Sir Ascot Isovillakoirat - Standard Poodles

Tervetuloa kotisivuillemme

Päivitykset

Pentutreffikuvia

Viola kissa lisätty yläkuvaan

Sivun yläosassa on nyt nykyiset koirani. Hyppäävä koira Pikku on kuitenkin jo poissa.

Olen vihdoinkin saanut edes jossain määrin vuosikausia retuperällä olevia kotisivujani päivitettyä. Kaikki linkit eivät toimi ja koirieni sivuja päivittelen lisää lähipäivinä.

Kiitos sinulle, joka vielä täällä käyt, vaikka täällä ei ole tapahtunut aikoihin mitään.

Nimeni on Pirkko Ranta-aho ja olen omistanut villakoiria yli 40 vuoden ajan. Asun etelä-Suomessa pienellä entisellä maatilalla lähellä Fiskarsia. Tällä hetkellä kotonani asuu viisi isovillakoiraa: neljä narttua ja yksi uros. Kaikki nykiset koirani ovat yllä olevassa kuvassa (hyppäävä koira on jo edesmennyt urokseni Pikku). Pikkun lisäksi koirat vasemmalta oikealle ovat: Kurre, Paavo, Opaali, Mimosa, Moira ja Hilde.

Nykyisistä nartuistani kahta on käytetty jalostukseen, samoin joitain sijoituskoiristani. Koirani ovat aina ollet minulle ensisijaisesti rakastettuja perheenjäseniä. En voisi kuvitellakaan myyväni perheenjäsentäni vain siksi, ettei se ole pärjännyt näyttelyssä tai vaikkapa TOKO- kehässä haluamallani tavalla. Tai etten ole jostain syystä halunnut käyttää ko. koiraa jalostukseen. Lisäksi olen ostanut nykyisiä ja jo edesmenneitä koiriani myös muilta kasvattajilta. En pystyisi huolehtimaan suuresta kasvattimäärästä haluamallani tavalla. Siksi mm. edellä mainittujen syiden vuoksi meillä on harvoin pentuja. Haluan kantaa kasvateistani vastuun koko niiden eliniän mahdollisimman hyvin. Olen erittäin kiitollinen siitä, että olen aina löytänyt pennuilleni erinomaiset kodit.

Perheemme uusin tulokas on saksanpaimenkoirauros "Kurre". Isäni kertoi usein saksanpaimenkoirauroksestaan "Kurresta", joka oli isäni monien kertomusten mukaan erittäin viisas, upea ja ainutlaatuinen koira. Koira, joka tuntui osaavan tehdä myös omatoimisesti järkeviä asioita. "Kurre" nimi oli sakemannilleni siksi itsestään selvyys ja nimensä väärtti tuntuu nyt minun Kurreni olevan. "Kurre" on erittäin älykäs ja huumorintajuinen koira, joista viimeinen ominaisuus oli ehkä minulle jossain määrin yllätys. Olen ihmeissäni sitä, miten samanlainen koira Kurre on luonteeltaan isovillakoirieni kanssa. Varmasti asiaan vaikuttaa myös se, miten koiriani pidän. "Kurren" suhteen opettamisessa olen ollut tarkempi, mutta ihan samoja kasvatusperiaatteita olen "Kurreen" soveltanut, kun mitä villakoiriinikin. Toki luonteissa erojakin on. En missään tapauksessa kuvittele tietäväni, millainen saksanpaimenkoira on luonteeltaan. "Kurre" on vasta runsaan vuoden ikäinen ja omakohtaista kokemusta minulla on vain tästä yhdestä saksanpaimenkoirasta. Minkäänlaisia kasvatusambitioita minulla ei sakemannista ole. Nautin nyt vaan Kurresta, jonka hankin myös siksi, että sakemanni on ulkomuodoltaan ja maineeltaan uskottavampi vahtikoira, kuin mitä isovillakoira on. Monella isovillakoirallani on myös vahtikoiran ominaisuuksia, mutta ulkomuoto on kuitenkin puudelin. Ehkä "Kurren" myötä olen oppinut ymmärtämään paremmin myös sen, miten merkityksetöntä "yhden koiran omistajalle" on se, onko jonkun rodun edustaja esim. ulkomuodoltaan "ihan huippu" tai kokeiden tähti. Toki molemmat jotain koirasta kertovat. En todellakaan edes tiedä, onko Kurren ulkomuoto saksanpaimenkoiran rotumääritelmän mukainen, mutta minun silmääni Kurren ulkomuotokin miellyttää ja luonne on kuitenkin ihan ykkösjuttu. Varmasti joku sakemanniharrastaja saattaa miettiä sitä, onko Kurre ihan nössö, jos kerran villakoiaan voi luonnetta verrata. Ei ole. Ehkä joidenkin mielestä, Kurre pitäisi kouluttaa suojeluun, se kun tuntuu joidenkin saksanpaimenkoiraharrastajien mukaan olevan se ainoa oikea laji tälle rodulle. Kotikulmillani ei kuitenkaan tietääkseni asu asiantuntevaa suojelukouluttajaa tai maalimiestä, mikä olisi mielestäni välttämätöntä suojelukoulutuksessa. Muista palveluskoiraroduista en ollut kiinnostunut, halusin nimenomaan saksanpaimenkoiran. Ymmärtääkseni saksanpaimenkora on ominaisuuksiltaan myös monipuolinen palveluskoira, joten miksei tällaiset tehtävät olisi riittäviä ja sopivia. Sellaisia tehtäviä meillä on paljon tarjolla ja niihin pystyn Kurren itsekin kouluttamaan.

Ihanan "Ansa" kissan seuraaja :"Viola" kissa on myös erittäin tärkeä osa perhettämme. Hauska Violakin on ihan edeltäjänsä tapaan: pesut ja föönaukset sujuvat hienosti ja jos odotettavissa oleva palkinto tuntuu sopivalta esim. "istu" käskyä totellaan rivakasti.

Villakoirasivut nämä kuitenkin ovat, joten nyt villakoiriin.

Olen käynnyt villakoirieni kanssa näyttelyissä vaihtelevan aktiivisesti vuosikymmenien ajan. Monet omistamistani koirista ovat Suomen muotovalioita, jotkut kansainvälisiä valioita ja usean maan valioita. Vuonna 2002 kaksi omistamaani koiraa ja yksi kasvattini olivat kaikki Suomen Villakoirakeron 10 voitokkaimman isovillakoiran listalla. Vuonna 2007 kasvattini musta isovillakoirauros "Ossi" oli saman listan mukaan voitokkain isovillakoirauros ja omistamani musta narttu "Hilde" voitokkain musta isovillakoiranarttu. Olen oikein iloinen koirieni menestyksestä. Toki jotkut näyttelyvoitoista ovat jääneet mieleeni. Esim. Hilden VSP voitto Oslon näyttelyssä kovassa kilpailussa. Tuosta Oslon voitostakin sanoin Hilden kasvattajalle ennen näyttelyä, että vaikka emme saisi yhtään mitään näyttelystä, on mahtavaa nähdä Norjan upeat maisemat. . Samoin mieleeni on jäänyt Ossin BIS4 sijoitus Hämeenlinnan kaikkienrotujen näyttelyssä ja miksei Moiran RYP2 sijoitus Karjaan näyttelyssä. Kuitekin enemmän mieleeni ovat jääneet hauskat näyttelypäivät hyvien ystävieni seurassa, missä koirallakin on ollut hauskaa. Olen myös erittäin kiitollinen ystävistä, joita koiraharrastus on minulle tuonut. Olimmeko jonain päivänä ROP tai saimmeko sertin, ovat usemmiten unohtuneet. Siksi en varmaankaan ole katsonut tarpeelliseksi päivittää kotisivuilleni näyttelytuloksia tai esim. saatujen serttien määrää. Näyttelyt voivat olla hauska harrastus, mutta minään koiran jalostusarvon mittarina en niitä ainakaan nykymuodossaan pidä. Edellinen ei kuitenkaan tarkoita tyyliin, OK mennään näyttelyyn pitämään hauskaa: koira on takussa ja näyttelyyn kouluttamaton. Tuo on kaikkien ajan haaskaamista. Näyttelyyn on mentävä mahdollisimman hyvin valmistautunena: koira näyttelyihin opetettuna ja kauniissa turkissa. Muutoin lopputuloksella ei ole minulle niinkään väliä.

Sen sijaan arkielämän sujuminen koirien kanssa on tärkeää ja se, mitä koirat kotona elämään tuovat. Siksi hyvä luonne ja terveys ovat koiralla ne ehdottomasti tärkeimmät ominaisuudet. Koirani elävät kanssani perheenjäsenen asemassa. Jotkut nukkuvat sängyssäni (ei sängyssä nukkuminen tietenkään mitenkään välttämätöntä ole), mutta silti minä olen niiden pomo ja päätän, mitä meillä saa tehdä ja mitä ei. Koirat ovat kanssani suurimman osan aikaa ja ne ulkoilevat paljon ja viettävät aivan tavallista kotikoiran elämää, mutta poissaollessani ne viettävät aikansa omissa tiloissaan. Näin meillä arkielämä sujuu oikein mukavasti.

Isovillakoira on mielestäni toimintatarmoinen ja aktiivinen koira, joka tylsistyy aamusta iltaan sohvannurkalla maatessaan. Mitä enemmän koiran kanssa puuhastelee ja tekee varsinkin pentuaikana, sitä mukavamman kumppanin siitä saa. Koirani liikkuvat kanssani paljon ja mielestäni oikealuonteinen isovillakoira sopeutuu helposti erilaisiin olosuhteisiin ja on näin mitä mainioin seuralainen ja kumppani. Muistan hyvin, kun ensimmäisen isovillakoiran saatuani ajattelin, että tämä koirahan on kuin ihmisen ajatus. Olen vieraillut jo edesmenneen urokseni "Pikkun" kanssa vanhainkodissa vanhuksia viihdyttämässä ja tätä jatkoi isovillakoirani "Helen". Myös Helen osoittautui aivan erinomaiseksi tässäkin tehtävässään. Olen harrastanut aiempien koirieni kanssa näyttelyiden lisäksi monipuolisesti: TOKOa, agilityä, jälkeä, raunioita yms. Onpa yksi aiemmista koiristani "Pikku" TOKO-valiokin: aikansa menestyksekkämpiä TOKO-koiria (kaikkien rotujen SM-mestaruuskilpailuien 10 parhaan joukossa) ja parhaita agility-koiria. Pikkusta voit lukea enemmän kirjoittamastani TOKO-artikkelista. Lisäksi jotkut omista koiristani (ja monet koirieni sukulaiset) ovat suorittaneet hyvin tuloksin palveluskoirien luonnestestin. Sisällytin tänne näitä jo vuosien takaisisa TOKO-tunnelmia havannollistaakseni sitä, miten oikealuonteinen isovillakoira voi todellakin olla myös lahjakas harrastuskoira. Toivon myös, että kokemuksenistani voisi olla hyötyä muille villakoiran kouluttamisesta kiinnostuille ja saattaapa olla, että joku isovillakoiransa sukutaulusta jopa Pikkun löytääkin.

En enää harrasta koirieni kanssa paljoakaan. Jotenkin tuntuu siltä, että nämähän on jo nähty. Ehkä "Kurren" kanssa joihinkin palveluskoirakokeisiin menen, koska niitä en ole vielä kokenut. Koulutan koiria omaksi ilokseni ja kotitarpeikseni. Eläimet ovat aivan mahtavia kuvauskohteita. Kunhan saan aikaiseksi tarkoitukseni on lisätä tänne paljon mielestäni hauskoja ottamiani koirakuvia.

Suomen Villakoirakerho ry. toiminnassa olen ollut mukana ihan pikkutytöstä lähtien. Olen nyt jalostustoimikunnassa toistamiseen. Aikanaan vedin kerhon TOKO- ja agilityharjoituksia vuosikausia. Puudeli-lehteen olen toimittanut materiaalia ja kerhon kotisivja olen ollut rakentamassa. Yksi projekteista oli Suomen Villakoirakerhon jalostuksen tavoiteohjelman kirjoittaminen.

Yritän saada sivuni ajantasalle ensin nykyisten koirieni suhteen. Tarkoitukseni on lisätä tänne valokuvia erityisesti kasvattieni omistajien iloksi. Sen jälkeen tarkoitus on päivittää sivuja myös aiempien koirieni tidoilla. Lisäksi haluaisin laittaa tänne myös tietoa yleisesti kasvattamiseen ja jalostukseen liittyvää tietoa.

 

Pirkko Ranta-aho, Fiskars