Lappeen talonpoikaiskapina

Vuosina 1551–1553 tapahtunut Lappeen talonpoikaiskapina tunnetaan maamme historiassa hyvin. Suoranaiseksi kapinaliikkeeksi kehittyneeseen talonpoikien tyytymättömyyteen oli syynä lisääntynyt verorasitus, lähinnä käräjäkestitysten ylläpitämiseksi kannetun nimismiesveron suuruus.

Syksyllä 1551 seitsenmiehinen lähetystö Lappeen ja Taipaleen talonpoikia matkusti Kustaa Vaasan luo Tukholmaan valittamaan verorasituksista ja vaatimaan vuotuisten käräjien lukumäärän vähentämistä neljästä kahteen. Kustaa Vaasa kehotti lähetystöä palaamaan asiaan keväällä 1552. Kotiin palattuaan lähetystö julisti kuitenkin omin luvin kuninkaan antaneen kahdet käräjät anteeksi. Kun paikalliset hallintomiehet eivät siihen suostuneet, talonpojat ryhtyivät väkivaltaisuuksiin, jättivät tuomariveron maksamatta ja vieläpä vahingoittivat tuomarin omaisuutta. Toimia johti Maunu Pekanpoika Nyrhi.

 Talonpoikien lähetystö kävi uudelleen kesällä 1552 Tukholmassa, mutta kuningas ei antanut heille selvää vastausta. Syksyllä Kustaa Vaasa osoitti Lappeen kihlakunnan talonpojille jyrisevän nuhdekirjelmän, jossa hylkäsi heidän valituksensa. Kirjelmän johdosta laamanni Henrik Klaunpoika Horn ja Olavinlinnan isäntä Kustaa Fincke saapuivat talvella Lappeen ja Taipaleen yhteisille kuninkaankäräjille suorittamaan tutkimusta verorästeistä.

 Paikalla vallitsi kiihtynyt mieliala. Käräjien lukumäärästä kysyttäessä Maunu Nyrhi vastasi, että vain kaksiin käräjiin suostutaan, kahdet oli kuningas antanut anteeksi. Lautamies Inki Multiainen yhtyi Nyrhin kantaan. Silloin kuninkaan valtuutetut antoivat vangita Nyrhin ja Multiaisen sekä taivuttivat vastahakoisen lautakunnan tuomitsemaan heidät kuolemaan. Kun käräjäväki yritti vapauttaa Nyrhin huovien käsistä, tuomio pantiin heti täytäntöön.

  Kuolemantuomiot pelästyttivät kansan luopumaan vaatimuksistaan. Rangaistukseksi se sai 1553 kuudet käräjät neljien asemasta.

 Aikakauden muita tapahtumia on Kannaksella 11. maaliskuuta 1555  käyty Joutselän taistelu, jossa Kivennavan vouti Jöns Maununpoika löi hyökkäävän ylivoimaisen venäläisjoukon pakosalle. Kuningas Erik XIV hallitusaikana käytiin seitsenvuotinen sota 1563–1570, jonka aikana Pekka Maununpoika oli todennäköisesti vielä elossa.

  

Ensimmäinen esi-isäpolvi

Lauri Pekanpoika (1520–1580)

 2.      esipolvi

Lapsia (pojat)

             Pekka Laurinpoika (1550–?)

            Clemet Laurinpoika (1560–1645)

 Lauri Pekanpoika Nyrhi oli saanut sakkoja  16 muun lappeelaisen kanssa uppiniskaisuudesta.

 Vuosisadan 1500 loppupuolella, 1570–1595,  käytiin Ruotsin ja Venäjän välillä sota, ns. pitkäviha. Venäläiset tekivät koukkauksia Suomen puolelle 1570–1571, 1580, 1582. Erityisen rajuna vuonna1590 venäläiset veivät mukanaan puolentuhatta siviiliä. Sota päättyi Täyssinän rauhaan 18.5.1595. Sotavuosiin sattuivat myös ankarat katovuodet 1580, 1587 ja 1588.

 Toinen esi-isäpolvi

 Clemet Laurinpoika (1560–1645)

(Urfo Clemet Larsson Sierki) (Ennustaja ?)

 (Urfo = urfolk = alkuperäinen asukas)

 3. esipolvi

Lapsia (pojat)

             Sigfred Klemetinpoika (1600–1670)

            Esko Klemetinpoika (1600–1650)

 Henkikirjamerkintää tulkiten Sierki tarkoittanee ennustajaa. Clemet Laurinpoika oli myös salpietarivaraston hoitaja. Salpietaria tarvittiin mustaan ruutiin. Salpietaria valmistettiin keittämällä suodatusvettä, jota saatiin navettojen alusmaita ja jätteitä huuhtelemalla. Huuhdeltu jäte vietiin pelloille lannaksi ja navettojen alusmaat lapioitiin takaisin navettaan. Ruotsin kuningas oli määrännyt navettojen alusmaat ja jätteet valtion omaisuudeksi.

 Aikakauden tapahtumia oli nuijasota, joka alkoi marraskuun 25. päivänä 1596 ja päättyi 24. päivänä helmikuuta 1597. Nuijasota ei varsinaisesti koskettanut Lappeen aluetta. Ruotsin sotajoukot ylittivät Venäjän rajan Kannaksella 1609 ja etenivät Moskovaan saakka. Joukkoja johti Jaakko De la Cardie. Moskovaan sotajoukko saapui 12. marraskuuta. Kesällä 1610 armeijan rippeet palasivat takaisin Suomeen. Välillisesti retkeen osallistuivat kaikki Suomen talonpojat, sillä vuoden 1609 verot oli määrätty armeijan käyttöön. Stolbovan rauha solmittiin 27. helmikuuta 1617.

 Vuodet 1601–1604, 1613 ja 1615 olivat katovuosia. Verotuksen ja katovuosien tähden monet tilat autioituivat. Clemet Laurinpojan maatila oli ollut ”mallitila”, mutta se on merkitty 1645 autioksi eli maksukyvyttömäksi. Lapveden alueella oli tuolloin yli 100 autioiksi merkittyä tilaa. Vuosina 1550–1600 lähes kaikki Nyrhilän talot olivat ratsutiloja, Lappeella niitä oli lähipitäjiin verrattuna eniten.

   Sotaretkien vaatimat maaratsuväki ja rakuunarykmentit syntyivät eri tavoin. Jos lupautui hankkimaan ratsukon, sai  verohelpotuksen. Tila, joka asetti kuninkaan väkeen täysin varustetun ratsumiehen, sai verovapauden. Jos kustannukset kasvoivat veroa suuremmiksi, tila sai kantaa itselleen yhden tai useamman apu- eli augmenttitilan verot. Omistaja saattoi hankkia sijaisekseen ratsumiehen, jolle hän antoi torpan asuttavaksi, maksoi palkan ja jonka hän velvoitti osallistumaan sotaharjoituksiin.

 Kolmas esi-isäpolvi

 Esko Klemetinpoika (1600–1650)

(Eskel Clemetsson) (Seki)

Puoliso Anna Olavintytär (Olufsdotter Kärki ?)

 4. esipolvi

Lapsia

            Yrjö Eskonpoika (1635–1685)

            Risto Eskonpoika (1640–1678)

            Kaisa Eskontytär (1640–1702)

 Esko Klemetinpoika isännöi ratsutilaa yhdessä veljensä Sigfreds Clemetssonin (Sigfreds Klemetinpoika) kanssa. Lapveden ensimmäinen henkikirja on vuodelta 1635.

 Aikakaudella raivosi 30-vuotinen sota 1618–1648 ja miehiä vietiin taistelemaan Keski-Eurooppaan. Nälkä ja kulkutaudit olivat jatkuva vitsaus. Vuonna 1630 puhkesi niin ankara rutto, että suuri osa viljasta jäi pelloille korjaamatta. Ihmiset pakenivat metsiin jättäen kotinsa kylmilleen. Joistakin taloista kaikki perheenjäsenet kuolivat. Vainajatkin saattoivat jäädä hautaamatta kuukausien ajaksi. Vuodet 1631–1634 olivat vaikeita katovuosia. Monissa kylissä pysyttiin hengissä kaalin ja nauriin avulla. Pettu- ja olkileipää syötiin. Kymmenkunta vuotta myöhemmin oli taas kuusi peräkkäistä hallavuotta.

 Neljäs esi-isäpolvi

 Yrjö Eskonpoika (1635–1685)

(Jöran Eskelsson) (Seeki)

 5.esipolvi.

Lapsia (pojat)

             Yrjö Yrjönpoika Nyrhi (1670–?)

            Lauri Yrjönpoika (1670–1702)

 Yrjö Eskonpoika isännöi ratsutilaa. Suomessa vallitsi nyt rauhallisempi aika kuin aikaisempina vuosina. Mutta luonto ei kohdellut suomalaisia suosiollisesti. Vuosi 1669 oli katovuosi, kesä oli ollut  poikkeuksellisen sateinen ja jo elokuussa tulivat pakkaset. Seuraava katokausi oli vuosina 1675–1677. Vuonna 1682 saatiin sato, joka oli vain viidesosa normaalisadosta. Vuosi 1690 oli taas hyvin kylmä.

 Viides esi-isäpolvi

 Yrjö Yrjönpoika Nyrhi (1670–?)

(Drag. Jöran Jöransson Nyrhi)

 6. esipolvi

Lapsia

             Carl Yrjönpoika (1702–?)

            (Carl Jöransson)

            Risto Yrjönpoika (1700–?)

            Christer Jöransson (?–?)

 Jöran Jöransson oli rakuuna ja isännöi myöhempinä vuosinaan ratsutilaa. Jöran Jöranssonin aikana olivat suuret nälkävuodet (1696–1697) sekä suuri Pohjan sota ja
isonvihan aika (1700–1721).