Suihkosten suku

Historian vaiheita Amerikkaan muuton aikoihin

Ruotsin ja Venäjän välillä käytiin 1808-1809 sota ja sen seurauksena Ruotsin itäiset läänit (Suomi) liitettiin osaksi Venäjän keisarikuntaa ja samalla näiden hallinto järjestettiin autonomian pohjalle, Suomen suuriruhtinaskunnaksi. Vuosina 1809–1917 Suomi siis kuului Venäjän keisarin alaisuuteen. Suomen suuriruhtinaskuntaa hallitsi Pietarista käsin Venäjän keisari esittelijänään ja valmistelijanaan suuriruhtinaskunnan ministerivaltiosihteeri. Suuriruhtinaskunnassa Venäjän keisaria edustivat kaksijakoisesti Suomen kenraalikuvernööri ja Suomen senaatti. Venäjän keisarin korkeimpana edustajana kenraalikuvernöörin asema oli merkittävä, hän oli maan sotilaallinen johtaja ja osallistui myös senaatin toimintaan. Kenraalikuvernöörin suora yhteys ja vuorovaikutus keisarin kanssa aiheutti joskus toiminnan päällekkäisyyttä myös ministerivaltiosihteerin suhteen. Senaatilla puolestaan oli lähinnä neuvoa-antava rooli, se sai esitysoikeuden vasta vuonna 1886. Suomalaisilla oli sisäisen keskus-, alue- ja paikallishallinnon lisäksi käytössä muun muassa omia postimerkkejä (1856–), oma raha vuodesta 1860 ja oma armeija. Suomen kartta 1900

Voimakas väestönkasvu vuosina 1810–1870 ja siihen nähden heikosti kehittynyt maatalous sekä vajavainen viljan viljely ja muut talousvaikeudet maataloudessa 1860-luvulla johtivat yhdessä ilmastollisten äärivaihteluiden kanssa vuosina 1867–1868 vakavaan ruokapulaan ja nälänhätään. Vuoden 1867 viljasato ja perunasato epäonnistuivat lähes täysin. Karjataloudessa vaikeuksia oli ollut jo 1860-luvulta lähtien. Toukokuussa kolmen viikon aikana satoi lunta ja sitä oli maassa vielä kesäkuussakin. Leipäviljasadon lopullinen menetys varmistui 4. syyskuuta 1867 ankaraan pakkasyöhön, joka tuhosi heinäkuussa kasvuun päässyttä viljaa koko maassa. Suomea kohtasi vakava viljapula eikä ulkomaista viljaa saatu riittävästi maahan, koska varhaisen talven vuoksi meret jäätyivät ennenaikaisesti. Lisäksi rautatieyhteys Pietarista Suomeen oli vielä keskeneräinen. Hätäruoan ja viimeisten ruokavarastojen avulla selvittiin jotenkuten yli erittäin ankaran talven 1868, joka päättyi poikkeuksellisen lämpimään kevääseen huhtikuussa. Tammi-helmikuulla 1868 kuolleisuus nousi jo jonkin verran, mutta maaliskuusta lähtien suomalaisia kohtasi ennennäkemättömän nopea tuho. Maalis-elokuussa 1868 heitä menehtyi 10 000–25 000 henkilöä kuukaudessa. Toukokuussa lähes 25 000 suomalaista kuoli nälkään ja tauteihin. Tautia aikalaislääkärit kutsuivat lähinnä tyyfukseksi eli lavantaudiksi. Jälkikäteen on arvioitu, että kyseessä oli tautiryhmä, johon kuuluivat lavantauti, pilkkukuume, toisintokuume ja influenssa. Epidemian lähtöpisteenä on arvioitu olleen Pietari, josta epidemia kulkeutui sotaväen mukana Suomen suuriruhtinaskuntaan, aluksi mm. Hämeenlinnan kaupungin kasarmeille. Osa nälän ahdistamista suomalaisista lähti kerjuu- ja pakomatkoille, joiden varrella heitä majoitettiin ahtaisiin väliaikaistiloihin. Niissä tautiepidemia levisi ja iski nälän heikentämiin vaeltajiin ja myös ympäristön asukkaisiin kohtalokkain seurauksin.

Teollistumisen kokonaiskehityksen kannalta 1840-luku, mutta erityisesti 1850–1870-luvut olivat ratkaisevia, koska tuolloin sekä Venäjän keskushallinto että suuriruhtinaskunnan omat virkamiehet alkoivat edistää teollista kehitystä, keisari Aleksanteri II:n käskystä. Vuonna 1879 Suomen suuriruhtinaskuntaan säädettiin täydellinen elinkeinovapaus, ammattikuntajärjestelmä oli purettu jo vuonna 1868. Yhtä merkittävä lainsäädännöllinen muutos oli työväestöön (ns. epäitsenäinen väestö) kohdistuneen laillisen suojelun järjestelmän purkaminen vuonna 1880. Uudet lait sallivat väestön vapaan muuton suuriruhtinaskunnassa ja määrittivät työsuhteen tasavertaiseksi työntekijän ja työnantajan väliseksi yksityiseksi sopimukseksi.

Suomen suuriruhtinaskunnan teollisten, taloudellisten ja sosiaalisten muutosten kannalta keskeistä oli, että maan keskushallinto aloitti keisarin kehotuksesta voimakkaan liikenneväylien rakentamisen ja kunnostamisen 1850-luvulla. Saimaan kanava oli maan suurin kanavahanke ja se valmistui vuonna 1856. Rautatieverkko kehittyi vauhdikkaasti 1860-luvulta lähtien. Vuosina 1862–1881 valmistui päärunko Pietari–Viipuri–Kouvola–Riihimäki–Helsinki sekä Riihimäki–Tampere-, Riihimäki–Hanko- ja Tampere–Turku-radat. Savon rautatie valmistui ja ensimmäiset junat alkoivat liikennöidä 1889. Rautatieverkolla liitettiin eri puolille maata syntyneitä teollisuuslaitoksia toisiinsa ja satamiin sekä tehostettiin maataloustuotteiden kuljetusta maan sisällä ja ulkomaille. Vuonna 1859 annettiin asetus, jonka mukaan kauppoja oli mahdollista perustaa myös maaseudulle. Tuon ajan maakaupat olivat valikoimiltaan varsin monipuolisia; samasta kaupasta saattoi ostaa muun muassa hevosen valjaita, öljylamppuja, suolaa, kahvia, posliiniastioita, tehdaskankaita ja rusinoita. Vauraimpien talojen emännät saattoivat nyt juhlistaa pyhäinpäiväänsä pukeutumalla tehdasvalmisteisiin vaatteisiin ja juomalla kahvia posliinikupeista. Metsäkaupoilla vaurastuttuaan talolliset saattoivat myös lähettää lapsensa kaupunkien oppikouluihin. Metsärahoja käytettiin myös maatalojen tehostamiseen. Isännät ostivat taloon höyryvoimalla toimivan lokomobiilin, jolla pyöritettiin puimakonetta. Aikaa ja vaivaa säästyi runsaasti perinteiseen riihipuintiin verrattuna. Uudet tehdasvalmisteiset rauta-aurat muokkasivat peltoja ennennäkemättömän tehokkaasti. Maaseutu oli siirtymässä omavaraistaloudesta rahatalouteen, jossa ostettiin ja myytiin rahalla.

1906 Suomeen yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, myös naisille äänioikeus. Ensimmäiset eduskuntavaalit järjestetään 1907.
1910 keisari Nikolai II antoi manifestin, jonka nojalla Suomi asetettiin Venäjän lainsäädäntöjärjestyksen alaiseksi. Eduskunta lähetti keisari Nikolai II:lle anomuksen Suomen perustuslakien pysyttämiseksi voimassa.
Toinen sortokausi: Venäjän duuma hyväksyi yleisvaltakunnallisen lainsäädännön ulottamisen Suomeen. Keisari Nikolai II hajotti Suomen eduskunnan sen jälkeen, kun puhemies P. E. Svinhufvud oli ilmoittanut 23. syyskuuta, että ”Suomen eduskunta ei voi, maan perustuslakeja rikkomatta, ryhtyä valtiopäiväkutsussa annettujen tehtävien täyttämiseen”.

Helmikuun vallankumous Venäjällä 1917 lopettaa viimeisetkin sortotoimet. Keisari syöstään vallasta 16. maaliskuuta.
Heinäkuussa 1917 Eduskunta julistetaan korkeimman vallan käyttäjäksi Suomessa ja 6.12.1917 Suomi julistautuu itsenäiseksi. 31.12.1917 Venäjän bolševikkihallitus tunnustaa Suomen itsenäisyyden.

Marraskuussa 1917 puhkesi viisipäiväinen yleislakko, joka johti verisiin yhteenottoihin. Lakon jälkeen osapuolet olivat entistä kauempana toisistaan. Lakon aikana ja sen jälkeen punakaartien ja suojeluskuntien perustaminen kiihtyi entisestään. 1918 Suomessa sisällissota, jossa osapuolina valkoiset ja punaiset. Punaiset hallitsivat eteläistä Suomea ja valkoiset pohjoista Suomea. Venäjä tuki punaisia antamalla heille aseistusta ja Saksa tuki valkoisia lähettämällä Etelä-Suomeen joukkoja (n.13 000). Ratkaisevat taistelut käytiin kaupungeissa: Tampere, Viipuri, Lahti ja Helsinki. Taistelut päättyivät valkoisten voittoon.

Amerikan historiaa 1800 ja 1900 -lukujen vaihteessa

Etelä-Dakota on 1889 Yhdysvaltoihin liitetty osavaltio. Pääelinkeinot ovat maatalous, palvelut, matkailu ja teollisuus. Nykyisin Etelä-Dakotassa louhitaan kivituotteita ja kipsiä ja kaivetaan öljyä ja maakaasua. Maatalouden tärkeimiä tuotteita ovat pihvikarja, maidontuotanto, maissi, soijapavut, vehnä ja sianliha.

Black Hills (Mustat vuoret) alueen väestö oli Sioux-intiaanien heimoon kuuluvia Lakota -intiaaneja 1770-luvulta alkaen. Cheyenne-intiaanit siirtyivät alueelta länteen päin. 1861 Dakotan territorio perustettiin. 1872 rautatie ulottui alueen pääkaupunkiin asti (Yankton) ja se toi alueelle uudisasukkaita Saksasta, Irlannista, Venäjältä ja Skandinaviasta. 1889 Dakota jaettiin kahtia ja näin syntyi USA:n kaksi uutta osavaltiota: Pohjois- ja Etelä-Dakota. Viimeinen suuri yhteenotto valkoisten ja intiaanien välillä tapahtui 1890 Wounded Kneessä, missä 300 Siux- heimoon kuuluvaa surmattiin (enimmäkseen naisia ja lapsia) ja 25 valkoista menetti henkensä (Wounded Knee Massacre).

Lead, SD
Kaupunki perustettiin 1876, kun alueelta löytyi kultaa. Kuuluisin kultakaivoksista oli Homestake Mine. Kaivos perustettiin 1877 ja kaivostoiminta lakkasi vasta vuonna 2002. Nyt turistit pääsevät tutustumaan siihen. 1900-luvun alussa Leadissä asui noin 950 suomalaista ja miehet työskentelivät talvisin kaivoksissa ja kesäisin maanviljelijöinä ja naiset apulaisina. Vuonna 1910 Leadin asukasluku oli yli 8000. Kaivokset loi töitä kaupunkilaisille: mainarit, kauppiaat, palvelusväkeäkin tarvittiin. Toisen maailmansodan aikaan kultakaivos ei ollut toiminnassa, mainarit menivät töihin kuparikaivoksiin, tai armeijan palvelukseen.

Mustilta vuorilta (Black Hills) löytyi kultaa 1874. Siitä seurasi ryntäys alueelle. Deadwood oli kuuluisa villistä menostaan, laittomuuksista, saluunolistaan ja prostituutiosta. Vuonna 1879 tuli tuhosi lähes koko Deadwoodin kaupungin. Toinen tulipalo riehui kaupungissa vuonna 1959. Vuonna 1961 kaupunki julistettiin historialliseksi kohteeksi.

Klondike, Alaska
Tieto kultalöydöstä saavutti Yhdysvallat vasta vuonna 1897, jolloin noin 6 000 ihmistä saapui Klondikeen. Matka Klondikeen muun muassa vuorisolien yli oli vaarallinen kylmyyden ja nälän uhan takia. Elämä Klondikessa oli yleensä pelkkää kovaa työtä, ja vain jotkut rikastuivat kullalla. Kallen Suihkosen Amerikan sukulaiset ovat kertoneet, että Kalle kävi vaimonsa Selman veljen kanssa kaivamassa kultaa Klondikesta ja löysikin sitä, koska palasi kotiin 30 000 dollarin arvosta kultaa mukanaan!

Deadwoodin kuuluisuuksia:
Bill Hickok
James Butler "Wild Bill" Hickok oli legendaarinen hahmo Amerikan villissä lännessä. Vuosina 1872 - 1874 Bill kulki Buffalo Bill Codyn kanssa esiintymässä tämän Scouts of the Plains-näytöksen mukana - tämän näytelmän jälkeen Cody alkoi kiertää vasta varsinaisen Wild West Shown kanssa. Bill ystävystyi Calamity Janen kanssa Deadwoodin kaupungissa. Wild Bill Hickok kuoli vuonna 1876 pokeripelin jälkeisissä kahinoissa voitettuaan ässäparilla ja kasiparilla, eli Kuolleen miehen kädellä. Hickokin ampui mies nimeltä Jack McCall. Hänet hirtettiin murhasta.
Calamity Jane
Vuonna 1876 Calamity Jane muutti Etelä-Dakotan Deadwoodiin ja aloitti kiertueuran villin lännen show'ssa. Tällä uralla hän vietti vuoteen 1901, jolloin hän sai potkut show'sta. Tämän jälkeen Jane asettui eläkkeelle Deadwoodiin. Jane kuoli keuhkokuumeen komplikaatioihin 51-vuotiaana. Hänet haudattiin toiveidensa mukaisesti Wild Bill Hickokin viereen Mount Moriah Cemetery hautausmaalle, Deadwoodiin.

Deadwoodin historiaa Amerikan legendojen sivustolla.

Suuri lamakausi

Yhdysvaltain historian synkimpiä vuosikymmeniä on 1930-luku. Jo 20-luvun lopulla suuret pölymyrskyt lamauttivat maatalouden ja maataloudesta alkanut lama (Great Depression) levisi teollisuuteen. Suuren laman sai aikaan keinotekoinen rahan tarjonnan lisäys, jonka USA:n keskuspankki kehitti 1920-luvun aikana. Lama johti tuotannon ja bruttokansantulon romahdukseen Yhdysvalloissa. Työttömyys nousi pahimmillaan yli 20 prosentin. Talous elpyi entiselleen vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Toinen maailmansota

Kotirintamalla Yhdysvallat pääsi muita sotaan osallistuneita maita vähemmällä. Sotatarviketeollisuus toki kasvoi ja muodollisesti oli voimassa tavarasäännöstelykin. Todellisuudessa juuri mitään ei tarvinnut säännöstellä. Kasvanut sotatarviketeollisuus tarjosi runsaasti työpaikkoja ja naisia siirtyi raskaan teollisuuden töihin yhä enemmän, kun miehet olivat rintamalla. Lamakausu väistyi ja monille perheille sota merkitsi uutta vaurauden aikaa. Kotirintamalla sodasta kärsivät eniten etniset vähemmistöt, mikä ei sinänsä ollut uutta yhdysvaltalaisessa järjestelmässä. Toisen maailmansodan jälkeen USA oli johtava valtio maailmassa.

Suihkosten sukuseura ry
Puheenjohtaja: Jouko Suihkonen, 040-706 1062
Sihteeri: Raija Ylönen, 040-757 1169