TALVIKOT JA SOSIAALISUUS


TALVIKKO

SOSIAALINEN VAI ERAKKO?

Talvikot, kuten muutkin kääpiöhamsterit ovat nuorena sosiaalisia. Siinä missä syyrialainen asuu aina yksin, voivat talvikot joskus viihtyä lajitoverinsa kanssa koko elämänsä ajan. Tämä alkaa kuitenkin olla harvinaista. Poikasina kaikki hamsterit menevät hyvin yhdessä, riitaantuminen ja erakoituminen alkaa vasta eläinten tullessa sukukypsyyden myötä reviiritietoisiksi. Talvikoilla riidat alkavat noin 3-4kk iässä, vaikka ne ovat lisääntymiskykyisiä jo paljon aiemmin. 
Kun talvikko hankitaan yksineläjäksi, se erakoituu pian eikä enää kaipaa seuraa lajitoverista.

KAKSI TALVIKKOA ON HISTORIAA

Talvikkokanta on muuttunut ajan myötä suuresti. Geneettiset muutokset ovat koskettaneet niin eläimen kokoa, mallia kuin luonnettakin. Vielä 90-luvulla talvikoita suositeltiin hankittavaksi vain pareittain. Eläimet olivat muutenkin pienempiä, malliltaan puikulampia ja rakenteeltaan kevyempiä. Talvikoiden luonne oli myös lauhkeampi, niitä ihmisiä kuin lajitovereita kohtaan. 
Linjat ovat muuttuneet viime vuosina sellaisiksi, etteivät talvikot enää siedä toisiaan pitkässä juoksussa ja mikäli eläimiä käsittelee harvemmin, ne saattavat erakoitua myös ihmisestä.
Ehkä eläinten ulkonäkö on vuosikymmenen aikana mennyt myös toivottujen luonteenpiirteiden edelle. Mahdollista on se, että tietyt ominaisuudet tuovat toisia ominaisuuksia tullessaan, mutaatio pitää toista mutaatiota kädestä.

Nykyisin suositellaan vain yksinäisten talvikoiden pitämistä. Herttainen sisaruspari ei enää toimi aikuisena... tämä on harmillista.
Kahta eläintä oli nimittäin hauska seurata päivän puuhissa :) Eläimet vaikuttivat myös kiintyvän toisiinsa, etsivän ja surevan toisiaan ajan kuluessa. Pieni marina ja säksätys oli normaalia ja kuului asiaan jokaisessa suhteessa, etenkin siivouksen tai käsittelyn jälkeen. Joskus jo lajitoverin sopimaton haistelu aiheutti kovaäänisen särinän, joka muistutti partakoneen ääntä. Samoin ääntelevät poikaset yhä ollessaan epävarmoja ja pelokkaita.

MIKSI SOPU SÄILYI ENNEN?

Yhteiselämän avainsana on ryhmähaju. Jos eläimet elävät yhdessä, nukkuvat liki ja tuoksuvat jokseenkin samalle... ne eivät vierasta toisiaan. Vieras eläin haisee vieraalle - siksi se saa eläimissä hiiltyneen argressiivisen vastaanoton. Eläimet eivät enää tunnista toisiaan, jos ryhmähaju katoaa. Talvikoiden ryhmähaju katosi jonnekin vuosien myötä. Eläimet passivoituivat yhdessä elämisessä, hakeutuivat eri nurkkiin ja aloittivat omat taloutensa. Tämä oli nähtävissä myös meillä.

Terraariossa elävät talvikot tulivat paremmin toimeen kuin häkissä elävät - terraarion ollessa umpinaisempi ja pitäen vieraat hajut loitolla. Myös yhteinen nukkumapaikka/pesä piti välit sopuisampina pidempään. Ensimmäinen kriisi talvikkosisaruksilla oli noin 3-4kk iässä, jolloin talvikot lähestyivät aikuisuutta. Myöhemmin eläinten vanhuudessa riitaa aiheutti sairastuminen, joka kipujen vuoksi kiristää eläinten pinnaa. Joskus erityistä syytä riitaan ei ollut, eläinten mitta vain täyttyy. Erityisesti naaraat olivat ärhäköitä ja uros jäi helposti alakynteen myös ns. pariskunnilla.

Viimeinen mahdollisuus yhteisasumiseen nykyisin on poikasia tehneiden talvikkoparien yhdistäminen sukukypsyysiän jälkeen. Sellaisia pareja on mahdollista asuttaa jotenkuten yhdessä, jos hedelmällisyyshöyryt ovat haihtuneet ja eläimet sietävät toisiaan.

Hanki kaksi talvikkoa vain, jos tiedät että erotat ne asumaan eri terraarioihin. Yksinäiselle talvikolle tulee järjestää puuhaa ja seurustelua päivittäin, ettei se olisi yksinäinen. Ihmisen seura on toivottavaa ja sinkku talvikosta tuleekin parhaimmillaan todella kesy :)

Niina Toivonen 2008


Artikkelit etusivu

©copyright 2002 Niina Toivonen