Logo vie takaisin Kisuran kennelin aloitussivulle

BILKE

Iresa Ofelia ER14630/98D narttu s. 28.2.1998
i: Miehtebiekka Hesekiel (Agrodals Nuuskamuikkunen × Miehtebiekka Joanne)
e: Iresa Narsissi (Kivimannun Kivikkoketopeto × Iresa Diidii)

Bilken sukutaulu
Bilken oma kuvasivu
Bilken näyttelytuloksia

Bilke on ensimmäinen lapinporokoirani. Aktiivinen ja toimiva harrastuskoira. Olemme kulkeneet Bilken kanssa monissa koiratapahtumissa ja kilpailtukin on joitain kertoja. Bilke on osallistunut poropaimennustestiin vuonna 2000 sijoittuen testissä kahdeksanneksi. Paimennustaipumustaan Bilke on saanut toteuttaa myös lampaiden kanssa. Tokossa olemme saaneet yhden alo1-tuloksen. Luonnetesti on suoritettu pisteillä +172 ja näyttelyistä on saatu parhaimpana saavutuksena 1 serti ja ROP-titteli Puolangalla kesäkuussa 1999.

Bilke on luonteeltaan erittäin voimakas johtajatyyppi. Vierailevilla koirilla ei ole liiemmin asiaa kotipihallemme. Puolueettomalla maaperällä Bilke seurustelee ihan sievästi serkkupoika-Anssin ja muutamien muiden valittujen ystävien kanssa.

Bilke on terveystarkastettu silmien osalta viimeksi helmikuussa 2003, jolloin silmät olivat oireettomat. Lonkat ovat Bilkellä heikko kohta, kuvauksessa tuli arvioksi D keväällä 2000. Lonkat eivät ole onneksi ainakaan vielä haitanneet Bilken menoa millään lailla. Bilkeä ei kuitenkaan tulla koskaan käyttämään jalostukseen ja se onkin steriloitu syksyllä 2000.

Maaliskuussa 2003 Bilke osallistui Rovaniemen maalaiskunnassa Porokoirakerhon järjestämään poropaimennuskilpailuun. Bilke sijoittui kisassa hienosti toiseksi Tiggal Virdninipan eli Hetan jälkeen. Kisan kolme kärkisijaa menivät tänä vuonna lapinporokoiranartuille (kolmantena Pilvipolun Onerva eli Moona), mikä oli ainakin minusta hieno osoitus koiriemme toimivuudesta. Bilke sai paimennettavakseen parttion, jossa oli sama äkäinen, koirien päälle tullut valkea poro, kuin esimerkiksi Astalla. Bilke väisti viimeisessä emoaitauksessa hyökkäillyttä poroa välillä aina tuomarin jalkoihin saakka, mutta jatkoi sinnillä suorituksensa loppuun. Kisan ykkös- ja kakkosaidoissakin Bilke toimi mielestäni oikein hyvin. Kuuliaisuus oli parempi kuin kolme vuotta aiemmin paimennustestissä ja paimennustarmoa koirassa kyllä riittää! Kunto vain meinasi koiruudella välillä pettää, kun laukkoi menemään kelkkauran ulkopuolella upottavassa lumessa ja haukkua kilkutti samalla taukoamatta.

Bilkellä paimennusvietti ja yleensäkin halukkuus työskennellä ovat ehdottomasti parhaita valtteja.