Human Right Watch: Venäjä - sotilaiden harjoittama seksuaalinen väkivalta on tutkittava

(New York, 10.4.2002) - Venäjän joukot ovat raiskanneet ja ahdistelleet seksuaalisesti naisia talven operaatioissa Tshetsheniassa, HRW syytti tänään.

Viisi naista on kertonut HRW:n tutkijoille aikaisemmin tänä vuonna tapahtuneista seksuaalisen väkivallan tapauksista. Kolme naisista yritti kertoa tapauksista paikallisille viranomaisille, mutta nämä kieltäytyivät tutkimasta niitä.

Niin sanottujen "puhdistusoperaatioiden" takia, joissa venäläiset sotilaat suorittavat talosta taloon etsintöjä, löytääkseen ihmisiä, joiden uskotaan olevan tekemisissä kapinallisten toiminnan kanssa, miespuoliset sukulaiset usein jättävät kylät etsiäkseen turvallisempaa piilopaikkaa vähentääkseen riskiä tulla mielivaltaisesti pidätetyksi, kidutetuksi ja "kadonneeksi". Ilman miehiä talossa naiset joutuvat herkemmin sotilaiden seksuaalisen hyökkäyksen kohteeksi.

Sosiaalinen ja kulttuurinen kynnys kertoa seksuaalisesta väkivallasta on korkea Tshetsheniassa.

"Venäjän hallitus kertoo maailmalle, että elämä Tshetsheniassa on palaamassa normaaliksi", sanoi Elizabeth Andersen, HRW:n Euroopan ja Keski-Aasian osaston johtaja. "Mutta se ei ole toimittanut ketään oikeuden eteen näistä hirveistä seksuaalirikoksista". Andersen vaati YK:n ihmisoikeuskomissiota, joka kokoontuu nyt Genevessä, tuomitsemaan päätöslauselmassaan Venäjän rikokset Tshetsheniassa. Kahtena viime vuonna, komissio on päättänyt voimakassanaisista lauselmista Tshetshenian suhteen, tuomiten ihmisoikeuksien ja kansainvälisen humanitäärisen lain loukkaukset ja vaatien Venäjää kansallinen komissio tutkimaan ja toimittamaan rikoksia tehneet oikeuden eteen. Venäjän hallitus on torjunut molemmat päätöslauselmat.

"Aset Asimova" (nimi muutettu), 43-vuotias leski kertoi HRW:lle olleensa kotona kahdeksan vuotiaan poikansa kanssa, kun juopuneet sotilaat tulivat sisään aikaisin helmikuussa. Kolme heistä vei hänet eri huoneeseen, sillä aikaa kun muut alkoivat ryöstää taloa. "He repivät pukuni. He kysyivät missä miehet ovat ja miten kauan olen ollut ilman aviomiestä". Sitten sotilaat vaativat häntä riisuuntumaan ja kun hän vastusteli he hakkasivat häntä kiväärinperillä ja raiskasivat hänet. "En tiedä miten monta sotilasta raiskasi minut. Menetin tajuntani sen aikana. Heräsin kun he kaatoivat vettä päälleni, sitten he lähtivät".

"Asimova" ei tehnyt ilmoitusta viranomaisille. HRW:n tutkijat ovat todenneet, että monet naiset ovat haluttomia tekemään ilmoitusta seksuaalisesta väkivallasta, koska pelkäävät leimautumista ja kostoa. "Asimovan" ensimmäinen reaktio sotilaiden lähdettyä oli salata se mitä oli tapahtunut, ettei hänen varttunut poikansa saisi tietää siitä. "Töhrin verta nenääni ja suuhuni, ikäänkuin minua olisi lyöty sinne ja että se olisi ollut verenvuodon syy. Puhdistin kaiken, piilotin pukuni ja laitoin puhtaan puvun päälle".

Muut naiset tekivät ilmoituksia seksuaalisesta väkivallasta, mutta saivat huomata viranomaisten tekevän heidän yrityksensä tyhjäksi. Tammikuun 29. tehdyssä "puhdistuksessa", tekivät seksuaalista väkivaltaa "Madina Magomedovalle" (nimi muutettu) ja hänen siskoilleen heidän vanhempiensa kodissa. Sotilaat olivat tulleet taloon aiemmin päivällä ja hän pelkäsi heidän palaavan, koska sotilaat olivat huomanneet ettei miesväkeä ole paikalla.

"He halusivat koskea minua, he sanoivat että minulla on kauniit huulet ja he suutelevat minua", hän kertoi Human Rights Watchille. "tiesin mitä he haluavat ja aloin vastustella. Eräs sotilaista sanoi 'odotas huora kunhan nussin sinua' ". "Magomedova" kertoi HRW:lle etteivät sotilaat raiskanneet häntä, mutta hänet hakattiin pahanpäiväisesti hänen taistellessaan sotilaita vastaan. Hän tarvitsi kolme päivää vuodelepoa toipumiseen.

Sotilaat uhkasivat myös "Magomedovan" siskoja hänen läsnäollessaan ja yrittivät pakottaa yhtä heistä suuseksiin. "He halusivat pidättää vanhimman siskoni, koska hänellä ei ollut sisäistä passia, vain tilapäinen oleskelulupa. He kysyivät oliko hän naimisissa ja kun hän vastasi että hän on eronnut, he kysyivät onko hän 'ottanut suihin aiemmin'. He sanoivat, että 'kulli on suussa vain viisi minuuttia ja se tuntuu kivalta molemmista' " "Magomedova" teki syyttäjäntoimistossa ilmoituksen seksuaalisesta väkivallasta, vaikka sotilaat olivat varoittaneet siitä ja paikallinen syyttäjä oli yrittänyt saada häntä luopumaan jutusta. Peläten kostoa, hän lopulta muutti toiseen kaupunkiin.

Eräässä toisessa tapauksessa, kaksi sisarusta joutui seksuaalisen väkivallan kohteeksi pidätyksensä aikana maaliskuun alussa. Sukulaiset taivuttelivat heidät tekemään kohtelustaan ilmoituksen viranomaisille."Luiza Larsanova" (nimi muutettu), 27-vuotias nainen, pidätettiin 4.3.2002 ja häntä pidettiin kahdessa eri paikassa ennen vapauttamistaan samana iltan. Saadakseen "Larsanovalta" tietoja tshetsheenitaistelijoista, sotilaat uhkasivat raiskata hänet.

Hän kertoi HRW:lle, että "ensimmäisessä paikassa he hakkasivat minua ja se oli kauheaa. Mutta toisessa paikassa he sanoivat raiskaavansa minut, se oli pahempaa. Istuin tuolissa ja yksi heistä alkoi kopeloida minua takaa päin, sitten hän alkoi hyväillä ikäänkuin rauhoittaakseen, mutta se oli kauheaa. Sotilas toisteli: 'olet niin ihana, niin pieni'. Minulla oli pitkä villainen alusasu hameeni alla ja he käskivät ottamaan sen ja hameeni pois. Itkin ettei minulla ole mitään kerrottavaa heille ja pyysin jättämään minut rauhaan, oli polvillani ja rukoilin häntä ettei hän koske minuun."

"Larsanova" kertoi HRW:lle, että vaikka sotilaat kourivat hänen rintojaa, he eivät raiskanneet häntä. "Larsanovan" 21-vuotias sisko "Tsatsita Timurova" (nimi muutettu), joka oli pidätetty edellisenä päivänä, kertoi myös HRW:lle, että pidätysaikanaan hänet hakattiin, häntä kähmittiin, uhkailtiin, mutta ei raiskattu. Sotilaat, jotka vapauttivat heidät varoittivat tekemästä mitään valituksia kohtelustaan. "Larsanova" lähestyi eräitä henkilökohtaisesti tuntemiaan paikallisia poliiseja ja nämä kehoittivat olemaan viemättä asiaa eteenpäin. "Kun yritin kertoa heille tapahtuneesta, he sanoivat että minun pitää tietää missä minua pidettiin ja kuka", hän kertoi HRW:lle. "Larsanovan" silmät oli peitetty pidätyksen ja kuljetusten aikana, kuten monilla muillakin pidätetyillä Tshetsheniassa, joten hän ei kyennyt antamaan sellaisia yksityiskohtaisia tietoja. "Timurova", joka erikseen kävi viranomaisten puheilla, torjuttiin paikallisella poliisiasemalla.

Nämä eivät ole ensimmäisiä syytöksiä venäläisten sotilaiden tekemistä raiskauksista ja seksuaalisesta väkivallasta Tshetsheniassa. Tammikuussa 2002 HRW julkaisi muistion, jossa oli dokumentoitu muita raiskaus- ja seksuaalisen väkivallan tapauksia Tshetsheniassa.Muistio luovutettiin YK:n komitealle, joka vastustaa naisten syrjimistä (CEDAW). Julkilausumassaan komitea ilmaisee vakavan huolensa Venäjän Federaatin kyvyttömyydestä suorittaa kunnollisia tutkimuksia ja saattaa tekijöitä vastuuseen, vaikka suurimmassa osassa tapauksista on vahvaa näyttöä, että Venäjän joukot ovat syyllistyneet raiskauksiin ja muuhun seksuaaliseen väkivaltaan Tshetshenian aseellisen konfliktin aikana. HRW myös lähetti kirjeitä 28.3.2002 Euroopan Neuvoston ja Duuman yhteityöelimen jäsenille Tshetshenian asiasta, joissa ilmaistaan tuki YK:n komitealle sen vaatiessa Venäjältä uskottavuutta näiden rikosten selvittämisen suhteen.

Lisätietoja:

New York, Johanna Bjorken: 1.347.564.3480
Bryssel, Jean-Paul Marthoz: 322.732.2009
Washington, Martina Vandenberg: 1.202.612.4344

http://www.hrw.org/campaigns/russia/chechnya

TAKAISIN

YLÄLAITAAN


Katso myös: Anna Politkovskaja: Mitä tapahtui Vanhan Atagin "passientarkastusoperaatiossa"