15th World Puzzle Championship 2006

Borovets, Bulgaria 7.10. - 12.10.2006

Matkakertomus

© Liisa Sarakontu 2006-10-31
You can read the same text in English too.

Edelliset matkakertomukseni Brnosta 2001, Oulusta 2002, Opatijasta 2004 ja Egeristä 2005.

Valokuvia Borovetsin kisasta.

Lauantai 7.10

Olin ollut paras suomalainen alkukesän Yhdysvaltain nettikisassa, joten saatoin odotella myöhemmin kesällä pidettävää SM-kisaa turvallisin mielin. Olin paras siinäkin, joten kisapaikkani oli taattu, vaikka joukkueen kokoaminen tapahtuikin vähän turhan pikaisesti kisan jälkeen. Tänä vuonna joukkueeseen kuuluivat minun lisäkseni jo pari kertaa mukana ollut Jouni Särkijärvi, Oulun kotikisoissa 2002 nähty Saku Huttunen ja ensikertalainen Markku Lahti. Vanha konkari Juha Hyvönen lähti mukaan kapteenin ominaisuudessa.

Jokainen hankki lentonsa Sofiaan omin päin, joten loppujen lopuksi menimme sinne kolmea eri reittiä. Markku tuli samoilla lennoilla kuin minä, ja Jouni ja Juha matkustivat yhdessä. Koska lentomme lähtivät melkein samaan aikaan, me neljä tapasimme toisemme aamukahdeksalta Seutulassa. Sakke tulisi vasta illemmalla. Juha, Jouni ja minä saavuimme lentokentälle lähes samaan aikaan, ja Markkukin ilmestyi sinne hyvissä ajoin ennen koneen lähtöä vaikka hänen lentonsa Oulusta laskeutui vasta kun me muut jo odottelimme kentällä.

Markku ja minä lensimme ensin Budapestiin, jossa saimme tappaa aikaa parin tunnin verran ennen kuin Sofian lentomme lähti. Odotusaikana törmäsimme Kroatian joukkuseeseen, joka oli tulossa samalle lennolle. Perillä tihkusateisessa Sofiassa saimme odotella noin tunnin verran bussikuljetusta, ja sinä aikana kentälle kertyi seuraksemme brittejä, saksalaisia ja jenkkejä.

Lopulta bussin nokka käännettiin kohti Borovetsiä. Noin tunnin mittainen matka kulki pitkin hengenvaarallisia vuoristoteitä, ja kiitimme onneamme että matkustimme tukevassa bussissa, oli valoisaa ja sateesta huolimatta tie ei ollut liukas. Näimme kaksi kolaria matkan varrella. Olimme Borovetsissä hotelli Samokovissa noin kuudelta, ja Juha ja Jouni olivat meitä vastassa aulassa. Heidän lentonsa oli mennyt Prahan kautta ja se oli ollut selvästi nopeampi. Sisäänkirjoittautumisessa oli omat takkuilunsa, mutta lopulta sain huoneeni kuudennesta kerroksesta. Ikkunasta näkyi pelkkää sumua.

Tervetulopäivällinen alkoi seitsemältä. Ruoka oli maukasta, ja ohjelma oli tuttuun tapaan kansanmusiikkia ja -tanssia. Iso osa porukasta intoutui mukaan viimeisen numeron pitkään tanssiletkaan tyyliin "jos kerran aiot tehdä itsestäsi pellen, parasta hoitaa homma heti ekana iltana". Istuimme pöydissämme niin kauan kun viinihanat olivat auki, ja sitten pidimme vielä joukkuepalaveria toisessa poikien huoneessa.

Sunnuntai 8.10

Toinen päivä on yleensä retkipäivä, ja niin se oli nytkin. Ilma oli edelleen hyvin sumuinen ja tihuutteli, joten osa porukasta jätti retken väliin. Heihin kuului myös Sakke, joka oli yön aikana tullut perille useiden viivytysten ja kahden kolarin jälkeen, mutta onneksi hengissä ja ehjänä.

Bussit veivät meidät Rilan luostariin vuorijonon toiselle puolelle. Luostari on perustettu joskus 900-luvulla, mutta yhtä tornia lukuunottamatta rakennukset ovat 1800-luvun puolivälistä. Edelleen tihkuu, mutta olimme pääosin sisätiloissa. Söimme lounaan paikallisessa ravintolassa, ja sitten ajoimme takaisin Borovetsiin, jonne saavuimme viiden tienoilla. Kas, nyt huoneestani siintää sumun läpi sentään seuraava iso hotelli eli sää saattaa olla paranemassa.

Ennen päivällistä pidimme ryhmämiitinkiä ja kävimme läpi tehtäviä koko porukalla. Päivällisen jälkeen oli kyselytuokio, jossa ehdittiin käydä läpi hädin tuskin puolet tehtävistä ennen kuin se päätettiin joskus puoli yhdentoista tienoilla. Sitä päätettiin jatkaa seuraavana iltana.

Maanantai 9.10

Ensimmäinen kisapäivä, eli tästä se nyt lähtee taas kerran. Ekan osion nimi oli Welcome, joten tiedossa pitäisi olla aika helppoja perustehtäviä - tai sitten ei! Perustehtäviä joo, mutta ne kaikki olivat isoja ja vaikeita enkä saanut kuin muutaman tehdyksi määräajassa. Seuraava osio oli lisää samaa kamaa eli enimmäkseen tuttuja, mutta tosi isoja ja työläitä. Aina huolellinen Jouni vetäisi minuun helposti ison piste-eron.

Ennen lounasta oli vielä Screen Test, jossa tehtävät olivat edelleen melkoisen hankalia. Lisäksi tekstit olivat niin pienellä, että minunkin oli vaikea lukea niitä, vaikka istuin melko edessä. Osa menee puhtaasti arvaamalla sillä muuta ei voi. Aamupäivä oli melkoisen rankka kokemus, ja sen paras anti oli vieruskaverikseni osunut Japanin joukkueen Maho. Hän oli vasta 17-vuotias, ja puhui hyvää englantia. Kävimme yhdessä tehtäviä pikaisesti läpi aina osioiden välillä.

Iltapäivällä tehtävien koko vain kasvoi osiossa Paint-By-Numbers, mutta sitä seuraava Assorted sentään oli pääosin pieniä ja kivoja tehtäviä. Lopultakin jotain oikeaa ratkottavaa minullekin! Sitten väännettiin vielä pilvenpiirtäjiä (Skyscrapers) joukkueen voimin.

Oho, nythän huoneeni ikkunasta näkyy jo vuori! Ennen päivällistä oli aikaa pienelle kävelylle, ja koska sää oli selvästi parantunut, kävin tutkailemassa laskettelurinteiden alareunoja. Päivällisen jälkeen oli toinen kyselytunti, jota jatkettiin taas melko myöhään.

Tiistai 10.10

Aamupalan jälkeen oli valokuvaus, ja sitten jatkettiin taas tehtävien ratkontaa. Ensin oli Sprint-niminen osio, jossa oli nopeita pikkutehtäviä. Seuraavaksi tullut Assorted oli perinteisiä tehtäviä, ja sen jälkeen Twins tarjosikin taas tuttuja tehtäviä erittäin työläässä muodossa. Lounaan jälkeen edessä oli kuusikulmaisia tehtäviä osiossa Hexagonal ja lisää perustehtäviä toisessa Assorted-osiossa.

Päivän päätteeksi saimme eteemme vielä joukkuetehtävän The Weakest Link. Kuten viime vuoden vastaavassa tehtävässä, kunkin joukkueen jäsenen piti ensin ratkoa yksin helpoiksi arvioituja numerotehtäviä ja niistä selvittyään siirtyä joukkuepöytään jättisudokun kimppuun. Ja aivan kuten viime vuonnakin, aloitustehtävät oli tehty turhan työläiksi. Suomen joukkueesta vain Sakke läpäisi ne virheittä vain hetkeä ennen koko ajan umpeutumista. Muut putosivat joko virheistä johtuvaan hylkäämiseen tai ajan loppumiseen.

Päivällisen jälkeen uskallettiin jo vähän rentoutua, sillä seuraavana aamuna tulisi olemaan vain parit tehtävät kaikille ennen finaaleja ja vapaa-aikaa. Pääosa joukkueestamme tyytyi pariin kaljaan ennen nukkumaan menoa, mutta eivät aivan kaikki...

Keskiviikko 11.10

Kivaa, että vielä kolmantenakin päivänä on tehtäviä kaikille, eikä pelkkiä finaaleja! Saadaan ratkottavaa oikein koko rahan edestä. Ensin eteemme annettiin monivärisiä paperilappusia, joista piti koota tiettyjen sääntöjen mukaan neliö. Eka oli helppo, ja tokakin ratkesi hetkessä kun pyysi sääntöjen salliman avun. Tehtävät ratkesivat niin helposti, että pelkäsin käsittäneeni säännöt ihan väärin. Kun varovasti kurkistelin viereisille pöydille, näin että varmimmilta vaikuttavat ratkojat olivat saaneet aika samantapaisia kuvioita aikaan.

Sitten vuorossa oli vihoviimeinen tehtävä, koko joukkueen Metatour, jossa piti koota erillisistä lappusista neljä eri puzzlea ja vielä ratkoa ne. Suomen joukkue yritti suoriutua tästä kolmihenkisenä, sillä neljäs jäsenemme ei rankan bilettämisen jäljiltä ollut oikein pelikunnossa. No ei se mitään, tuskin me olisimme isommalla porukallakaan saaneet sen kummempaa tolkkua tästä. Kyllähän se sudokuosuus sentään tuli tehtyä vähän sinne päin, mutta ei siitäkään pisteitä herunut.

Semifinaalin aika oli vielä ennen lounasta. 10 parasta ratkojaa pääsi ratkomaan muutamaa mukavannäköistä tehtävää, jotka jaettiin meille muillekin ihmeteltäviksi. Kas, Star Battle -tehtävä, sehän on yksi suosikeistani - mutta hetkinen, onpa hankala. Aloitanpa uudelleen - äh, taas olen jumissa samassa kohdassa! Hetkinen, mitäs tuolla edessäkin kuhistaan? Kyseinen tehtävä olikin virheellinen, eikä sitä voinut ratkaista. Semifinaali keskeytettiin ja sitä päätettiin jatkaa lounaan jälkeen.

Iltapäivällä kokoonnuimme taas kisasaliin yleisöksi. Vajaan tunnin odottelun jälkeen saimme kuulla, että semifinaalia lykätään kello viiteen tehtävien tarkastuksen vuoksi. Kello oli vähän vaille kolme, ja meillä oli nyt kaksi tuntia vapaa-aikaa aiemmin ilmoitetun koko iltapäivän sijasta. Mitähän tässä ehtisi? Se ikkunastani näkyvä vuori houkutteli, joten kiipesin lähimmän pujottelurinteen huipulle maisemia ihailemaan.

Semifinaalit saatiin lopultakin käyntiin uusin tehtävin. Nyt kisattiin kolmesta finaalipaikasta. Wei-Hwa oli ainoa, joka ratkoi kaikki tehtävät määräajassa, mutta Ulrich ei jäänyt kovin kauas hänestä. Kolmannesta finaalipaikasta oli tiukka kisa, jonka lopulta voitti vieruskaverini Maho!

Finaali alkoi lyhyen tauon jälkeen. Nyt kukin finalisti ratkoi tehtäviä seisten yleisön edessä, joten kisatilanteen seuraaminen oli helpompaa. Hankalat tehtävät selvitti nopeimmin ja varmimmin Saksan kokenut Ulrich Voigt, josta tuli siis tämänvuotinen maailmamestari. Yhdysvaltojen Wei-Hwa Huang oli toinen ja Japanin nuori Maho Yokota kolmas. Onnitteluni kaikille!

Päättäjäispäivällinen ja palkintojenjakotilaisuus alkoivat miltei saman tien. Virallisen ohjelman jälkeen seurustelua jatkettiin samassa salissa niin kauan kun viinihanat olivat auki, ja sitten siirryttiin hotellin aulatiloihin. Me suomalaiset pistimme korttiringin pystyyn ja kun osa porukastamme päätti lähteä ajoissa nukkumaan, peliä jatkettiin Hollannin Nielsin ja parin puolalaisen kanssa. Kun muut pelaajat jatkoivat matkaa yökerhoon, minä jäin aulaan seurustelemaan muiden korttiporukoiden kanssa. Painuin pehkuihin vasta, kun aamun ensimmäiseen lentokenttäkuljetukseen menijät lähtivät joskus kahden tienoilla.

Torstai 12.10

Kaikki hauska loppuu aikanaan, eli tänään ei ohjelmassa ollut muuta kuin aamiainen ja siirtyminen lentokentälle. Jouni oli lähtenyt jo varhain, mutta meidän muiden suomalaisten lennot lähtivät vasta iltapäivällä. Koska yksikään lentokenttäkuljetuksista ei sopinut aikatauluumme, Juha hankki meille oman taksikuljetuksen. Jätimme hotellille hyvästit puolen päivän aikaan. Sofian lentokentällä tapasimme vielä koko joukon aamubusseilla sinne tullutta väkeä, jotka edelleen odottelivat omia lentojaan.

Juha ja Sakke häipyivät Prahan lennolle, ja Markku ja minä matkustimme taas Budapestin kautta kuten tulomatkallakin. Kroatian joukkuekin oli taas samassa koneessa. Seutulassa heitin hyvästit Markulle, joka kiirehti vielä Oulun lennolle. Kotiin selvisin vasta vähän puolen yön jälkeen.

Ensi vuonna kisat kuulemma ovat Riossa. Mmm, houkuttelevaa!

Takaisin Liisan puzzlesivulle