Suomennettu internetistä, tekijä tuntematon.


JYRSIJÖIDEN PERUSGENETIIKKAA

Genetiikkaa on jokseenkin vaikea ymmärtää. Tämä sivu on keskittynyt perusgenetiikan selvittämiseen, sekä siihen miten voit ymmärtää ja käyttää hyväksesi eri genetiikan osa-alueita ja kaikkea mitä löydät näiltä sivuilta ja muualta internetistä. Nämä esimerkit, ellei toisin mainita, on kaikki otettu niistä geeneistä, jotka määräävät gerbiilien värityksen, koska tiedän niistä eniten. Muut jyrsijät seuraavat samaa kaavaa.

GEENIPARIT

Kaikki elollinen on muodostunut geenikaavoista, jotka yhdistyvät vetoketjun tapaan. Toinen puoli on äidiltä, ja toinen isältä. Jokainen geenilocus, eli tietty paikka vetoketjussa, määrää yhtä jotain tiettyä ominaisuutta joka vaikuttaa eläimen ulkomuotoon. Jokaisessa geenilocuksessa on kaksi geeniä, toinen isältä ja toinen äidiltä. Ne on yleensä merkitty kirjainpareina, kuten AA, Aa, Pp, pp jne. Se mitä kirjainta käytetään, riippuu geenilocuksesta. Käytetäänkö isoa- vai pikkukirjainta, riippuu siitä onko geeni dominoiva vai resessiivinen.
Usein näillä kirjaimilla on jotain yhteyttä niiden merkitykseen ja siihen, mitä ko. geenilocus määrää. Esimerkiksi geeni A on päägeeni, joka määrää useimpien jyrsijöiden värin ja tarkoittaa agoutia, useimpien jyrsijöiden luonnollista väriä. Isot kirjaimet tarkoittavat dominoivia geenejä ja pienet kirjaimet resessiivisiä geenejä. Kirjaimista huomaat mitä ne merkitsevät missäkin geenipaikassa ja miten ne vaikuttavat geneettiseen tietoon tietyssä lajissa. Yleensä geenilocus määrää turkin värin, turkin kuvion, silmien värin tai turkin tyypin; tavallinen vai rex (kihara).

DOMINOIVA JA RESESSIIVINEN

Sanotaan että yksittäiset geenit locuksessa ovat joko dominoivia tai resessiivisiä. Isolla kirjaimella merkitään dominoivaa ja pienellä kirjaimella resessiivistä geeniä. Dominoivilla geeneillä on voimakkaampi vaikutus, ja jos niitä on paikalla yksi, se syrjäyttää resessiivisen geenin vaikutuksen locuksessa. Esimerkiksi A locuksessa; A geeni merkitsee sitä, että eläimen väri on agouti, vaikka toinen geeni a merkitsisi mustaa väriä. Koska A on dominoiva geeniyhdistelmässä Aa, eläimestä tulee agoutin värinen. Iso A syrjäyttää siis pikku a :n. Jotta resessiivisellä geenillä olisi jotain näkyvää vaikutusta, molempien geenien tulee olla resessiivisiä; joten AA on agouti, Aa on agouti, mutta aa on musta.
Symbolia * käytetään kun geeni on tuntematon. Esimerkiksi, jos ostat gerbiilin paikallisesta eläinkaupastasi ja se on agoutin värinen, se voi olla geeniperimältään AA tai Aa. Voit siis merkitä sitä A*, kunnes voit päätellä siitä enemmän. Jos gerbiili on musta, geeni joka määrää mustan värin on resessiivinen, joten tiedät että gerbiili on aa. Niinpä näet * merkintää käytettävän vain dominoivissa geeneissä.

GEENIEN MUUTTAMINEN

Todellinen syy amatöörijyrsijäfanien genetiikkaan tutustumiselle on tieto siitä minkä värisiä eläimiä tulee, tai vielä tärkeämpää, minkä värisiä pentuja kaksi eläintä voivat saada aikaan. Lopullinen ulkomuoto on kuitenkin seurausta useammasta kuin yhdestä geenilocuksesta.

Tässä esimerkki.

Kaksi tärkeintä jyrsijöiden locusta ovat A ja P. Locus A määrää onko eläimen väri agouti (AA, Aa) vai musta (aa). Se määrää myös onko eläimen mahanalus eri värinen kuin selkäpuoli. Jos katsot agoutin väristä gerbiiliä, sen vatsapuoli on valkoinen. Musta gerbiili on musta kaikkialta, myös mahasta. Toinen tärkeä locus on P joka kontroloi silmien värin. Dominoiva P eli (PP tai Pp) tarkoittaa että eläimellä on mustat silmät. Resessiivinen p eli (pp) merkitsee että eläimellä on vaaleanpunaiset tai punaiset silmät.
Jos toisella locuksella ei ole vaikutusta toiseen, aapp gerbiili tulee olemaan musta vaaleanpunaisilla silmillä ja A'pp on agouti punaisilla silmillä. Mutta olen varma, ettet tule näkemään sellaisia eläimiä, tämä siksi että pp geeniyhdistelmä (tarkoittaen punaisia silmiä) muuttaa myös eläimen turkin värin. Aapp tulee olemaan kullanvärinen (argente) ja aapp tulee olemaan harmaa (dove) - elleivät muut geenit vaikuta niiden värinmuodostumiseen.

OSITTAINEN DOMINANSSI

Nyt kun olet päätellyt dominoivan ja resessiivisen, seuraa lisää ongelmia. Joissain geenipaikoissa on enemmän kuin kaksi mahdollisuutta. Se on hyvin tunnettua hiirillä, joita olemme kasvattaneet lemmikkeinä kauemmin kuin muita jyrsijöitä.
Nämä osittain dominoivat geenit on merkitty esimerkiksi tavalla A' tai A". Ne toimivat juuri kuten dominoivat ja resessiiviset geenit, sillä erotuksella että niissä on useampia mahdollisuuksia. Jos geeni dominoi muita geenejä, se syrjäyttää ne kuten resessiivisenkin. Esimerkiksi Xx yhdistelmäinen eläin on väriltään S, eläin X'x on väriltään X', mutta XX' onkin väriltään X. Geeni X dominoi X':n ja molemmat niistä dominoivat x:n.

KUINKA TÄMÄ TAPAHTUU?

No, gerbiilit ovat hyvä esimerkki. Niitä on pidetty lemmikkeinä noin 30 vuotta ja vain vähän aikaa sitten meillä oli vain agoutin värisiä gerbiileitä. Kaikki silloiset gerbiilit olivat AAPP. Ei punaisia silmiä, ei mustaa turkkia. Sitten eräänä päivänä tapahtui mutaatio ja geeni muuntui, ja nyt meillä oli mustia gerbiilejä. Sitten toisena kauniina päivänä P geeni muuntui ja meillä oli pp gerbiilejä, jotka merkitsivät kahta uutta väriä ja kahta uutta silmienväriä.
 
Todellisuudessa mutaatio on aika yksinkertainen ja jotenkin kammottava ajatus. Geenipaikat jotka tunnemme, muuttuivat hieman ja kromosomit dna-ketjuineen niiden mukana. Mutaatio tapahtuu kun yksi niistä pienistä dna-ketjuista muuntuu. No, tätä tapahtuu kaiken aikaa. Mutta meillä on ziljoonia soluja kehossamme, ja yksittäin epänormaali solu kuolee ja korvautuu normaalilla solulla. Jokatapauksessa, jos se tapahtuu hyvinhyvin aikaisessa kehityksen vaiheessa, kuten hedelmöittyneessä munasolussa, munasolussa tai siittiössä ennen hedelmöittymistä niin tämä epänormaali solu ei katoakaan.
Kuvitellussa tilanteessa, gerbiiliyksilö käveli ympäriinsä häkissään ja yhteen sen siittiöistä osui umpimähkään pikkuruinen hiukkanen (ehkä TVstä jonka päällä häkki oli), joka kopautti hieman siittiön A-geeniä. Siten A geenistä tuli a. Tämä gerbiili oli kyllin onnekas astuessaan sinä päivänä naarasta, jotta tämä a -siittiö miljoonien muiden joukosta löysi munasolun, joten pentu pääsi syntymään Aa-geenisenä. Ja siirsi geeniä edelleen omiin pentuihinsa, kunnes kaksi Aa-geenistä gerbiiliä saivat yhdessä ja yllättäen *kuin salama kirkkaalta taivaalta* uuden mustan gerbiilin. "Heureka" sanoivat omistajat; "paikallinen eläinkauppa maksaa enemmän rahaa näistä pennuista, minusta tulee kuuluisa tyyppi gerbiilien historiassa!". Ja jokainen musta gerbiili jota olet nähnyt on tulosta tästä siittiöiden ja pikkuruisen TV-hiukkasen umpimähkäisestä kohtaamisesta. (Tämä oli siis kuviteltu esimerkki, minulla ei ole todisteita että TV:t olisivat tuottaneet mutaatioita gerbiileille, tai että asia olisi edes mahdollista. Toisaalta monia mutaatioita tapahtuu kuin ulkopuoliset tekijät vaikuttavat kehoon ja kopauttelevat vähän dna:ta - siksi myös säteily aiheuttaa mutaatioita).
Ajattele miten epätavallista tämä on, ensin tarvitset mutaation oikeassa paikassa, sellaisen joka muuttaa väriä, mutta ei kuitenkaan sellaista joka tuhoaa eläimen. Monet ihmiset ovat ilmoittaneet erivärisistä syntyneitä pennuista, jotka eivät kuitenkaan ole eläneet aikuisikään saakka. Tämä tarkoittaa usein sitä, että mutaatio joka muuttaa värin, vaikuttaa myös jotenkin elinvoimaisuuteen (on letaali). Gerbiilien täytyy kasvaa aikuisiksi ja saada pentuja, mutta jos mutaatio on resessiivinen (niinkuin ne melkein aina ovat), et saa tietää siitä ennenkuin kaksi mutaation kantajaa saavat pentuja keskenään.

MITÄ TÄSTÄ KAIKESTA PÄÄTELLÄ?

Nyt alkaa hauskin osa. OK, sain tämän eläimen, miten saan tietää millaiset geenit sillä on? No, ensiksi sinun täytyy saada geneettistä tietoa niin paljon kuin vain voit tästä yksilöstä. Sitten päättelet kaikki mahdolliset yhdistelmät, joita äidistä voi tulla ja kaikki vastaavat yhdistelmät isästä. Seuraavaksi katsot minkä värisiä pentuja pariskunta saa yhdessä, ja minkä värisiä pentuja yhdistelmästä olisi mahdollista saada. Täytä tiedoista taulukkoja. Et voi varmasti tietää eläimistä kaikkea, ennenkuin toisessa polvessa, eli kunnes lapset ovat saaneet lapsia, sillä jotkut resessiiviset ominaisuudet näkyvät vasta silloin.
 
Otetaan yksinkertainen esimerkki.
Jos sinulla on agouti ja musta gerbiili, me tiedämme että agouti voi olla AA tai Aa, merkitsemme sitä A*:lla, musta on aina aa. Jos ne saavat pentuja, saat tietää mitä * merkitsee. Jokaisella pennulla on kaksi värigeeniä, toinen agoutilta ja toinen mustalta. Tiedät, että jokaisella pennulla on mustalta saatu a. Jos agouti on AA, se antaa geeneihin pariksi vain ison A kirjaimen, joten kaikki pennut ovat perimältään Aa ja agoutin värisiä. Jos agouti on Aa, se voi periyttää joko A tai a kirjaimen, jolloin pennuista voi tulla joko agouteja tai mustia. Jokatapauksessa, jos saat yhdenkin mustan pennut, tiedät että agouti on Aa, koska mustien pentujen, täytyy molemmilta vanhemmilta saada pieni a.
Jos nyt saat vain agouteja pentuja, odota, koska on mahdollista että epäonneksesi a geeni ei osunut oikeaan tällä kerralla. Et voi olla koskaan varma, vaikka kaikki pennut olisivat agouteja, voit vain päätellä, että ellei mustia pentuja synny kahdessa tai kolmessa pentueessa, ei mitään mahdollisesti tule tapahtumaankaan.
Nyt toinen paljon vaikeampi esimerkki.
Sinulla on kaksi gerbiiliä, jotka ovat molemmat agouteja. Jos ne molemmat risteytetään mustaan ja ne tuottavat mustia pentuja, tiedät että molemmat ovat Aa. Kuitenkin, jos ne risteytetään agouteihin, et voi sanoa mitään niiden perimästä, koska yhdistettäessä AA ja Aa, saadaan aikaseksi vain agouteja pentuja. Ainoa keino jolla voit päätellä ovatko syntyneet pennut a:n kantajia, on risteyttää ne (ovat mahdollisesti Aa) keskenään. Jos mustaa ilmaantuu, tiedät että toinen vanhemmista oli Aa.
Näitä kahta esimerkkiä katsottaessa, yksi asia tulee selväksi... Jos haluat tehdä asiat helpoksi, jalosta nakertajia, jotka kantavat vain yhtä geneettistä ominaisuutta eli jotakin resessiivistä. Jos molemmat vanhemmat ilmentävät vain resessiivisiä ominaisuuksia, sinulla on mahdollisuus sanoa nopeasti mitä ne ovat. Onneksi resessiivisyys on harvinaisempaa ja yleensä arvostetumpaa, joten sellaiset eläimet löytävät helpommin koteihin.

EI SE NIIN HELPPOA OLE...

Genetiikan muoto, joita useimmat pienten eläinten kasvattajat käyttävät on varsin yksinkertainen. On myös geenejä, joita ei huomioida. Esimerkiksi mustalla gerbiilillä on usein valkoinen täplä kaulassaan. Joillakin mustilla gerbiileillä tämä täplä on laajempi kuin yleensä, ja niillä on myös ohuet valkoiset viivat, sukat etutassuissa. Kukaan ei huomioi tätä geeniä, koska se ei paljon heilauta ketään. On tuhansia geenejä ja yhdistelmiä, jotka ratkaisevat kaiken eläimissä. Jotkut tekevät pikkuruisia valkoisia täpliä sinne tai tänne, mutta ne eivät kopioidu, koska ne johtuvat kymmenien tai satojen eri asioiden yhdistelmistä. Yksi syntyneen värimuunnoksen tuntomerkki on se, että se tuottaa elinkelpoisia, halutunlaisia jälkeläisiä. Määritelmä kaikelle tälle on, että jos risteytät kaksi saman väristä eläintä, ne tuottavat samanvärisiä poikasia (eivät ehkä kaikki, mutta ainakin jotkut niistä).

Tuntematon lähde, internet

Suomentanut, Niina Toivonen
Artikkelit etusivu

©copyright 2000 Niina Toivonen