© Tapio Eerola

Lataa tästä skye-esite! (pdf)

Skyenterrierin rotumääritelmä tästä linkistä.

Skyenterrieri on nimensä mukaisesti kotoisin Skotlannin luoteisrannikolla sijaitsevalta Skyen saarelta. Alun perin skyenterrieri on ollut metsästyskoira, jonka pääasiallinen tehtävä on ollut vahinkoeläinten hävittäminen. Skotlantilaiset maanomistajat pitivät Skye-saaren koiria suuressa arvossa. Koiria käytettiin kettujen, mäyrien ja villikissojen häätämiseen louhikoista ja kallioisesta maastosta sekä saukon metsästykseen. Koiran piti olla rakenteeltaan pitkä, matalajalkainen ja voimakasraajainen jotta se olisi tehokas luolakoira ja ketterä liikkeissään. Sen piti olla rohkea, itsenäinen, sitkeä ja väsymätön metsästäjä valmiina seuraamaan saaliseläintä luolien sokkeloihin. Pitkä karva suojasi koiraa estäen sitä vahingoittumasta villieläinten puremilta sekä piikkisiltä pensailta ja risukoilta.

Skyenterrierin olemus on tyylikäs ja elegantti: se on ketterä ja voimakas, vankkaluustoinen ja voimakaslihaksinen. Pitkä, matala ja suoraselkäinen, kaksi kertaa korkeutensa pituinen. Koiraa peittää runsas turkki, joka laskeutuu suoraan alas rungon kummallakin puolella soikeiden kylkiluiden yli. Karva, jota on runsaasti päässä, verhoaa naamaa ja silmiä. Skye on pystypäinen ja riippuvahäntäinen ja liikkuu silmiinpistävän vaivattomasti ravaten. Sen on vahvarunkoinen,-kulmauksinen ja -leukainen.

Skyenterrieri voi olla väriltään musta, tumman- tai vaaleanharmaa, fawn tai kermanvärinen. Kaikissa väreissä tulee olla mustat merkit korvissa, kuonossa ja hännän päässä. Kirsu ja korvat ovat aina mustat. Ruskea pigmentti on hylkäävä virhe. Pieni valkoinen täplä rinnassa sallittu.Skyenterrieri voi olla pystykorvainen tai luppakorvainen, luppakorvaisia pentuja syntyy silloin tällöin.


© Kati Lönnström

Skyenterrierin ihannesäkäkorkeus on 25-26 cm, pituus kirsusta hännän päähän 103 cm. Nartut ovat suhteessa hieman pienempiä. Nykypäivänä skyet ovat suurempia kuin rotumääritelmässä mainittu ihanne, keskimääräinen säkäkorkeus lienee 28-32 cm. Rotumääritelmän löydät Kennelliiton sivuilta tästä linkistä.

Rodun kanta maailmanlaajuisesti on hyvin suppea. Skyenterrieri ei ole missään päin maailmaa koskaan ollutkaan mikään muotirotu. Rodun rekisteröinnit ovat laskeneet kaikkialla maailmassa. 1970-luvun huippuvuosina USA:ssa rekisteröitiin yli 400 skyeta vuosittain, 2000-luvulla vain noin 70 skyeta vuodessa. Kaikkiaan koko maailmassa syntyy alle 300 skyenterrierin pentua joten rotu on erittäin uhanalainen.


© Katja Kivi

Pitkä historia puhtaana seurakoirarotuna on muokannut skyen luonnetta. Tämän päivän skye on seura- ja perhekoira. Kuitenkin skyenterrieri on säilyttänyt ainakin osittain metsästysterrierin vaistot: sen luonteessa on vielä jäljellä kovuutta ja sähäkkyyttä. Skyenterrierillä on kestävyyttä, voimaa ja rohkeutta. Se on peloton, hyväntahtoinen, lojaali ja herkkä. Skyenterrierissä yhdistyvät eleganssi, aristokraattisuus sekä vahvuus. Skyet ovat itsenäisiä, itsepäisiä ja oman arvonsa tuntevia.

Skye voi usein vaikuttaa luoksepääsemättömältä. Se on ensisijaisesti oman perheensä koira ja suhtautuu ylenpalttisen ystävällisesti vain niihin ihmisiin jotka se tuntee hyvin. Oman perheenkin sisällä skye yleensä valitsee yhden ihmisen omakseen, jota se lähestulkoon palvoo ja haluaa mieluiten olla aina "oman ihmisensä" luona. Skye ei pidä siitä jos vieras ihminen on kovin päällekäyvä tutustumisessaan, vaan pikemminkin vetäytyy poispäin vieraan kosketuksesta. Vieraiden ihmisten tehdessä tuttavuutta on parempi antaa skyen itsensä tehdä ensikontakti. Näin toimiessa skye on usein seuraavaksi ihmisten sylissä! Pennun sosiaalistaminen vieraisiin ihmisiin ja tilanteisiin on ensiarvoisen tärkeää. Mitä enemmän ihmisiä skye tapaa, sen paremmin se suhtautuu vieraisiin.

Skyet ovat erittäin sopeutuvaisia. Ne ovat aina valmiita toimintaan mutta toisaalta tyytyvät vähäisempäänkin liikuntaan eivätkä vaadi tuntikausien lenkkeilyä pysyäkseen tyytyväisinä. Skye on toki totutettava turkinhoitoon ja kaikenlaiseen käsittelyyn mutta varsinaista koulutusta ne tuntuvat tarvitsevan hyvin vähän - ne ovat luontaisia herrasmiehiä.

    
© Max Weckström

Skyet ovat suuria persoonallisuuksia. Jokainen on aivan omanlaisensa yksilö. Skye ei koskaan tarvitse ruumiillista rangaistusta eikä se helposti alistu sellaiseen kohteluun. Kova kohtelu tekee skyesta epävarman ja onnettoman ja tärvelee koiran ja omistajan suhteen lopullisesti. Skye muistaa erittäin hyvin kaikki kokemuksensa - sekä hyvät että huonot. Varautuneisuus ja varovaisuus ovat ominaisuuksia jotka liittyvät kiinteästi skyen olemukseen. Ei ole tarkoituskaan että skyen tulisi olla kaikkia mielistelevä hännänheiluttaja eikä jalostuksella tule pyrkiä muuttamaan skyen luonnetta hajuttomaksi ja mauttomaksi jokamiehen seurakoiraksi.

Skyen uskollisuus ja kiintymys on koirarotujen joukossa aivan omaa luokkaansa. Huolimatta rodun lukumääräisestä pienuudesta maailmassa, on skyenterriereillä vankkumaton kannattajien joukko, joka sanoo: "kahta en vaihda, toinen on skyenterrieri ja toinen on...?".

Rotumääritelmä sanoo skyen turkista seuraavaa: "Karvapeite: Kaksinkertainen. Pohjavilla lyhyttä, tiivistä, pehmeää ja villavaa. Peitinkarva pitkää, karheaa suoraan rungonmyötäistä, ei kihartuvaa. (..)" Ihanteellinen skyen turkki ei siis muistuta mitään pumpulipalloa vaan tuntuu käteen melko kovalta. Englanninkielinen rotumääritelmä käyttää skyen turkista sanaa hard joka on suomennettu karheaksi. Peitinkarva ei siis saa olla villavaa, kihartuvaa, pehmeää tai silkkisen tuntuista.

Turkinhoidossa kannattaa muistaa kohtuus kaikessa. Ylenpalttisella kampaamisella ja harjaamisella saa kyllä skyenkin jos ei aivan kaljuuntumaan niin ainakin harvakarvaisemmaksi kuin olisi suotavaa. Mikäli koirassa ei ole takkuja on täysin tarpeetonta harjata sitä viikottain. Pienet takutkin kannattaa mieluummin selvitellä sormin vaikka televisiota katsellessa kun koira makaa kainalossa sohvalla. Päivittäisellä harjaamisella tai kampaamisella tekeekin jo enemmän vahinkoa kuin hyötyä, sillä jokaisella harjanvedolla irtoaa jonkin verran karvaa. Tarkoitus on kuitenkin pitää karvat koirassa eikä harjassa! Huolellisesti kunnostettu skye pysyy kyllä siistin näköisenä useamman viikon.

Vaikka skyenterrierin turkki oikeantyyppisenä onkin pitkäksi turkiksi verrattain helppohoitoinen, lemmikkinä toimivan skyen turkin voi niin sanotusti "ottaa alas" eli leikata lyhyeksi, jolloin turkinhoito on vaivatonta. Lyhyeen turkkiin syntyy vähemmän takkuja, jos ollenkaan, ja pesuvälit ovat pidemmät pitkään turkkiin verrattuna. Liian lyhyt turkki ei kuitenkaan välttämättä ole koiran ulkonäköä ajatellen edullinen. Hyvännäköinen "pet clip" saadaan aikaiseksi, kun turkkiin jätetään kauttaaltaan hiukan pituutta. Noin 5 cm pituinen turkki on helppo hoitaa ja se imartelee skyen ulkonäköä enemmän kuin ihonmyötäisesti ajeltu muutaman millimetrin karvapeite. Ammattitaitoinen trimmaaja saa turkista tasaisen ja edustavan näköisen. Alla olevassa kuvassa esimerkki skyenterrierin lyhyestä turkista, joka on leikattu kokonaan saksilla konetta käyttämättä.



© Sue Breeze


© Foto Hellemaa

Suomen skyenterrierit ovat vuosikymmeniä olleet laadullisesti erittäin korkeatasoisia ja pentuja kysytään jatkuvasti näyttely- ja jalostuskoiriksi ulkomaille. Suomen skyekannan kokoa pienentää näin ollen myös se, että merkittävä osa syntyneistä pennuista viedään ulkomaille. Sanotaankin, että Suomesta löytyvät maailman parhaat tämän rodun edustajat - ja tottahan se on. (Kuvassa esiintyy neljä sukupolvea skyenterriereitä - vasemmalta oikealle Hällebergets An-Emy, Hällebergets Eliza, Baby of Skyeline ja Kavillan Tytti).

Jos rotu kiinnostaa, ota yhteyttä jäsensihteeriimme ja liity Skyenterrierikerhon jäseneksi. Tervetuloa mukaan toimintaan taivaallisen rotumme hyväksi!