Arkea irlanninvesispanielin kanssa eli vastauksia yleisimpiin kysymyksiin koskien irlanninvesispanielia

TURKINHOITO

Lähes poikkeuksetta minulle tulleet rotua koskevat kyselyt alkavat kysymyksellä: 'Kuinka paljon ja millaista hoitoa irlanninvesispanielin turkki vaatii?'

Toisin kuten esim. villakoiralla, on irlanninvesispanielin turkki kaksinkertainen, joten koirasta kyllä lähtee karvaa, joskaan mielestäni koira irrottaa sitä varsin niukasti muuten kuin karvanlähdön aikana. Karva ei kuitenkaan niin helposti tartu tekstiileihin, kuin sileä- ja lyhytkarvaisilla koirilla, ja imuroitaessa karva irtoaa melko helposti kangaspäällysteisistä huonekaluista. Lattialla irronneet karvat kerääntyvät nurkkiin 'villakoiriksi', jotka on helposti siivottavissa.

Koiran pohjakarva vaihtuu yksilöllisesti. Nartut vaihtavat turkkiansa yleisemmin hormonikiertonsa mukaan (juoksuajan jälkeen), kun taas urokset enemmän vuodenaikojen mukaan. Yleistäen uroksella on määrältään enemmän turkkia kuin nartulla. Jos turkki on hyvälaatuista, ei se takkuunnu normaaliolosuhteissa ihan helposti. Yleisimmät takkukohdat ovat ne tyypillisimmät, eli kainalot ja korvantaustat. Lisäksi jalkakarvojen näyttelypituudessa pitäminen tuo kyllä lisätyötä (kuin myös siivoamista).  Jos koiran turkki on liian pehmeä, villava, on se helpommin takkuuntuva, kuin ihanteena oleva luonnostaan öljyisen oloinen, jäntevämpi ja tiukkakiharainen turkki.

Vesispanieli kerää lenkeillä mukaansa 'puoli metsää', varsinkin jos on märkää. Koiran isot tassut ja uimisessa tarpeelliset laajalle levittyvät varpaat imaisevat mukavasti hiekkaa anturoiden väliin, joka kunkin koiranomistajan aktiivisuudesta riippuen kulkeutuu joko viemäriin tai sitten kuivana matolta imuriin. Sisältä löytyvien risujen, tikkujen, sammaleiden ja jäkälän määrä on suhteellisen suoraan verrannollinen koiran jalkakarvojen pituuteen.

Irlanninvesispanieli on todellinen jokasään koira. Liekö sateisesta alkuperämaasta johtuvaa, mutta vespa ei ikinä kieltäydy lähtemästä ulos ns. 'koiranilmalla'. Melkein tuntuu, että mitä enemmän rapa roiskuu, sen mukavampaa koiralla on! Kesäkuumalla kannattaa lenkkireitti mahdollisuuksien mukaan sijoittaa uimapaikan ohi meneväksi. Pakkasessa irlanninvesispanieli ei palele, mutta talvella harminsa tuo nuoskalumen aiheuttamat 'pampulat', eli nollakelissä turkki kerää lunta itseensä. Talvimanttelit ovat siis turhia, mutta rapakeleillä voi kurapuku olla hyvinkin käyttökelpoinen.

Turkki siis tulee käydä läpi säännöllisesti takuista, noin parin viikon välein.  Apuvälineinä käytetään karstaa ja ns. puudelikampaa, jossa on erittäin harvat ja pitkät piikit. Aluksi turkki karstataan auki ja sen jälkeen se käydään läpi vielä kammalla. Turkki kasvaa ja sitä lyhennetään saksilla. Kotikoiralle riittänee noin neljästi vuodessa tehty parturointi, mutta näyttely-yksilön trimmaan itse noin kerran kuussa. Turkin kasvuvauhti on kuitenkin yksilöllistä, mutta taas yleistäen sanottuna, mitä enemmän karvaa, sitä useammin tarvitaan myös turkinleikkuuta. Irlanninvesispanieli ei meillä Euroopassa kuitenkaan saa näyttää 'ylisliipatulta', vaan turkkia leikataan enemmän vain siistimisperiaatteella, jotta koiran linjat saadaan paremmin esiin. Toki trimmauksella voi hieman kikkailla, mutta tuomari kyllä osaa katsoa koiraa karvojen alta näyttelykehässä. Jos katsoo kuvia rodusta eri puolilta maailmaa, voikin nähdä hyvin erilaisia turkinpituuksia kehässä. Eniten saksia käytetäänkin USA:ssa ja meillä Pohjoismaissa. Irlanninvesispanielia ei sen harvinaisuuden vuoksi juurikaan leikata ns. trimmaamoissa, joten koiranomistajat ovat itse opetelleet  kotitrimmin. Se ei ole vaikeaa. Kasvattaja näyttää ja opastaa alkuun tässäkin asiassa.

Muuta isompaa turkinhoitoa kuin pesu ja siistiminen ei sitten ennen näyttelyä tarvitakaan. Turkki kannattaa pestä ainakin 2-3 päivää ennen h-hetkeä, jotta se hieman toipuu pesun aiheuttamasta turkin pehmenemisestä ja että koiraa on vielä aikaa suihkuttaa sadevedellä/uittaa, jotta turkki vetäytyy mahdollisimman tiiviille kiharoille.

Kesällä uintireissut voivat korvata jonkun pesukerran, mutta muuten turkki kyllä tulee pestä aina, kun se on likainen. Itse pesen koirani noin kerran kuussa 'lepokaudella' ja näyttelyaikana paljon useamminkin. Mielestäni koiran turkki ei tiuhoista pesuista kärsi, jos vaan käyttää tarpeeksi hyvälaatuisia tuotteita ja muistaa laimentaa shampoota paljon. Pesujen yhteydessä voi käyttää hoitoainetta, tai joskus antaa koiralle myös öljyhoidon. Ennen näyttelyä kuitenkin pelkkä shampoopesu riittää, koska hoitoaine tekee turkista aina vielä pehmeämmän. Likainen turkki takkuuntuu helpommin ja toki puhdas koira tuoksuu aina paremmalta kuin 'rapa-ripa'!

Koska irlanninvesispanieli on ns. turkkirotu, tulee rotua harkitsevan kyllä ottaa asia tarpeeksi vakavasti. Liian vakavasti sitä ei kuitenkaan kannata ottaa, sillä irlanninvesispanieli ei todellakaan ole mikään hienohelma, vaan juoksee lätäkköjen läpi ja pitkin ojia heti kun vain saa siihen tilaisuuden!

LUONNE, KOULUTETTAVUUS JA TAPAKASVATUS

Irlanninvesispanielin sanotaan olevan koiramaailman klovni. Parhaimmillaan koira onkin iloinen ja ulospäinsuuntautunut, joka rakastaa esiintymistä ja huomion keskipisteenä olemista. Irlanninvesispanieli on erittäin valpas ja tarkkaileva ympäristössään tapahtuvien asioiden suhteen. Tämä mainitaan myös rotumääritelmässä. Useimmiten uuteen tilanteeseen joutuva irlanninvesispanieli ei muitta mutkitta ole heti sinut, vaan on tilanteen herrana vasta kun siltä itsestään niin tuntuu. Pentu- ja nuoruusaikana (alle 1v iässä) koira on toisaalta erittäin vastaanottavainen, mutta myös haavoittuvainen uusille kokemuksille ja niiden aiheuttamille tuntemuksille. Koira ottaa asiat vakavasti, joten sitä ei saa huijata. Lisäksi vespalla on norsun muisti, joten varsinkin negatiiviset kokemukset nuorella iällä voivat seurata mukana läpi elämän. Irlanninvesispanieli tarvitsee järjestelmällistä sosialisoitumiskoulutusta ensimmäisenä ikävuotenaan. Paras neuvoni on, että ota koirasi mukaan minne itse sitten menetkin. Itse käyn varta vasten nuorien koirieni kanssa kauppakeskuksissa, lentokentällä, ajelemassa metrossa jne. Opeta pienestä pitäen koirasi ottamaan pyydettäessä kontaktia sinuun, sillä koiralle pelottavissa tilanteissa se tällöin paremmin luottaa ohjaajaansa. Lenkeillä pyydä, että vieraat ihmiset koskevat koiraasi ja katsovat esim. hampaita. Irlanninvesispanieli yleensä lenkeillä vain huomioi toiset koirat ja on täysin välinpitämätön niiden ihmisiä kohtaan, joten tätä täytyy ihan muistamalla harjoittaa. Kaikki pennuille ja nuorille tarkoitetut ns. näyttelykoulutukset ja alkeiskurssit tottelevaisuudessa on aivan ehdottomia tilaisuuksia irlanninvesispanielin omistajalle. Samoin match show't ja muut leikkimieliset kilpailut.

Muuten nuori koira on villi ja täynnä energiaa.  Jotta koira ei keksi tuhlata aikaansa järsimällä sohvakalustoa, tulee sille tarjota muutakin aivojumppaa. Ihan pienellekin koiralle voi tehdä jälkeä ja piilottamistehtäviä, jotka aktivoivat sitä positiivisesti. Lenkittämisellä harvoin saa koiraa niin väsyneeksi. Kotiin tultaessa 99,9% varmuudella koira tulee ovelle vastaan jotain suussa. Yleensä tämä on koiran oma luu tai pallo, mutta myös hyvin usein jonkun perheenjäsenen sukka. Tapa on tietenkin jäänne niiltä ajoilta, kun irlanninvesispanielia ei muuhun kuin linnustamiseen käytetty. Irlanninvesispanieli soveltuu erittäin hyvin lapsiperheeseen, sillä koiran huumorintaju ja vieterin pituus kestää täysillä mukana pientenkin lasten leikeissä. Lasten ulkoilutettavaksi rodusta ei kuitenkaan kokonsa ja voimiensa takia ole, vaan tämä homma on aikuisten vastuulla.

Itselläni on karrikoidusti tapana sanoa, että irlanninvesispanielille kasvaa aivot 2-vuotiaana. Tämä tarkoittaa sitä, että kaiken nuoruusajan ylenpalttisen innokkuuden ja höseltämisen jälkeen koira malttaa jo kuunnellakin, mitä siltä pyydetään esim. tottelevaisuus- tai metsästys/noutoharjoituksissa. Myös tässä vaiheessa koiran itsetunto on tarpeeksi pönkittynyt ja se tietää 'paikkansa maailmassa'. Toki vespalle pitää opettaa perus- ja tapakoulutus ihan pennusta alkaen, mutta varsinainen työ alkaa mielestäni kantaa vasta hedelmää junioriajan jälkeen. Useat, varsinkin käyttöpuolen ihmiset sanovat, ettei rotua tulisi aloittaa vakavasti kouluttaa liian varhain. Kun koira siis jo malttaa noudattaa paikka- käskyä jo ihan mielellään, niin tästä eteenpäin alkaakin työ kantaa isoa hedelmää. Irlanninvesispanieli on erittäin nopea ja helppo oppimaan ja se rakastaa tehdä! Ihan mitä vain, kunhan touhutaan. Koiran opettaminen perustuu oikean suorituksen kiittämiseen, ei väärän jyrkkään rankaisuun. Muista pitää aina huumoria mukana, sillä irlanninvesispanielilla sitä näissä tilanteissa riittää.

Irlanninvesispanieli vaatii aikuisena reiluja lenkkejä ja vaikka se tykkääkin paljon myös kaupunkikävelyistä, tulee sen säännöllisesti päästä juoksemaan vapaana luonnossa. Koiralle pitää tarjota muitakin tapoja päästä remmittä olemaan kuin vaan koirapuistossa muiden kanssa pelehtiminen. Kaupunkiolosuhteissa elävän koiran omistajalta tämä melkein vaatii omaa autoa, jotta metsikköihin pääsee helposti. Irlanninvesispanielilla on edelleen tallella voimakkaat käyttöominaisuudet verrattuna moniin muihin ns. metsästyskoirarotuihin. Koira irtautuu usein laajalle, kun se haistaa esim. jäniksen jäljen niityllä, joten tänne- käsky on oman mielenrauhan takia opetettava koiralle. Mikään ei kuitenkaan ole mukavampaa koiranomistajana katsoa, kun nähdä oman koiransa aivan 'nenänsä lumoissa' metsässä kaikkien luonnon hajujen keskellä.