Skyenterriereillä on tehty kaksi mittavaa terveystutkimusta: Skyenterrierikerho ry:n terveys- ja luonnekyselyt vuosilta 2004 - 2005 (uusittu 2011, jolloin otos 63 koiraa) sekä Skye Terrier Club of American terveystutkimus vuodelta 1995 (uusittu 2008, tulokset eivät ole yhdistyksemme käytössä). Pohjaten tutkimuksiin sekä muihin käytettävissä oleviin tietolähteisiin (ruumiinavauspöytäkirjat sekä epikriisit) voidaan todeta, että skyenterrieri on edelleenkin terve rotu. Alla on käsitelty joitakin skyenterriereillä tavattuja terveyteen liittyviä ongelmia. Näiden lisäksi skyenterriereillä esiintyy jonkin verran atopiaa, allergioita, hammaspuutoksia ja häntämutkia, joihin tulisi myös kiinnittää huomiota jalostusvalintoja tehtäessä.

Jotta tietoa rotumme terveydentilasta saataisiin jatkossakin, Skyenterrierikerho suosittelee kaikkien skyeitten käyttämistä virallisissa silmä- ja polvitarkastuksissa. Ajantasaiset listat virallisia lausuntoja antavista eläinlääkäreista löytyvät Kennelliiton sivuilta seuraavista linkeistä: silmäpeilaus ja polvitutkimus.

Skyenterrieri kuuluu ns. kondrodystrofisiin rotuihin. Rodun luusto on muutoin normaali, mutta raajat ovat lyhytkasvuiset. Kondrodystrofisten rotujen perinnöllisenä ominaisuutena on raajojen pitkien luiden pituuskasvun häiriö jo sikiöaikana, josta ovat seurauksena rodulle tyypilliset käyrät eturaajat. Usein etujalan kyynärluun kasvulinja sulkeutuu liian aikaisin mistä seuraa värttinäluun ja ranteiden taipuminen ja joskus myös eriasteinen kyynärnivelen epämuotoisuus (inkongruenssi). Kyseessä on erityyppinen sairaus kuin ei-kondrodystrofisten, "pitkäjalkaisten" koirien kyynärnivelen kasvuhäiriö, ja tämän vuoksi Kennelliiton käyttämä kyynärnivelten arviointi soveltuu huonosti kondrodystrofisille roduille.

Kondrodystrofisille roduille kehitettiin skyenterriereiden kyynärnivelprojektissa paremmin soveltuva luokittelu, joka perustuu pääasiassa siihen kuinka hyvin nivelen muodostavat luut "sopivat yhteen". Nivelet luokiteltiin neljään luokkaan (ei muutoksia = 0, lievä = 1, kohtalainen = 2, vakava = 3). Nivelrikko otetaan huomioon siten, että nivelrikkoinen nivel ei voi saada arviota "ei muutoksia" tai "lievä". Luokkien nimet ja numerointi ovat samat kuin Kennelliiton kyynärnivelen kasvuhäiriöarvioinnissa, mutta kuvausasento ja arviointi ovat erilaiset.

Tämänhetkisten tulosten perusteella (03/2014, koiria kuvattu noin 60) vaikeita tai keskivaikeita muutoksia havaittiin noin puolessa arvostelluista nivelistä. Samalla koiralla saattoi kuitenkin olla jopa kahden asteen eroavaisuus kyynärnivelissä (esimerkkinä toinen nivel 1, toinen 3). Kuitenkaan edes vaikeita kyynärnivelmuutoksia omaavilla koirilla ei aina esiintynyt ontumista, mutta ontuminen oli kuitenkin huomattavasti yleisempää ja pitkäaikaisempaa. Normaaleja tai lieviä inkongruenssimuutoksia omanneet koirat ontuivat erittäin harvoin tai eivät ollenkaan. Aineiston perusteella voisi päätellä, että pitkäaikainen ontuma on merkki kasvuhäiriöstä, jonka seurauksena havaitaan selkeitä muutoksia kyynärnivelen inkongruenssissa.

Pentuaikaista ontumista hoidetaan tällä hetkellä tulehduskipulääkkeillä, nivelten hyvinvointia edistävillä valmisteilla, paikallisella kortisonihoidolla sekä levolla, lievissä tapauksissa oireet usein häviävät itsestään. Mikäli pennulla todetaan röntgenissä kasvupintojen ennenaikainen sulkeutuminen ("premature closure"), on leikkaus ainoa hoitomuoto ontumisen lopettamiseksi. Tällöin kyynärluun kirurgisella katkaisulla saadaan kyynär- ja värttinäluun pituus tasoittumaan ja kyynäreeseen parempi kongruenssi. Mikäli tila saadaan hoidettua ajoissa, on tulos usein hyvä. Pitkittyessään ko. tila vaurioittaa rustoa kohonneen paikallisen paineen vuoksi ja aiheuttaa nivelrikkoa. Leikatun nivelen luokka on aina 3.

Voit kuvauttaa skyenterrierisi kyynärnivelet millä tahansa eläinlääkäriasemalla jolla on käytössään röntgenlaitteisto ja henkilökunta osaa ottaa Kennelliiton vaatimukset täyttäviä kyynärkuvia. Tulosta mukaan oheinen kuvausohje (linkki) eläinlääkärillesi sekä lausuntolomake (linkki). Täytä lausuntolomakkeen esitiedot (koiran ja omistajan tiedot). Kuvat sekä lausuntolomake toimitetaan Yliopistolliseen Eläinsairaalaan ELT Anu Lappalaiselle joka lausuu kuvat. Kun olet saanut kyynärnivellausunnon tuloksen, ilmoita tulos Skyenterrierikerhon jalostustoimikunnalle jonka jälkeen sinulle maksetaan korvaus 50 euroa per kuvattu skyenterrieri.

Skyenterriereillä on esiintynyt yliherkkyyttä ivermektiinille (loisten häätöön käytetty valmiste). Koiria on kuollut Suomessa, Venäjällä, Keski-Euroopassa, Englannissa ja USA:ssa, joten on todennäköistä, että yliherkkyydellä on rodulle ominainen geneettinen tausta, vaikka aiheesta ei ole julkaistu tieteellisiä tutkimuksia. Ivermektiinivalmisteita ei pidä koskaan antaa skyenterrierille!

Skyenterrierikannassa on tavattu etenevää munuaisten rappeutumatautia eli progressiivista renaalidysplasiaa. Dysplasialla tarkoitetaan yleensä muutosta, jossa kudoksen normaalit rakenteet muuttuvat ja lopulta tuhoutuvat. Vastaavanlaisia munuaissairauksia tavataan useilla eri roduilla. Skyenterriereiden munuaissairaus on toistaiseksi kuvaamatta eläinlääketieteellisessä kirjallisuudessa.

Renaalidysplasia on sikiöaikana kehittyvä munuaisten kehityshäiriö. Oireet ovat tyypillisiä kaikille munuaissairauksille: lisääntynyt jano ja virtsaaminen, ruokahaluttomuus ja laihtuminen, oksentelu, ripuli ja kuivuminen. Koiran munuaiset eivät toimi. Vajaatoiminnan kehittymisnopeus vaihtelee koirien välillä, mutta tila on krooninen. Kaikilla koirilla ei aina ole kaikkia sairauteen liittyviä oireita. Sairaus puhkeaa tavallisesti ennen kahden vuoden ikää mutta lievempi muoto voi olla oireeton 4-6 ikävuoteen asti. Sairaus johtaa vähitellen koiran kuolemaan tai eutanasiaan kroonisen munuaistoiminnan vajauksesta johtuvan virtsamyrkytyksen takia.

Tällä hetkellä ei ole juurikaan muita tapoja sairauden toteamiseksi kuin munuaisten ultraäänitutkimus, jolla pystytään seulomaan jalostusikäisistä koirista pois ne joiden munuaisissa on havaittavissa epämuodostuneisuutta, rappeumaa tai rakkulamuodostumia (polykystisyys) ennen kuin niitä käytetään jalostukseen. Tiedetään, että koirat eivät oireile ennen kuin suuri osa munuaiskudoksesta on jo tuhoutunut joten oireetonta koiraa on voitu käyttää jalostukseen tietämättä sen sairastavan etenevää munuaisten rappeumaa.

Toivon mukaan tulevaisuudessa on tälle sairaudelle saatavissa geenitesti jolloin voidaan luotettavasti selvittää onko koira renaalidysplasian suhteen terve, kantaja vai sairas. Kantajia ei ole ainakaan tässä vaiheessa syytä jättää pois jalostuskäytöstä, mutta kahden kantajan yhdistäminen voitaisiin estää, jos käytössä olisi geenitesti. Tällöin voitaisiin välttää sairaiden pentujen syntyminen.

Jotta geenitesti olisi koskaan mahdollinen, Animal Health Trust (AHT) Iso-Britanniassa kerää DNA-näytteitä (poskisolu- tai verinäyte) sairastuneista koirista ja koirista, joilla epäillään olevan renaalidysplasia. Jokainen näyte on erittäin tärkeä! Mikäli skyenterrierisi sairastuu munuaisvikaan tai todetaan että sen munuaiset ovat rappeutuneet (koiralla on oireita) tai sillä todetaan ultraäänitutkimuksessa munuaisrakkuloita, pyydä eläinlääkäriä ottamaan koirasta poskisolunäyte tai verinäyte (EDTA putkessa) ja ota välittömästi yhteyttä jalostustoimikuntaan hanna.granlund@buckwheaters.net. Saat ohjeet kuinka DNA-näyte toimitetaan AHT:lle. Skyenterrierikerho korvaa sinulle näytteen otto- ja lähetyskustannukset.

Geenitestiä odotellessa toistaiseksi suositeltavin vaihtoehto skyenterrierin munuaisten tutkimiseen on ultraäänitutkimus, jonka avulla voidaan todeta mm. munuaisten fyysinen koko sekä mahdolliset rakkulamuodostumat munuaisten pinnalla. Ultraäänitutkimus on mahdollista tehdä ilman koiran nukuttamista tai rauhoittamista, eikä koiralta tarvitse ajaa karvoja (ellei koira ole erittäin karvainen vatsan alta).

The Skye Terrier Clubin ohjeistus munuaisten ultraäänitutkimukseen on seuraava: laitteisto on 38 mm lineaarianturi 10-5 MHZ (megahertsi) taajuudella. Tämän voi varmuuden vuoksi mainita tutkivalle eläinlääkärille.

Jalostustoimikunnan tehdessä tiedusteluja, ainakin seuraavat eläinlääkäriasemat ovat tiedottaneet tekevänsä munuaisten ultraäänitutkimuksia koirille (hinnat vaihtelevat):

Helsinki

  • Yliopistollinen eläinsairaala, http://www.vetmed.helsinki.fi
  • Eläinlääkäriasema Tikki, http://www.elainlaakariasematikki.fi
  • Helsingin Eläinlääkärikeskus/Jukka Marttila, http://www.elainlaakarikeskus.fi

    Espoo
  • Eläinlääkärikeskus SoVet, http://www.soukka.info

    Lohja
  • Lohjan Pieneläinklinikka, http://www.lohjanpienelainklinikka.fi/

    Imatra
  • Imatran Eläinklinikka/Pekka Sarkanen, www.sarkanen.fi

    Oulu
  • Oulun Eläinklinikka, http://www.ouluek.fi

    Joensuu
  • Eläinlääkäriasema Kivuton, http://www.kivuton.fi

    Lahti
  • Vethaus/Seppo Lamberg, http://www.vethaus.fi

    Pirkkala
  • Eläinklinikka Oiva/Saila Karjala, http://www.oivaelainklinikka.fi

    Tampere
  • Eläinlääkäriasema Veter/Tapio Palolahti, http://www.veter.fi
  • Hakametsän Eläinlääkäripalvelu/Anne Siljamäki, http://www.helppu.fi

    Jalostustoimikunta toivoo saavansa kopion koiran tutkimuslausunnosta. Lausunnossa mainittava koiran virallinen nimi sekä mikrosirunumero (ota rekisterikirja mukaan).

    Jos koiralla epäillään munuaisiin liittyvää sairautta ja se joudutaan lopettamaan, olisi ensiarvoisen tärkeää, että koiralle tehtäisiin ruumiinavaus ja sen munuisista otetaan leikenäyte (wedge biopsy) joka toimitetaan AHT:lle. Skyenterrierikerho osallistuu tällaisissa tapauksissa kustannuksiin. Sama pätee kaikkiin epäselviin kuolemantapauksiin, kun kyseessä on alle 10-vuotias koira. Tärkeintä olisi saada riittävästi tietoa, tarkoitus ei ole leimata tai syyttää ketään. Kaikki koirasta ja sen sairauksista saatavat tiedot kerho pitää luottamuksellisina, mikäli omistaja niin haluaa. Kerho toivoisi kuitenkin, että tiedot olisivat kaikkien käytössä. Vaikka tieto lisää tuskaa, kyse on koiriemme terveydestä ja rotumme tulevaisuudesta.

    Skyenterriereillä on viime vuosina tavattu joitakin hemangiosarkoomatapauksia. Hemangiosarkooma (HSA) on endoteelisoluista muodostunut, verisuonesta lähtenyt pahanlaatuinen sidekudoskasvain, johon ei valitettavasti ole mitään tehokasta hoitokeinoa.

    Useimmiten hemangiosarkoomaa tavataan 9-12 vuotta vanhoilla koirilla ja sen tyypillisimmät esiintymispaikat ovat perna, sydämen oikea eteinen ja iho. Se lähettää myös hyvin usein etäispesäkkeitä maksaan ja keuhkoihin. Koska kasvaimet ovat verisuoniperäisiä, ne ovat tyypillisesti hauraita ja hyvin verentäyteisiä. Verisuonikasvaimet ovat usein infiltratiivisesti (terveen kudoksen sisään) kasvavia ja voivat tulla kooltaan laajoiksi. Sen vuoksi niitä on myös vaikea poistaa leikkaamalla. Kasvaimien repeäminen on tavallista ja seurauksena on usein voimakas verenvuoto, mikä voi johtaa akuuttiin yleiskunnon heikkenemiseen ja jopa eläimen äkilliseen menehtymiseen ilman edeltäviä oireita.

    Jalostustoimikunta toivoo saavansa tiedon skyeista joiden kuolinsyyksi epäillään tai on todettu olevan hemangiosarkooma, kartoittaakseen tämän syöpätyypin levinneisyyttä rodussamme.

    Rodussa esiintyy yksi selkeä, vain tälle rodulle ominainen perinnöllinen sairaus, skyenterrierihepatiitti. Vaikka Suomessa ei ole diagnostisoitu yhtään tautitapausta, on todennäköistä, että myös meillä tautia esiintyy tai on jossain vaiheessa esiintynyt. Tauti muistuttaa bedlingtoninterriereillä esiintyvää kuparitoksikoosia, mutta tarkempaa syytä ei tiedetä.