Borearctia Dubatolov, 1985
menetriesii (Eversmann, 1846)

Callimorpha menetriesi

Kimmo Silvonen, 22.8.2010

Idänsiilikäs, idän kiiltokehrääjä (FIN), ostlig glansspinnare (SWE)

The species was considered extinct in Finland until two dead female specimens were found in 2003 and 2009. The "locus classicus" is Tarbagatai Mountains "campos Songariae" South-West of Altai. A forewing of the species was reported from the Polar Urals near the Jamal Peninsula in 2003. Other recent records are from Sikhote-Ali Mountains (V. S. Kononenko) and from the southern shore of Lake Baikal (14. July 1995, shown below).

According to Kauri Mikkola, the correct spelling is: menetriesii; in the original description of a male specimen, it was named Euprepia Menetriesii after the French entomogist Édouard Ménétries. Its closest relative in the Finnish fauna seems to be Acerbia alpina or Arctia caja.

 Borearctia (Callimorpha) menetriesiiBorearctia (Callimorpha) menetriesii

Left: Finland, PS: Kuopio, Haminanlahti, 8 July 1913, Leg: R. Fabritius.

Photo: 11 Apr. 1985 © Kimmo Silvonen

 

Right: Finland, PH: Saarijärvi, Pyhähäkki, ex ovo 29 June 1943, Leg: S. Stockmann, Rearing: H. Krogerus.

Photo: 23 Apr. 1980 © Kimmo Silvonen (This is a strongly enlarged detail from an overall picture; both specimens are pictured in 'de Freina & Witt'.)

 

Below: Lake Baikal, 14. July 1995, Col. Nupponen.

Photo 28. Feb. 2003 © Kimmo Silvonen. Other species reported by K. Nupponen from the latter place (comparable to Ilomantsi, Finland) include Pygaera timon, Trichosea ludifica and Cydia cornucopiae.

The habitat of one single specimen, again, is a humid-grounded spot after cutting down the timber, with growth of Filipendula and Polygonum.

 

menetriesii-Baikal

 

All records from Finland, including those from the ceded Karelia

1. Finland, PS: Kuopio, Haminanlahti, 6971:527, 8 July 1913 at 10 o'clock am (1 inactive f) sitting on a grass straw, Leg: Reinh. Fabritius. This is probably the first one caught after the type specimen(s) of Eversmann.

Naarasyksilö löytyi noin klo 10 kauniissa säässä istumasta korrelta ojanpenkalta kolmiomaisesti puoliavoimin siivin. Perhosella yritettiin houkutella koirasta puolitoista vuorokautta ilman tulosta (Fabritius, 1914). Krogeruksen (1944) mukaan löytöpaikan lähellä oli ikimetsää, jossa kasvoi mäntyä, kuusta, haapaa ja muita lehtipuita. Haminanlahden alue on tai oli osin kalkkiperäistä maata. Lajia etsittiin seuraavina vuosina kuitenkin tuloksetta.

” Denna stora, vackra fjäril påträffades sommaren 1913 den 8 juli en varm och lugn solskensdag kl, omkr. 10 f. m. sittande eller rättare hängande, med triangelformigt halfutbredda vingar, på ett grässtrå å en dikeskant tätt invid gården å villan „Torpet" i Haminanlahti by af Kuopio socken, cirka 13 km söder om Kuopio stad och närmare 3 km från Pitkälahti järnvägsstation, invid landsvägen till Karttula socken. — Trakten är mycket kuperad (Savonselkä-åsen), skogrik, med något kalkhaltig jordmån (två kalkbrott finnas i närheten) och i allmänhet rik vegetation. Delvis finnes urgammal skog, där tall, gran, björk, asp och gråal täfla om utrymmet. Af vildt växande buskar må nämnas lind, Lonicera och Viburnum. I trädgårdarna i trakten förekomma ej några anmärkningsvärdare buskar eller trädslag, med undantag af några sibiriska lärkträd, som stått sedan årtionden tillbaka. Markvegetationen på själfva fyndplatsen och i dess närmare omgifning utgöres af i mellersta Finland vanliga gräs och örter. Nya planteringar eller gräsvallsodlingar ha ej förekommit på tiotal år. Fjärilen, ett ensamt ♀-exemplar, föreföll något slö eller
medtagen och insattes omedelbart i en mindre larvbur för att möjligen tillocka någon (?, hvilket dock tyvärr ej lyckades, ehuru jag höll buren ute öfver 1 1/2 dygn. Längre tid ville jag ej hålla fjärilen lefvande, emedan den lätt kunde aga skada. Måhända hade den, redan befruktad, lagt ägg, ehuru jag ej kunde finna sådana trots noggrant sökande.
Fabritius ilmoitti myös maamme ensimmäisen aarnihaapakääriäisen Cydia cornucopiae Haminanlahdesta (Fabritius, 1914).

2. Finland, EH: Juupajoki, 686:36, June 1920 (1 larva climbing on a trunk of Picea), Leg: Jarl Carpelan. The specimen was most probably found near Hyytiälä, where Carpelan was visiting as a forestry student.

The record has been considered uncertain in recent times until the well-preserved remnants of the larva (although labeled 1921) were found by Manu Soininmäki in FMNH. It should be noted that Nordman confirmed the identification by comparing the larval skin with the live material already in 1943 as mentioned in Notulae Entomologicae (Anon., 1944). The southernmost Finnish record (1916) of another old forest species  Xestia distensa is according to Suomalainen from Juupajoki, Korkeakoski, near Muituri bog.

Hyönteisfoorumilla julkaistut valokuvat kyseisestä toukan raadosta osoittavat, että se oli kuollessaan viimeistä edellisessä toukkavaiheessa. Myös lajinmääritystä voitanee pitää varmana.

3. Finland, PK: Polvijärvi, Martonvaara, 699:62, 29 June 1921 (1 f, sitting on a trunk of Picea abies, old dark spruce forest), Leg: V. Sandström. Interestingly this record was reposted by Carpelan.

4. Finland, Kn: Kuhmo, Kuusijärvi, Havukka, 709:65, 22 July 1939 (a specimen seen before 7 o'clock am by a maiden, not familiar with Lepidoptera).

The record has been considered insecure, but those who have seen the drawing made by the maiden (Heikinheimo, 1939, unpublished), are rather confirmed about the identity. The locality is situated only about 16 km away from the 2009 record! The year 1938 mentioned in many sources (including former versions of this draft) is erroneous.

Osmo Heikinheimo kuvaa löytöä julkaisemattomassa stipendiaattikertomuksessaan seuraavasti (Mäkisalo, 1981): "Havukan talon heinäniityllä pari heinänniittäjää oli nähnyt ennen klo seitsemää koreanvärisen ison perhosen istumassa heinikossa siivet vinon kattolaskuisessa asennossa. Myöhemmin aamulla talon palvelustyttö pyydysti lentoon pyrkineen perhosen vesikauhaan ja asetti lasilautasen kauhan päälle. Perhonen pääsi kuitenkin karkaamaan ennen kuin Heikinheimo sai tiedon asiasta. Tyttö oli nähnyt Heikinheimon edellisenä päivänä tallentaman Arctia cajan kookkaan naarasyksilön, mutta nyt nähty perhonen oli vielä isompi ja aivan erivärinen: etusiipien pohjaväri punakeltainen, niissä mustahkoja pituusjuovia, ei poikkiviiruja." Heikosta todistusaineistosta huolimatta tähänkin havikseen on kai ruvettava uskomaan. Vuonna 1980 SPS:n jäseniä oli yrittämässä lajia Kuhmon Ulvinsalon luonnonpuistosta — harmi vain, että vuosi oli ilmeisesti väärä!.

5. Karelia, LK: Salmi, Hiisjärvi, 8 July 1939, Leg: E. Valleala.

Alueella oli Krogeruksen (1944) mukaan kilometritolkulla laajoja koskemattomia havumetsiä. Einari lienee ainoa elossa oleva suomalaisentomologi, joka on tavannut lajin luonnossa.

6a. Finland, PH: Saarijärvi, Pyhä-Häkki, 697:42 (69698:4219?), 29 June 1943 (1 f, 60 mm), Leg: Sten Stockmann, with Rolf Krogerus and Gunnar Stenius.

6bc. Finland, PH: Saarijärvi, Pyhä-Häkki, ex ovo female collected 29 June 1943 (hatched 20.6.1944 1 m 62 mm and 1 f 69 mm), Leg: S. Stockmann, Rearing: H. Krogerus.

            Pyhä-Häkki is an old forest reserve, about 4 km x 3 km wide. The national park was founded in 1956.

Alue koostuu erilaisista suo- ja havumetsäympäristöistä (paljon mm. suuria mäntyjä), mutta perhonen lienee talletettu korpijuotilta. Arkkitehti Stenius tallensi paikalta 6.7.1950 kovakuoriaisen Eucinetus caucasicus (idänlahopoukko), joka tunnetaan vain Kaukasukselta ja Suomesta: EH: Kuorevesi Kaitilanmaa (1934), PK: Ilomantsi, Pallosenvaara 1970, Ks: Kuusamo, Juhtivaara 1981, Kn: Kuhmo, Elimyssalo ja Ulvinsalo (1980). Toisen kuoriaisen Carphoborus minimus (pikkuharjuniluri) ainoat suomalaiset yksilöt ovat Pyhä-Häkistä (1943). Myös arktinen lapinmustamuurahainen Formica gagatoides on ilmoitettu sieltä. En yhtään ihmettelisi, vaikka tämä ”wanha mammutti” kyhjöttäisi siellä yhä samaan tapaan kuin "Karkalin relikti" Chloroclystis v-ata, joka löydettiin kohdennetulla etsinnällä luonnonpuistosta Karjalohjalta vielä vuosienkin hiljaiselon jälkeen.

7. Karelia, AK: Kuujärvi, 3.5 km SE from Mäkrätjärvi, 3 July 1943 on a spruce trunk, a half-active specimen by mid-day (and another specimen seen roughly a week later), Leg: S. G. Grönroos.

Alueella on ikimetsiä (valtavia honkia, kuusia, haapoja, ym.).

A letter written by Grönroos: "... synkässä kuusimetsässä, jonka pohjakasvillisuuden muodostivat mustikan varvut. Tällöin huomasin erään kuusen rungolla liikkuvan siipiään räpytellen Callimorpha-lajin, jonka heti totesin meillä erittäin harvinaiseksi C. menetriesiksi. Oli suunnilleen keskipäivän aika ja ilma oli puolipilvinen. Haavin avulla onnistuin pyydystämään yksilön. Noin viikko tämän jälkeen tapasin samoilla seuduin vielä toisenkin yksilön tätä perhosta, mutta koska pyyntivälineitä ei ollut lähettyvillä, en onnistunut saamaan sitä. - Mainittakoon vielä, että samaan sukuun kuuluvan C. dominula L. lajin tapasin samoilla paikoilla kuluneen kesäkuun loppupäivinä mainitussa kuusimetsässä. Tällöin se lenteli auringon paisteessa, istahtaen aina välillä, jolloin saatoin todeta lajin." 

8. Finland, PH: Lieksa, Kevätniemi, 702857:64952, 26. June - 4. July 2003 (1 f, 64 mm), Leg: Riitta Hilkkonen. The collecting year was erroneously published as 2002.

A female specimen was sensationally found north of PK: Lieksa by a layman. She later brought the specimen to a local amateur lepidopterologist (for those, who don't know: the town of Lieksa is situated East of Istanbul). The specimen was spotted dead on the pavement well outside of the city area. A photograph of the specimen and the names of the persons involved were published in the leading Finnish newspaper Helsingin Sanomat on April the 15th 2004 (not April the 1st). It was presented in real life already a day earlier at the meeting of the Lepidopterological Society of Finland. The left hindwing of the specimen is slightly crippled and the abdomen seems promisingly slender. The specimen was donated to the Finnish Museum of Natural History.

The finding seems fully reliable although it was revealed only after two years afterwards. What we still can speculate is, whether the specimen could have been accidentally imported e.g. by timber trucks of the sawmill ca. 1 km apart. Huge quantities of timber is imported to Finland over the eastern border (although we buy the Christmas trees from Belgium and Denmark ;-). All the earlier specimens inside the present Finnish boundaries (except the larva from Juupajoki and the record(s) from Kuhmo) lie on the same horizontal line, while the new one is only some 50 km north of it. The Karelian specimens are from more southern latitudes, which is well explained by the more continental climate in there.

Löytäjän mukaan paikan läheltä on hiljattain hakattu vanhaa metsää – en usko niittyteoriaan lajin habitaattina.

9. Finland, Kn: Kuhmo, 6.7.2009 a dead female specimen was found from a Natura 2000 site by a botanist(?). He described the habitat in the insect discussion forum Hyönteisfoorumi 9.7.2009 very interestingly as follows:

"Itse löytöpaikka oli mesotrofista nevarämettä, siis harvakseltaan puuta kasvavaa suota. Alueen avoimemmat suot ja rämeet ovat enimmäkseen karuja, joskin juuri löytöpaikan lähellä on keskiravinteista suota. Metsissä vallitsevana on VMT-kankaat, jotka ovat mänty-kuusisekapuustoa. Tämän lisäksi lähellä on myös pienialaisia puhtaita kuusikoita. Lähin varsinainen puro on noin puolen kilometrin päässä, mutta aivan löytöpaikan vieressä on pieni lähdenoro."

Kuhmon Havukkaan on matkaa vain noin 16 km ja Lieksan Kevätniemeen noin 70 km. Havumetsät ovat vain noin kymmenen metrin päässä suolla olevasta naaraan löytöpaikasta! Viitsisikö joku tarkistaa, mikä oli tuulen suunta ja voimakkuus Kuhmossa 4.-6.7.2009 — toivottavasti silloin ei ainakaan suihkuvirtauksia ollut! Paikalla käyneet kohtasivat vielä kesäkuussa 2010 runsaasti lunta. Tällaisessa kellarikuusikossa lajin kehitys olisi välttämättä kaksivuotinen — tuskin se kuitenkaan mikään suolaji on.

Shortly: the place was a half-open bog surrounded by coniferous forest (Picea, Pinus). This fact and the locality (Kuhmo, known for its wide bog areas and coniferous forests in good condition) suggest strongly for the old theory of the species belonging to primeval forest. The latest record is typical for 'Bm' at least in three ways:

1. found by a non-lepidopterologist

2. odd year, there are no even-year specimens of menetriesii from Finland

3. a single female specimen was encountered, non-flying (of course).

Several top collectors visited the habitat in June-July 2010, but no specimens were reported. Hopefully the mysteries of the species will be solved, opposite to Xestia brunneopicta, before the possibly forthcoming complete research ban!!!

FMNH has now 7 specimens in their collection, one of which stands from the Krogerus-rearing. The other specimen of the rearing is part of the Ragnar Öller collection that belongs to Åbo Academi, entomologiska samlingarna, Zoological Museum of University of Turku ZMUT.

 10. The following records are considered questionable due to lack of evidence; this does not necessarily mean that they were all bullshit:

A. Finland, PK: Juuka, Polvela-Petrovaara, 21 June 1961, a flying specimen seen by a specialist (M. Kononen) when driving a motorcycle [Kononen was driving - not the moth]

B. Tens of insecure visual records by collectors during years ...

 

Rearing 1943-1944

The following description and drawings of larvae are according to Krogerus, 1944. Note that the reared larvae had seven instars, which may (or may not) be an indication of long (two-year) developmental cycle. The polyphagous(?)  larvae hibernated in the final instar and didn't take any food in the spring; in more natural conditions, this would be the second overwintering, similar to several other northern species. After the winter but before pupating the larvae very eagerly started to climb up (pupation in a tree top?).

The egg-time was two weeks. Larvae were fed on Taraxacum and other Compositae, but also on Plantago and Polygonum. The last moulting took place on 20.-23. Aug. The relatively fast larval growth might speak for a one-year life-cycle. However, there are other reasons to suspect that the larva might hibernate twice in the wild (odd-year specimens, large species, northern range, cool habitats). After the hibernation, the last two larvae that survived pupated on 8. May 1944. Both adults, a male and a female, emerged on the 20th of June.

Krogeruksen viidestä toukasta yhteen iski syksyllä sienitauti ja kaksi toukkaa paloi korsussa tulipalossa. Keväällä toukat eivät enää syöneet mitään; koteloitumispaikkaa etsiessään niillä oli kova halu kiivetä ylöspäin. Tämä viittaisi (Krogankin mukaan) siihen, että toukka kehrää harmaan koppansa korkealle puuhun. Eräs tuttavani on tämän takia aikonut viettää Itä-Suomessa öitä ja kai päiviäkin perhosen lentoaikaan vanhan metsän ympäröimässä kolmiomittaustornissa.

Larva

Toukkakuvaus suomeksi. Katso lisäksi Pekka Malisen hienot kuvat puhaltamalla preparoiduista toukista, pienempi (40 mm) on viimeistä edellinen vaihe: prepared (blown) larvae of the two last instars. Puhallettaessa toukat venyvät yleensä hieman.

Stadium IV: Die vollentwickelte Raupe cirka 15 mm. Dieser Stadium erinnert hauptsächlich an die zwei vorigen. Die Brust- und letzten Hinterleibsegmente orangegelb, die Hinterleibsegmente 1 - 7 dagegen weissgrau. An dem ersten und siebenten Hinterleibsring ist der paarige, rotbraune Fleck des vorigen Stadiums von einem grossen paarigen schwarzen Fleck ersetzt, der die schwarzen Rückenwarzen und die dorsale Luftlochwarze umgibt. An den übrigen Hinterleibsringen bilden die hinteren Rückenwarzen durch ihre schwarze Farbe einen kleinen, paarigen Fleck. Die Haare sind von derselben Farbe wie in den vorigen Stadien [auf dem Rücken lang und schwarz, auf den Seiten kurz, gelbgrau].

Stadium V: Die vollentwickelte Raupe cirka 20 mm. Die Grundfarbe, Warzen und Haare ähnlich wie in vorigen Stadien. Dieser Stadium unterscheidet sich doch von den vorigen durch zwei dunkelgraue Bänder die an den Hinterleibsringen 1-7 längs den Seiten des Rückens verlaufen.

Stadium VI: Länge cirka 38 mm. Dieses Stadium unterscheidet sich bedeutend von den vorigen. Der Kopf ist schwarz, Bauch- und Analfüsse gelblich. Die Grundfarbe des Körpers ist weissgelb. Die Thoraxsegmente und die letzten Abdominalsegmente sind etwas dunkler als die übrigen, schmutsig orangegelb, doch nicht gleich scharf gegen die übrigen Segmente abgesetzt, wie in den vorigen Stadien. Dem Rücken entlang verlaufen auf jeder Seite ein breites schwarzes Band von dem vordersten Segment zu dem hintersten. Die Bauchseite ist graugelb.

Die Warzen sind gross, alle gelbweiss. Von der hinteren Rückenwarze und der dorsalen Luftlochwarze gehen sehr lange, schwarze Haare aus, von der vorderen Rückenwarze und von allen Seitenwarzen ausserdem etwas kürzere gelbgraue Haare. Dadurch sieht die Haarbekleidung auf dem Rücken schwarz, auf den Seiten gelbgrau aus. Die Haare werden nach hinten meistens länger und sind an dem achten Hinterleibsring am längsten.

Stadium VII: Die vollentwickelte, verpuppungsfertige Raupe hat eine Länge von 50 - 53 mm. Sie hat ein Aussehen, das sich ganz von allen vorherigen Stadien unterscheidet. Die Grundfarbe des Körpers ist nun ganz kohlschwartz (myös A. cajalla on harvinaisena vastaava yksivärinen toukkamuoto, joka kerran eksytti jopa aiemmin HK:n toukkia preparoineen EOP:n [kiertokirjeet]), auch der Kopf ist glänzend schwarz. Alle Warzen sind weissgrau. Die Haare, die sonst dasselbe Aussehen wie die der vorigen Stadien haben, sind sowohl auf dem Rücken wie auf den Seiten schwarz. Von der alten gelben Grundfarbe ist nur noch ein schmales Band übrig das mitten auf dem Rücken der ganzen Raupe entlang verläuft, und an den Segment-grenzen etwas eingeschlitten ist. Brust- und Analflüsse sind schwarz, Bauchfüsse sind auch schwarz, die Fussohle aber gelb.

'Kroga' wrote that his larvae were "licht-empfindlich" and "negativ phototaktisch" when young, but started to climb upwards after the hibernation.

The middle part of the fourth instar larva is white-gray, while the thorax and last abdominal segments are orange-yellow! The ground-colour and the lateral hairs of the penultimate sixth instar are white-yellow; the dorsal hairs are black. 

Speculation

After careful analysis of the findings in Fennoscandia and abroad, more and more collectors have turned to think that the species could still hide somewhere here. The fact that most specimens were found accidentally by laymen seems to be a proof of methodological problems in recording this mysterious creature. Most if not all Finnish wild-caught specimens are females. A few other day-active Arctiids, like A. alpina, H. aulica, H. puengeleri and P. lapponica are extremely difficult to spot and only seldom found, except larvae or cocoons. One single specimen in each spot is not enough to reliably define the preferred habitat. Its confinement to primeval forests (or at least coniferous trees) has been questioned, although there are many more hints supporting that hypothesis.

Kaisila (1947) combines menetriesii with other extremely "continental" species showing similar distribution: "Als dritte Hauptgruppe heben sich deutlich von den anderen die rein östlichen Arten ab, die in Mitteleuropa gänzlich fehlen oder höchstens in dessen östlichen Randgebieten zu finden sind. Ihr Verbreitungsgebiet ist also durchaus kontinental. Die fennoskandischen Fundorte sind in einigen Fällen zugleich die westlichsten. Dieser Gruppe fallen von den südlichen Arten der Schmetterlingsfauna von Aunus folgende 13 Arten zu: A. tremulae, P. timon, E. arborea (japonica), R. peterseni (collina), R. chardinyi, C. fraudatrix, B. amica, E. grisea (petrea), E. bathensis, P. exprimens, P. excelsa, P. coloraria, L. opis, C. menetriesi".

The imagines are believed to fly at least by day, between 10.00 -15.00, but in fact, there is no guarantee that it couldn't be predominantly nocturnal. Note that e.g. Euplagia quadripunctaria enters light an hour before many other dusk-fliers.

Tämän hetkisen käsitykseni mukaan lajin habitaatti voisi olla tiheä kosteapohjainen kuusimetsä, jossa on rehevää aluskasvillisuutta, mahdollisesti lisäksi naavaa tai luppoa. Optimaalinen sijainti etelä-pohjoissuunnassa voisi olla Jyväskylän ja Kuusamon välillä. Krogeruksen artikkelin ja eräiden muiden seikkojen perusteella toukka näyttäisi talvehtivan täysikasvuisena maassa tai matalalla puussa. Sitä voisi siis hyvin etsiä parillisen vuoden syksyllä!

Links

Literature

INDEX