Sir Ascot Isovillakoirat - Standard Poodles

Sebaceous Adenitis (SA) - Perinnöllinen ihosairaus

Sebaceous Adenitis (SA) on ihosairaus, joka johtaa pahimmillaan talirauhasten tulehtumiseen ja tuhoutumiseen.Sa on diagnosoiotu mm. seuraavavilta roduilta: akita, collie, dalmaatialainen, daschhund, saksanpaimenkoira, kultainen noutaja, irlanninsetteri, lhasa apso, maltankoira, keskikokoinen snautseri, portugalinvesikoira, vanhaenglanninlammaskoira, villakora (kaikki koot), samojedi, springerspanieli, bernhardinkoira, vizsla, weimarinnoutaja sekä sekarotuiset.

SA saattaa aiheuttaa erilaisia oireita erirotuisille koirille, joten myös tarvittava hoito voi olla erilaista. Akitoilla kliiniset oireet tuntuvat olevan samankaltaiset kuin isovillakoirilla, mutta akitoilla tuntuu SA:han liittyvän useammin painonlaskua ja kuumeilua.Vizloilla oireet alkavat usein päästä ja karvanlähtö on tavallisempaa kuin suomuinen ihottuma. Usealla roodulla kuono ja korvat tuntuvat olevan ensimmäisiä oirehtivia alueita, mutta saksanpaimenkoirilla oireet alkavat usein takaosasta edeten sitten päätä kohden. Tämä kirjoitukseni käsittelee nimenomaan SA:ta isovillakoirilla.


SA voi aiheuttaa:

Karvanlähtöä, joka alkaa usein pään ja niskan alueelta
Karvan laatu saattaa muuttua jouhimaiseksi
Varsinkin isovillakoirilla SA:han liittyy usein voimakas suomumainen, usein hopeanvärinen hilseily
Karvattomia läiskiä
Ihon paksuuntumista
Ihotulehduksia
Tulehdukset voivat aiheuttaa ummehtuneen hajun
Turkki saattaa näyttää kokonaisuudessaan huonokuntoiselta, ikään kuin "koinsyömältä"
Hankaluudet kuono- ja tassukarvojen ajamisessa saattavat olla ensimmäisiä merkkejä sairaudesta
Sairaus saattaa lievimmillään olla myös täysin oireeton, tai oireet ilmenevät vasta myöhemmällä iällä.

HOITO

Sairauteen ei ole parantavaa hoitoa, eikä minkään ravintolisän tai lääkityksen ole todettu parantavan SA-sairaan isovillakoiran tilaa. SA ei kuitenkaan ole kuolemaan johtava sairaus, vaan koira voi elää pitkän ja onnellisen elämän.

SA-sairas isovillakoira saattaa pahimmillaan olla lähes karvaton ja iho tulehtunut. On tärkeää saada tulehdukset paranemaan, mihin tarvitaan antibioottihoitoa. Hoitoon on Amerikassa käytetty menestyksekkäästi Kefexinin nimistä antibioottia (vaikuttava aine Celphexin).

Vaikka SA:han ei ole parantavaa hoitoa, sairaan koiran tilaa voidaan yleensä huomattavasti kohentaa. Suomumainen hilse on syy ihotulehduksiin, joten hilseen irrottaminen ihon pinnalta on tärkeää. Tämä tapahtuu parhaiten öljykylpyjen avulla (pahoin oirehtiva koira on usein syytä leikata varsinkin hoidon aluksi aivan lyhyeksi). Öljyämiseen käytetään esim. vauvalle tarkoitettua kylpyöljyä Vauvakylpyöljystä tehdään veden kanssa 1:1 seos. Tämä seos suihkutetaan suihkupullolla kaikkialle koiran ihoon (myös korvien sisäpinnoille ja hierotaan ihoon hyvin. Öljy jätetään koiran ihoon 1-1,5 tunnin ajaksi (täksi ajaksi koiran voi laittaa esim. häkkiin, jättää kylpyhuoneeseen tai kesäaikaan jättää lämpimällä ilmalla ulos). Vaikutusajan jälkeen öljy pestään pois. Öljyn mukana saadaan irrotettua kuollutta ihosolukkoa. Öljyn poistamiseen voi käyttää mitä tahansa koiran pesuun tarkoitettua hyvin puhdistavaa shampoota. Koira vaahdotetaan kolmeen kertaan ja toisen vaahdotuksen yhteydessä koiraa voi harjata kevyesti pehmeällä harjalla, jotta suomuinen ihottuma saadaan paremmin irroitettua. Pesun jälkeen ihoon voi hieroa kevyesti ihoon jätettäväksi tarkoitettua vauvaöljyä.

Kaikkea hilsettä ei saada poistettua yhdessä pesussa. Siksi öljykylpyjä jatketaan noin viikon välein, kunnes kaikki hilse on saatu irrotettua ihon pinnalta. Turkki näyttää todennäköisesti jotakuinkin normaalilta noin 5 kuukauden hoitojakson jälkeen. Sen jälkeen noin 3-4 viikon välein annettavat öljykylvyt riittävät yleensä ihon ja turkin kunnon ylläpitoon. Usein turkki kuitenkin lähtee ajoittain uudelleen pois. Lisäksi turkin ja ihon kunto saattavat vaihdella vuodenaikojen mukaan.

PERIYTYMINEN

SA on perinnöllinen sairaus. Amerikkalaisten koeparitusten perusteella SA:ta on pidetty autosomaalisena resessiivisenä sairautena. Kaikki kahden SA tautia sairastavan koiran pennut sairastuivat SA-tautiin. Englantilaisen geenitutkimuksessa
(Animal Health Trust, Newmarket Cathryn S Mellersh and Mike Boursnell) analysoitiin näytteet 48 isovillakoirasta: 20 SA-sairasta ja 28 tervettä koiraa. Tutkijoiden mukaan näytteen olisi pitänyt olla riittävä sairaan genomialueen löytämiseksi, sellaista ei kuitenkaan pystytty identifioimaan. Tämä tuntuisi viittaavan siihen, että SA:n peritymistapa olisi resessiivistä periytymistapaa monimutkaisempi.

MITÄ VOIMME TEHDÄ ?

Kaikki jalostukseen käytettävät koirat on SA-testattava, jotta sairaat koirat saadaan suljettua pois jalostuksesta

Negatiivinen tutkimustulos ei saa olla kahta vuotta vanhempi

Koira on mielellään tutkitutettava mahdollisimman lähellä astutusta

Ota selvää jalostuskoiriesi sukulaisten terveydentilasta. Muista kuitenkin, että SA:nkaan suhteen PUHTAITA ISOVILLAKOIRALINJOJA EI OLE. Jokaisessa sukutaulussa on myös ainakin sairauden kantajia

Kun lähisukulaiset astutetaan keskenään, todennäköisyys kasvaa sille, että pentu saa samaa sairautta aiheuttavan geenin molemmilta vanhemmilta = pentu sairastuu. Ei välttämättä SA:han, vaan mahdollisesti johonkin muuhun sairauteen. Kaikilla yksilöillä on perimässään myös haitallisia geenejä.

ONGELMIA

SA voidaan todeta koiran ihosta otettavasta koepalasta, mutta testi voi olla joissain tapauksessa negatiivinen (= ei SA:n aiheuttamia muutoksia koepalassa) vaikka koira olisi sairas

Koira voi sairastua vasta vanhemmalla iällä, kun koiraa on jo käytetty jalostukseen

Sairaassa koirassa ei välttämättä ole MITÄÄN oireita, silti tällaisen sairaan koiran kaikki jälkeläiset ovat vähintään kantajia

Vaikka koira ei itse sairastu, koira voi olla kuitenkin sairauden kantaja.

Nykyinen SA-testi EI KOSKAAN kerro sitä, onko koira pelkkä SA:n kantaja (= itse terve, mutta voi periyttää sairautta jälkeläisilleen). Vasta sairastuneet pennut voivat paljastaa pennun vanhemmat sairauden kantajaksi.

Ongelma koskee siis kaikkia isovillakoirien kasvattajia.

SA-TESTI, OHJEITA MYÖS ELÄINLÄÄKÄRILLE

Koira voidaan todeta SA-sairaaksi ihosta otetusta koepalasta

Älä kylvetä koiraasi juuri ennen SA-testiä.

Näytteenottokohdasta ei tarvitse ajaa karvoja, varsinkaan jos kyseessä on näyttelykoira. Näytteenottokohtaan tehdään jakaus ja karvat jakauksen molemmilla puolilla kiinnitetään kumirenkaalla

Jos koiralla ei ole SA:n oireita 2 noin 6 mm läpimittäista koepalaa (alla olevan kuviossa esitetyltä alueelta) riittää

Koiraa ei tarvitse rauhoittaa – tarvitaan vain paikallispuudutus

Jos koiralla on kaljuja alueita tai hilseileviä kohtia ihossa, koepalat tulee ottaa myös näiltä alueilta.

Ihon pintaa ei saa hieroa tai muutoinkaan puhdistaa

Koepalaa ei saa litistää pinsettien väliin

Koepalat tulee laittaa vesitiiviiseen astiaan, jossa on 10 %:sta formaliiniä

Näytteenottokohdan sulkemiseen riittää yleensä yksi tai kaksi tikkiä.

Koepalat otetaan yllä olevassa kuviossa esitetyltä alueelta.

KOEPALOJEN TUTKIMINEN

Institute forGenetic Disease Control in Animals (GDC) pitää rekisteriä SA-oireettomisa, -sairaista ja SA-kantajista. GDC kelpuuttaa rekisteriinsä SA:n tutkimiseen erikoistuneen patologin tutkimustulokset. Löydät listan näistä patologeista GDC:n SA-näytteenottoohjeista.

Voit myös halutessasi tutkituttaa koepalat jollain muulla patologilla, mutta näin tutkitut tulokset eivät yleensä kelpaa GDC:n rekisteriin.

Suomen Villakoirakerho (SVK) on antanut palautusta SA-tutkimusmaksusta. Näissä asioissa ota yhteyttä SVK:n jalostusneuvojaan

JOS KOIRA KUITENKIN SAIRASTUU

Koira voi todella sairastua kaikista tutkimuksista ja varotoimenpiteistä huolimatta. Se ei ole mikään häpeä tai vahingonilon aihe muille. Päinvastoin jokainen SA-sairas isovillakoira on kaikkien kasvattajien YHTEINEN surunaihe.

Voit kuitenkin edistää rakkaan isovillakoirarotumme terveyttä kertomalla sairastuneesta kasvatistasi myös muille kasvattajille. Voit mahdollisesti olla avuksi DNA-testin kehittämisessä SA:han toimittamalla näytteitä SA sairaasta koirasta tutkimustarkoituksiin. Tutkimus DNA-testin kehittämiseksi on jo meneillään. Tällainen DNA-testi pystyisi kertomaan sen, onko koirasi täysin terve, SA-sairas tai -kantaja.

ENNEN ASTUTUSTA

SA-testauta jalostuskoirasi mahdollisimman lähellä astutusta

Älä käytä sairaita jalostukseen

Ota selvää koiriesi sukutaulun koirien terveydentilasta

Älä usko juoruihin ja huhupuheisiin – tarkista tietolähteittesi luotettavuus ja ota asioista selvää

Varo erityisesti astuttamasta lähisukulaisia keskenään

Muista, että isovillakoirilla on myös SA:ta vakavampia terveysongelmia

Rukoile!

Jos tarvitset lisätietoja, ota yhteyttä. Autan mielelläni.

Lähteet mm: Genodermatosis Research Foundation (GRF), Inc: "Progress in SA Reseach" ja The Genodermatosis Research Foundation Newsletters, 1994-2002

Report To Determine Genomic Region Associated with Sebaceous Adenitis in the Standard Poodle; Cathryn S Mellersh and Mike Boursnell;Animal Health Trust, Newmarket, 2008