i k ä  o n  e n k e l i ?

 

nkeli on määritelmän mukaan taivaallinen henkiolento, joka toimii sanansaattajana Jumalan ja ihmisen välillä, ja suojelee ihmisiä, tulkitsee hänelle näkyjä ja tapahtumia sekä toteuttaa toisinaan myös Jumalan käskyjä.

Suomenkielen sana enkeli (ruotsin ängel, englannin angel, saksan engel) tulee latinan sanasta angelus, joka puolestaan tulee kreikan sanasta angelos. Molemmat tarkoittavat lähettilästä, sanansaattajaa. Latinankielisessä Raamatussa, Vulgatassa, tosin tehdään ero sanojen angelus, enkeli, ja nuntius, ihmistä tarkoittavan sanansaattajan välillä.

Enkeli on käsite, jolla on monia merkityksiä sekä maallisessa että uskonnollisessa kielenkäytössä. Sitä voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta - teologisesti, filosofisesti, psykologisesti, uskontotieteellisesti, taidehistoriallisesti, kielitieteellisesti tai kulttuuriantropologisesti. Enkeli on poikkeuksellisen elinvoimanen arkkityyppi, jonka ilmenemismuotoja on tavattu ja tavataan useimmissa uskonnoissa ja kulttuureissa. Näin varsinkin, jos enkeli ymmärretään mahdollisimman väljästi eli enkeleinä pidetään erilaisia tämän ja tuonpuoleisuuden välillä liikennöiviä henki- tai jumalolentoja, ja jotka vielä on tapana kuvata siiveikkäinä. Mutta jos pysytään länsimaisen eli kristillisen enkelikäsityksen sisällä, niin silloin puhutaan nimenomaan Jumalan luomista henkiolennoista, jotka palvelevat häntä ja suorittavat vain hänen antamiaan tehtäviä. Kristillinen enkeli ei ole koskaan itseisarvo, vaan Jumalaan viittaava hahmo tai tunne. Tässä merkityksessä enkeleitä tavataan vain monoteistisissa uskonnoisssa, ennen kaikkea kristinuskossa, juutalaisuudessa, islamialisuudessa sekä zarathustralaisuudessa, josta myös voidaan katsoa löytyvän perinteisen länsimaisen enkelikäsityksen juuret. Juutalaisuuden, islamilaisuuden ja kristinuskon enkelikäsitykset ovat pitkälti yhteneväisiä.

aamatussa sana enkeli esiintyy noin 300 kertaa, joista Uudessa testamentissa yli 200 kertaa. Miltei kaikissa Raamatun 66 kirjasta mainitaan enkeli. Jumalan tahdon toteuttajia ja sanansaattajia esiintyy Ramatussa myös ilman, että käytetään suoraan sanaa enkeli. Tällaisia kiertoilmaisuja ovat mm. henki, valo, tuli, tuuli, pilvi, valkopukuinen mies ja jumalten pojat. Kristillinen enkelikäsitys on saanut runsaasti vaikutteita myös Raamatun ulkopuolisesta tarustosta ja kirjallisuudesta, erityisesti ns. apokryfikirjallisuudesta sekä juutalaisesta apokalyptisesta kirjallisuudesta. Kuvataiteella (mm.siivet) ja kaunokirjallisuudella on ollut myös osuutensa varsinkin kristillisen kansanhurskauden enkelikäsityksiin. Kristillinen enkeli on dynaaminen asia, se ei ole vain jokin passiivinen käsite tai olento, vaan tehtävä, toimintaa. Augustinuksen sanoin: "Enkeli on heidän tehtävänsä nimi, eikä heidän luonteensa nimi. Mikäli etsit heidän luonteensa nimeä, se on henki; mikäli etsit heidän tehtävänsä nimeä, se on enkeli - luonteeltaan henki, tehtävältään enkeli."

Psykologisesti tulkiten enkelit - sekä hyvät että pahat - edustavat ihmisen omia sisäisiä pyrkimyksiä, kuten rakkautta, vihaa, pelkoa, armeliaisuutta, kateutta, viattomuutta, sääliä, toivon ja epätoivon syövereitä. Viime kädessä enkeli on kultuuriin kuuluva symbolis-lyyrinen arkkityyppi ja kielikuva, joka varsinkin kristillisissä yhteyksissä on tulkittavissa lähinnä Jumalan läsnäolon tai varjeluksen vertauskuvaksi.

 

  Alkuperäinen ja muuntelematon teksti kuvineen löytyy   © Enkeliasemasta.

| enkelit | suojelusenkelit | enkelisanasto | mikkelinpäivä | lähteet |

© virtualgarden   last modified:

 S I S Ä L T Ö S I V U L L E

 P A L A U T E