- lyhyt johdatus ihmisen ja pienoismäyräkoiran "parisuhteeseen" -

 

 

 

Aiheet:
Koirasta yleensä - Mäyräkoirasta erityisesti
- Pentu tulee taloon... - ...onko talo valmis? -
Koiralla on koiran käytöstavat... - ... mutta ihmisenkin tavoille olisi opittava -
Mäyräkoira syö mitä vain... - Mikä menee sisään tulee myös ulos... -
Mäyräkoiran peruskoulu - Kaikkeen pitää tottua -
Mikähän meidän mäykkyä vaivaa? - Mitäs tehtäisiin?

 

 

 

 

Koirasta yleensä

 

 

Ihminen kehitti koiran kumppanikseen noin 14000 vuotta sitten ja on enemmän tai vähemmän määrätietoisesti jalostanut sitä useita satoja vuosia erilaisiin käyttötarkoituksiin. "Inhimillistäminen" ei ole tuhonnut koirasta tiettyjä peruspiirteitä:

 

 

- Koira on laumaeläin - myös perheessä. Sillä on paikkansa lauman hierarkiassa, ja se paikka muuttuu aina, kun laumassa tapahtuu muutos, esim. kun perheestä lähdetään töihin tai kouluun ja kun sinne palataan.

 

 

- Koiran päällimmäinen tarve on tuntea turvallisuutta.

 

 

- Koiran kaksi pääasiallisinta käyttäytymismallia ovat joko hallitseminen tai alistuminen, aina sen mukaan, kumpi malli palvelee parhaiten turvallisuuden tarvetta.

 

 

- Koiralla on tekemisiinsä aina syy mutta toisin kuin ihmisellä vain yksi syy.

 

 

 

 

 

Mäyräkoirasta erityisesti  

 

Mäyräkoiran alkujuuria on etsitty milloin egyptiläisistä hieroglyfeistä ja muinaisten roomalaisten jäämistöistä. Ikivanhaa, ehkä jopa egyptiläistä perua, on mäyräkoiran kondrodystrofinen rakenne eli lyhyet, voimakkaasti kulmautuneet raajat. Eurooppalaiset metsästäjät huomasivat rakenteen sopivan hyvin luolametsästykseen, ja ominaisuutta on jalostettu 1500-luvulta lähtien.

 

 

Metsästysominaisuudet eivät ole mäyräkoirasta karisseet, ja se on yksi harvoista koiraroduista, joka kykenee ajamaan ylös riistaa, jäljestämään haavoittunutta hirvieläintä ja metsästämään luolissa. Ei ole harvinaista, että mäyräkoira oppii myös noutamaan ammuttuja vesilintuja. Lisäksi kärsivällisimmät kouluttajat ovat kyenneet kehittämään mäyräkoiristaan myös pelastuskoiria eksyneiden tai raunioihin jääneiden ihmisten etsimiseen.

 

 

Monipuolisuus metsästäjänä ei olisi mahdollista, ellei mäyräkoira olisi sisukkaan periksiantamaton. Ominaisuutta kutsutaan usein virheellisesti jääräpäisyydeksi, vaikka mäyräkoiran oppimiskyky ei ole muita rotuja huonompi. Kouluttajan vain on oltava johdonmukainen, kärsivällinen ja periksiantamattomampi kuin mäyräkoira.

 

 

Saksalaiset kirjasivat mäyräkoiran ensimmäisen rotumääritelmän 1879. Kaniinien "kolometsästystä" varten rodun kokoa alettiin myös pienentää, ja 1900-luvun alussa tunnettiin jo kaikki nykyiset kolme eurooppalaista kokomuunnosta, kussakin kolme erilaista karvanlaatua.

 

 

Mäyräkoiran saksalaisperäinen voimassa oleva rotumääritelmä jaottelee mäyräkoirat lyhyt-, karkea- ja pitkäkarvaisiin mäyräkoiriin, jotka ovet joko normaali-, kääpiö- tai kaniinikokoisia. Koon määrittelyssä olennaista on rinnanympärys 15 kuukauden iässä.

 

 

- Normaalikokoiset mäyräkoirat: rinnanympärys yli 35 senttiä, enimmäispaino 9 kiloa.

 

 

- Kääpiömäyräkoirat: rinnanympärys 31-35 senttiä.

 

 

- Kaniinmäyräkoirat: rinnanympärys korkeintaan 30 senttiä.

 

 

 

 

 

Pentu tulee taloon...

  

 

Syntymäkodista lähtö on pennulle suuri muutos. Kun muistetaan, että koiran tärkein tarve on tuntea itsensä turvalliseksi, ensimmäiset viikot uudessa kodissa ovat erittäin tärkeitä. Niiden aikana pennun on luotava jokaiseen perheenjäseneen oikea "parisuhde", jossa ihminen on aina laumajärjestyksessä koiran yläpuolella. Jokaisen perheenjäsenen, myös lasten, on järjestettävä tämä suhteensa pentuun itsenäisesti ilman muiden väliintuloa.

 

 

Mäyräkoiran pennut luovutetaan usein 8-viikkoisina, vaikka koiran henkisen kehityksen kannalta 9 viikon ikä saattaisi olla suositeltavmpi. Syy tähän on pennun elinkaaren ensimmäinen kriisikausi 8. ja 9. elinviikon vaiheilla. Tuolloin koettu shokki, jokin kielteinen tapahtuma, siirtyy kestomuistiin ja jää vaikuttamaan koiran loppuelämäksi.

 

 

12.-14. elinviikkojen jälkeen pennun oma-aloitteinen halu etsiä kontaktia ihmisiin ja ympäristöönsä alkaa nopeasti vähetä. Niinpä sen tulisi saada näitä kontakteja mahdollisimman paljon kotona ja sen ulkopuolella heti sen jälkeen, kun ensimmäiset totuttelupäivät uudessa kodissa ovat ohi ja arkinen rytmi ja rutiini asettuneet. Uusissa tilanteissa on pidettävä huoli siitä, että uusi tuttavuus on selvillä koirien käyttäytymissäännöistä. Koirasuhteiden luominen kodin ulkopuolelle voi alkaa vasta kun pentu on saanut ensimmäiset rokotuksensa 12 viikon iässä.

 

 

Pennulle hankittavista tarvikkeista unohtuu varsin usein oma boksi. Mäyräkoiralle boksiin opettelu on tärkeää, sillä jos selkävaivat iskevät myöhemmällä iällä, hoidon tärkein asia on 2-6 viikon koppilepo. Koska mäyräkoira on luolakoira, boksi on sille mieluinen "luola", turvapaikka, jossa se tietää saavansa olla rauhassa.

 

 

Vaikka mäyräkoira on olevinaan karski metsästäjä, sillä on myös mukavuutta rakastava kulinaristin mieli: mielellään se lekottelisi omistajansa vuoteessa ja söisi hänen lautaseltaan. Jos se pennulle sallitaan, myönnytyksiä on liki mahdoton peruuttaa myöhemmin. 6 kuukauden ikään mennessä pentu omaksuu myöhemmät tapansa, niin hyvät kuin pahatkin.

 

 

 

 

 

...onko talo valmis?

  

 

Koiranpentu on kuin vauva: se hahmottaa maailmaansa suullaan. Sen hampaille kelpaavat kaikki, mitä vain voi ajatella ja sellainenkin, mitä ei tule ajatelleeksi. Perussääntö on: Pennun ulottuvilta pois kaikki sellainen, mitä et halua löytää sen suusta ja nielusta.

 

 

Sähkö- ja puhelinjohdot, huonekasvit, pienet lelut, eteisessä lojuvat jalkineet ja urheiluvälineet, matalalla roikkuvat vaatteiden ja verhojen liepeet, repsottava tapetti ym. ovat kaikki pennulle kiintoisia tutustumiskohteita. Sen tutkijan mieli houkuttelee sitä huonekalujen alle ja taakse sekä muihin ahtaisiin koloihin. Aivan kaikkea ei tietenkään voi korjata pois eikä pidäkään - miten muuten pennulle voisi opettaa, mikä on kiellettyä ja mikä ei.

 

 

Pennun tulo saattaa muuttaa perheen entisiä tapoja. Ovia ei voi enää jättää auki eikä tavaroita miten sattuu. Nokkela mäyräkoira saattaa oppia avaamaan esimerkiksi sen kaapinoven, jonka takana piilee herkullinen roskapussi. Lattialle jätetty käsilaukku, jossa on esim. lääkkeitä, voi koitua pennun kohtaloksi. Tyhjä sipsi- tai karamellipussi voi olla kuolemanloukku pienelle pennulle, joka totta kai työntää päänsä pussiin hajuja tutkiakseen. Lasten keskinäinen fyysinen nahistelu saa houkuttaa pentua osallistumaan aggressiivisesti tai sitten pakenemaan peloissaan.

 

 

Metsästyskoirataustansa vuoksi ei ole mitään takeita siitä, etteikö pentu lähtisi riistaviettinsä viemänä omakoti- tai rivitalon pihalta omille teilleen. Pihan tai sen osan aitaaminen koiran turvallisuuden vuoksi on paikallaan - muistaen, että mäyräkoira yrittää kaivautua sellaisen alta mistä se ei pääse yli. Aikuista mäyräkoiraa ei matala aita pidättele, varsinkin jos kyseessä on juoksuisen tyttökoiran vainuava uros. 140 cm aitakorkeutta on vähimmäisvaatimus.

 

 

Ympäristönsuojelun lisäksi talossa on valmistauduttava myös henkisesti. On yhteisesti sovittava pennulle asetettavista rajoista, joista johdonmukaisuuden nimissä ei kukaan lipeä. Samoin on sovittava yhdenmukaisista komentosanoista ja -tavoista. Pentu valitsee itse sen henkilön, joka sille on lauman johtaja, eikä asiaa voi inhimillisin keinoin muuttaa. Kateutta ja mustasukkaisuutta pennun tekemästä johtajan valinnasta ei pidä tuntea, se toimii luontonsa ja päällimmäisen perustarpeensa, turvallisuuden varmistamisen, mukaan.

 

 

Heti alusta pitäen on syytä muistaa, että jokainen koira on rotunsa suurlähettiläs ja jokainen koiranomistaja leimaa käytöksellään myös kaikki koiraharrastajat. Koiranpitoa säätelevät yleisesti hyväksytty koirakuri ja lukuisat pykälät, joista koiran kiinnipito ja sen jätösten korjaaminen ovat tärkeimpiä.

 

 

 

 

 

Koiralla on koiran käytöstavat...

  

 

Vielä kerran: koiran ensimmäinen perustarve on tuntea itsensä turvalliseksi. Turvallisuudentunteen aste sanelee, miten koira suhtautuu ympäristöönsä, ja pyrkiikö se käyttäytymään hallitsevasti vai tyytyykö se alistumaan. Hallitsevuus/alistuvuus on osittain opittu, osittain luonteenpiirre, ja se tulee näkyviin esimerkiksi kohtaamistilanteissa. Hallitseva koira odottaa, että sitä tervehditään, alistuvainen luonne sen sijaan haluaa osoittaa alistuvuutensa tervehtimällä ensin. Mäyräkoiraa tervehditään aina kyykistymällä ja tarjoamalla kättä haisteltavaksi koiran leuan tason alapuolelta.

 

 

Turvallisuuden tarve sanelee senkin, mihin koira tekee tarpeensa ja miten. Nuori pentu olettaa vaistomaisesti olevansa jonkun aikuisen uroksen reviirillä, eikä uskalla tehdä tarpeitaan. Moni koiranomistaja, on useaan kertaan tuskastunut, kun nuori koira ei pitkähkön lenkin aikana tee mitään, mutta lorauttaa kynnysmatolle heti kotiin palattuaan. Nuori koira saattaa aikuisen kanssa ulkoillessaan hoitaa "pisineksensä" kummempia venkoilematta, mutta ei perheen lasten kanssa saa aikaiseksi mitään. Syy on päivänselvä: koira luottaa aikuisen takaavan sen turvallisuuden, mutta ei usko, että alle teini-ikäinen pystyy samaan. Siksi se ei yksinkertaisesti uskalla paljastaa läsnäoloaan eritteidensä hajulla.

 

 

Tarpeiden tekeminen ei ole koiralle vain pakon sanelema juttu. Siten merkitään myös reviiriä, osoitetaan hallitsevuutta. Uroskoiran jalan nosto on samaa kuin "olen tämän paikan kingi". Toisaalta pelokas ja arka koira voi uusissa ja epämiellyttäviksi kokemissaan tilanteissa ilmaista alistuvuutensa hätäisellä virtsaamisella.

 

 

Koira ei ymmärrä ihmisen ja koiran eroa. Sille perhe on lauma, jonka ihmisiltä se odottaa samoja käytöstapoja, kuin koirien maailmassa on tapana, ja se tulkitsee ihmisen eleitä perittyjen vaistojensa sanelemalla tavalla. Silmiin tuijotus on sille enne hyökkäyksestä, ja jos tuijotusta korostetaan hampaat näyttävällä hymyllä, tilanne on koiran kannalta suorastaan uhkaava - näinhän villipedot käyttäytyvät: tuijottavat ensin ja irvistävät sitten, juuri ennen kuin käyvät kimppuun. Pienet lapset kohtaavat koiran usein silmiin tuijottaen, leveästi hymyillen ja tulevat sitten kädet heiluen kohti. Siinä syy, miksi monet koirat eivät pidä lapsista lainkaan.

 

 

Koiran turvallisuudentunnetta lisäävät rutiinit, tavallisten arkiasioiden kuten aterioinnin, uloslähdön, turkin, kynsien ja hampaiden hoito ym. tekeminen aina samalla tavalla. Jo pieni pentu oppii tietyistä ennusmerkeistä lukemaan, mitä sen ihminen seuraavaksi aikoo.

 

 

Koiran oppimismekanismin väitetään perustuvan siihen, että koira opettelee välttämään epämiellyttäviä kokemuksia. Toisaalta yksi tehokkaimpia koulutusmuotoja on koiran palkitseminen silloin, kun se tekee oikein. Kun perheen "laumasuhteet" ovat järjestyksessä, koiran luontainen halu miellyttää laumassa ylempänä olevaa ohjaa sitä oikeisiin toimintatapoihin varsinkin, jos onnistumisesta palkitaan kiittäen ja kehuen ja silloin tällöin jopa makupalalla. Tällöin koira kokee epämiellyttäväksi jo sen, että sen virheellistä menettelyä ei olla huomaavinaankaan.

 

 

Käyttäytymistieteilijät vakuuttavat, ettei koira osaa tuntea syyllisyyttä eikä häpeää kolttosistaan. Mäyräkoiraväki kuitenkin vannoo, että makkarakoirat osaavat ainakin teeskennellä niin syyllisyyttä, häpeää kuin katumustakin.

 

 

 

 

 

...mutta ihmisten tavoille olisi opittava

  

 

Jotta koira suostuisi täyttämään ihmisen käytösvaatimukset, sen on hyväksyttävä asemansa laumassa ihmistä alempana, alistuttava. Pienelle pennulle tämä komentosuhde opetetaan leikin varjolla päivittäin selättämällä se hellästi esimerkiksi syliin. Kun pentu suostuu makaamaan levollisesti selällään, sitä kehutaan ja kiitetään ylimaallisesti.

 

 

Ei on tärkeä sana rajojen asettamisessa. Hyvä tai mainio ovat vastaavasti kehumisia, joita jaellaan runsaasti, kun pentu kiellon jälkeen jättää epätoivotun puuhan tai esimerkiksi onnistuu tähtäämään oikein sanomalehdelle. Ihmisen kielestä koirat ymmärtävät yleensä vain ensimmäisen tavun ja äänenpainon, joten komentosanat kannattaa valita huolellisesti jokaista tilannetta ja käskyä varten erikseen ja lausua sanat niin, että niiden sävy todella on käskevä eikä esimerkiksi kysyvä tai kehuva.

 

 

Käytöstapoja koulutettaessa pennun "lukeminen" on tärkeää. Sen elekieli, tapa liikkua ja etsiskellä, asettuminen lähelle ihmistä ja erilaiset kitinät kielivät tarkkasilmäiselle ja -korvaiselle, mitä pentu yrittää viestiä. Kuuden ensimmäisen elinkuukauden yhteiselo on vuorovaikutteista toimintaa, jossa ihminen ja koira opettelevat ymmärtämään toistensa "kieltä".

 

 

 

 

 

Mäyräkoira syö mitä vain, missä vain ja milloin vain

  

 

Useimmat mäyräkoirat ovat ahneita pirulaisia, valmiita jopa varastamaan ihmiseltään ja ahmaisemaan maastosta raatoja. Lisäksi ne osaavat Oscarin arvoisesti esittää nälkään kuolevaa koiraparkaa ja kerjätä makupaloja ja ylimääräisiä aterioita. Lopputulos on vaikeasti liikkuva, hengenahdistusta ja selkävaivoja poteva turpelo, jonka elinikää läski tehokkaasti laskee.

 

 

Helpoin vaikkakin tylsin tapa ruokkia mäyräkoiraa on turvautua eläinkaupoista saataviin laadukkaisiin joskin normaalin elintarvikekaupan tuotteita kalliimpiin valmiisiin kuivamuoniin. Edut ovat selkeät: tarkka annostelu on helppoa ja koiran vitamiini- ja hivenainetarpeesta ei tarvitse erikseen huolehtia. Teelusikallinen kylmäpuristettua rypsiöljyä tai pellavasiemenöljyä silloin tällöin riittää. Kerran sopivaksi havaittu tuote varmistaa myös sen, että mahdollisen allergian alkuperää ei välttämättä tarvitse etsiä ruoasta ja vatsa pysyy kunnossa. Tilkkanen viiliä, jugurttia tai A-piimää aamiaiseksi pitää vatsan levollisena ja vastustukykyisenä pikku häiriöille.

 

 

Jos nappulat tuntuvat ihmismielestä yksitoikkoisilta, vaihteluksi voi silloin tällöin tarjota legendaarista Yrjölän puuroa. Sen ainesosat ovat

 

 

1 dl kokonaisia tattarisuurimoita
1 dl hirssisuurimoita
1 dl riisiä, mieluiten tummaa
1 dl ohrasuurimoita (voivat olla myös rikottuja)
noin 2 litraa vettä
5 grammaa merisuolaa

 

 

Tattari- ja hirssisuurimot huuhdellaan hyvin, liotetaan 6-10 tuntia ja huuhdotaan vielä kerran. Ainesosat sekoitetaan uunivuokaan ja puuroa paistetaan uunissa 180 asteessa vähintään kaksi tuntia. Puuroa voi pakastaa annospusseissa ja tarjottaessa siihen voi lisätä lämmintä vettä notkeuttamaan. Vaihtelua peruspuuroon saadaan lisäämällä siihen tarjoiltaessa raakaa jauhelihaa tai kalaa, esim. lohenperkeitä. Mahdollisten matojen välttämiseksi lihaa ja kalaa kannattaa pitää pakastimessa pari vuorokautta. Maistuva lisä on myös raastettu porkkana. Rasvahappojen kannalta olisi hyvä lisätä annokseen tilkka pellavansiemen- tai rypsiöljyä tai erityisesti koirille tarkoitettua Eforion-valmistetta.

 

 

Huolellisesta ruokkimisesta huolimatta koiran vatsa menee silloin tällöin sekaisin, varsinkin jos se on päässyt maistelemaan luonnon antimia, kuten raatoja. Oksentelua ja ripulointia voi seurata pari päivää pitämällä koira vesipaastolla, ja tilannetta voi korjata apteekista saatavilla elävillä maitohappobakteereilla. Koiran nesteen saannista on huolehdittava, ettei elimistö pääse kuivahtamaan. Jos vatsan tila ei korjaannu, eläinlääkärikäynti on tarpeen. Kun oireet hellittävät, ruokinta aloitetaan varovasti kanaliemellä ja keitetyllä riisillä.

 

 

Koiran pureskelutarpeen tyydyttämiseksi kotimaiset puruluut ovat hyvä vaihtoehto, mutta koiraa ei saa jättää yksin aarteensa kanssa. Vuodasta valmistettu luu pehmenee syljen ansiosta ja luun pienetessä se voi ikävästi juuttua koiran kurkkuun. Aitoja luita, varsinkin linnun ja sianluita, niin raakana, keitettynä kuin paistettunakin ei kannata suosia. Siankorvat ovat mieluisia, mutta ne ovat lihottavia ja saavat suurina määrinä vatsan sekaisin. Nokkela ja usein sagen suosittu vaihtoehto on kova rukiinen varrasleipä tai todella kovaksi kuivatettu jälkiuunileipä. Sen kanssa koiran voi turvallisesti jättää yksinkin.

 

 

 

 

 

Mikä menee sisään, tulee myös ulos

  

 

Pennun ensimmäisten elinkuukausien tärkein kasvatustavoite on sen opettaminen sisäsiistiksi. Ensimmäisinä elinviikkoina pentulaatikossa ja sen ulkopuolella sanomalehti on tullut tutuksi ja sen tarkoituksestakin pennulla on jonkinlainen käsitys. Parasta on kuitenkin, jos pentu voidaan opettaa tekemään tarpeensa ulos mahdollisimman nopeasti ja osoittamaan, milloin sillä on hätä.

 

 

Siisteyskasvatus vaatii säännöllisyyttä, kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta. Pennun on opittava ymmärtämään, että tarpeiden tekeminen on sinällään sallittua mutta ei mihin tahansa. Vanha koulutuskonsti eli pennun nenän painaminen väärään paikkaan livahtaneeseen vahinkoon on syytä unohtaa heti kättelyssä. menetelmän logiikka on virheellinen, koska pentu ei ymmärrä, että lammikko sinällään on okei mutta paikka on väärä. Jos lammikko lisäksi havaitaan minuuttitolkulla vahingon sattumisen jälkeen, pentu ei ymmärrä yhdistää rangaistusta siihen lainkaan.

 

 

Toivottuun lopputulokseen kaikessa koulutuksessa päästään parhaiten ajoituksella, täsmällisellä kehotuksella ja kiitoksella.

 

 

Ajoitus

 

 

Pennulla on hätä aina unien, leikin ja aterioiden jälkeen. Rytmiin kannattaa kiinnittää huomiota ja panna merkille, kuinka pian esimerkiksi aterian jälkeen pentu alkaa etsiä helpotusta. Yleensä se tapahtuu puolen tunnin kuluessa. Yöunien jälkeen pentu on aina ensimmäiseksi vietävä ulos, eikä sisään pidä palata ennen kuin hommat on hoidettu. Jos pentu esimerkiksi huonolla säällä pyrkii sisään asioistaan välittämättä, sen käytöstä ja mahdollista paikan hakua on sisällä tarkkailtava ja palattava hetimiten ulos, kun merkit alkavat olla hälyttäviä.

 

 

Kehotus

 

 

Pennulle kannattaa opettaa selkeät komentosanat, joko yksi kaikkiin tarpeisiin tai kummallekin toiminnolle omansa. On aivan sama, kehotetaanko koiraa tekemään "pisi" tai "lyömään kotijuoksu", kunhan sana on aina sama. Parhaaseen tulokseen päästään, kun ajoitus ja kehotus osuvat kohdalleen ja koira saa onnistumisen tuntee mahdollisimman nopeasti.

 

 

Kiitos

 

 

Kun pentu kehotettuna tekee asiansa oikeaan paikkaan, sitä kiitetään ylenpalttisesti ja kehutaan maasta taivaisiin. Jos sille sattuu vahinko väärään paikkaan, koiralle ei sanota mitään ja jäljet korjataan pois hissun kissun mieluiten niin, ettei koira pane sitä merkille.

 

 

Omakoti- ja rivitaloissa pennun päästäminen itsekseen turvalliselle pihalle on houkuttelevaa. Asiassa on kuitenkin yksi mutta: kehotus ja kiitos jäävät sanomatta. Tilanne muuttuu vielä hämmentävämmäksi, jos koira saa sisään tullessaan herkkupalan palkinnoksi - koira yhdistää sen sisääntuloon, ei suinkaan asioiden suorittamiseen. Mäyräkoira on sen verran ahne ja fiksu, että se saattaa jopa oppia fuskaamaan: menee pihalle pyörimään tekemättä sen kummempia ja tulee sitten vaatimaan palkintoa.

 

 

Koiranpennun pidätyskyky on olematon noin neljän kuukauden ikään asti. Jos se on oppinut viestimään tarpeestaan päästä ulos, merkkiä on noudatettava välittömästi. Urospentu ryhtyy nostamaan takajalkaansa sukukypsyyden saavutettuaan ja silloinkin vain jos se kokee tarpeidentekopaikkansa turvalliseksi reviiriksi. Tarkka ikä jalannostolle on yksilöllistä - toiset urokset ovat varhaisia ja tasapainottelevat kolmella jalalla koomisesti jo viisikuisina, toiset saattavat olla jopa vuoden ikäisiä ennen kuin katsovat tarpeelliseksi machoilla. Uros, joka on luonteeltaan hallitseva saattaa pyrkiä ulostamaan kivien ja kantojen päälle saadakseen reviirimerkkauksensa tuoksut leviämään laajalle. Yksi hallitsemisen merkki on myös ulosteiden ponteva potkiminen.

 

 

Mäyräkoiran viemisen pitemmille kävelylenkeille voi aloittaa, kun koira on noin puolivuotias. Koska nuori koira voi arkailla tarpeiden tekoa selkeästi vieraalle reviirille, lenkki kannattaa aloittaa viemällä koira ensin tarpeilleen tuttuun paikkaan.

 

 

Sanomattakin on selvää, että oman pihan ulkopuolelle rakennettuun ympäristöön suolletut kikkareet korjataan pois. Näppärin tapa on muovipussi: se pujotetaan käteen kintaaksi, jolla annos noukitaan ja sen jälkeen pussi käännetään nurin jätöksen ympärille ja solmitaan tiukasti. Paketti toimitetaan lähimpään yleiseen roskalaatikkoon.

 

 

 

 

 

Mäyräkoiran peruskoulu

  

 

Mäyräkoiran pentu aloittaa elämän opiskelun heti silmien auettua ja jalkojen alkaessa kantaa. Tässä lastentarhavaiheessa sen kouluttajana on oma äiti, joka opettaa sille ruoan etsintää ja kepeitä taistelutilanteita. Pentulaatikko ja -aitaus käyvät pieniksi pari viikkoa myöhemmin, ja viisiviikkoisesta lähtien pentu etsii aktiivisesti sosiaalisia kontakteja ihmisistä ja koirista ympärillään. Tämä esikouluvaihe päättyy pennun lähtiessä uuteen kotiinsa, peruskouluun, jossa se tavoille oppimisen lisäksi etsii paikkaansa laumassa, ja mittaa arvoaan ja auktoriteettiaan aina kahteen ikävuoteen asti.

 

 

Vaikka mäyräkoirasta tulisi voitokas näyttelykoira tai oiva metsästäjä, se on suurimman osan elämästään kuitenkin ihmisen kumppani, jolta on vaadittava tiettyjä perustaitoja. Sen on osattava kulkea hihnassa nykimättä, pysyttävä paikallaan niin käskettäessä, tultava luokse kutsuttaessa ja ymmärrettävä, milloin haukkuminen on paikallaan ja milloin ei. Sen on myös opittava, mihin hampaita ei saa käyttää. Hyödyllinen taito on myös peloton pöydällä seisominen.

 

 

Hihnassa kulkeminen, nätisti sivulla seuraten, on aktiiviselle ja uteliaalle mäyräkoiralle vaikea taito. Pienikokoisena se ei välttämättä tahdo astella ihmisen isojen kenkien vieressä, vahinkopolkaisut sattuvat liian helposti. Houkutteleva hajujen maailma innostaa sitä kiskomaan milloin minnekin. Koulutuksessa kannattaa hyödyntää pennun halua seurata sille turvallista ihmistä ja koiran luontaista miellyttämisen halua. Yksi konsti on puhua koiralle, jolloin se kääntää katseensa ylös ja automaattisesti hidastaa menoaan. Jos koira vetää, kannattaa pysähtyä ja jäädä seisomaan, kunnes koira tulee luo ihmettelemään, miksei matkaa jatketa. Seuraamiskomennon saattamana lähdetään uudelleen liikkeelle, ja pysähtelyjä toistetaan, kunnes koira ymmärtää, ettei matka kiskomalla etene.

 

 

Kelatalutin eli flexi ei hihnaan kouluttamiseen kuulu. Muovinen mekaaninen mötikkä estää tehokkaasti niin koiraa kuin ihmistäkin tuntemasta, mitä narun toisessa päässä tapahtuu. Flexi kelpaa lenkeille vasta sitten, kun koira on sisäistänyt hallitun seuraamisen.

 

 

Paikalla pysyminen on peruskoulun yläasteen taitoja, tottelevaisuuskokeiden kompastuskiviä melkein mille tahansa rodulle. Mokomakin-koirat ovat opiskelleet tätä taitoa aterioiden annon yhteydessä - koira saa paikallejäämiskomennon, ruokakuppi viedään paikalleen parin metrin päähän, ja kupille saa mennä vain käskystä.

 

 

Luoksetuleminen käskystä on taito, jonka koira kuin koira oppii, jos luoksetuleminen on aina iloinen ja miellyttävä asia. Kun koira tulee kutsuttuna luo, sitä on aina kiiteltävä ja hellittävä.

 

 

Haukkuminen turhan päiten on raivostuttava tapa, joka on häiriöksi naapureille ja ärsyttävää myös koiran oman perheen kannalta. Ajavana koirana mäyräkoiran edellytetään antavan ääntä riistaa ylös ajettaessa, mutta sen olisi opittava ymmärtämään, milloin haukku on toivottavaa ja milloin ei. Yksi tehokkaimpia tapoja on opettaa koira haukkumaan vain käskystä, jolloin se oppii eron komennoille hauku ja hiljaa.

 

 

Pureminen ei kuulu hyvinkäyttäytyvän mäyräkoiran perustapoihin. Ihmisen käsiin, vaatteisiin jne. tarrautuminen hampailla edes leikkiessä on ehdottomasti kiellettävä.

 

 

Pöydällä seisominen on pienikokoisen mäyräkoiran käsittelyn kannalta hyödyllinen taito. Mäyräkoiran on kuitenkin opittava, ettei ihan joka pöydälle saa nousta. Pentu oppii, että pöytä on turvallinen paikka, jos sitä päivittäin nostetaan pöydälle ensin istumaan hellittäväksi ja sitten seisomaan tunnusteltavaksi. Jo eläinlääkärikäyntienkin kannalta luonteva pöydällä seisominen on hyödyllistä, puhumattakaan sitten näyttelyistä.

 

 

Kaikessa koulutuksessa kouluttajan on itse ratkaistava menetelmänsä koiran luonteen ja taipumusten mukaan. Mäyräkoira palveluskoirien koulutuskentällä ei ole harvinainen näky, mutta palveluskoiria koulitaan usein mäyräkoiran kannalta turhan kovalla kädellä. Kotielämän kannalta tarpeellisten taitojen omaksumiseksi tottelevaisuuskurssit eivät välttämättä ole tarpeen, ne voi opettaa kotonakin.

 

 

Ahneena koirana mäyräkoira saattaa oppia makupalojen avulla ihan mitä vain. Makupala on kuitenkin lahjomista, ja entäpä sitten, jos pysähtymiskäsky on annettava liikenteessä eikä makupalaa olekaan tarjolla? Yksi tapa on antaa makupaloja satunnaisesti, jolloin koira ei voi tietää, milloin herkkua saa, mikä tekee siitä valppaan ja tarkkaavaisen.

 

 

Autoistuneessa suomalaisessa yhteiskunnassa mäyräkoira on usein myös autolla ajava koira, jonka on opittava omat "liikennesääntönsä" perheen autossa. Turvallisin matkustuspaikka mäyräkoiralle on boksi, joka suojaa sitä mahdollisissa onnettomuustilanteissa, estää sitä heittelehtimästä ympäriinsä joka kuopan kohdalla ja pitää sen poissa polkimista. Useimmat mäyräkoirat pitävät autoilusta siitäkin huolimatta, että ne ensimmäisen elinvuotensa aikana varsinkin kaupunkiliikenteen sahaavassa menossa saattavat voida huonosti. Oman henkilöauton lisäksi ei ole pahitteeksi opettaa mäyräkoiraa matkustamaan myös julkisissa liikennevälineissä.

 

 

 

 

 

Kaikkeen pitää tottua

  

 

Pentu on alusta pitäen opetettava siihen, että sitä käsitellään, nostellaan, turkkia harjataan, kammataan ja pestään, hampaita tutkitaan, korvia ja silmiä putsataan ja kynsiä leikataan.

 

 

Mäyräkoiran rakenteen vuoksi ainoa oikea tapa nostaa sitä on asettaa nostava käsi rintakehän alle niin, että sormi tai pari on eturaajojen välissä, ja tukea toisella kädellä takaraajojen alta. Mäyräkoiraa ei saa nostaa kuin vauvaa eturaajojen takaa eikä kuten kissaa niskasta. Koska mäyräkoira on reipas eläin ja sillä on neljä vilistävää jalkaa, sitä ei pidä kanniskella turhan päiten.

 

 

Pitkäkarvaisen mäyräkoiran turkin hoito on helpompaa kuin monen muun pitkäkarvaisen rodun. Pentuvaiheessa koira totutetaan luonnonharjaksista valmistettuun harjaan ja tiheään metalliseen "täikampaan" tai jyrsijäkampaan. Turkkia voidaan tässä vaiheessa sukia leikkinä ja totuttamismielessä, pentukarva sinänsä ei vaadi hoitoa ennen kuin se alkaa vaihtua aikuiskarvaan. Karkeakarvainen turkki vaatii säännöllistä trimmaamista. Taito kannattaa opetella esim. kasvattajan tai ammattitrimmaajan opastuksella.

 

 

Pitkäkarvainen aikuisturkki koostuu pohjavillasta, jota voidaan ohentaa tiheällä kammalla, ja varsinaisesta päällikarvasta, jonka tulee olla suora, sileä ja kiiltävä, päältä lyhyttä, kyljissä ja vatsan alla sekä korvissa noin 4-5 senttiä pitkää. Eturaajojen takana on selvät liehukkeet ja takaraajojen takana näyttävät pöksyt. Häntäkarvat, jotka pennulla usein kasvavat ensin rullalle kuin sikari, muodostavat aikuisella koiralla näyttävän viirin. Turkki ei juuri takkuunnu, paitsi korvien takana ja pöksyissä etenkin, jos niihin tarttuu maastosta roskaa. Viikoittainen läpikampaaminen ja harjaaminen riittää pitämään turkin kunnossa ja näyttävänä.

 

 

Pitkäkarvaista mäyräkoiraa ei tarvitse trimmata. Ainoastaan päkiäisten ja varpaiden väliin kasvavat pitkät karvat lyhennetään pyöreäkärkisillä saksilla. Turkki ei ole myöskään herkkä likaantumaan, ja turkin pesu kädenlämpöisellä vedellä eläinshampoolla on tarpeen kun karva tuntuu sormiin tahmaiselta tai kun koira on kerännyt itseensä uusia hajuelämyksiä pyöriskelemällä maastossa muiden eläinten jätöksissä tai raadoissa. Kurakelien jälkeen vatsakarvoista on syytä suihkuttaa pois hiekka, koska hiekanjyväset herkästi katkovat karvanpäitä.

 

 

Karkeakarvaisen turkista poistetaan trimmauksessa kuollut päällikarva pari kertaa vuodessa. Karvan karkeus ja trimmauksen tarve on yksilöllistä.

 

 

Maitohampaat alkavat tehdä lähtöä 4-5 kuukauden iässä. Etuhampaat vaihtuvat ensin, usein aivan huomaamatta, joten vaihtovaiheessa suuhun kannattaa kurkistaa päivittäin. Kulmahampaiden vaihtumisessa on tavallista, että pysyvä hammas alkaa tunkea esiin ennen kuin maitohammas on lähtenyt tai edes heiluu. Maitohampaan irtoamista voi edistää varovaisille rievunvetoleikeillä, mutta jos sekään ei auta ja pysyvä kulmahammas on pituudeltaan jo puolet maitohampaan pituudesta, apuun tarvitaan eläinlääkäriä. Kulmahampaiden vaihtumisen jälkeen purentaa on syytä tarkkailla ja varmistua siitä, että kulmahampaan kärki on aina näkyvissä. Sen kasvaminen virheellisesti niin, että se hankaa vastakkaista ientä tai kitalakea, on kivuliasta koiralle. Kulmahampaiden asentoa voi edesauttaa painamalla hampaita eteen-ulos-suunnassa, kun pentu torkkuu sylissä. Aikuishampaita uhkaavat lähinnä hammaskivi ja ientulehdukset, joiden havaitsemiseksi koiran purukalustoa on syytä säännöllisesti tarkkailla. Vähäisen hammaskiven voi opetella poistamaan itsekin ja noin nelivuotiaan koiran voi vähitellen totuttaa säännölliseen hampaidenpesuun.

 

 

Hampaiden vaihtumisen yhteydessä pennun korviin saattaa kehittyä runsaasti tummaa epämiellyttävän tuoksuista vaikkua. Korvia kannattaa muutenkin säännöllisesti tarkkailla, puhdistaa ulkokorviin kertynyt lika pumpulipuikolla ja apteekista saatavalla Epiotic-liuoksella, joka niukasti alkoholia sisältävänä ei kuivata pennun herkkiä korvia liikaa. Puhdistamattomiin korviin iskevät herkästi tulehdukset, jotka vaativat aina eläinlääkärin hoitoa.

 

 

Matalana koirana puskissa tutkaileva mäyräkoira on altis loukkaamaan ja likaamaan silmiään. Lian tai vedon aiheuttama ärsytys ja mahdolliset haavaumat saavat silmät rähmimään. Jos se jatkuu pitempään, silmät on syytä tarkastuttaa eläinlääkärillä.

 

 

Eläinlääkäriin on joka tapauksessa asiaa, kun pentu on kolmen kuukauden ikäinen ja tarvitsee ensimmäiset rokotuksensa penikkatautia, parvovirusta ja tarttuvaa maksatulehdusta vastaan. Rokotusta tehostetaan kuukautta myöhemmin, jolloin ohjelmaan lisätään myös rokotus raivotautia eli rabiesta vastaan. Tämän jälkeen rokotusohjelma jatkuu parvoviruksen osalta vuosittain, penikkataudin ja rabieksen varalta joka toinen vuosi ellei Suomessa esiinny poikkeuksellisia viruksia tai koira matkustele runsaasti ulkomailla. Rokotusmerkintöjä varten kannattaa eläinlääkäriltä pyytää kätevä kansainvälinen terveystodistus.

 

 

Ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon kuuluu rokotusten lisäksi sisäloisten häätö eli madotus. Uuteen kotiin tullessaan pentu on yleensä madotettu kahdesti. Seuraava matolääkitys kannattaisi antaa noin kahdeksan kuukauden iässä ja sen jälkeen puolivuosittain.

 

 

 

 

 

Mikähän meidän mäykkyä vaivaa?

  

 

Mäyräkoira on varsin terve rotu, jonka terveyspulmista yleisimpiä ovat mieluummin ohimenevät vatsavaivat, tulehdukset, puremat, käärmeiden ja ampiaisten pistot kuin perinnölliset sairaudet. Koiran oman kotiapteekin perusvarustukseen kuuluvat siten maitohappobakteerit vatsaa varten, kyypakkaus puremiin ja pistoihin, lasten aspiriini mahdollisia kipuja lieventämään, Hauveli-silmävettä ja Epiotic-korvaliuosta, Betadinea haavojen puhdistamiseen sekä Terra-Poly-salvaa haavojen hoitoon.

 

 

Yleisistä vaivoista eläinlääkärin apua vaativat kivulias silmän sarveiskalvon tulehdus (samea silmä on niin kipeä, että koira pitää silmää mieluummin suljettuna), anaalirauhasten tulehdus (epäiltävissä, jos koira "laskee liukua" peräpäällään), suuret puremahaavat, vaikeat kyynpuremat ja hengitysvaikeuksia tai kouristuksia aiheuttavat hyönteisten pistot, ja esim. huonekasvien syönnistä aiheutuvat myrkytysoireet.

 

 

Rodun perinnöllisistä sairauksista yleisimpiä ovat selkärangan välilevytyrä eli mäyräkoirahalvaus, ihomustumatauti ja epilepsia. Silmien perinnöllisiä sairauksia valvotaan rodun perinnöllisiä sairauksia ja vikoja rajoittavalla PEVISA-ohjelmalla, jossa seurataan parin vuoden välein etenevää verkkokalvon surkastumaa eli PRA:ta, verkkokalvon kasvuhäiriötä eli RD:tä, harmaakaihia eli HC:tä, sarveiskalvon idiopaattista keratiittia sekä distiachista, jossa silmäluomien sisällä on ylimääräisiä karvoja. Kääpiö- ja kaniinimäyräkoirilta tarkistetaan myös polvien kunto sijoiltaanmenoalttiuden toteamiseksi. PEVISA-ohjelman säätämät tarkastukset ovat pakollisia jalostukseen käytettäville koirille, ja sairaat koirat suljetaan automaattisesti pois jalostuksesta.

 

 

Pari sanaa mäyräkoirahalvauksesta

 

 

Mäyräkoiran kondrodystrofisen rakenteen perinnöllinen haittapuoli on selkärangan välilevyjen haurastuva rakenne. Välilevyn hyytelömäinen sisäosa, joka toimii selkärangan "kolarityynynä", kovettuu varsin aikaisin eikä enää toimi selkärangan rasitusten lieventäjänä. Ihmisellä välilevytyrää kutsutaan iskiakseksi, koirilla mäyräkoirahalvaukseksi, vaikka sairautta ilmenee muillakin lyhytjalkaisilla roduilla kuin mäyräkoirilla.

 

 

Selkärangan rappeutuminen on voimakkaasti perinnöllistä. Kahden täysin terveenkin koiran jälkeläisistä 30%:lla voidaan röntgenkuvissa havaita välilevyjen kalkkeumia jo 12-18 kuukauden iässä. Varhaiset kalkkeumat nelinkertaistavat koiran riskin saada selkäoireita yleisimmin 3-6 ikävuoden vaiheilla.

 

 

Mäyräkoirien selän herkin alue on suunnilleen siinä, missä kylkiluut loppuvat. Siitä lantioon selkä on kuin riippusilta vailla kannattimia, herkkä vaurioille. Selkävaivojen ennaltaehkäisyn kannalta on tärkeää, että jalostukseen valintaan rakenteeltaan ja raajojen kulmautumiseltaan mahdollisimman täydellisiä yksilöitä. Jälkeläisten hoidossa on erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, miten koiraa nostetaan, miten sen lihaskunnosta huolehditaan ja miten sen ruokinnassa vältetään ylipainoa. Niskaa rasittavia vetoleikkejä on vältettävä, ja pallolla ei koskaan pitäisi leikkiä niin, että koira pallon perään sännätessään joutuu tekemään äkkikäännöksiä. Raajojen vammat voivat aiheuttaa koiran tapaan liikkua sellaisia virheasentoja, jotka myöhemmin laukeavat selkäoireina.

 

 

Röntgenkuvaus 24-42 kuukauden iässä antaa viitteitä kalkkeumatilanteesta. Toinen keino saada merkkejä koiran selän tilasta on seurata sen tapaa liikkua luonnossa: ylittääkö se ojan hyppäämällä, kiertääkö se esteet vai pyrkiikö niiden yli.

 

 

Mäyräkoirahalvaukseen viittaavia ensioireita ovat koiran ilmaisema kipu nostettaessa, haluttomuus liikkua ja takaraajojen horjuminen. Ensiapuna koira on välittömästi suljettava boksiinsa lepäämään. Kipua ja välilevytyrän aiheuttamaa painetta selkärankaan voidaan lievittää kortisonia sisältävällä kyytabletilla ja aspiriinilla. Eläinlääkäriin on kuitenkin lähdettävä ensi tilassa. Lievemmät tapaukset menevät ohi levolla ja lääkityksellä, vaikeammat johtavat takaraajojen halvaantumiseen sekä rakon ja suolen toimintakyvyttömyyteen.

 

 

 

 

 

Mitäs tehtäisiin?

  

 

Mäyräkoira on aktiivinen veijari ja aina valmis toimintaan. Omimmillaan se on metsässä ja moni mäyräkoira viihtyy myös näyttelyissä, mutta rodun edustajia on tavattu myös muissa järjestäytyneissä harrastusmuodoissa kuten tottelevaisuuskokeissa ja agilityssa.

 

 

Kääpiö- ja kaniinmäyräkoirilla ei kokonsa vuoksi ole asiaa virallisiin luolakokeisiin, koska sen ei katsota pärjäävän täysikasvuiselle ketulle. Ajotoimintaan osallistumista hillitsee lähinnä pelko koiraa vaanivista vaaroista, kuten laskuojista ja metsiä lähellä olevien teiden liikenteestä. Siten yleisin metsäinen harrastus kääpiömäyräkoirilla on jäljestäminen, jossa mitataan koiran kykyä jäljestää haavoittunutta hirvieläintä.

 

 

Jäljestämistä voi hyvin harjoitella itsekseen lumettomalla maalla. Jälkeen käytetään lehmän verta, jota löytyy ruokakauppojen pakastealtaista, ja vetovälineeksi kelpaa viiden metrin naruun sidottu sieni. Jos koemuoto kiinnostaa, jäljestämisen aakkosia ja neuvoja kädestä pitäen ulkona luonnossa voi kysyä kasvattajalta.

 

 

Mäyräkoiran ulkomuodollista paremmuutta voi mittauttaa näyttelykehissä ihan pennusta alkaen. Aivan kylmiltään ei kehiin kannata lähteä, sillä jo kuusikuukautisen pennun odotetaan osaavan kulkea hihnassa ja antaa tarkastella ja kosketella itseään pöydällä. Pentuluokat ovat epävirallisia, ja varsinaisen näyttelytaipaleen voi aloittaa koiran täytettyä 9 kuukautta.

 

 

Näyttelytoiminnan alalajina nuorten suosiossa on junior handler -kilpailu, jossa mitataan koiran nuoren esittäjän taitoja korostaa koiran hyviä puolia ja kätkeä niitä huonoja. Junior handler -kilpailuja järjestetään useimpien kaikkien rotujen näyttelyiden yhteydessä, ja lajissa kilpaillaan myös Suomen mestaruuksista. Voittaja pääsee kilpailemaan Englantiin Cruftsin maineikkaaseen näyttelyyn.

 

 

Vaikka mäyräkoiraa ei yleensä pidetä tottelevaisena rotuna, yksi rodun edustaja on yltänyt Suomen tottelevaisuus-valioksi asti. TOKOna tunnetussa lajissa kilpailee tälläkin hetkellä muutama mäyräkoira. Tie on pitkä ja kivikkoinen, ei vähiten mäyräkoiran persoonallisten oikkujen vuoksi.

 

 

Agilitylla tarkoitetaan koirien ketteryyskilpailuja. Tässäkin lajissa on nähty joitakin mäyräkoiria, vaikkakin monia askarruttaa, miten agilityn estehyppelyt ja perinnölliset selkävaivat oikein sopivat yhteen.

 

 

Harrastusmuodoista saa parhaiten tietoa liittymällä Suomen Kennelliiton jäseneksi. Jäsenyyteen sisältyy kuukausittain ilmestyvä Koiramme-lehti.

 

 

Omin nokkineen mäyräkoiran kanssa voi harrastaa mitä mieleen juolahtaa. Esimerkkinä tästä mainittakoon se mäyräkoira, joka on lenkkeilyn lomassa kehittynyt päteväksi kadonneiden golfpallojen löytäjäksi. Mainio yhdistelmä monipuolista liikuntaa ja kuonon käyttämistä on myös harjaantuminen kelpo kantarellikoiraksi. Tärkeää on, että mäyräkoiran kanssa puuhastellaan - ikävystyneestä mäyräkoirasta tulee helposti ilkivaltainen mäyräkoira.

 

 

 

 

 

© Kennel Mokomakin

  

 

Tekstiä saa vapaasti lainata, muokata ja levittää esim. pennun mukana uuteen kotiin, kunhan alkuperäisaineiston tekijänoikeus laitetaan näkyviin.