4 HAMSTERIN SAIRAUDET

Ohessa tarkastellaan yleisempiä hamstereilla tavattavia sairauksia, joihin hamsterinomistaja saattaa lemmikkinsä elämänkaaren aikana joutua. Sairauksien yhteydessä on esitetty oireet ja mahdollinen hoitoennuste, harvemmin lääkkeitä tai muuta varsinaiseen hoitoon kiinteästi kuuluvaa asiaa. Eläinlääkärin puoleen tulee aina kääntyä eläimen sairastuessa.
 

4.1. IHOSAIRAUDET

4.1.1. Kasvaimet

Kasvaimia tavataan kaikilla hamsterilajeilla. Ne ovat erittäin yleisiä ja niiden todennäköisyys kasvaa iän myötä. Tyypiltään kasvaimet voivat olla hyvän- tai pahanlaatuisia. Kasvaimista yleisempiä ovat hormoneja tuottavien rauhasten kasvaimet, jotka voivat aiheuttaa muutoksia niin eläinten käyttäytymisessä, hormonitasapainossa kuin ulkoisina merkkeinä mm. karvanlähtönä ja laihtumisena. Suolistokasvaimet ovat myös tavallisia. Pahanlaatuisista kasvaimista lymfosarkoma eli imukudossyöpä on yleisin. Sen oireet voivat olla moninaisia, mutta tavallisimmin kaulan imusolmukkeet suurenevat, eläin käy vaisuksi ja voimattomaksi. Hamstereilla on todettu joitain kasvaimia aiheuttavia viruksia, vastaavasti kuten hiirillä. Niiden selvää syy-yhteyttä ja taudinaiheutuskykyä ei vielä tunneta tarkasti.

Hamsterin sisäisiä kasvaimia on vaikea diagnosoida ja toisaalta myös mahdotonta poistaa sisäelinten pienen koon ja hankalan sijainnin vuoksi. Pieniä, hyvänlaatuisia ja nahanalaisia, kasvaimia on mahdollista poistaa, mutta leikkaushoitoon lähdetään silloinkin varsin harvoin. Ihokasvainten suurentuessa ja haitatessa jokapäiväistä elämää, hamsteri usein repii niitä. Ihotulehdus onkin kasvaimen loppuajan seuralainen. Kasvainsairaan eläimen lopettaminen on usein armeliain vaihtoehto.
 

4.1.2. Ihotulehdus, paise

Rikkoutuneeseen ihoon syntyy helposti pinnallinen tulehdus vaurion, pureman, raapimisen tai muun mekaanisen hankauksen tuloksena. Stafylokokki-pyoderma tunnetaan hamstereilla ehkä tavallisempana ihotulehduksena. Ihotulehdus voi liittyä sekundaarisesti hammasvikoihin tai kuolaamiseen, jolloin tulehdus pesiytyy kaulan alle kosteisiin ihopoimuihin. Myös kasvainten yhteydessä tavataan ihotulehduksia. Ihotulehdus vaatii usein pitkäaikaista hoitoa.
Ihon syvempi tulehdus, paise, käsittää ihon kaikki osat ja joskus myös ihonalaiskudokset. Paise syntyy usein pureman tai pikkuhaavan yhteydessä, altistavana tekijänä jokin muu ihosairaus, bakteeritulehdus, allergia, hormonihäiriö tai immuunologinen ongelma. Paise kerää märkäeritettä ja se olisi hyvä puhkaista /hautoa auki ja puhdistaa betadineliuoksella. Paiseen hoidossa on aina antibioottikuuri tarpeen.
 

4.1.3. Sieni-infektio

Sienistä sekä Trichopyton metagrophytes että Microsporum sp. mainitaan taudinaiheuttajina. Oireina ovat mm. renkaina etenevä, punertava tai kellertävä, laattoina hilseilevä ihottuma. Karvanlähtöä tai kutinaa saattaa myös esiintyä. Sairaus voi esiintyä joko yleisenä tai paikallisena, jolloin se on keskittynyt etenkin pään alueelle. Sieni-infektio tarttuu varsin helposti kontaktissa toisesta eläimestä. Alkusyitä infektiolle voivat olla myös eläimen pitäminen pienessä muovilaatikossa sekä liian suuri ilmankosteus ja -lämpö, jotka edesauttavat sienten kasvua. Tässä yhteydessä tulee muistaa, että zoonoosina sairaus voi tarttua myös ihmiseen. Eläintä hoidettaessa tulee aina suojautua muovikäsinein. Hoitoon käytetään griseofulviinia.
 

4.1.4. Karvanlähtö

Perinnölliset, hormonaaliset ja ruokinnalliset syyt voivat vaikuttaa karvanlähtöön. Taustalla saattaa olla myös sairaus, joka sekundaarisenä aiheuttaa kasvapeitteen huonokuntoisuutta. Hamsterin vanhuuteen kuuluu oleellisesti turkin ohentuminen ja karvanlähtö kyljistä, vatsapuolelta ja kaulan alta. Myös huoneilman kuivuus ja liian korkea lämpötila voi aiheuttaa turkin ohenemista.
 

4.1.5. Allergia

Hamsteri voi olla allerginen ruoalle tai pesä- ja kuivikemateriaalille. Usein taipumus myös periytyy jälkeläisille. Oireet vaihtelevat suuresti allergian aiheuttajan mukaan. Ensimmäisessä allergiatyypissä oireita ovat niiskuttelu ja silmävuoto, jolloin eläin on muuten täysin terve eikä kyyhötä nurkassa kuten esim. vilustumissairauksissa. Hamsteri on voinut allergisoitua kuivikkeelle, purulle tai sen mahdollisille kyllästeille. Myös tupakansavu, kemikaalit ja voimakkaat tuoksut kuten hajuvesi saattavat aiheuttaa vastaavia oireita. Toisessa tyypissä eläimellä saattaa olla kuiva iho ja se voi pudottaa karvaansa. Siihen liittyy usein laattamainen hilse korvissa ja silmien ympärillä. Tämä viittaa lähinnä ruoka-aine allergiaan. Kolmannessa tyypissä hamsterilla voi olla punaiset ja turvonneet jalat. Allegia viittaa kuivikkeisiin, eritoten sanomalehtipaperi voi aiheuttaa vastaavaa. Allergian aiheuttajaa etsittäessä kokeillaan eri kuivike- ja ruokaseoksia, kunnes allergian aiheuttaja on löydettävissä ja poistettavissa.
 

4.1.6. Hajurauhastulehdus

Syyrialaisella hamsterilla on kaksi hajurauhasta, yksi lonkkien molemmin puolin, joilla se merkkaa reviiriään. Rauhaset ovat ulkonäöltään sienimäiset, mustat ja pehmeät, uroksilla paljon suuremmat kuin naarailla. Hajurauhaset voivat tukkeutua hienosta puuterimaisesta pölystä, joka aiheuttaa edelleen tulehduksen. Hamsterilla ei tule käyttää chinchillanhiekkaa wc-laatikossa.
 
 

4.2. LOISET

4.2.1. Sisäloiset

Hamsterin suolistossa esiintyy runsaasti erilaisia yksisoluisia loisia, joiden taudinaiheutuskyky on liki merkityksetön. heisi- ja sukkulamatotartuntoja tavataan, mutta niilläkään ei ole suurta vaikutusta eläimen terveydentilaan, ellei niitä ole hyvin paljon. Kääpiöheisimato Hymenolepsis nana on hamsterilla oireeton tai aiheuttaa ripulia. Huomioitavaa sensijaan on, että kyseinen loinen voi tarttua myös ihmiseen.
 

4.2.2. Ulkoloiset

Hamsterin sikaripunkkeja, Demodex criceti ja D. aurati, esiintyy hyvin yleisesti opportunisteina ihon karvatupissa. Terveelle ja hyväkuntoiselle eläimelle ne eivät aiheuta ongelmaa, mutta vastustuskyvyn laskiessa syystä tai toisesta oireet ilmenevät. Demodikoosi aiheuttaa ei-kutisevaa karvanlähtöä ja pieniä papuloita varsinkin takaraajojen ja selän alueelle. Notandres -suvun laji, myös pääkapina tunnettu, kaivautuu hamsterinaarailla tavallisesti korvanseudun ihoon aiheuttaen hilseilyä ja karvan lähtöä korvien ympäriltä. Uroksilla loisen aiheuttamia muutoksia voidaan nähdä myös kuonossa, sukuelimissä, hännässä ja takaraajoissa. Hamstereilla tavattava kapipunkki, Sarcoptes as., aiheuttaa voimakasta kutinaa, etenkin selän ja niskan alueella. Iho punoittaa ja saattaa rikkoutua pienille haavoille eläimen rapsutellessa itseään hyvin rauhattomasti. Ihoon syntyy helposti bakteeritulehdus jatkuvan raapimisen seurauksena. Hoitamattomana kapi-invaasio johtaa ruokahaluttomuuteen, väsymykseen ja kuihtumiseen, pahimmillaan jopa kuolemaan. Ulkoloiset todetaan ihosta otetusta raapenäytteestä. Häätöön käytetään ivermektiinia.
 
 

4.3. SUUN, SILMIEN JA RUUANSULATUSKANAVAN SAIRAUDET

4.3.1. Hammasongelmat

Leukojen ja hampaiden virheasennot, vauriot, paise suussa tai vääränlainen ravinto sekä kovan jyrsittävän puute johtavat helposti hampaiden liikakasvuun kaikilla jyrsijöillä. Hamsterin hampaat ovat avojuuriset, eli ne kasvavat koko ajan. Liian pitkät hampaat aiheuttavat helposti syömisvaikeuksia ja ruokahaluttomuutta, kuolaamista sekä haavaumia suun limakalvoille. Hammasvioista kärsivän eläimen kaulanseutu on usein jatkuvasti märkä, mikä altistaa sekundaarisille ihotulehduksille. Jotta purukalusto pysyisi lyhyenä ja käyttökelpoisena, eläimellä tulee olla jatkuvasti saatavilla kovaa jyrsittävää. Etuhampaiden ristiasento yhdistetään usein myös perinnölliseksi viaksi.
 

4.3.2. Poskipussin sairaudet

Hamsterin erikoinen anatominen piirre, suuret hartioille ulottuvat poskipussit, mahdollistavat muutamia niihin liittyviä ongelmia ja sairauksia. Karkean ja turpoavan ruoan juuttuminen varsinkin täyteen ahdettuihin poskipusseihin on mahdollista. Myös suun ja poskien haavaumat, paiseet ja tulehdukset ovat hyvinkin tavallisia. Hamsterin ruokavaliosta tulee karsia pois kaikki teräväsärmäiset siemenet (mm. kuorimaton kaura) ja kuivikkeet, jotka voivat vaurioittaa poskipussien limakalvoja.
Poskipussin prolapsi eli ulosluiskahdus on mahdollinen. Hoitona poskipussin pitäminen kosteana ja hamsterin vienti välittömästi elänlääkärin luokse. Poskipussi kosteutetaan vedellä sekä parafiiniöljyllä ja työnnetään pumpulipuikon avulla varovasti takaisin paikoilleen. Antibioottikuuri voidaan antaa tapauskohtaisesti.
 

4.3.3. Silmäsairaudet

Hamsterin ollessa yö- ja hämäräeläin, sen silmät ovat suuret, hieman ulkonevat ja altiina ärsytykselle. Etenkin pölyävä puru tai allergia voivat aiheuttaa silmän kirkaseritteistä vuotamista. Silmän sarveiskalvon tai luomien haavaumat kehittävät joskus märkivän silmätulehduksen. Toispuoleisen silmätulehduksen syynä on usein vaurio, molempien silmien oireillessa on syytä ottaa huomioon myös syvempien hengitysteiden tulehdukset. Hoidossa käytetään tapauskohtaisesti kortisoni- tai antibioottisia silmätippoja ja -voiteita. Silmäsairauksissa eläin tulisi aina tutkituttaa eläinlääkärillä. Hamsterin vanhuuden vaivoihin kuuluu myös silmien rähmiminen, etenkin uroksilla.
 

4.3.4. Wet tail

Äkillinen suolistotulehdus on hamsterin vakavin tarttuva suolistosairaus. Hamstereilla esiintyy Escherichia coli ja Cambylobakter jejuni -bakteerien aiheuttamaa suolistotulehdusta, jonka syntymekanismia ei tarkoin tunneta. Yleisen stressin, huonokuntoisuuden, tilanahtauden tai huonojen pito-olosuhteiden epäillään vaikuttavan oleellisesti taudin puhkeamiseen. Niin ennaltaehkäisyssä kuin sairauden hoidossakin on muistettava häkkien puhtauden suuri merkitys. Tyypillisinä oireina sairastuneilla eläimillä havaitaan väsymystä, ruokahaluttomuutta, hoitamaton turkki, sisään painuneet silmät, kyyry asento sekä vetinen, joskus jopa verta tihkuva ripuli, jossa eläimen vatsan alusta ja hännänseutu tahriintuvat ulosteesta. Eläin kuivuu nopeasti. Myös peräsuolen ulosluiskahdus on mahdollinen. Kuolema saattaa seurata myös ilman edeltäviä oireita. Nuoret ja juuri luovutusikäiset hamsterit ovat alttiimpia sairastumaan. Jos eläimiä on useampia, osa saattaa sairastua vakavasti ja osalla ei välttämättä havaita oireita. Antibioottihoidosta huolimatta sairastuneiden kuolleisuus voi olla jopa 99%.
 

4.3.5. Tyzzerin tauti

Sairauden aiheuttaa bakteeri Bacillus piliformis; itämisaika on noin 10 päivää. Taudin oireina voivat olla anoreksia, unisuus ja ripuli, mutta eläin saattaa myös kuolla ilman mitään edeltäviä oireita. Wet tailin lailla Tyzzerin tauti tarttuu myös hamsterista toiseen. Sairautta esiintyy myös gerbiileillä, sillä erotuksella että hamstereilla muunnos on lievempi.
 

4.3.6. Ummetus

Varsinkin nuorilla ja pitkäkarvaisilla aikuisilla hamstereilla, joilla ei ole käytettävissään riittävästi vettä, tavataan ummetusta. Oireina ovat mahan turpoaminen, väsymys ja liikkumishaluttomuus. Eläin saattaa myös kyyhöttää selkä köyryssä ja vältellä käsittelyä. Ummetus johtuu yleensä siitä, että hamsteri ei saa ruokavaliossaan riittävästi nestepitoista tuoreruokaa, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä.
 

4.3.7. Suolitukos

Erityisesti karvanlähtöaikaan hamsterille voi kehittyä suolitukos. Hamsteri puhdistaa itseään ja nielee ohessa karvoja, jotka yhdessä ruoan kanssa voivat tukkia ohutsuolen alkuosan. Ummetus voi johtaa suolitukokseen, oireiden ollessa samanlaisia. Eläin on hyvin kivulloinen, eikä se pysty syömään tai ulostamaan. Ensiapuna tulee antaa heti parafiiniöljyä 1-3 tippaa muutaman tunnin välein kunnes eläin ulostaa. Lisänä voi antaa ananasmehua. Suolitukoksen mahdollisuutta epäiltäessä tulee hamsterin mökki tyhjentää, jotta voitaisiin valvoa papanoiden ilmestymistä. Parafiiniöljyn anto lopetetaan kun tukos on auennut.
Suolitukoksen ennaltaehkäisyyn voidaan antaa 1 tippa helokki- tai vehnänalkioöljyä 1-2 kertaa viikossa karvanlähtöaikaan.
 

4.3.8. Ripuli

Ruokinnan äkilliset muutokset tai liian runsas uuden tuoreruoan anto voivat aiheuttaa hamsterille ripulin. Ripulin ehkäiseminen on hoitoa huomattavasti helpompaa, joten uusien tuoreruokien kanssa on syytä aloittaa varovasti ja vähän kerrallaan. Toisin kuin suuremmille lemmikkeille, hamsterille ja muille jyrsijöille ei suositella alkupaastoa ripulin hoidossa, sillä pienet eläimet kuivuvat helposti ja nopeasti.
Tarjoa ripuloivalle eläimelle ensimmäisenä päivänä vain vettä ja siemenseosta. Toisena päivänä ruokavalioon lisätään hieman kaurahiutaleita, jogurttia, keitettyä riisiä ja raejuustoa. Tarkkaile eläimen tilaa. Mikäli ripuli jatkuu yli 2 vrk, muuttuu vesiripuliksi tai eläimen yleistila heikkenee, ota yhteys eläinlääkäriin neste- ja tukihoidon saamiseksi. Jos ripuli pitkittyy, eläimen mahdollisuudet heikkenevät. Eläimen pito lämpimässä ja häkin päivittäinen puhdistus edesauttaa toipumista.
 

4.3.9. Antibioottihoidon aiheuttama ripuli

Suoliston mikrobeilla on tärkeä tehtävä jyrsijöiden ruuansulatuksessa. Laadullisesti tai määrällisesti vääränlainen antibioottihoito saattaa tuhota mikrobitasapainon, minkä seurauksena haitallisten bakteerien määrä kasvaa, eläin ripuloi ja kuivuu helposti. Tila johtaa pahimmassa tapauksessa kuolemaan. Kuurien yhteydessä eläimelle tulisi tarjota päivittäin maitohappobakteereita tai jogurttia, sekä tarvittaessa luontaista bakteeriflooraa terveen hamsterin papanoiden muodossa. Antibioottiherkkyys huomioon ottaen hamstereilla pyritään välttämään kokonaan gram-positiivisiin bakteereihin vaikuttavia, eikä laajakirjoisia suun kautta annettavia antibiootteja tule antaa yli neljää vuorokautta pidempään.
 
 

4.4. SYDÄN- JA HENGITYSTIESAIRAUDET

4.4.1. Influenssa, keuhkotulehdus ja -kuume

Influenssan aiheuttajina voivat olla niin bakteerit kuin virukset, yhdessä tai erikseen. Mainittavia keuhkokuumen aiheuttajia hamstereilla ovat Sendai virus, Streptococcus pneumoniae ja Pasteurella pneumotropica. Hamsterilla esiintyy sierainvuotoa, aivastelua, kuumetta ja vaikeimmissa tapauksissa hengitysongelmia. Kuonon iho saattaa rikkoutua jatkuvan hankaamisen seurauksena. Ensiapuna eläimen olon helpottamiseksi on mahdollista puhdistaa sen sieraimia vanupuikolla ja pitää eläin tietysti lämpimässä vedottomassa huoneessa. Influenssan yhteydessä hamsterille voi kehittyä korvatulehdus, jolloin eläin raapii korviaan, sillä esiintyy usein tasapainohäiriöitä ja pään kallistelua, jotka viittaavat muuten keskushermostosairauteen. Hoitamaton influenssa voi pahentua keuhkotulehdukseksi tai -kuumeeksi, jolla on selvästi huonompi hoitoennuste. Itse influenssan aiheuttajaan eivät antibiootit tehoa, mutta ne estävät sekundaaristen bakteeritulehdusten ja keuhkokuumeen kehittymisen. On hyvä muistaa, että joissain olosuhteissa hamsteri voi saada influenssan ihmiseltä ja sairaus voi tarttua myös hamsterista tai jyrsijälajista toiseen.
 

4.4.2. Sydänviat

Erityisesti vanhoilla hamstereilla (yli 1½ v.) esiintyy paljon sydänvikaa, kuolinsyynä usein trombi sydämen vasemmassa eteisessä. Mahdollisesti sairaus on niillä jo lajikohtaisena taipumuksena, etenkin naaras on usein ylipainoinen. Sydänsairas hamsteri on selvästi hengästynyt, väsynyt ja voimaton, sen yleiskunto heikkenee, ruokahalu vähenee ja eläin laihtuu. Eläin liikkuu mahdollisimman vähän. Myös tassut ja kuononympärys saattavat sinertää ja tuntua viileämmiltä. Sydänvika tai sydämen vajaatoiminta voivat aiheuttaa nestekertymää keuhkoihin ja vatsaonteloon, jolloin muiden sydänoireiden lisäksi eläin aivastelee, yskii ja hengittää raskaasti vatsalihaksia apuna käyttäen. Valitettavasti hamsterin pieni koko estää verenpaine- ja nesteenpoistolääkkeiden käytön. Pieni 10-20 mg asperiini-annos (murunen) parina peräkkäisenä päivänä voi liuottaa syntyneitä tukoksia ja parantaa tilapäisesti verenkiertoa helpottaen eläimen oloa merkittävästi. Lääkitys on suositeltavaa jos sydänoireet ovat havaittavissa. On silti muistettava, että oireet palaavat usein muutaman viikon kuluttua.
Ruokinnalla on merkittävä vaikutus hamsterin terveyteen - liian rasvan ja teollisten herkkupalojen vaihtaminen liikuntaan, vihanneksiin ja hedelmiin pitää ylipainon kurissa ja antaa eläimelle parhaat edellytykset elää pidempään. Sydänvikoihin voi altistaa myös perinnöllinen taipumus.
Huom! Kesähelteillä etenkin vanhemmat naarashamsterit saavat yleisesti sydänoireita lämpötilan noustua liian korkeaksi pitopaikassa. Siirrä hamsteri talon viileimpään (+20´C) huoneeseen ja anna asperiinia ohjeen mukaan, sekoitettuna jogurttiin ym.  
 

4.5. VIRTSATIE- JA ERITYSELINSAIRAUDET

4.5.1. Virtsakivet

Muiden eläinten lailla, hamsteritkin voivat saada virtsakiviä. Oireet ovat hyvin samankaltaisia kuin virtsatietulehduksessa: tiheä ja vaikeutunut virtsaaminen, verta virtsassa, lisääntynyt vedenkulutus, levottomuus ja ruokahaluttomuus. Omistajan tarkkaavaisuuden varaan jää, huomataanko kaikkia oireita, ja saako eläinlääkäri tarpeeksi taustatietoa diagnoosille. Virtsakivet aiheuttavat helposti sekundaarisen virtsatietulehduksen, jolloin antibioottihoito on tarpeen. Itse kivet voidaan poistaa vain leikkaamalla, mutta käytännössä asia on mahdotonta potilaan pienen koon vuoksi. Kivet myös uusivat helposti, jopa muutaman viikon välein. Ruokavalion muutoksella ei voida edesauttaa virtsakivien liukenemista tai ehkäistä uusien kiven syntyä.
 

4.5.2. Munuaisten amyloidoosi

Amyloidoosi kuuluu ikääntyvien hamstereiden sairauksiin. Tällöin munuaisten kyky poistaa elimistön haitallisia aineita verestä heikkenee, proteiinien ja kivennäisaineiden valuessa osin hukkaan virtsan mukana. Hamsteri juo paljon, paino laskee ja eläin kärsii etenevästä lihaskadosta. Jos proteiinikato on voimakasta, eläimen kudoksiin sekä vatsa- ja rintaonteloon alkaa kerääntyä nestettä. Rintaonteloon kerääntyvä neste vaikeuttaa eläimen hengittämistä. Vatsanseudun nestekertymän johdosta eläin näyttää lihovan, lihasten samalla surkastuessa. Todennäköisesti amyloidoosin syntyyn vaikuttaa perinnöllinen taipumus.
 

4.6. HERMOSTOPERÄISET SAIRAUDET

4.6.1. Häkkihalvaus

Yksipuolinen ravinto ja riittämätön liikunta saattavat aiheuttaa hamsterille häkkihalvauksen. Siihen sairastuneet eläimet asuvat pääsääntöisesti liian pienissä häkeissä, joissa ei ole tilaa liikkua. Eläin halvaantuu ja liikkuu häkissä ryömimällä. Omistaja ajattelee tilaa usein äkilliseksi halvaukseksi, vaikka syyt sen kehittymiseen ovat syvemmällä. Vammautuminen on tietysti suljettava pois ennen diagnoosin varmistamista. Kaikki tapaukset eivät kohene, liikuntamahdollisuuksien ja ruokavalion parantamisesta huolimatta.
 

4.6.2. Periytyvä takajalkojen halvaus

Häkkihalvauksesta poiketen, vaikka oireet ovat samanlaisia, periytyvä takajalkojen halvaus on geneettinen ongelma ja sitä esiintyy 6-10kk:n ikäisillä hamsteriuroksilla. Naarailla periytyvä halvaus on mahdollinen, mutta tapaukset ovat hyvin harvinaisia.
 

4.6.3. Lihasrappeuma

Hamstereilla on marsujen tavoin diagnosoitu lihasrappeumaa, johon altistaa yksipuolinen ruokavalio ja E-vitamiinin puute. Oireina lihasjäykkyyttä, ontumista ja liikkumishaluttomuutta. Hoitona E-vitamiinin lisäys ruokavalioon.
 

4.6.4. Unitauti

Jos eläimen pitopaikan lämpötila nousee äkkinäisesti liian suureksi, esim. +25-30´C :een eikä eläin pysty jäähdyttämään itseään, se saattaa vaipua horroksenomaiseen tilaan. Hamsteri on jäykkä ja liikkumaton. Jos hamsteria häiritään, se saattaa heilutella päätään puolelta toiselle ja sillä voi olla kontrolloimatonta vapinaa. Kohtaus menee itsestään ohi 5-10 minuutin kuluessa, kun eläin siirretään takaisin normaaliin huonelämpötilaan. Unitaudin ja lämpöhalvauksen käsitteet menevät osin ristiin eri kirjallisuudessa, mutta unitautiin liittyy aina hermostoperäisiä ongelmia eläimen käyttäytymisessä.
 
 

4.7. MUUT SAIRAUDET JA TILAT

4.7.1. Talvihorros  hibernaatio

Hamsteri on ainoa lemmikkijyrsijä, joka vaipuu luonnossa talvihorrokseen lämpötilan laskiessa noin +6´C:een tai sen alle. Tietämättömille lemmikin omistajille, jotka vahingossa jättävät hamsterinsa liian kylmään, tila voi olla yllättävä järkytys. Viileään joutuessaan eläimen elintoiminnot hidastuvat vähitellen, se tulee uneliaaksi ja hidasliikkeiseksi. Varsinaisessa horroksessa hamsteri muuttuu kliinisesti liki kuolleen näköiseksi. Sen ihon pinta on viileä tai kylmä. Niin hengitys kuin pulssi hidastuvat, jolloin niitä on vaikea havaita. hamsteri herää horroksesta usein itsellään, noin tunnissa, lämpötilan palauduttua hitaasti ennalleen. Lemmikkihamsteria ei ole kuitenkaan syytä päästä horrokseen, sillä tila on eläimelle rasitus, josta se ei välttämättä selviä.
 

4.7.2. Lämpöhalvaus

Hamsteri on altis lämpöhalvauksille, jos pitopaikan lämpötila nousee liian suureksi, esimerkiksi auringon paistaessa häkkiin tai eläimen jäätyä kesäkuumaan autoon. Eläin hikoilee, läähättää ja silmät suurenevat voimakkaasti. Hamsteri saattaa vaipua syvään tajuttomuustilaan. Eläin ehtii harvoin eläinlääkärille saakka, joten se tulee välittömästi valella viileällä vedellä ja se on saatava juomaan vettä. Joskus lämpöhalvauksen seurauksena on silti munuaisvaurio.
 

4.7.3. Puremat ja haavat

Syyrialaiset hamsterit ovat luonteeltaan erakoita, joten niitä on pidettävä aina yksin. Kahden eläimen kohtaaminen tietää usein välitöntä tappelua, poikkeuksena ainoastaan naaraan kiima-aika jolloin se hyväksyy uroksen. Puremat ovat ennaltaehkäistävissä ainoastaan eläinten pitämisellä erossa toisistaan. Puhtaus on tärkeintä haavahoidossa. Elimistö korjaa nopeasti suuretkin ihovauriot, jos eläin on muuten terve ja hyväkuntoinen. Lika ja pieneliöt saattavat silti aiheuttaa tulehduksia, jotka ainakin hidastavat elleivät kokonaan pysäytä paranemista. Pienet naarmut ja haavat eivät vaadi puhdistuksen lisäksi muuta hoitoa, mutta jos haavasta vuotaa kudosnestettä, kannattaa karvat leikata vaurioalueen ympäriltä. Jos alueelle alkaa muodostua märkäeritettä, voi päivittäisen puhdistuksen lisäksi käyttää myös antibioottipulveria tai -voidetta. Jodipohjaiset desinfiointiaineet kuten Betadine, sopivat 1:10 laimennettuna kaikkeen haavapuhdistukseen. Suuret ja syvät haavat, sekä infektoituneet haavat tarvitsevat parantuakseen eläinlääkärin apua ja antibioottikuurin.
 

4.7.4. Loukkaantumiset

Koska hamsteri on yö- ja hämäräeläin, sen näköaisti on huono. Ruumiinmuotonsa mukaisesti se vähän kömpelö ja altis putoamisille, luunmurtumilla ja moninaisille muille tapaturmille. Myös häkin on oltava matala ja turvallisesti sisustettu. Jos eläintä juoksutetaan vapaana huoneessa, sitä ei tulisi jättää hetkeksikään yksin ilman valvontaa. Hamsteri kiipeää hetkessä korkealle ja hyppää mistä vain. Pienenä eläimenä se jää helposti jalkoihin, piiloutuu maton alle tai litistyy oven väliin. Luunmurtumat tulisi jättää eläinlääkärin hoidettavaksi, tai eläin tulee käyttää vastaanotolla tilanteen määrittelemiseksi. Koska luukudos paranee hitaasti, raajan murtumat olisi hyvä lastoittaa. Eri asia on antaako hamsteri lastan olla paikoillaan. Tärkeintä raajanmurtuma potilaalle on lepo, hoitoa tukeva ruokinta, kalkkilisäys ja liikunnan rajoittaminen viikoiksi. Monissa tapauksissa eläin jatkaa normaalia elämää kolmella jalalla. Suuremmat murtumat ja halvaantumiset putoamisen yhteydessä eivät aina lupaa eläimelle jatkoaikaa. Loukkaantumisessa syntyneet sisäelinvauriot tai sisäiset verenvuodot saattavat jättää vaihtoehdoksi vain eläimen kärsimyksen lopettamisen.
 

4.7.5. Shokki

Kovakourainen käsittely, yllättävä pelästyminen tai vamma saattaa aiheuttaa hamsterille shokin. Kliininen shokki seuraa veren menetystä, onnettomuuden tai tappelun yhteydessä. Shokin oireita ovat eläimen lamaantuminen velttona paikalleen. Sillä on viileä iho, tuijottava katse sekä pinnallinen hengitys ja heikko pulssi. Hamsteri tulee siirtää pikaisesti lämpimään, rauhalliseen paikkaan toipumaan. Häkin voi peittää varovasti huovalla. Eläintä ei saa häiritä.
 

4.7.6.  Liikalihavuus

Hamsterin ylipaino on todettavissa sekä yleisestä pyöreydestä että kainaloihin kerääntyvistä rasvapusseista, jotka erottuvat eläimen istuessa. Liikalihavuus on ominaisempaa naaraille kuin uroksille. Riittävät liikuntamahdollisuudet (suuri häkki ja juoksupyörä) pitävät yleensä urosten painon normaalirajoissa. Naarailla tulisi kiinnittää huomiota myös ruokintaan. Siemenseos muutetaan kevyemmäksi esim. Supa Hamsteriin ja teolliset herkkupalat vaihdetaan vihanneksiin ja hedelmiin.
Hamsterin tulee olla ruumiinmuodoltaan tasainen ja sopusuhtainen. Mahakas eläin on liian lihava - jos vyötärö erottuu, hamsteri on liian laiha. Liikalihavuus aiheuttaa naaraiden huonompaa tiinehtyvyyttä ja pahimmillaan sydän- ja verisuonisairauksia.
 

4.7.7. Synnytysongelmat

Astutettavan naaraan tulisi olla nuori, iältään noin 5-9kk, jotta perhetapahtumalla olisi parhaat mahdollisuudet onnistua. Naaraan kiima on todettavissa 4 vrk:n välein ilta-yöaikaan. Synnytys käynnistyy yleensä tasan 16 vrk astutuksesta. Hamstereilla esiintyy paljon valeraskauksia etenkin syys- ja talviaikaan. Valeraskaus kestää 4-13 vrk, jonka jälkeen kiima ilmaantuu taas ja naaras on uudelleen astutettavissa. Polttoheikkoutta tavataan pienellä osalla hamsterinaaraista. Suuri poikanen voi myös juuttua synnytyskanavaan. Jos astutuksesta kuluu yli 17,5 vrk ja synnytys ei käynnisty, emo ja poikaset ovat vaarassa menehtyä. Synnytys on käynnistettävissä oksitosiini hormonilla. Sama hormoni laskee myös maidon mikäli maidoneritys ei käynnisty normaalisti. Jos synnytyksessä tulee ongelmia, tulee aina ottaa pikaisesti yhteyttä eläinlääkäriin.
 


Päättötyön alkuun Lähdetiedot Etusivu

©copyright 2001 Niina Toivonen