u o j e l u s e n k e l i

 

seimmille ihmisille tämä on läheisin enkeleihin liittyvä asia. Jo Raamatusta on peräisin ajatus, että jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen suojelusenkelinsä. 300-luvulla elänyt Basileos suuri sanoo: "Enkeleiden joukossa on toisia, jotka huolehtivat kansoista, toiset ovat uskovaisten seuralaisia... Jo Mooses opetti, että jokaisella uskovalla on oma enkeli opastamassa häntä opettajana ja paimenena." Basiloes viittaa Ensimmäiseen Mooseksen kirjaan: "...se enkeli, joka on minut pelastanut kaikesta onnettomuudesta, siunatkoon..."

Yksittäisten raamatunkohtien lisäksi tärkeä esikuva suojelusenkeliajatuksen kannalta on löydettävissä apokryfikirjoihin kuuluvasta Tobiaan kirjasta. Sitä ei ole nykyisessä kirkkoraamatussa, mutta se sisältyy usein suuriin perheraamattuihin. Tobiaan kirjassa kerrotan nuorukaisesta nimeltä Tobias, joka lähtee isänsä asioille velkoja peräämään. Tobias etsi matkakumppania ja "löysi Rafaelin, joka oli enkeli, vaikka Tobias ei sitä tiennyt". Hän kysyy Rafaelilta, voisivatko he matkustaa yhdessä. Rafael vastaa: "Matkustan mielelläni sinun kanssasi, minä tunnen tien..." Vasta yhteisen matkan ja seikkailujen jälkeen Rafael paljastaa Tobiaalle kuka hän on. Tosin matkan jälkeen Rafael katoaa Tobiaan näkäpiiristä. Taiteessa Tobias ja hänen rinnallaan kulkeva enkeli on varsin tavallinen aihe.

Oppi suojelusenkelistä kehittyi jo varhaisen kirkon aikana. Yksi ongelmakysymyksistä koski sitä, onko kaikilla ihmisillä suojelusenkeli, vai ainostaan uskovilla. Niin ikään pohdittiin sitä, saako ihminen suojelusenkelinsä vasta kasteessa. Tuomas Akvinolainen ajatteli, että kaikilla on suojelusenkeli, mutta että vasta kasteessa se saa täydet toimintavaltuudet. Hänen mukaansa suojelusenkeli on aluksi melko suojaton pahan voimia vastaan, sillä pieni lapsi tai kastamaton aikuinen kuuluu Aatamin heimoon eli on osallinen perisyntiin, jota kautta Saatana ulottaa vaikutuksensa ihmiseen. Kasteen ja uskon kautta enkeli saa apua Jumalalta ja Kristukselta, joka on voittanut pahan vallan. Luther puolestaan arveli, että henkilökohtaisen suojelusenkelin lisäksi jokaisella on myös henkilökohtainen kiusaaja. Erään käsityksen mukaan suojelusenkeleiden vaikutus jotenkin lakkaisi viimeistään murrosiän jälkeen. Kristillinen suojelusenkelioppi ei tue tätä käsitystä, vaikka varsinkin luterilaisessa kirkossa enkelit onkin yleisimmin liitetty lapsiin.

uojelusenkeliajatus alkoi vahvistua uskonpuhdistuksen jälkeen, niin protestanttisella kuin katolisellakin puolella. Toden teolla suojelusenkeliusko alkoi levitä 1800-luvulla, jolta ajalta on peräisin myös moni kotoinen suojelusenkelitaulu, lapsuuden kodin enkelitaulu, painokuva, jossa vaaleahiuksinen ja -pukuinen enkeli saattaa kahta korvessa kulkevaa lasta rikkinäisen sillan yli.

Ortodoksissa ikoneissa kuvatut suojelusenkelit ovat paljon maskuliinisempia ja voimakkampia kuin lastenhuoneen tauluenkelit. Ikonien suojeluenkelillä on yleensä miekka kädessään.

Katolisessa kalenterissa lokakuun toinen päivä on vuodesta 1670 ollut paavillisella päätöksellä suojelusenkeleiden muistopäivä, johon liittyvässä rukouksessa sanotaan: "Kaikkivaltias Jumala, isällisessä huolenpidossasi sinä lähetät pyhät enkelisi meidän turvaksemme. Suo meidän tässä elämässä aina kokea heidän suojelustaan ja anna meidän kerran taivaassa iloita yhdessä heidän kanssaan."

 

  Alkuperäinen ja muuntelematon teksti kuvineen löytyy   © Enkeliasemasta.

| enkelit | suojelusenkelit | enkelisanasto | mikkelinpäivä | lähteet |

© virtualgarden   last modified:

 S I S Ä L T Ö S I V U L L E

 P A L A U T E