14th World Puzzle Championship 2005

Eger, Unkari 8.10. - 13.10.2005

Matkakertomus

© Liisa Sarakontu 2005-10-27
You can read the same text in English too.

Muut matkakertomukseni Brnosta 2001, Oulusta 2002, Opatijasta 2004 and Borovetsista 2006.

Valokuvia Egerin kisasta.

Taas on kisojen aika

Minä tykkään puzzletehtävistä. Siksi olisi kiva tänäkin vuonna päästä ulkomaille kisailemaan ja tapaamaan muita ratkojia. Ja siksipä pitäisi tavalla tai toisella päästä taas kerran Suomen edustusjoukkueeseen. Keväällä ei vielä kerrottu, kuinka joukkue tänä vuonna valitaan, joten osallistuin toukokuussa jenkkien online-kisaan. Heinäkuussa sitten tuli tieto, että virallinen Suomen mestaruuskisa pidetään online-kisana viikon-parin päästä. Tietysti juuri kun olin lähdössä perheineni lomailemaan. Tehtävät tuli ratkottua melkoisella kiireellä, ja pari pikku virhettä riitti pudottamaan minut vasta seitsemänneksi tässä kisassa. Se oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, että tehtävänannot kannattaa lukea huolella.

Syyskuussa kuulin, että pääsisin joukkueeseen kuitenkin vaikka SM-kisa ei mennyt hyvin. Muutama minua paremmin pärjännyt ei voinutkaan lähteä reisuun. Joten Unkari, täältä tullaan! Tämänvuotisessa joukkueessamme oli kapteenina Juha Hyvönen ja jäseninä minun lisäkseni Jouni Särkijärvi ja uusi kaveri, Juha Kivijärvi. Kaksi Juhaa samassa joukkueessa? Minä ratkaisin nimiongelman kutsumalla heitä Isoksi Juhaksi ja Pikku Juhaksi, jota he eivät erityisemmin arvostaneet. Joten he saavat olla Juha H. ja Juha K. tässä matkakertomuksessa.

Lauantai 8.10.

Juha H., Jouni ja minä tapasimme lentokentällä aamuseitsemän aikoihin. Kohta seuraamme liittyivät Eestin pojat Jaanus ja Rauno, joilla ei ollut sopivaa suoraa lentoa Tallinnasta tuona aamuna. Neljäs suomalainen, Juha K., oli päättänyt tulla myöhemmällä lennolla Turusta, joten tapaisimme hänet vasta Egerissä joskus iltapäivällä. Viisihenkinen porukkamme saapui Budapestiin, jossa tapasimme Craigin Yhdysvaltain B-joukkueesta. Pikkubussimme poimi vielä rautatieasemalta kyytiin Puolan joukkueen, ja sitten nokka käännettiin kohti Egeriä. Puolan kapteeni Jacek viihdytti meitä matkalla kolmiulotteisella puzzlellaan.

Saavuimme Egeriin lounasaikaan, joten me suomalaiset ja Craig lähdimme kaupungille syömään heti kun olimme kirjoittautuneet sisään hotelliin. Meillä oli myös mukavasti aikaa kaupungin vanhan keskustan katseluun. Hotellissa roikuimme aulassa tehtäväohjeita lukien, kunnes Juha K. saapui. Illalla oli virallinen tervetulojuhla. Lauantai-ilta oli myös mitä mainioin hetki havaita, että olin unohtanut suurimman osan kynistäni ja kaikki pyyhekumini kotiin. Kaupat ovat kiinni maanantaihin asti.

Sunnuntai 9.10.

Aamun ensimmäinen älytehtävä: kuinka löytää aamiaishuoneeseen näitä mutkikkaita käytäviä pitkin? Olin ensimmäistä kertaa kisoissa yhden hengen huoneessa, joten tehtävästä piti selvitä ilman tuttua huonekaveria. Onneksi törmäsin parin mutkan jälkeen Hollannin joukkueen Annickiin, jonka kanssa aamiainen sujui rattoisasti jutellen ja ihmetellen, ovatko kummankaan joukkueen pojat vielä hereillä. Kävimme yhdessä myös kaupunkikävelyllä aamiaisen jälkeen.

Tämä oli perinteinen retkipäivä. György sai meidät paimennettua busseihin melkein ajoissa, ja sitten ajelimme paikalliseen lipizzanhevossiittolaan katsomaan hevosnäytöstä. Meidän bussiimme oli olusut erinomainen opas, joka kertoi kiinnostavia yksityiskohtia seudun historiasta. Hevosten katselun jälkeen kapearaiteinen juna vei meidät läheiselle vuorenrinteelle, jossa nautimme lounasta ulkona niityllä. Siletä käveltiin takaisin busseille vehreän lehtimetsän halki. Egeriin palattuamme ohjelmassa oli vielä muutaman tunnin kiertokävely kaupungilla. Kävimme isossa tuomiokirkossa, katselimme muinaisten sotasankareiden patsaita ja seikkailimme vanhan linnoituksen alla olevissa salatunneleissa.

Päivällisen jälkeen oli kyselytilaisuus. Kaikki tehtävät käytiin perinpohjaisesti läpi, joten tämä kesti melkein puoleen yöhön. Sen jälkeen tiesimme kaiken mahdollisen sanan "congruent" (yhdenmukainen) oikeasta ja väärästä käytöstä, että kirjaimet "EGER" jossain järjestyksessä tulisivat olemaan oikea vastaus melko moneen tehtävään ja että mikään ei saisi koskettaa mitään muuta, ei edes kulmittain (not even diagonally). Tämän jälkeen mentiin vielä oluelle ja nyt huomasin ensimmäistä kertaa, että flunssa taitaa iskeä. Pahus!

Maanantai 10.10.

Aamulla oli virallisten valokuvien otto hotellin edustalla. Sitä ennen lähdin etsimään paikkaa, joka myisi kirjoitustarvikkeita ja hyvällä tuurilla löysinkin pienen paperikaupan muutaman korttelin päässä hotellista. Uusilla kynillä ja kumeilla, muutamalla karkkipussilla ja pakollisella kokispullolla varustettuna olin nyt valmis päivän koitoksiin.

Ensimmäinen osio oli Eger Grand Prix, joka koostui mukavista perinteisistä tehtävistä - ja kuten monet olivatkin arvanneet, "Eger" oli todella oikea vastaus useampaan tehtävään. Pikaisen tauon jälkeen oli osio 2, Kadunkulmat. Ihan uusi tehtävätyyppi minulle, mutta kun tajusin lukea ohjeet huolella läpi toisenkin kerran, ratkaisusysteemi alkoi valjeta ja tämä tehtävätyyppi rupesi tuntumaankin ihan mukavalta. Ensimmäinen joukkuetehtävä oli osio 3, Tantrix. Me kaikki olimme saaneet 10 Tantrix-laattaa Unkarin väreissä (punainen, vihreä, valkoinen) ja nyt meidän piti ratkaista 8 tehtävää niiden avulla. Suomen joukkue sai kaikki tehtyä määräajassa.

Lounaan jälkeen palattiin kisailemaan. Osiossa 4 oli taas melko perinteisiä tehtäviä - mutta kuutioiden päälle liimattuina! Minun aivoni eivät toimi kuin kahdessa ulottuvuudessa, joten nyt minulla ei mennyt kovin hyvin. Osiossa 5 oli taas lisää perinteisiä tehtäviä. Paljon tosi helppojakin joukossa, mutta niitä oli niin mahdottoman paljon ettei kaikkia ehtinyt edes vilkaista! Osio 6 oli taas vain yksi ainoa tehtävä, kammottava Hämähäkinverkko joka koostui aivan liian monesta pikku osasesta. Mutta kun apua kerran oli tarjolla, sitä oli parasta pyytää saman tien. Ja avunsaannin jälkeen tämä tehtävä osoittautuikin yllättävän helpoksi.

Huh huh, se olikin sitten siinä ja nyt väsytti ankarasti! Kylmä tuopillinen auttaisi - mutta hei, eikös nyt heti, ennen päivällistä, ollut vielä Ristikkomestaruuskisan aika? Ehkäpä minä voisin istua jossain salin nurkassa olueni kanssa katselemassa? Mitä, mitä, nehän jakavat tehtäväpaperit minullekin! No ei se mitään, nehän näyttävät ihan kivoilta joten aletaan ratkoa. Eikös tänne tultukin tehtäviä ratkomaan?

Päivällisellä Suomen joukkue rentoutui ja jutteli kisatehtävistä ja äskeisen ristikkomestaruuden tehtävistä. Ruoka oli hyvää, kuten olutkin. Huoneessa ratkoin vielä loput Kadunkulmat ja muutaman sudokun ennen nukahtamista.

Tiistai 11.10.

Jälleen kaunis mutta viileähkö aamu, ja taas minulla oli aikaa pienelle kävelylle ennen kisailun alkamista. Osio 7 oli Klassikkoja eli perinteisiä mutta tällä kertaa melkoisen vaikeita tehtäviä. Harmittaa edelleen, että se isompi Lämpömittarit jäi ratkaisematta, vaikka se kuuluu lempitehtävätyyppeihini. Osio 8 oli Fifty-fifty, jossa kuusikulmioissa olevia kolmioita pitää värittää mustiksi. Jälleen ihan uusi tehtävätyyppi, mutta taas kerran onnistuin ratkonnan aikana kehittämään muutamia yksinkertaisia ratkaisumalleja tällekin tyypille. Osio 9, Screentest, koostui seinälle heitettävistä kuvista. Yksinkertaisia tehtäviä mutta erittäin vähän aikaa per tehtävä.

Lounaan jälkeen seurasi osio 10, Heikoin lenkki. Se oli joukkuetehtävä ja se osoittautui hankalimmaksi ja varmaan vähiten suosituksi tehtäväksi tämän koko kisan aikana. Ensin meidän piti odottaa pieni ikuisuus ennen kuin sali oli järjestetty valmiiksi. Sitten jokaisen piti ratkaista yksin pieni, helpoksi tarkoitettu tehtäväryhmä, Tikat, ennen kuin sai mennä joukkuepöytään loppuja tehtäviä ratkomaan. Puoli tuntia aikaa koko hommaan. Mutta Tikat osoittautuivatkin vaikeiksi kaikille, joilla ei ollut aivoissa sisäänrakennettua laskukonetta. meni ainakin 15 minuuttia ennenkuin ensimmäinenkään ratkoja (taisi olla Tsekkien joukkueesta) sai ne ratkottua, ja kului yli puoli tuntia ennen kuin ensimmäinen joukkue oli koossa. Kun aika lopulta keskeytettiin yli tunnin ankaran ratkonnan jälkeen, minä en edelleenkään ollut selvittänyt kaikkia "helppoja" Tikkoja, enkä ollut todellakaan ainoa!

Saimme vain muutaman minuutin aikaa toipua ennen seuraavaa osiota, Innovatiivisia. Onneksi ne olivat mukavia tehtäviä ja Tikkojen ratkomisessa iskenyt päänsärky hellitti nopeasti. Ja sitten jälkellä olikin vain viimeinen joukkuetehtävä, osio 12 eli Palapeli. Saimme pussillisen palapelinpaloja, ja samalla kun tehtävää selitettiin, pyörittelin pussia käsissäni. Hei, minä olen tuossa yhdessä palassa! Tämän täytyy siis olla ryhmävalokuva - ja sehän se olikin. Me suomalaiset olemme hyviä palapelin rakentajia ja ryhmätyökin sujui tällä kertaa lähes saumattomasti. Saimme kuviot nopeasti valmiiksi ja saimme jopa neljänneksi nopeimpien bonuksen. Tosi upea päätös kisailulle!

Iltapäivän tehtävät olivat vieneet arvioitua enemmän aikaa, joten nyt oli jo päivällisaika. Pop-Rock-visan oli tarkoitus olla ennen päivällistä, mutta nyt se siirrettiin sen jälkeen. Ennen sen alkua kyselin muilta, minkälainen se kisa tulisi olemaan ja Eestin pojat tietysti sanoivat, että kaikkien pitää sitten laulaa. Ai jaa, ihanko totta? Siinä tapauksessa on parempi ottaa vähän lisää olutta, sillä minä aiot taatusti osallistua!

Ovet auki, kaikki sisään. Missähän olisi tilaa? No Jacekin vieressä tietenkin! Säännöt: kuuntele lyhyet introt seuraavista 15 kappaleesta ja kirjoita ylös kappaleen nimi ja esittäjä. Okei, meidän ei siis ainakaan vielä tarvitse laulaa. Jacek ja minä tiesimme, että tunnistaisimme vain vanhoja hittejä kuten Abbaa, mutta päätimme arvata kaikkiin muihinkin kohtiin. Kahta ekaa kappaletta ei taatusti tuntenut kukaan, mutta sitten saimme Beatlesia, Doorsia, Michael Jacksonia - ja lopulta Abban "Take a chance on me"! Aaltoja, aaltoja!

27 kovinta tietäjää pääsi toiselle kierrokselle, heidän joukossaan Suomen joukkueen Juha K. Minä sain vain yhden pisteen vähemmän kuin viimeinen semifinaaliin päässyt, mutta tämä oli itse asiassa hyvä juttu sillä en olisi tiennyt tulevilla kierroksilla enää yhtään mitään. Nyt saatoin vain istua yleisön joukossa, pitää hauskaa ja kannustaa Juhaa. Juha selvisi vielä parhaan yhdeksän kisailijan joukkoon, mutta putosi sitten. Taso oli aika kova, sillä maailmassa todella on tyyppejä jotka tunnistavat vaikka jonkun "Walking like an Egyptian" -kappaleen ekasta soinnusta. Finaalikierros puolen yön tuntumassa oli vauhdikas, ja lopulta voittajaksi selvisi Kanadan Byron Calver. Hän sai myös laulaa, joten Eestin pojat olivat loppujen lopuksi olleet oikeassa.

Keskiviikko 12.10.

Onko nyt jo aamu? Mitä outoa päässäni tuntuu? Krapula ja kamala flunssa, just joo. Flunssa oli onneksi odottanut tänne asti ennen kuin iski oikein kunnolla päälle, joten sain kisailla suhteellisen terveenä. Kun sain kerättyä tarpeeksi energiaa sängystä nousemiseen, piti ensimmäiseksi jaksaa raahautua lähikauppaan ostamaan iso paketti nenäliinoja.

Nyt oli puzzlekisan finaalin aika, ja siihen osallistui 10 parasta kilpailijaa. Saksan Ulrich Voigt oli hyvässä johdossa kahden edellisen päivän jälkeen, mutta heti perässä oli sellaisia kokeneita kavereita kuten Hollannin Niels Roest ja USAn Wei-Hwa Huang sekä uusi lahjakkuus, Taro Arimatsu Japanista. Pystyykö Ulrich säilyttämään johtonsa näiden 10 tehtävän ajan?

Säännöt sallivat sen, että kilpailija jättää tehtävän väliin ja ottaa sen sijaan 5 minuutin aikarangaistuksen. Saman rangaistuksen sai myös jokaisesta väärin ratkaistusta tehtävästä. Koska ensimmäisenä aloittanut Ulrich yritti edelleen ratkaista ekaa tehtävää 5 minuutin jälkeen, enemmistö muista finalisteista otti suosiolla rangaistuksen ja siirtyi suoraan seuraavaan tehtävään. Tehtävien oli luultavasti tarkoitus olla ratkaistavissa alle viidessä minuutissa, mutta monet niistä veivät selvästi tätä enemmän aikaa ja siksi tässä kisassa olisi sijoittunut hyvin korkealle vain istumalla aikarangaistuksen toisensa jälkeen.

Lopulta Wei-Hwa saavutti viimeisen pöydän ja kymmenennen tehtävän, ratkaisi sen ja alkoi istua edellisestä tehtävästä saamaansa aikarangaistusta. Pian Ulrich ja Niels olivat myös saman tehtävän ääressä, mutta molemmat olivat jo istuneet aiemmat rangaistuksensa. Ehtisikö jompikumpi heistä ratkaista tehtävän ennen kuin Wei-Hwan rangaistus on ohi? Kyllä, Ulrich ehti ja hän oli siis WPC:n mestari vuonna 2005! Wei-Hwa oli toinen ja Niels kolmas. Onnitteluni!

Flunssani ei ollut vielä hellittänyt, joten vietin ison osan iltapäivää lojumalla aulan mukavassa nojatuolissa ratkomassa jotain helppoja tehtäviä. Mutta kun jalkapallo-otteluun matkalla olevat kaverit alkoivat kerääntyä paikalle, päätin lähteä mukaan. Aurinkoisella nurmikolla futiskentän reunalla löhöily oli ihan hyvä tapa kerätä voimia iltabileitä varten.

Päättäjäisjuhlassa saimme katsella paikallisia tanssiesityksiä, kuunnella puheita, seurata palkintojenjakoa, käydä hupaisia pöytökeskusteluita ja nauttia hyvästä ruuasta. Käväisimme lyhyesti naapurihotellin karaokebaarissa, mutta koska se oli niin meluisa ja täysi, palasimme talaisin oman hotellimme aulaan. Bussi Budapestiin lähtisi aamulla kello 4:50, joten Juha H. päätti valvoa koko yön. Minusta nukkuminen alkoi jossain vaiheessa tuntua ihan hyvältä ajatukselta, ja jätin bileet joskus aamukahden jälkeen.

Torstai 13.10.

Äh, eihän nyt vielä voi olla aamu, olen nukkunut vasta 2 tuntia! Ja mikä on tämä outo olo? Krapula, flunssa ja lisäksi olen kuolemanväsynyt. No joo, ei voi auttaa. Aulassa tapasin Juha H:n ja Jounin (Juha K. menisi myöhemmällä bussilla sillä hän ei ollut tulossa samalle lennolle), pari jenkkiä ja bulgarialaiset. Bussi lähti ajallaan. Bulgarian joukkue pudotettiin rautatieasemalle, ja tietysti lupasimme kaikki tavata heidät ensi vuonna Bulgariassa, heidän omissa kotikisoissaan. Lentokentällä meillä oli runsaasti aikaa, ja kunnon aamiaisen jälkeen oloni oli aika lailla parempi. Meidän lentomme viivästyi, mutta onneksi sitä ei sentään peruutettu kuten Roger-ressukan lentoa.

Koneessa ratkottiin taas sudokuita kunnes oltiinkin jo Suomen kamaralla. Juhan ja minun bussit olivat ihan juuri klähdössä kun olimme saaneet matkalaukkumme, joten meillä oli aikaa vain pikaisiin jäähyväisiin joukkueen kesken ja sitten olinkin jo takaisin kotona. Mies ja tytär ilahtuivat tuliaisviskistä ja -karkeista. Kehuskelin sijoitustani Suomen joukkueen parhaana, kunnes he käskivät minun olla hiljaa. Sitten sain heidät houkuteltua pelaamaan Tantrixia kanssani (olin ostanut koko pelin Unkarista), mutta kun olin hävinnyt teini-ikäiselle tytölleni kahdesti peräkkäin, en tuntenut oloani enää yhtään niin fiksuksi. Ehkäpä, jos selvitän tieni Suomen joukkueeseen vielä muutamana vuonna, meitä voisi olla äiti ja tytär samassa joukkueessa?

Takaisin Liisan puzzlesivulle