Logo vie takaisin Kisuran kennelin aloitussivulle

Kisuran K-pentue 19.5.2004


Pentueen vanhemmat Kläppyletts Avkalas Addi (Asta) ja Vauhtitassun Meahccemanni (Unni) sekä Paula Risuaho

n Kisuran Kiira ER30525/04A
u Kisuran Kosatus ER30526/04 eli Kimi
n Kisuran Kesakko ER30527/04A eli Liekki
u Kisuran Kilkura ER30528/04A, Kisuran oma "peräkammarin poika"
n Kisuran Kufihtar ER30529/04A eli Hukka
n Kisuran Kiela ER30530/04

Kisuran Koot syntyivät keskiviikkona 19.5.2004; 4 tyttöä ja 2 poikaa. Kaikki ovat suunnilleen vanhempiensa värisiä eli riistanvärisiä/sudenvärisiä. Pentujen nimet liittyvät kaikki tavalla tai toisella porotalouteen, kuten kennelnimi Kisurakin, joka tarkoittaa kitukasvuista poroa.

Pentueen emä Asta, Kläppylets Avkalas Addi on sisarussarjastaan ainoa Suomessa asuva koira. Asta on luonteeltaan erittäin sosiaalinen, ystävällinen ja aktiivinen. Kisuran K-pentueen isä on Unni eli Vauhtitassun Meahccemanni. Unni on Kittilän Raattamassa asuva, helmikuussa 2000 syntynyt komea uros. Unni on luonteeltaan reipas ja avoin koira. Unni työskentelee syksyisin isäntänsä kanssa porometsällä ollen apuna porojen kokoamisessa. Unnille on syntynyt pentue Ruotsissa Njarga-kenneliin tammikuussa 2003, mutta Suomessa sillä ei ole vielä ollut jälkeläisiä. Astan ja Unnin keskinäinen samankaltaisuus alkaa niiden väristä, jatkuu yhtäläiseen nauravaan naamaan ja iloiseen luonteeseen.

Unni on silmäpeilattu marraskuussa 2003. Sen toisessa silmässä on vähäisiä sikiökautisia verisuonten jäänteitä (phtvl1), mutta ne eivät haittaa koiran näköä, eivätkä myöskään ole esteenä jalostuskäytölle sillä Astalla ja Astan lähisuvulla ei samoja löydöksiä ole.

Pentueen sukutaulussa on paljon rotuunotettuja koiria, mikä tekee tästä yhdistelmästä mielenkiintoisen. Sekä Astan että Unnin emät, Mustalikka ja Ahku, ovat rotuunotettuja. Myös kummankin koiran isän, Fjällfarmens Cammon ja Zinaidan Jarfen vanhemmista toinen on rotuunotettu. Zinaidan Jarfella tai Ahkulla ei kummallakaan ole toistaiseksi muita pentueita kuin tämä Vauhtitassussa syntynyt katras.


Vauhtitassun Meahccemanni eli Unni Raattamasta (kuva: Katja Sikka)

K-pentueen päiväkirjamerkintöjä

Synnytys

Astan synnytys alkoi, kun astutuksesta oli kulunut 60 vuorokautta. Tuolloin 18.5. Astalla alkoi illalla olla selvästi epämukava olo. Koko yön Asta läähätteli, kuoputti voimakkaasti pesää pentulaatikkoon ja kävi monta kertaa ulkona pisuttelemassa. Yhdellä ulkoilulla Asta sujahti ulkotarhassa olevaan koppiin ja päätti jäädä sinne. Onneksi sain Astan suostuteltua takaisin sisään. Seurasin Astan lämpötilaa jo viikon verran ennen synnytystä. Avautumisvaiheen alkaessa lämpö laski 36,5 asti ja lähti sieltä taas nousemaan varsinaisena synnytyspäivänä 19.5 päivällä.

Avautumisvaihe kesti kaikkiaan reilut 18 tuntia ja työntöponnistukset alkoivat 19.5. klo 15.40. Ensimmäinen pentu syntyi klo 16.00. Pentu tuli takaperin ja autoin Astaa hieman. Heti ensimmäisestä pennusta alkaen Asta nuoli pennut kuivaksi, katkoi napanuorat ja osasi vaistojensa turvin tehdä pennuille kaiken, mitä hyvän emon pitääkin.

Toinenkin pentu syntyi takaperin klo 16.35 ja kolmas helposti etuperin 16.36! Tämän jälkeen Asta huokaisi hetken, pennut pääsivät imemään ja minä kerkesin näpytellä ensimmäiset riemastuneet tekstiviestit tukijoukoille ympäri Suomen. Joidenkin kirjojen mukaan emo saattaakin pitää taukoa, kun ensimmäinen kohdunsarvi on tyhjä ja pentujen syntyminen toisesta voi alkaa. Ainakin Astan tapauksessa tämä voisi pitää paikkansa.

Klo 17.04 syntyi neljäs pentu, kun hetken käväisin pois Astan luota. Huoneeseen palatessani pentu oli jo kokonaan ulkona, vaikka tämäkin oli syntynyt takaperin. Klo 17.26 Kuulin kummaa maiskuttelua Astan hännän alta. Mitä kummaa? Juu, taas oli pentu syntymässä. Vasta pää oli ulkona, mutta jo piti maiskutella ja sitten huutaa, että täältä tullaan! Aika velho taitaa olla tämä likka!

Viimeinen pentu syntyi 17.56. Etuperin tuli ja yhdellä ponnistuksella Asta saattoi tämän tyttären maailmaan. Sitten saikin huokaista koko sakki, niin emo, pennut kuin kasvattajakin. Kaikki oli mennyt oikein hyvin.


2-päiväiset pennut. Selällään makava vaaleavatsainen kaveri on Kilkura.

Ensimmäinen viikko

Pentujen ensimmäinen viikko on ollut täynnään yllätyksiä ensikertalaiselle kasvattajalle:

- Miten hienosti Asta hoitaakaan pennut! Miten vähän työtä pennuista kasvattajalle ensimmäisellä viikolla on. Miltei kaiken ajan voikin käyttää pentujen katseluun ja ihailuun, kun ei vielä tarvitse puuhata sitä ja tätä hoitotoimien kanssa. Kun emo saa riittävästi ravintoa ja on tyytyväinen, voivat pennutkin hyvin.

- Miten nopeasti pennut kehittyvätkään! Kasvun voi nähdä ihan silmissä; pennut vankistuvat ja kasvavat päivä päivältä. Painon kehittymisestä kirjallisuus sanoo, että tällaisen koiran, jonka aikuispaino on n 16-20 kg tulisi pikkupentuna kasvaa päivässä aikuispaino x 2 grammoina. Eli jos aikuispaino on 20 kg, tulisi päiväkasvun olla 40 g. Tämä tavoite pennuilla on täyttynyt hyvin ensimmäisen elinviikon aikana. Suurimmillaan yhden pennun päiväkasvu on tainnut olla 70 g. Toivottavasti yhdenkään pennun aikuispaino ei silti tule olemaan 35 kg!

Painon kehittymisestä kirjallisuudessa sanotaan myös, että pennun tulisi tuplata painonsa aina 10-14 vuorokauden välein. Tähänkin tavoitteeseen Astan mukulat ovat hyvin pääsemässä. Pennuista Kiela on jo viikon aikana lähes tuplannut painonsa.

- Miten pontevasti pennut liikkuvatkaan! Vaikkeivat jalat vielä kanna krupin painoa, ovat pennut alusta asti ryömineet emoa ympäri vakuuttavaa vauhtia. Kaikkein hauskimmalta tämä näyttää, kun Asta palaa laatikolle vaikkapa kävelyltä ja koko pesue on sikeässä unessa. Samalla hetkellä kun Asta tulee laatikon sisälle alkavat kaikki pennut kohotella kuonoaan, vikisevät ja ryömivät villiä vauhtia Astan kimppuun kuin piraijalauma! Ja se imuotteen voimakkuus, huhhuh. Ei noita suotta iilimadoiksi tituleerata!

- Miten nopeasti pentujen kynnet kasvavatkaan! Leikkasin kynnet ensimmäisen kerran kun pennut olivat viiden päivän ikäisiä, ja Astalla oli jo ehtinyt mennä paikoin iho helläksi pienten kynsien jäjiltä. Hämmästelin jo, miten ihmeessä susiemot voivat luonnossa pärjätä pentujensa kynsien kanssa? Luontoasioita mielellään seuraava Paula valisti minua, että sudenpentujen kynnet kuluvat kyllä, kun pennut ryömivät hiekkapohjaisissa pesäluolissaan. Näinhän sen täytyy olla. Miten olisi hiekkapohjat pentulaatikoihin?

Astan pennuista on ensimmäisen viikon aikana muotoutunut tavallaan kolme paria: Väreiltään ja kasvultaan toisiaan muistuttavat erittäin paljon Kiira ja Kiela ja toisaalta Kesakko ja Kufihtar. Kolmannen parin muodostavatkin sitten pojat Kosatus ja Kilkura, vaikkei niiden ulkonäössä ja kasvussa kauheasti yhtäläisyyksiä olekaan.

Seuraavaksi alamme jännittää, milloin pentujen silmät aukeavat. Tänään (27.5.) seurasin pentuja pitkään, kun ne nukkuivat reporankana pitkin pentulaatikon pohjaa. Kaikki nykivät ja sätkivät unissaan. Imeä maiskuttivat, heiluttivat pieniä pehmoisia raajojaan ja paimensivat varmaan unissaan pieniä poronvasoja. Vai mistähän tuollaiset pienet riistamakkarat mahtavat unia "nähdä"?

Pentujen painonkehitys

Olen punninnut pennut kerran päivässä seuratakseni niiden kasvua. Toki jo pentujen olemuksesta tietää helposti, saavatko ne tarpeeksi maitoa, mutta puntarilla asian näkee vielä paremmin ja kasvua on ainakin minusta jännää seurata ihan grammojenkin tarkkuudella! (Painot 26.5. ovat arvioita)

Syntymäjärjestys 19.5. 20.5. 21.5. 22.5. 23.5. 24.5. 25.5. 26.5. 27.5. 28.5. 29.5. 30.5. 31.5. 1.6. 2.6. 2,5 vk3,0 vk 3,5 vk4,0 vk
1. narttu Kiira 340 370 390 440 490 545 580 625 670 760 810 850 900 960 1020 1245 1430 1620 1960
2. uros Kosatus 380 390 410 470 510 580 630 680 730 770 860 900 960 1040 1090 1300 1445 1730 2040
3. narttu Kesakko 350 370 390 440 480 530 560 600 640 690 760 800 860 910 990 1240 1410 1600 1880
4. uros Kilkura 295 310 330 370 400 460 490 545 600 630 700 740 800 840 900 1100 1240 1385 1660
5. narttu Kufihtar 305 330 360 400 450 500 550 595 640 690 720 780 830 880 950 1195 1370 1580 1830
6. narttu Kiela 315 340 370 420 480 530 580 625 670 735 760 850 900 1000 1050 1320 1490 1680 1890

Toinen elinviikko

Toisen elinviikkonsa aikana pennut alkoivat hiljalleen herätä tähän maailmaan. 10 pv iässä aukesi yksi silmä ensin Kilkuralla ja Kiiralla, seuraavana päivänä jo miltei kaikilla oli silmät auki ja korvat alkoivat höristellä puheen tahdissa. Siis myös kuuloaisti alkoi tulla toimintaan mukaan!

Pennuista nousi ensimmäisenä jaloilleen Kosatus 11 pv iässä ja pian perässä on muukin porukka alkanut harjoitella kävelemistä. Samalla pennuissa on alkanut huomata selvää kontaktinottoa toinen toisiinsa ja myös laatikon äärellä oleviin ihmisiin. Varsinkin Kosatus on utelias ja innostunut kaikesta uudesta. Kufihtar taas oli ensimmäinen pentu, jonka näin leikkivän: Kufihtar ja Kosatus istuivat toistensa lähellä ja zoomailivat selvästi toisiaan pienillä harmailla silmillään. Sitten Kufihtar vaappui veljensä luo, ja läppäsi tätä tassulla. Siitä se alkaa!

Uni on ollut peruselementti tämän toisen elinviikon aikana, jolloin pennut ovat koisineet jopa edellisviikkoa enemmän. Yhtenäkin päivänä katselin Kiiraa, joka nukkui laatikon reunalla. Muut pennut olivat Astan luona ja Kiirakin nousi ylös, varmasti aikomuksenaan mennä toisten luo. Se otti ehkä yhden-kaksi askelta, silmät koko ajan kiinni lupsuen ja lopulta putosi niille sijoilleen. Uni vei voiton.


Markus, Hanna ja 12-päiväiset pennut.

Asta on viettänyt jo pitkiäkin aikoja poissa pentujen luota. Se hakeutuu laatikkoa viileämpiin paikkoihin nukkumaan ja selvästi nauttii ollessaan välillä ihan itsekseen, oma itsensä, eikä "vain" joidenkin äiti! Tiedän tunteen... Kun Asta sitten palaa laatikolle käy sen kimppuun aivan armoton lauma piraijoita, jotka näyttävät repivän äitinsä kappaleiksi! Mitenhän sitä touhua kestää katsella, ja Asta nahoissaan tuntea muutaman viikon päästä?

Imetyshetki noudattaa tiettyä kaavaa: Pennut menevät makaamaan käyvän Astan nisille ja aloittavat villin lypsämisen, johon kuuluu tassuilla painelua ja oman nisän rytmikästä nyppimistä ulospäin. Oksitosiinia erittyy Astan elimistössä ja viimeistään muutaman minuutin päästä maitoa alkaa virrata. Silloin pennut lakkavat lypsämisen ja keskittyvät imemään hännänpäät pienesti väpättäen ja tyytyväisen imemisäänen kuuluessa muuten hiljaisessa huoneessa. Kun maidontulo 30-60 sekunnin päästä lakkaa alkaa aivan mahdoton kuhina: Pennut koittavat vielä vaihtaa nisää lisämaidon toivossa tai jatkavat loppulypsyä alkuperäisen nisän äärellä. Kun pennut jatkavat lypsämistä taas tarpeeksi kauan palkitsee Asta ne muutaman minuutin päästä uudella maitoannoksella. Kaikki saavat tarpeeksi ja hoippuvat sitten kuka minnekin jatkamaan uniaan. Ahneimmat nukahtavat Astan äärelle tissi suussaan, kun eivät enää jaksa muualle mönkiä.

Kolmas elinviikko

Pentujen täytetttyä kaksi viikkoa Astalla ei enää riittänyt intoa tai aikaa nuolla kaikkia ilmestyviä pissoja ja niin alkoi kasvattajallekin löytyä työtä pissapapereiden vaihtajana. Onneksi talomme lähelle on tänä vuonna tuotu jätepaperilaatikko, josta käymme Markus-pojan polkutraktorilla aina hakemassa kuorman Kaleva-lehtiä uusiokäyttöön. Toki pentujen pisujen ilmestyminen papereille kertoi myös siitä, että pennut olivat oppineet pissimään itse silloinkin, kun emo ei ole paikalla. Alusta asti pennut ovat myös pyrkineet pitämään "pesän puhtaana", eli pentulaatikossa pissitään vain laatikon toiseen päätyyn. Ainakin useimmiten...


Asta hoitaa 16-päiväisiä pentujaan.

Lopetin Astan päivittäisen madottamisen pentujen täytettyä kaksi viikkoa. On vaikea sanoa, mikä merkitys päivittäisellä madottamisella (40 tiineysvuorokaudesta alkaen) on ollut, mutta olen ainakin itse tyytyväinen pentujeen hyvään kasvuun, tasaiseen kehitykseen ja kiiltäviin turkkeihin. Pentujen ensimmäinen oma madotus on edessä niiden täyttäessä 3 viikkoa.

2,5 viikon punnituksessa Kiela oli ensimmäistä kertaa pentueen painavin. Se olikin tuossa iässä ahkerin syömään ja liikkumisessa laiskemmasta päästä. Kosatus taas oli 2,5 viikon iässä pennuista kovin liikkuja ja myös porukan "vahtikoira". Römeä haukku saattoi kajahtaa pentulaatikosta milloin sisarelle, milloin vaikka ihmisen kädelle kohdistettuna.

Luonteista tällä viikolla tulikin jo esille Kosatuksen aktiivisuus. Velipoika Kilkura on edelleen ollut porukan pienin, luonteeltaan sopeutuvainen ja luottavainen niin laatikossa selällään kölliessään kuin myös ihmisen sylissä hyvin viihtyessään. Tytöistä Kiirassa on ollut havaittavissa jotain Unnimaisia piirteitä. Tekeekö sen väri, ikäisekseen raamikas kroppa vai lupsakkaan reipas luonne? Kufihtar on tällä hetkellä neitimäisin sirolla ulkomuodollaan, Kiela taas hieman syliä ujostelevalla luonteellaan. Kesakko on sympaattisen harmiton karvaturrukka. Humoristi ennemmin kuin tosikko.

Neljäs elinviikko

Pennut kävivät ensimmäistä kertaa ulkona ollessaan 3 viikkoa ja yhden päivän. Viivähdimme puolisen tuntia auringon lämmittämällä pihanurmella. Pennut tutkivat uteliaina ympäristöään ja nauttivat sitten mammanmaidotkin ulkosalla. Tuon ensimmäisen kerran jälkeen pennut ovat ulkoilleet päivittäin sään salliessa. Hieman ennen neljän viikon ikää teimme pennuille oman aitauksenkin, jotta ne voivat ulkoilla turvallisesti myös ilman valvontaa - ja jotta kukkapenkitkin säilyisivät suht koht ehjinä tästä kesästä!

Bilke on saanut muutamaan otteeseen tavata pentuja niin sisällä kuin ulkonakin. Astan olen vienyt muualle ennen Bilken pentujen luo tuomista. Bilke on ollut pennuista hieman hämmästyneen oloinen ja halunnut aika pian pois pentujen läheltä. Ehkä Bilke on huolissaan, että pentujen emo saattaa tulla paikalle? Kepu-vaari on puolestaan pihalla miltei aina pentujenkin siellä ollessa ja tyytyy sivusta seuraamaan pentujen taaperrusta. Muutaman kerran liian lähelle vaaria eksynyt pentu on saanut Kepun paljastamaan hampaansa, mutta ei muuta. Yhtenä päivänä pentujen ulkoillessa naapurin pihassa haukkunut suuri koira huolestutti pentuja kovasti, varsinkin kun Asta oli juuri sisällä syömässä. Pennut turvasivat toisiinsa ja myös minuun ääntä ihmetellessään. Muut äänet: ruohonleikkurit, kadulta kuuluvat auton äänet tai vastaavat eivät ole pentuja suuremmin hetkauttaneet. Lieneekö lasten mökäleikit täällä sisällä jo saaneet niille kuulonaleneman aikaiseksi?

Pennut alkoivat tällä viikolla, 23 pv iässä saada myös päivittäin lisäravintoa. Olemme aloittaneet jauhelihalla ja sitten sihen sekoitetulla viilillä ja vähitellen pehmitetyllä penturuoallakin. Ruoka maistuu kaikille pennuille hyvin, ja jos pieniin kuppeihin jotain jää, niin Asta kyllä hoitaa homman! Astaa imetys on rasittanut selvästi reilusta ruokinnasta huolimatta. Mutta pentujen alettua saada lisäruokaa on Astakin ehkä jo hitusen alkanut saada lihaa selkärankansa ympärille. Maitoa ainakin piisaa mammalla kiitettävästi. Asta syö tällä hetkellä runsaasti energiaa ja valkuaista sisältävää ravintoa noin 4 kertaisen annoksen ylläpitoruokintaansa verrattuna. Kova on kulutus, vaikka pentue ei edes ole tämän suurempi. Myötätunnolla ajattelen tällä hetkellä Alessiaa ja muita suurien pentueiden emokoiria. Koittakaa jaksaa!

Nyt neljän viikon iässä, kun kaikki pennut ovat jo kovia liikkumaan ja leikkimään, on Kosatus palannut taas paikalleen pentueen suurimmaksi koiraksi.

Pennut ovat leikkisiä, uteliaita ja jokaisen oma persoona vahvistuu iän karttuessa. Tämän viikon aikana pennut ovat laajentaneet elinpiiriään paljon. Pentulaatikossa saatetaan nukkua ja nauttia Astan imetyshetkistä, mutta muuten pennut ovat pitkin poikin käytössään olevaa huonetta. Ja kun huoneen portti aukeaa, lähtee porukka välittömästi seikkailemaan pitkin eteisen käytävää, osa jo keittiöön ja olohuoneeseen asti. Matkalla löytyy jännittäviä aarteita: Lasten kenkiä, puhelimen johto, villasukkia, leikkiautoja... Kyllä maailma on suuri ja jännittävä paikka!


Kuuden ja puolen viikon ikäiset pennut hiekkalaatikolla. Keskellä Asta-emo ja ympärillä Kufihtar, Kosatus, Kilkura ja Kesakko.

klikkaa isommaksi

K-pentueella oli tapaaminen Pohtimolammen näyttelyn yhteydessä 17.4.2005, ja kaikki pääsivät paikalle! Pentujen ikä on paria päivää vaille 11 kuukautta. Kuvassa emäntineen ja isäntineen vasemmalta oikealle: Kiela, Kosatus (Kimi), Kilkura, äiti-Asta, Kiira, Kufihtar (Hukka) ja Kesakko (Liekki). Kuvaa klikkaamalla saat sen esille suurempana.