kun töistään pääsi.

Hän aloitti varusteiden keräämisen. Pari pakettia romppuja, rompunpoltin, läjä kaapeleita, työkalusetin ja yhden rompun, jossa oli parit kätevät ohjelmat. Lisäksi vielä yksi korppu, jossa oli hänen itse tekemänsä pieni ohjelma. Tämä ohjelma ei kauniilla käyttöliittymällään koreillut mutta hommansa se teki 110-prosenttisesti ja tarkasti. Hän ei niinkään aseista välittänyt, mutta aina hänellä ase oli mukana keikalla. Hän huoltopurki Glockinsa, tarkisti kaiken viimeisen päälle ja kokosi aseen. Lippaat hän latasi valmiiksi, neljä tulisi vyötärölle ja viides lipas aseeseen paikoilleen. Ylimääräisen paukun hän laittoi jo valmiiksi piippuun, viritti aseen ja laittoi varmistimen päälle. Siinäpä olisi jollekin yllätys, jos sattui aseita tuntemaan. Hän pystyi nyt ampumaan lippaan+1 kutia ennen lippaan vaihtoa, eikä sitä koskaan tiennyt, milloin tuo ylimääräinen paukku olisi tarpeen. Vielä murtovälineet mukaan niin siinäpä kaikki tarpeellinen.

Nyt oli aika hieman rentoutua ja valmistautua henkisesti illan ja yön koitoksiin. Ensiksi hän laittoi kännykän pirisemään, jos sattuisi oikein nukahtamaan, CD-soittimeen levyn pyörimään, jossa oli rauhallista panhuilumusiikkia, meni sänkyynsä selälleen ja sulki silmänsä ja antoi ajatusten virrata vapaana.

Levy loppui reilun tunnin kuluttua. Vielä viime hetken varmistukset ja kaikki oli valmiina. "There is a message for you" parkaisi tietokone huoneen nurkassa. Kiva homma tämä kiinteä aina auki oleva yhteys. Hän klikkasi viestin auki ja kun virustentorjuntaohjelma oli viestin tutkinut ja puhtaaksi todennut, hän purki koodauksen, varmisti viestin lähettäjän ja lopulta luki sen. Viesti oli lyhyt ja täynnä asiaa, kuten aina:

"Ulkovalot hoidettu pois. Murtohälyttimen koodi: 56413877 kytkee pois, 13769804 kytkee päälle. Hepulla varjo perässä. Onnea, Rami"

Niinpä. Hän veti mustat farkut jalkaansa, vyön turvakoteloineen vyötärölleen, napsautti Glockin paikalleen ja tiputteli täyteen ladatut lippaat asianmukaisille paikoilleen. Musta nahkatakki vielä päälle, autonavaimet ja reppu täynnä "työkaluja" mukaan ja sitten menoksi.

Hänelle oli aikoinaan autoliikkeessä naurettu ivallisesti, kun hän oli halunnut Golfinsa mustana, ei kuulemma sopinut hänelle ollenkaan. Myyjän ilkkuessa hän oli sivaltanut avokämmenellä myyjää poskelle ja sanonut että pidähän pienempää suuta ja poistunut paikalta myyjän jäädessä suu auki keskelle hallia. Onneksi seuraava liike oli ollut asiallisempi, ehkä asiaan vaikutti se, että siellä oli ollut naismyyjä, jolla ei ollut mikään paikka edes värähtänyt, kun hän oli toiveensa esittänyt. Myyjä oli luvannut hoitaa asian henkilökohtaisesti ja vastata toimituksesta. Sen verran oli raha puhunut, että hän sai autonsa jo kolmen päivän kuluttua, mustana kuten oli halunnut ja kaikilla herkuilla. Yksi näistä herkuista oli se, että virtalukkoa oli muutettu. Kaikki näytti ulkoapäin olevan ennallaan, mutta se oli vain hämäystä. Virta-avain kytki vain virran ensi vaiheessa vaikka kuinka olisi väännellyt avainta. Normaalille ihmiselle olisi tullut mieleen, että akku on kypsä tai sähköjärjestelmässä on jotakin muuta vikaa. Kun kojetaulusta painoi sopivasta kohdasta, pieni luukku avautui ja sen alta paljastui numeronäppäimistö. Sillä kun syötti oikean tunnusluvun, moottorin ajonestolaite kytkeytyi pois päältä. Vasta nyt kannatti kääntää virta-avainta, jos halusi moottorin käymään. Häntä korpesi suunnattomasti se, että edellinen Golf vakiovarustuksella oli käännetty ennen kuin auto ehti täyttää kahta viikkoa. Eikä sitä oltu löydetty vieläkään, minne lie hävinnyt. Nyt oli jo puoli vuotta kulunut, joten kyllä se auto oli menetetty jonnekin.

Golfin moottori hyrräsi tyytyväisenä. Hän ajoi kohteeseensa liikennesääntöjen mukaan, hän ei halunnut herättää pienintäkään huomiota. Pari kilometriä ennen kohdetta kännykkä piippasi merkkinä tekstiviestin saapumisesta. Se oli lyhyt: "A perillä, R perillä, muutoksesta ilm.". Hän lähetti kohteeseen päästyään vastausviestin: "M kuittaa, M perillä". Hän asetti puhelimen värinähälytyksen päälle ja sulki äänipuolen kokonaan ja tarkkaili hetken aikaa ympäristöä. Ketään ei näkynyt missään, ei edes koiran ulkoiluttajaa. Kymmenen minuutin jälkeen hän otti reppunsa, nousi autosta ja kytki auton varashälyttimen päälle. Hän lähestyi taloa ja portilla huokaisi. Tässä se nyt olisi. Aivan kuin aavistaen pahaa hän astui varovasti portista sisään. Mitään ei tapahtunut, ulkovalot olivat sammuksissa, joten hän jatkoi nopeasti eteenpäin etuovelle. Luulisi, että murtautuminen olisi helppoa, mutta nämä uusimmat ABLOY-lukot tuottivat hänelle aina ongelmia, ammattilainen kyllä pääsisi varmaan miljoona kertaa nopeammin, ainakin hänestä tuntui siltä. Kolmen minuutin kuluttua hän sai oven auki, syöksyi sisälle ja sulki oven perässään. Murtohälyttimen ohjaustaulu oli seuraava kohde. Hän naputteli nopeasti koodin ja jäi odottamaan. Tuntui siltä, kuin ei mitään olisi ollenkaan tapahtunut ikuisuuksiin, vaikka hälyttimen punainen valo vaihtuikin vihreäksi lähes saman tien kun hän oli koodin syöttänyt.

Nyt äkkiä miehen työhuoneeseen. Hän huomasi että verhot olivat ikkunan edessä, joten heikkoa valoa saattoi käyttää ilman, että joku utelias naapuri edes huomaisi mitään. Hän napsautti tietokoneen päälle ja odotti hetken. Kas, täällä on Windows 98 käyttiksenä, hyvä, niin hän oli oikeastaan olettanutkin. Hän hieman pelkäsi, että mies olisi asentanut kotikoneelleen jonkin muun käyttiksen, kuten vaikkapa Linuxin. Hän ei oikein ollut mestari näissä *nix-pohjaisissa järjestelmissä.

Koneen käynnistyttyä hän asetti korpun A-asemaan ja ajoi sillä olevan ohjelman. Salasanan jälkeen korppuasema rouskutti hetken aikaa, sitten kuului kiintolevyltä pieni rusahdus ja näytöllä luki vain "ohjelma valvoo". Onneksi tässä koneessa oli rompunpoltin omasta takaa, joten se säästää huomattavasti aikaa. Hän asensi omalta rompultaan PGP:n koneeseen ja alkoi selaamaan kiintolevyjen sisältöä. Tyypillistä, kaikki oli oletushakemistoissaan joten asiakirjojen löytäminen ei ollut mikään ongelma. Hän kopioi kaikki löytämänsä asiakirjat omaan erilliseen hakemistoon, käynnisti polttosoftan ja alkoi valmistelemaan tiedostojen polttoa. Kello oli vasta puoli yhdeksän illalla kun ensimmäinen romppu alkoi täyttyä. Hän oli nyt vartin etuajassa aikataulustaan. Onneksi tämä asema oli riittävän vikkelä polttaja (vaikkei nyt mikään formulaluokan poltin), yksi romppu tuli vartissa valmiiksi. Romppujen palaessa hän tutki asuntoa ihan uteliaisuuttaan.

Kaikkien asiakirjojen tultua poltetuksi (8 rompullista, totta tosiaan) hän aloitti jälkiensä poiston koneesta. Ensimmäiseksi hän puhdisti uuden hakemiston, johon hän oli asiakirjat kopioinut, PGP:n secure wipe toiminnolla. Hän oli asetuksista määritellyt, että ylipyyhintä suoritetaan 10 kertaa, ei niin että hän olisi mitenkään vainoharhainen, mutta tuo pitäisi riittää näin "peruskäytössä". Tähän tuhlaantui kiitettävästi aikaa, muttei läheskään niin paljoa, kuin hän oli varannut. Onneksi heppu oli asentanut tai asennuttanut koneeseen melko nopean kiintolevyn. Kopioiden tultua poistetuksi, hän poisti hakemiston ja seuraavaksi koko PGP:n. PGP:n poiston aikana korppuaseman valo syttyi hetkeksi kuten pitikin, hänen ohjelmansa vain varmisti, että kaikki viitteet PGP:stä todellakin poistuvat.

Kaikkien koneen käytön viitteet tultua hävitetyksi hän antoi omalle ohjelmalleen komennon "unload". Korppuasema rouskutti hetken aikaa, ja pian näytöllä luki "ohjelma ei valvo, käynnistä kone uudelleen". Hän teki työtä käskettyä poistettuaan korpun asemasta ja koneen käynnistyttyä kaikki näytti olevan kuten pitikin. Hän katkaisi virran koneesta ja pakkasi tavaransa. Kello oli nyt puolenyön tuntumassa. Hän katsoi vielä ulko-ovella, että mitään jälkiä hänen käynnistään ei näkynyt, avasi ulko-oven ja aktivoi murtohälyttimen. Hän poistui pihasta nopeasti kohti autoaan. Autoon päästyään hän lähti ajamaan ja sytytti ajovalot vasta parin sadan metrin päässä talosta.

Kännykän hän kytki jälleen äänekkääksi ja samalla värinähälytyksen pois. Hän ajoi mahdollisimman nopeasti kotiinsa, lähetti sähköpostia keikan tilaajalle. Siinä ei paljoa lukenut: "homma hoidettu, vaihto klo 1.20 linja-autoasemalla, laituri 8". Hän halusi nimenomaan tuon ajan, koska silloin siellä olisi muitakin ihmisiä, ainakin hän toivoi niin. Hän oli varmistanut aikataulusta moneen kertaan, että kello 1.30 asemalta olisi lähdössä kaksi vuoroautoa. Olisi ainakin hieman yleisöä, jos hänelle ajateltiin jotakin jekkua. Vastaus tuli bittien muodossa lähes saman tien. Siinä luki vain "OK", ei lähettäjää eikä mitään muutakaan. Näppäriä tyyppejä, taisivat osata ainakin lähettäjätietojen piilottamisen. Ennen lähtöään hän kopioi kaikki romput oman koneensa kiintolevylleen ja pakkasi sen jälkeen romput mukaansa.

Hän saapui hyvissä ajoin linja-autoasemalle. Itse asiassa hän oli siellä jo viittä yli yksi. Hän oli hyvin tottunut tarkkailemaan ympäristöä, mutta ei silti nähnyt mitään epäilyttävää. Muutama ihminen oli katoksen alla sateelta suojassa, nuo olivat varmaan harmittomia matkustajia menossa ties minne. Kello 1.19 tuli pari hahmoa näkyviin linja-autoaseman takaa. He kävelivät taksin editse suoraan kohti laituri kahdeksaa. Tässä se nyt olisi, vaikein homma hänen mielestään. Hän poistui autostaan ja kytki varashälyttimen päälle. Oven avautuessa sisävalo ei syttynyt, eikä varashälyttimen päälle meno kytkenyt hätävilkkuja kuten yleensä. Sen sijaan hiljainen piippaus kuului merkkinä hälyttimen aktivoitumisesta. Lähes saman tien kännykkään tuli tekstiviesti, jonka lähettäjänä oli "koti". Hän vilkaisi viestin nopeasti, vaikka tiesikin jo mitä se tarkoitti. Viestissä luki: "Murtohälytin aktivoitunut. Toimenpide?" Hän naputteli oitis vastausviestin, joka koostui salasanan lisäksi vain yhdestä sanasta: "full". Tuon pitäisi riittää.

Hän käveli kohti laituria ja vaistomaisesti tarkasti kädellään, että ase oli paikallaan.

Laiturille saapuessaan vastapuoli aloitti heti.

- Onkos tavara sulla?
- Tietty, entäs rahat?
- Tässä.
- Minkäs levyn haluut tarkistaa, hän kysyi ja levitti polttamansa CD-levyt kuin korttipakan ikään.

Vastapuoli valitsi yhden ja asensi sen laptopin asemaan. Mies nyökkäsi hetken kuluttua, jolloin toinen ojensi rahat samaan aikaan kun CD-levyt vaihtoivat kantajaa.

- Kiva tehdä kauppoja, totesi ruman ja henkivartijan näköinen steroidipommi.
- Jep, mutta mun taloon ei olis pitäny yrittää murtautuu, hän vastasi pienen hetken jälkeen (joka kului rahojen laskemiseen suurinpiirtein) ja lähti poistumaan kohti autoaan. Vastapuolen ilme oli yllättynyt, mutta he poistuivat paikalta sinne mistä olivat tulleetkin.

Nyt hän tarvitsisi Ramin apua. Hän soitti Ramin kännykkään, josta Rami vastasikin melkein saman tien.

- Haloo?
- Mun kämppään on murtauduttu, tarttisin hiukan apuu. Koskas oot siellä?
- Puol tuntii.
- Pidä kiirettä, mä yritän viivyttää, jos ne olis selvinny mun virityksist.
- Älä tee typeriä, ethän?
- No en tietenkää.

Saavuttuaan kotinsa lähelle, hän näki, että tien varressa oli ylimääräinen auto, jota hän ei koskaan ollut nähnyt aikaisemmin. Autossa näytti olevan yksi kuskin paikalla, ja moottori kävi. Hänen ajaessaan auton ohitse, hän oli havaitsevinaan radiopuhelimen tapaisen nousevan näkyviin. Jos kaikki olisi mennyt hyvin, hänen omatekoinen murtohälytysasennus pitäisi huolen siitä, että nyt ei hänen kotoaan pystyisi ottamaan minkäänlaista yhteyttä edes sotilaskäyttöön suunnitellulla radiopuhelimella. Hän pysäköi autonsa riittävän pitkälle, meni naapurinsa tontille ja sieltä edelleen oman talonsa pihalle ja edelleen seuraavalle tontille. Hänen täytyisi nyt hieman näytellä, mutta autossa oleva mies ei varmaan ollut mikään filmiarvostelija. Hän käveli naapurin talon pihasta katukäytävälle kuin olisi tullut omasta talostaan, nahkatakki auki, tupakka suupielessä ja räpsytteli sytkäriä, joka ei toistaiseksi antaisi tulta ollenkaan. Lähestyessään autoa hän oli vasta nyt huomaavinaan auton ja ennen kaikkea kuskin sisällä. Hän kiersi auton etukautta kuskin ovelle ja koputti ikkunaan ja näytti tupakkia. Mies avasi ikkunan ja tarjosi tulta. Samalla hetkellä kun mies ojensi sytkäriä lähemmäs, hän vetäisi vasemmalla kädellään Glockin ja painoi sen miehen otsaa vastaan samalla vapauttaen varmistimen ja sylkaisten tupakan kadulle.

- Mitä hel....
- Ei mitää. Eikä pienintäkää väärää liikettä. Montako talossa on?
- Häh?

Hän antoi mojovan iskun oikealla kädellään.

- Etsää ymmärtäny kysymystä?
- Kaks vaa.
- Kiitti, ehkä sun ei tarttis olla jokaiselle naiselle tarjoomassa tulta kun ne pyytää, vai mitä?

Mies murjotti ja tunsi olonsa ilmeisesti onnettomaksi. Samalla toinen auto lähestyi valot sammutettuina. Autosta nousi yksi mies, joka riittävän lähelle päästyään totesi:

- Mähä sanoi että älä tee typeriä.
- En mää tehnykkää. Mä vaan jutteli tän herrasmiehe kans. Sun tulos piti kestää puol tuntii.
- No mä aattelin pitää vähä kiirettä.

Rami vilkaisi autoon, hymyili ja antoi kunnon annoksen kyynelkaasua sisään, josta mies ei tainnut pitää päätellen kovasta kiroilusta.

- Noin, nyt ei ainakaan aja vähään aikaan. Oliks kiva juttutuokio?
- Jep.
- Joku päivä sä vielä kohtaat voittajas, ymmärräks Minna?
- Jep. Mut meidä pitäs vissii poistuu täält, vartiointiliikkeen hepet tulee hetkenä minä hyvänsä.
- Mä voisin tarjota kahvit, mun luona.
- Mut vaan kahvit, mitää muuta o turha odottaa.
- Ehkä kuiteski saan oman osuuteni rahoista?
- Joo, toki.

He poistuivat kumpikin paikalta juuri, kun vartijoiden auto kaarsi paikalle. Myöhemmin Minnalle ilmoitettiin, että pari miestä oli jäänyt eteiseen melko vankkaan häkkiin ja he halusivat tietää, miten miehet saisi pois sieltä. Minna antoi koodin, joka avasi häkin oven ja jatkoi kahvinjuontia Ramin kanssa.