Suurijapaninkoirien värit

© 2004 Liisa Sarakontu
[Tämä on kirjoitettu Suurijapankoirayhdistyksen kesäpäivillä 2004 pitämääni luentoa varten.]

Koiran turkissa näkyvät värit muodostuvat kolmesta erillisestä kerroksesta:

1. Eumelaniini eli tumma pigmentti
Eumelaniini on yleensä mustaa, toisinaan ruskeata tai jonkinlaista harmaata. Eumelaniini voi peittää koiran koko turkin (umpimusta) tai se voi puuttua kokonaan (kokokeltainen), mutta normaalisti se muodostaa melko säännöllisen kuvion vaaleammalle pohjalle. Tämä kuvio vaihtelee muutamista mustista karvankärjistä (soopeli) lähes koko turkin peittävään (merkkiväri, tanpoint).

2. Feomelaniini eli keltainen pigmentti
Feomelaniini on perusmuodossaan vaaleankellertävää, mutta sen sävy vaihtelee vahvan ruosteenvärisestä luonnonvalkoiseen. Feomelaniini ei muodosta kuvioita samalla tavalla kuin eumelaniini, mutta se ei koskaan ole aivan tasaista vaan tummempaa selkäpuolelta, vaaleampaa vatsapuolelta. Tämän "kontrastin" tai "vastavarjostuksen" (urajiro) voimakkuus vaihtelee.

3. Pigmentin puute
Kun pigmentti puuttuu kokonaan joltain alueelta, siihen kohtaan muodostuu karvaan valkoinen ja ihoon vaaleanpunainen laikku.

Värigeenejä tunnetaan alun toistakymmentä, ja useimmat niistä vaikuttavat vain yhteen edellämainituista kolmesta eri "värikerroksesta". Seuraavassa esitellään lyhyesti koirien normaalit värigeenit ja niiden vaikutus. Ne on ryhmitelty päävaikutuksensa mukaan. Pääpaino on niillä väreillä ja kuvioilla, jotka esiintyvät suurijapaninkoiralla.

Eumelaniinin sävyyn vaikuttavat geenit

Eumelaniini on perusmuodossaan mustaa, eikä suurijapaninkoirilla taideta muita sävyjä tavatakaan vaikka monilla muilla roduilla ne ovat tavallisia. Eumelaniini voi muuttua ruskeaksi (B-lokus) tai tummansiniharmaaksi (D-lokus). Hopeanväri (G-lokus) ja merle (M-lokus) ovat myös eräänlaisia laimennuksia.

B-lokus: eumelaniini on musta tai ruskea/suklaa (brown, chocolate, liver)
Kaksi alleelia, B ja b. Dominantti eli vallitseva alleeli B antaa eumelaniinin olla mustaa, resessiivinen eli väistyvä alleeli b muuttaa sen ruskeaksi mikäli koiralla on kaksi b-alleelia. Myös kirsu muuttuu ruskeaksi ja silmät normaalia vaaleammiksi, feomelaniinin sävy ei muutu. Genotyypit BB ja Bb antavat mustan koiran, bb on ruskea.

D-lokus: eumelaniini on musta tai siniharmaa (blue, slate, maltese, dilute)
Kaksi alleelia, D ja d. Dominantti D antaa mustan pigmentin, resessiivinen d muuttaa eumelaniinin liuskeenharmaaksi. Kirsu muuttuu hyvin tummanharmaaksi ja silmät selvästi normaalia vaaleammiksi. Feomelaniinin sävy tavallista vaaleampi ja vähemmän punertava.

Feomelaniinin sävyyn vaikuttavat geenit

Feomelaniinin sävy vaihtelee aika portaattomasti vahvan ruosteenpunaisesta (irlanninsetteri, dobermanni) oranssin (suomenpystykorva), kellanruskean ja keltaisen eri sävyjen kautta kermanväriseen ja luonnonvalkeaan. Suurijapaninkoirilla sävyjä löytyy vahvan oranssista lähes valkeaan. Feomelaniinin sävyihin vaikuttavia geenejä lienee useita ja niiden periytymismekanismit tunnetaan edes auttavasti vain parilla rodulla. C-lokuksen alleelien uskotaan vaikuttavan ainakin osaan tummuuseroista. Feomelaniini on yleensä vaaleinta pennun syntyessä ja se tummenee jonkun verran iän myötä, mutta joskus kellertävänä syntynyt voi muuttua lähes puhtaanvalkoiseksi.

Eumelaniinin kuvioon vaikuttavat geenit

Vahvin kuvio on dominanttimusta (oletettu K-lokus), joka levittää eumelaniinia yli koko turkin. A-lokus aikaansaa tavallisimmat peruskuviot. Peruskuviota muuttavat eräät muut, huonommin tunnetut geenit. Lisäksi muutama lokus tekee lisäkuvioita A-lokuksen kuvioitten päälle. E-lokuksen alin alleeli, e, poistaa eumelaniinin kokonaan. Eumelaniinin määrä on suurimmillaan pennun syntyessä, ja se yleensä vähenee koiran kasvaessa.

A-lokus: eumelaniinin muodostama peruskuvio
Useita alleeleita, vaaleammat dominoivat tummempia. Oletetut alleelit: Ay - A - at - a. Ay tekee dominanttikeltaisen eli soopelin (sable), turkki on pääosin feomelaniinia mutta selkäpuolella on aina jonkun verran eumelaniiniakin. Suurijapaninkoirat ovat (lähes) poikkeuksetta soopeleita. A vastaa koiran villiväriä eli sudenväriä (wolf pattern); tuskin tavataan rodulla. at on merkkiväri (tanpoint). Melko terävät värirajat ja tyypillinen nelisilmäkuvio naamassa. a on väistyvä musta (recessive black), tuskin tavataan rodulla. Satulakuvio (kuten ajokoiralla, saddle pattern) on joko itsenäinen A-lokuksen alleeli tai merkkiväriin vaikuttavan dominoivan geenin aikaansaannos. Satulaa näyttäisi löytyvän, ainakin hyvin haalistunutta sellaista (fading saddle, grizzle saddle).

E-lokus: eumelaniinin muodostama kuvio ja eumelaniinin puute
Kolme alleelia: Em, E ja e. Normaalialleeli E sallii edellämainittujen A-lokuksen kuvioiden näkyä normaalisti. Dominantti alleeli Em lisää kuonoon tumman maskin, muuten kuin edellinen. Lähes kaikki suurijapaninkoirat ovat maskillisia, usein vielä hyvin laajamaskisia. Väistyvä e poistaa kaiken eumelaniinin turkista, jolloin koira on kokokeltainen tai lähes valkoinen eikä mahdollinen kuvio erotu.

Oletettu K-lokus: eumelaniinia "liikaa" turkissa
Oletetut alleelit: K - kbr -k. K on dominanttimusta, eli eumelaniini peittää koko koiran turkin eikä feomelaniini näy lainkaan. Oletetaan, että karhunmusta ("seal") on epätäydellinen dominanttimusta ja syntyy joskus geeniyhdistelmästä Ay- Kk. kbr on brindlegeeni ja se lisää tumman pystyraidoituksen koiran kaikille keltaisille alueille. Soopeli + brindle = kokobrindle, kauttaaltaan raidallinen kuten tiikeribokseri. Merkkiväri + brindle = "raitatassu". Raidoituksen tiheys vaihtelee suuresti. k on "normaali" eli kaikki raidattomat soopelikoirat ovat genotyyppiä kk.

Feomelaniinin kuvioon vaikuttavat geenit

Ainoa tunnettu feomelaniinikuvio on vastavarjostus eli urajiro, eli se että koiran keltainen pigmentti on päältä tummempaa ja alta vaaleampaa. Lavan kohdalla on vaalea pystyraita. Kasvoissa posket, kuonon sivut ja silmien ympäristöt ovat muuta turkkia vaaleammat. Kirkkaimmillaan vastavarjostus voi näyttää aivan oranssin ja valkean laikullisuudelta, himmeimmillään koira näyttää täysin tasaväriseltä. Vastavarjostuksen voimakkuuden periytymistä ei tunneta.

Valkokirjavuus

Kun pigmentti puuttuu, syntyy valkoinen laikku. Tyypillisesti valkoista esiintyy koiran äärialueilla (tassut, hännänpää, kuono) ja vatsan keskilinjalla, ja valkeiden alueiden kasvaessa väripigmenttiä jää viimeiseksi jäljelle korvien tienoille ja takaselkään. Valkean värin määrään vaikuttavat S-lokuksen alleelit, ja valkeat laikut voivat olla puhtaanvalkeita tai pienten väripisteiden kirjomia. Valkean määrä on suurimmillaan syntymähetkellä ja se vähenee pennun kasvaessa.

S-lokus: valkean värin määrä ja jakauma
Neljä alleelia: S - si - sp - sw. S sallii pigmentin peittää koko turkin, valkeaa ei ole lainkaan tai hyvin niukasti. si on irlanninkirjavuus, valkeaa on kohtalaisesti ja kuvio on tyypillisen säännöllinen; tassut, eturaajat joskus ylöskin asti, rinta, joskus kranssi kaulassa, hännänpää. sp on tavallinen laikullisuus (piebald, pinto), valkeaa yleensä noin puolet ja edellisten paikkojen lisäksi usein kyljillä ja selässäkin. sw on valkovoittoisuus (extreme white spotting, "hooded"), koira on melkein valkea ja väriä ei ole lainkaan tai vain päässä ja selässä. Pään runsaisiin valkeisiin merkkeihin voi liittyä kuuroutta ja sinisilmäisyyttä.

Oletettu valkopää-geeni
Lisää valkeaa koiran naamaan, minimissään vain leveänä laukkina mutta maksimissaan koko pää on valkoinen. Luultavasti periytyy dominoivasti, mutta tuskin tavataan greitillä.

T-lokus: päistärkarvaisuus, pilkutus (ticking, roaning)
Kaksi alleelia: T ja t. t antaa valkeiden laikkujen pysyä puhtaanvalkeina, T kasvattaa niihin pennun varttuessa pilkutusta, joka vaihtelee erillisistä karvoista (roan) pikku pilkkuihin (ticking) ja jopa ison kolikon kokoisiin, melkein pyöreisiin pilkkuihin (dalmatiankoiran kuvio).