Mitä homeopatia on?
 

 

Sanan ”homeopatia” kantasanoina ovat homeos ja pathos eli suomeksi samanlainen kärsimys.

Parantamismenetelmän kehitti saksalainen lääkäri Samuel Hahnemann 200 vuotta sitten. Tutkiessaan lääkeaineoppia hän testasi itse kiniiniä ja huomasi sen aiheuttavan malarian oireita. Hän rupesi muutaman asiasta innostuneen lääkärin kanssa tutkimaan voisivatko muutkin aineet parantaa oireita, joita ne terveissä ihmisissä aiheuttavat. Vastaus oli kyllä. Similia similibus currentur (samankaltainen parantaa samankaltaisen) on homeopatian pääperiaate. Tätä kutsutaan resonanssiperiaatteksi.

Resonanssiperiaate ei ollut Hahnemannin ainoa suuri keksintö. Hän huomasi, että aineen terapeuttista vaikutusta voidaan lisätä potensoimalla eli tietyllä tavalla laimentamalla. Hahnemann oli tietoinen Avogadron vakiosta, ts. että laimennosten D24 (kymmenasteikko) ja C12 (sata-asteikko) yli menevissä potensseissa ei ollut enää jäljellä alkuperäisen aineen molekyylejä. Silti hän ennakkoluulottomasti jatkoi kokeilujaan ja huomasi korkeampien potenssien vaikuttavan jopa alkuperäistä ainetta sisältäviä potensseja tehokkaammin!

Pelkkä laimentaminen ei riitä parantavan tehon saamiseksi vaan liuokseen lisätään ravistelemalla kineettistä energiaa joka laimennuskerralla.

 Voidaan puhua informaatiolääketieteestä tai energialääketieteestä . Biologi Jacques Benveniste loi käsitteen ”veden muisti”. Toistaiseksi tätä ei ole pystytty tieteellisesti osoittamaan, mutta eräät tiedemiehet Englannissa ja Ranskassa ovat tutkineet asiaa kahdenkymmenen vuoden ajan.

Kun jokin ärsyke on voimakkaampi kuin yksilön elämänvoima, yksilö sairastuu. Puolustusmekanismin toiminta on havaittavissa oireina. Oireet ovat siis elimistön paranemisyritys. Yleensä elimistö pyrkii pitämään sairauden painopisteen aina samalla tasolla, mutta jos ärsyke on tarpeeksi vahva, se voi sysätä painopisteen syvemmälle tasolle jolloin potilas sairastuu vakavammin.

Homeopaattisen katsantokannan mukaan sairaus koskettaa aina koko elimistöä.

Koululääketieteessä näin ei välttämättä ole. Kun potilaalta on menestyksellisesti hoidettu jokin sairaus ja jonkin ajan kuluttua hän sairastuu uudestaan - usein vakavammin - ei katsota että kyse on samasta sairaudesta. Homeopatia näkee kuitenkin asian näin ja siksi, aina kun on mahdollista, pyritään välttämään oireita tukahduttavaa lääkehoitoa.

Homeopaattinen lääkeaine stimuloi potilaan puolustusmekanismia siten, että se voi itse parantaa sairauden jota vastaan se taistellut. Lääke valitaan yksilöllisesti, oirekokonaisuuden mukaan että se resonoisi elimistön värähtelyn kanssa. Väärin valittu lääkeaine ei vaikuta millään tavalla.

Homeopaattiset lääkeainekokeilut tehdään vapaaehtoisilla ihmisillä. Eläimillä on ”testattu” vain muutama lääkeaine, esimerkiksi koirilla potensoitu penikkatauti-rokote.

Homeopaattisista lääkeainekokeiluista ei jää pysyvää haittaa koehenkilöille.

Joidenkin homeopaattisten lääkeaineiden valmistamiseksi joudutaan tappamaan eläimiä (esim. käärmeitä, mehiläisiä, kärpäsiä). Tappamista vältetään kuitenkin aina kun mahdollista, esimerkiksi rupikonnan rauhasista myrkky otetaan eläintä vahingoittamatta.

 

Homeopatia eläinten hoidossa

 

Eläimillä homeopaattinen hoito on usein osoittautunut erityisen tehokkaaksi sellaisissa tapauksissa joihin ei koululääketieteestä ole ollut apua, esimerkiksi allergiat ja käytöshäiriöt.

Homeopatia ei kuitenkaan ole ihmelääkettä – vaikka jotkut paranemiset ovatkin ihmeenomaisen nopeita. Kotieläinten terveydentilaa on usein harkitsemattomalla jalostuksella heikennetty. Tällaisiin ongelmiin homeopatia voi vastata usein vain oireita lievittävästi. Kasvattajien on syytä tuntea vastuunsa ja olla käyttämättä jalostukseen eläimiä, joilla on perinnöllinen sairaus tai vika.

Heikkolaatuinen ravinto voi olla syynä moniin vaivoihin, erityisesti allergioihin. Tällöin ruokavalion muuttaminen on ratkaisu ongelmiin. Monet vannovat koirien ”elävän ravinnon” nimeen. Yksi tällainen on BARF-dieetti.

Myös rokotukset aiheuttavat paljon ikäviä jälkiseurauksia. Niin tarpeellisia kuin ne ovatkin, on syytä välttää turhia rokotuksia. Rokotukset vaikuttavat haitallisimmin juuri nuoriin eläimiin. Rabiesrokotus on Suomessa useimmille pennuille tarpeeton, ts. ne tuskin pentuaikanaan joutuvat tekemisiin rabiesta sairastavan eläimen kanssa. Rabiesrokotuksen siirtämistä lähelle 1-vuoden ikää (tai jopa ylikin) kannattaa harkita.

Joka tapauksessa rokotusten aiheuttamia haittoja voi homeopaattisesti hoitaa.

Kemiallinen kastrointi ts. e-pillerit ja kiimanestopiikit sekä uroksilla estrogeenipiikit aiheuttavat usein ongelmia. Kissoilla e-pillerien ja nisäsyövän yhteys on ilmeinen.

Jos eläin ei saa hormonaalisiin vaivoihin apua homeopaattisesta hoidosta, eläimen leikkaus voi tulla kysymykseen pienempänä pahana kuin hormonihoito.

Jos eläimen liikunnan, seuran ja levon tarpeita ei oteta oikealla tavalla huomioon, homeopatiallakaan ei saavuteta tuloksia, ainakaan pysyviä. Eläimen omistajan onkin syytä perehtyä eläimen lajinmukaiseen hoitoon; aiheesta on kirjallisuutta runsaasti saatavilla.

 

 

takaisin etusivulle