Viereisen kuvan pennut: vasemmalta
ruskea keltaisin merkein, musta punaisin merkein
ja musta laikullinen

 

 

 

Mäyräkoirien värit

 

 

Pikkukuvat ovat linkkejä
saman kuvan
suurempaan versioon

 

Suomen Kennelliitossa on selkeä voimassa olevaan FCI-rotumääritelmään ja perinnöllisyyteen perustuva jaottelu, joka kattaa kaikki sallitut mäyräkoirilla esiintyvät värit.
Seuraava jaottelu kulkee värin perinnöllisen voimakkuuden eli vallitsevuusasteen mukaan, jossa punainen väri peittää alleen riistanvärin, musta punaisin merkein ja ruskea keltaisin merkein tässä järjestyksessä.
Kaikkiin näihin perusväreihin voidaan liittää värikuvion (laikullisuus, juovikkuus, maski ja mantteli)) aikaansaavat geenit ja erilaisia laimmenusgeenejä, jotka aikaansaavat etenkin USA:ssa esiintyviä eksoottisia värejä kuten sininen ja vaaleanruskea tan-merkein. Lisäksi etenkin USA:ssa esiintyy värikuvio "piebald", joka aikaansaa kettuterrierin värin, joka ei ole hyväksytty väri FCI-rotumääritelmässä.
Punaista väriä sekä väriä musta punaisin merkein pidetään FCI –maissa klassisina väreinä lyhyt- ja pitkäkarvaisilla mäyräkoirilla sekä riistanväriä karkeakarvaisilla.
Yksivärinen musta tai valkoinen väri on hylkäävä virhe FCI-maissa. Samoin valkoisen väri muuten kuin pienenä rintatäplänä.

 

 

Puhtaan punainen väri (PU)

 

 

Koiralla ei ole tummia peitinkarvoja, ja kirsu ja kynnet ovat mustat sekä silmien väri tummanruskeasta mustanruskeaan. Tummin syvän punainen väri on toivotuin, mutta myös vaaleammat värit ovat rotumääritelmän mukaan täysin hyväksyttäviä.

 

 

 

Punainen tummin peitinkarvoin (PT)

 

 

Tätä väriä esiintyy kaikilla karvanlaatumuunnoksilla. Kirsu ja kynnet sekä silmät kuten yllä. Etenkin pitkäkarvaisilla tämä väri on hyvinkin suosittu, joskin rodun kotimaassa mahdollisimman puhdasta punaista väriä suositaan. Pitkäkarvaisilla tummia peitinkarvoja esiintyy hyvin eriasteisina aina hyvin tummiin manttelikoiriin asti, joilla usein on myös naamio. Näitä tummia manttelikoiria voi pentuna olla hyvin vaikea erottaa musta-punaisista pennuista.
Lyhytkarvaisilla tämä väri ilmenee tummina päistärkarvoina hallitsevan punaisen värin seassa ja väri on täysin hyväksyttävä, mutta puhtaan punaista väriä tulisi ehdottomasti suosia.
Karkeakarvaisilla mäyräkoirilla hallitsevan punaisen pohjavärin joukossa on eri määriä tummia peitinkarvoja tai riistanvärisiä karvoja, joka aikaansaa punaisen riistanvärin. Usein tähän väriin liittyy myös päälaella oleva naamio.

 

 

 

Punainen ruskealla kirsulla (PR)

 

 

 

Tämä on ruskean värigeenin aikaansaama ilmiö, jolloin kaikkiin edellä mainittuihin punaisiin väreihin liittyvät ruskea kirsu ja kynnet. Tämä on hyväksyttävää, mutta ei toivottua. Silmien väri on keltaisesta kellanruskeaan.

 

 

 

Creme eli kermanvärinen (CR)

 

 

Punaiseen värisarjaan kuuluu myös kermanväri, jota esiintyy etenkin USA:ssa ja Englannissa. Mitä vaaleampi sen parempi sikäläisen käsityksen mukaan ja silmien pitäisi olla tummanruskeasta mustanruskeaan sekä kirsun ja kynsien mustat ja pigmenttiköyhyys ei ole toivottua. Myös tähän väriin voi liittyä eriasteisena tummia peitinkarvoja (soopelin väri).
Tämä väri ei tietenkään kuulu saksalaisen koulukunnan suosimiin väreihin.

 

 


riistanvärinen

punariista

tumma riista

ruskea riista
Riistanvärinen (RI)

 

 

Tämä väritys kuuluu etenkin karkeakarvaiselle mäyräkoiralle. Saksalaisen käsityksen mukaan muilla karvanlaaduilla tämä väritys sulkee pois korkeammilta palkinnoilta, mutta pohjoismaissa tämä väritys on aina ollut hyväksytty myös lyhytkarvaisilla, joskaan ei ihannoitu. Tämä karkeakarvaisilla ehdottomasti suosituin ja yleisin väri esiintyy monina vivahteina hirvenvärisistä aina jänikseen väriin asti. Myös pippurin ja suolan väriä esiintyy samoin kuin hyvin tummaa riistanväriä.
Riistanvärisen koiran yksittäisten karvojen keskiosassa on vaalea vyöhyke, joka näkyy täyteen mittaan kasvaneessa karvassa. Mikäli nämä karvat ovat pääosin mustia, puhutaan hirvenväristä tai villisian väristä. Jos ne ovat pääosin ruskeita puhutaan jäniksen väristä. Kirsu ja kynnet ovat aina mustat ja silmien tulee olla tumman ruskeasta mustan ruskeaan.
Englantilaisessa kirjallisuudessa tätä väriä kutsutaan harhaanjohtavasti nimellä "brindle", jolla muualla tarkoitetaan juovikkuuden aikaansaavaa värikuviota. Amerikkalaisessa kirjallisuudessa värin nimi on "wild boar".

 

 

Ruskea riistanvärinen (RR)

 

 

Tätä väriä esiintyy niinikään karkeakarvaisella mäyräkoiralla kun koiralla on ruskean värin geeni eli pohjaväri on ruskea keltaisin merkein, mutta joukossa on eri asteisesti riistanvärisiä karvoja. Kirsu ja kynnet ovat ruskeat ja silmät perinnöllisistä syistä johtuen vaaleammat aina keltaiseen asti. Mahdollisimman tumma silmien väri on aina toivottu, mutta kovin tummia silmiä näillä koirilla ei voi esiintyä.

 

 


musta punaisin merkein
Musta punaisin merkein (MP)

 

 

Väri esiintyy kaikilla karvanlaaduilla. Koiran pohjaväri on syvän musta, ja silmien yläpuolelle, kuonon sivuille, korvien sisäpinnalle, eturinnan kärjen molemmille puolille, peräaukon ympärille, raajoihin, käpäliin ja hännän alapinnalle muodostuu ruosteenruskeat tai punaiset merkit. Kovin laajalle levinneet, nokiset tai puutteelliset merkit eivät ole toivottuja. Kokonaan musta väri on hylkäävä virhe.
Kirsu ja kynnet ovat aina mustat sekä silmien värin tumman ruskeasta aina mustan ruskeaan. Laimennustekijät saattavat muokata tätä väriä siniharmaaseen väriin asti tan-merkein. Tällaisia koiria esiintyy USA:ssa (blue and tan).

 

 


ruskea keltaisin merkein

ruskea keltaisin merkein

Ruskea keltaisin merkein (RK)

 

 

Väri esiintyy kaikilla karvanlaaduilla. Se on pigmenttiköyhin ja perinnöllisesti kaikkien muiden värigeenien peittämä. Tämän vuoksi se on myös harvinaisin ja sen puhtaaksi jalostaminen yhdistämällä keskenään ruskeita koiria ei ole suositeltavaa pigmentin häviämisen ja värin haalistumisen myötä. Hallitseva väri näillä koirilla on maitosuklaan ruskeasta tumman ruskeaan. Koiralle muodostuu keltaiset merkit samoihin kohtiin kuin musta-punaisilla. Kirsu ja kynnet ovat ruskeat, silmät vaaleammat aina keltaiseen asti. Tummin silmien väri on toivottu, mutta kovin tummia silmiä ei näillä koirilla perinnöllisistä syistä voi esiintyä.
USA:ssa tämän värin laimentunutta muotoa kutsutaan nimellä "Isabella" tai "fawn and tan".

VÄRIKUVIOT:

Laikulliset:
Punainen laikullinen (PL), musta laikullinen (ML), ruskea laikullinen (RL), riistanvärinen laikullinen


Laikullisuus on "merle"-geenin aiheuttama värikuvio, joka voi liittyä kaikkiin edellä mainittuihin perusväreihin. Näitä yksilöitä syntyy kun "merle"-geenin omaava laikullinen yksilö paritetaan puhtaan perusvärin omaavan yksilön kanssa. "Merle"-geeni on ns. vallitseva geeni ja teoreettisesti tällaisista yhdistelmistä syntyy 50 % laikullisia jälkeläisiä. Mikäli kummallakaan osapuolella ei ole laikullisuuden aiheuttavaa geeniä eli eivät ole itse laikullisia, ei myöskään laikullisia jälkeläisiä voi syntyä.

 

 

 
musta laikullinen

ruskea laikullinen

FCI-maissa kahden laikullisen koiran parittaminen keskenään on kiellettyä, koska näistä yhdistelmistä syntyy osa pentuja "merle"-homotsygootteina. Nämä koirat ovat ns. "valkotiikereitä", joissa valkoisen värin osuus on kasvanut jopa 80 % asti. Näillä voi olla ongelmia kuulon ja silmien koon sekä näön kanssa. USA:ssa tietenkin tällaisia yksilöitä esiintyy.
Useimmat laikullisten mäyräkoirien kokeneet kasvattajat suosittelevat ainoastaan yhdistelmiä, joissa musta-punaisia yksilöitä paritetaan musta-laikullisten tai ruskea-laikullisten kanssa, jolloin syntyvät tyypillisimmät laikulliset yksilöt.
Värikuvion toivotaan laikullisilla olevan mahdollisimman tasaisesti jakautunut niin ettei tumma tai vaalea väri kumpikaan hallitse. Joskus laikullisella koiralla voi vain mitätön pieni laikku esim. reidessä, joka näkyy vain pentuna. Tämä koira kuitenkin on "merle"-geenin kantaja, joka on muistettava jatkojalostuksessa.
Itse perusvärit periytyvät laikullisuudesta riippumatta ja siten voidaan aikaansaada kaikki eri laikulliset värivariaatiot.

 

 

 

Yhdistettäessä punainen mäyräkoira laikulliseen syntyy teoreettisesti osa pennuista värityksellä punainen laikullinen (PL). Riippuen värigeeneistä, jotka peittyvät punaisen värin alle, voi tästä yhdistelmästä syntyä myös kaikkia muita värejä punaisesta musta-punaiseen ja ruskea keltaisin merkein tai myös musta- ja ruskealaikullisia. Punalaikullisella koiralla on punaisella pohjalla vaaleamman punaisia (harmahtavia) laikkuja, joita etenkin vanhemmalla iällä voi olla vaikea havaita.

 

 


laikullinen riista
Yhdistettäessä musta-punainen mäyräkoira mustalaikullisen kanssa voi teoreettisesti syntyä musta-laikullisia (ML), ruskea-laikullisia (RL), musta-punaisia tai ruskeita keltaisin merkein. Samoin yhdistettäessä musta-punainen ruskea-laikullisen kanssa. Syntyvien pentujen teoreettiset värien prosentuaaliset jakautumat vain vaihtelevat. Musta-laikullisilla on musta-punaisella pohjalla siniharmaita laikkuja ja ruskea-laikullisella pohjaväri ruskea keltaisin merkein ja siinä beigen-harmaita laikkuja. Musta-laikullisella silmät, kynnet ja kirsu aina tummat, ruskea-laikullisilla silmät vaaleammat ja kynnet ja kirsu ruskeat.
Merle-geeni on tietysti myös liitettävissä riistanväriin, jolloin voi syntyä laikullisia riistanvärisiä. Samoin merle-geeni voidaan liittää kaikkiin kolmeen karvanlaatuun.

 

 



red brindle

BRINDLE

 

 

Toinen, tänään todella harvinainen myös perusväristä riippumatta periytyvä värikuvio on juovikkuus, jossa koko runko on tavallisesti mustien juovien peittämä kuten bokserilla. Tämä geeni on teoriassa liitettävissä mihin tahansa yllämainittuun perusväriin ja se on myös "merle"-geenistä riippumatta periytyvä värikuvio, joten se on liitettävissä myös laikullisiin mäyräkoiriin. Tällaisia yhdistelmiä tehdään tietysti vain USA:ssa ja ehkä Englannissa.

 

 

 

PIEBALD

 

    Vielä yksi värikuvio on mainitsemisen arvoinen. Tällaisia koiria esiintyy USA:ssa ja myös Puolassa on niitä esiintynyt. Tämä värikuvio on kettuterrierin väri, jossa valkoisella pohjalla esiintyy mustia tai punaruskeita laajoja värialueita tai englannin setterin väri, jossa valkoisella pohjalla on pieniä V-muotoisia täpliä. Tämäkin värikuvio voidaan liittää kaikkiin edellä mainittuihin väreihin tai värikuvioihin ja lopputulos voi olla varsin häkellyttävä, mutta niitä syntyy ainoastaan, kun kummallakin osapuolella on tämä väri tai ne kantavat sitä perimässään. Tämä väritys on luonnollisesti hylkäävä FCI-maissa, koska valkoisen värin osuus on huomattava.

 

Markku Lampero