Esittelyni / My introduction

Introduction in English


Jäljestysharjoitus juuri alkamassa Huldan ja siskonsa Salmen kanssa.


On tuskin asiaa, mihin vesispanielia ei voi yhdistää. Lumisen talven 1999 harrastuksena oli mm. murtomaahiihtoa tandemina Huldan ja Alman vetämänä. Vauhtia riitti!


Sylissä 7-viikkoinen kasvattini'Rumba'


Poikamme Axel 1 vuotta ja kasvattini Alma marraskuussa 2001. Vesispanieli on hyvä lapsiperheen koira ja innolla mukana perheen arjessa.


Messukeskuksen näyttelyn ryhmäkehässä kasvattini Catanka Knock on Woodin kanssa vuonna 2010.

Tutustuin rotuun vuonna 1991, jolloin olin etsimässä toista koiraa bedlingtoninterrierini Idan seuraksi. Rotua miettiessäni muutama asia oli selvä. Halusin isomman koiran terrieriini verrattuna ja halusin tulevalta rodulta myös enemmän koulutettavuutta, kuin mitä terrieri luonteensa puolesta on. Mutta helpon koulutettavuuden lisäksi halusin koiran, joka osaisi myös ajatella ja ratkaista itse asioita, eikä vain toimia käskyn alla. Lisäksi pidän ns. turkkiroduista, joten kun ensimmäistä kertaa näin irlanninvesispanielin elävänä, oli asia sillä selvä. Tämä koira näytti vieläkin mukavammalta, kuin mitä eri koirakirjoissa olevat rodun edustajat olivat olleet. Lisäksi koira oli samalla aikaa niin älykkään, mutta niin pellen oloinen. Se tuli kyllä iloisesti tervehtimään minua, mutta jatkoi sitten omia touhujaan ja haistelujaan muka ollen aivan omissa maailmoissa. Jouduin toteamaan, että olin aivan ilmaa tälle koiralle. Sivusilmällä koira kuitenkin koko ajan piti silmällä, mitä meidän ihmisten kesken oli meneillään ja kierteli aina tasaisin väliajoin parin metrin päästä tarkistamaan, että kaikki on ok.  Koira heittäytyi välillä kieriskelemään nurmella ja piti koko ajan meidän huomiomme ja innostui lisää, kun  huomasi, että sille naurettiin. Asia oli sitä myöten selvä. Halusin oman irlanninvesispanielin!

Tämä kyseinen ensitapaamiseni oli FIN MVA Riku Boy Wonder, joka oli tuotu Iso-Britanniasta ja syksyllä 1991 minulle tuli Rikun tytär Bevelrock's Slany, eli kotoisasti Hulda. Huldan tulon myötä tietysti rotutuntemukseni vielä kasvoi ja aloin tutkimaan sukutauluja ja olemaan kiinnostunut kaikesta, mikä liittyi rotuun. Ulkomaiset koirat ja kasvattajat ovat tulleet tutuiksi muutamien ulkomaisten tuontien kautta ja olen itse tutustunut myös kasvattamiseen. Yhteistä monelle minua jo paljon kauemmin rodun parissa olevalle ihmiselle on ollut sanonta, että irlanninvesispanieli ei ehkä ole roduista helpoin, mutta ehdottomasti hauskin! Tähän sanontaan voin myös yhtyä.

Irlanninvesispanieli on rotu, joka tarvitsee reilusti liikuntaa ja myös "aivojumppaa". Rotu on alun perin kehitetty metsästykseen, erityisesti vedestä noutavaksi lintukoiraksi. Se on jalostettu toimimaan yhteistyössä ihmisen kanssa ja on nopea oppimaan asioita. Vesispanielin kouluttamisessa ja omistamisessa tärkein ominaisuus on mielestäni kuitenkin huumorintaju, sillä koiralla sitä riittää! Vesispanielin sanotaankin olevan spanieliperheen klovni. Tänä päivänäkin, vaikka rotua on jalostettu myös ns. seurakoiraksi, vesispanielilla on voimakkaat luontaiset käyttötaipumukset jäljellä. Koira sopii myös jäljestämiseen hyvän nenänsä ansiosta, sekä myös tottelevaisuuskokeisiin ja agilityyn.

Tavoitteenani kasvattajana on kasvattaa erinomaista rotutyyppiä edustavia koiria, joilla on hyvä terveys ja luonne. Kaikki omistamani koirat riippumatta siitä, käytetäänkö niitä jalostukseen tai ei, ovat lonkka- ja kyynärpääkuvattuja. Lisäksi haluan, että kaikki kasvattini myös tutkitaan.

Luottamustoimenani kennelmaailmassa on ollut rotuyhdistyksemme Irlanninvesispanielit ry:n puheenjohtajana toimiminen jo lähes kymmenen vuoden ajan. Kuulun useimpiin ulkomaisiin rotukerhoihin ja seuraan aktiivisesti rodun kehitystä muissa maissa. Laajan pohjan rotuun olen saanut käymällä rodun erikoinäyttelyissä Iso-Britanniassa, Hollannissa ja USA:ssa. Olen käynyt kasvattajan perus- ja jatkokurssit, sekä suorittanut jalostusneuvojan perus- ja jatkokurssit. Olen myös Suomen koirankasvattajat(SuKoKa) ry:n jäsen.

Kiinnostukseni kasvatteihin ei lopu luovutukseen, vaan opastan ja neuvon kaikin tavoin uusia vesispanielinomistajia niin koulutuksen kuin turkinhoidonkin osalta.

Otan mielelläni palautetta sivuistani sähköpostitse. Toivon, että viihdyit!


Helmikuussa 2011 Champion of Champions ja Veteran of Veterans-gaalassa. Kuvassa ylpeän kasvattajansa kera äiti ja poika eli Catanka Havis Amanda ja
Catanka Knock on Wood.