ARTIKKELEITA JA TAUSTAMATERIAALIA - SUOMI-TSHETSHENIA-SEURA

TAKAISIN


Käännös: Juhani Putkinen

Harjoituksen uhrit vai hiuksenhienosti pelastuneet? 

Postimees11.3.2000

Kadri Liik, Rjazan-Moskova

 

22.9.1999 illalla saapui 46-vuotias Aleksei Kartofelnikov yhdessä vaimonsa ja vihanneskuorman kanssa huvilaltaan. Kello oli 20.30 kun Aleksei käveli asunnolleen – 13-kerroksiseen asuintaloon - vietyään autonsa autotalliin.

Talon edessä kiinnitti hänen huomionsa valkoinen auto, Lada 07. Aluksi tutki linja-autonkuljettaja Aleksei autoa yksinkertaisesti ammattiautoilijan kiinnostuneesta näkökulmasta – uusi auto, uutta mallia, hänen tietääkseen sitä mallia ei ollut vielä Rjazanissa nähty. Sitten katsoi huolellisemmin, koska auto oli kummallinen – rekisterikilven se osa, joka näytti paikkakuntaa, oli peitetty paperilla. Paperille oli kirjoitettu huopakynällä 62, joka on Rjazanin tunnus. Mutta alla oli jotakin muuta. ”Ymmärsin heti, että jotakin on väärin!”.

Kummallinen auto

Juuri hiljattain oli Moskovassa räjäytetty kaksi suurta asuintaloa, koko valtio oli hysteriassa ja etsi pommeja. Siitäsyystä Aleksei kuuli valitessaan puhelimella numeron 02, vain varattuäänen. Sen jälkeen hän soitti Rjazanin paikalliselle miliisille, mutta sinä aikana ennätti auto jo lähteä. ”No mitä sitten, että lähti, saattoivat jättää jotakin kellariin”. Aleksei arvasi. ”Hyvä on, tulemme katsomaan,” sanoivat miliisit.

Samanaikaisesti soitti miliisiin myös Aleksein naapuri Vladimir Vassiljev. Hän oli tullut kotiin hieman myöhemmin ja jäänyt samoin ihmettelemään uutta 07mää, joka parhaillaan kolmen ihmisen kera lähti. Mitä ihmettä – auton keulassa olevan rekisterikilven mukaa kyseessä oli Rjazanin auto, mutta takana oleva numero, koodi 77, oli Moskovasta. Yksi paperi oli pudonnut.

Aleksein tytär, 24-vuotias sairaanhoito-opiskelija Julia lähti alas kadulle ja näytti juuri paikalle saapuneille kolmelle miliisille kellarinoven. Itse hän jäi odottamaan. ”Jonkin ajan kuluttua he tulivat ulos ja sanoivat löytäneensä neljä säkkiä,” kertoo Julia. ”Ajattelin, että vitsailevat. Siellä oli yksi nuori miliisi, ajattelin, että hän haluaa yksinkertaisesti pelotella minua, mutta sitten näin, että hän oli itse kauhuissaan.”

Tunti Aleksein kotiintulon jälkeen oli koko rakennus jo evakuoitu. Kevyesti pukeutuneet ihmiset seisoivat viileässä syysillassa ja katsoivat kun heidän piiritetyn talonsa ympärillä työskentelivät miliisit, pioneerit, pelastuspalvelu ja Rjazanin alueen FSB. ”Vaimo tuli suoraan ammeesta, märkä, vetäisi työtakin päälleen ja siten vettä tippuvin hiuksin, suoraan ulos,” naureskeli Aleksei. ”Iltaruoka oli valmis, mutta me emme ennättäneet syödä.”

Rjazanin aluehallinnon räjähdysaineasiantuntijoiden tekemä analyysi näytti, että Novosjolovinkatu 14/16 rakennuksen kellarista löydetyissä sokerisäkeissä oli Heksogeenia – samaa räjähdysainetta, millä räjäytettiin rakennukset niin Moskovassa kuin muuallakin. Kellomekanismi oli asetettu räjähtämään kello 5.30 aamulla. Rakennuksen asukkaat, jotka viettivät kylmän yön lähellä olevassa elokuvateatterissa, saivat tietää asiasta suunnilleen samanaikaisesti, kun linja-autoasemalta tultiin noutamaan Alekseita töihin.

”Juuri nyt se olisi räjähtänyt…”

”Kävin autotallissa ja ajoin omalla bussillani takaisin, kun kuulin radiosta uutisia,” Aleksei muistelee. ”Sanoivat, että Rjazanissa piti räjähtää kello puoli kuusi. Katsoin kuinka se seisoi pystyssä ja kuvittelin, että nyt se räjähtäisi…”

Aleksein vaimo olisi halunnut jäädä yöksi huvilalle. ”Ja nyt siinä katsoessani rakennusta, ajattelin, että jos olisimme jääneet huvilalle, ehkä olisikin räjähtänyt. Mutta lapset olivat täällä. Ja silloin minua alkoi pelottamaan.”

Novosjolov 14/16 sijaitsee Rjazanin kaupungin laidalla kamalassa nukkumalähiössä, samanlaisessa paikassa, jollaisessa räjähdykset tapahtuivat Moskovassakin. Samoin Kashiiran maantiellä räjäytetty talo oli tiilinen – joka tarkoittaa, että räjähdyksestä ei olisi jäänyt eloon käytännössä ketään.

Talon alla on ympäri vuorokauden avoin kauppa, ilmeisesti uhreja olisi tullut myös siellä. Yhden rakennusinsinööriasukkaan mielestä myöskään samanlaiset tiilitornit naapurissa eivät olisi kestäneet räjähdystä. Domino-efektinä sortuessaan ne olisivat tuoneet enemmän uhreja kuin kaikki edeltäneet räjähdykset yhteensä.

Kului kaksi päivää ja sitten FSB:n pääjohtaja Nikolai Patrushev sanoi, että räjähdys ei uhannut rjazanilaisia – kyseessä oli FSB:n organisoima harjoitus. Ja säkeissä oli ollut tavallinen sokeri, Rjazanin FSB:n kaasuanalysaattori, joka näytti heksogeenia oli ollut yksinkertaisesti rikki.

Rjazanissa kukaan ei usko häntä. Ja Moskovassa, jossa on nähty, kuinka räjähdykset ja Tshetshenian sota (joka muuten alkoi 29.9, päivä sen jälkeen, kun Rjazanista löydettiin räjähdysainesäkit) on olleet hyödyllisiä tietyille poliittisille voimille, uskotaan sitä vielä vähemmän.

Tavallisimmat kysymykset kuuluvat, että miksi harjoitus tapahtui vain Rjazanissa? Miten voi harjoitus, jossa pitäisi testata paikallisten viranomaisten kykyjä, riippua vain tavallisten yksinkertaisten asukkaiden huomiokyvystä – sillä jos Aleksei ei olisi alkanut ihmettelemään autoa, niin paikallinen miliisi ei olisi tiennyt asiasta mitään? Ja miksi annettiin ihmisten palella koko yö, jos Moskovassa tiedettiin, ettei ollut vaaraa? Olisi voinut kahden tunnin kuluttua päästää heidät koteihinsa, eikä kahden päivän kuluttua sanoa, että testasimme.

Venäjän yksi vähistä riippumattomista lehdistä Novaja Gazeta kirjoittaa, että myöskään Rjazanin kaasuanalysaattori ei saanut näyttää väärin. Sattumalta on juuri Rjazanissa yksi Venäjän parhaista räjähdeasiantuntijoiden yksikkö, sellaista ei ole ei Moskovan FSB:llä, eikä pelastuspalvelulla. Heidän laitteistonsa on huipputasoa maailmassa. Ei ole myöskään mahdollista, että analysaattorissa olisi säilynyt jonkun aiemman mittauksen jäänteet – sillä sitä puhdistetaan säännöllisesti ja heksogeeniä sillä ei ollut testattu vuosiin.

Sokerisäkit vietiin Moskovaan

Todennäköinen ei ole myöskään myöhemmin talon asukkaille kerrottu versio – että säkkejä oli imeytetty räjähdysaineella, että saada realistinen kuva. Novaja Gazetan tietojen mukaan eivät kyseiset viranomaiset harjoittele oikealla räjähdysaineella ja että olisi mieletöntä sekoittaa siviilit sellaiseen harjoitukseen. Jostakin syystä säkkien luona oli arvokas räjäytin, harjoitukseen olisi voinut käyttää mallia.

Ja jostakin syystä vietiin sokerisäkit Moskovaa heti kun ne löydettiin – pois Rjazanin miliisin ulottuvilta. ”No miksi, jos se oli sokeria+?” ihmettelee onneton talon asukas Natasha Gribashova. ”Olisivat sitten jakaneet asukkaille – millä on kaikilla vähän rahaa, kuluisi kummasti.”

Vielä epäilyttävämmäksi asian tekee asian salaaminen. Moskovan FSB:n olisi ollut helppoa poistaa kaikki epäilykset näyttämällä harjoitusta koskeva päiväkäsky, selittäen harjoituksen motiivit ja päästämällä toimittajat kaikkien asianomaisten luo. Mutta Moskova ei kommentoi, ja on kieltänyt sen myöskin Rjazanin taholta.

Vaikenemisharso

Minun ja minun USA toimittajaseuralaiseni käynti Rjazanin miliisiosastolla oli siitä syystä yhtaikaa hyvin vähän ja hyvin paljon kertova.

”Päivää, me olemme toimittajia ja me olemme kiinnostuneita siitä harjoituksesta mikä teillä täällä oli syyskuussa,” esittelimme itsemme.

”Mikä-mikä” kysyi virkapukuinen mies lasin takaa.

”Harjoitus,” kertasimme.

”Pommeista kysyvät,” tönäisi toinen virkapukuinen omaa ymmärtämätöntä kollegaansa.

”Ahaa,” ymmärsi tämä ja vaati meidän dokumentteja. Tutkittuaan niitä pari minuuttia huolellisesti hän tiedotti hyvin asiallisesti, että kaikki kysymykset tulee esittää Moskovaan, FSB:lle, ”sillä he järjestivät harjoituksen”.

Novosjolovin kadun asukkaat aikoivat aluksi haastaa FSB oikeuteen, vaatia henkisen kärsimyksen korvaamista – sillä monille aiheutui tapahtuneesta ongelmia sydämen tai verenpaineen kanssa, lapset ei voineet enää nukkua… Sitten luopuivat, sillä yksinkertaiset köyhät provinssista, kuten ovat – pelkäsivät haastaa Moskovaa oikeuteen. Hyväksyivät sen, että rakennukseen rakennettiin uusi tuulikaappi ja asennettiin koodilukko.

Mutta hämmennys ei häviä. ”Hyvin kummallinen tapahtuma,” toistavat niin Aleksei, Julia kuin Natashakin uudelleen ja uudelleen. ”Miksi juuri meitä? Ja kuka? Miksi?”

---------------

Alkuperäinen vironkielinen artikkeli: http://www.postimees.ee:8080/leht/00/03/11/valised.htm

Sieltä: Õppuse ohvrid või napilt pääsenud