UUTISIA - SUOMI-TSHETSHENIA-SEURA

- PÄÄSIVU - UUTISIA - ARTIKKELEITA - SEURA - MIELIPITEITÄ


 

 

Lehdistötiedote

Itshkerian Tshetsheenitasavalta

Ulkoasiain ministeriö

Virallinen tiedonanto

 

22.3.2005

Presidentti Aslan Mashadovin viimeinen kirje

 

ITSHKERIAN TSHETSHEENITASAVALTA

ULKOASIAIN MINISTERIÖ

22. maaliskuuta 2005

 

Presidentti Aslan Mashadovin viimeinen kirje

 

Itshkerian Tshetsheenitasavallan ulkoasiain ministeriö julkaisee englanninkielisen käännöksen presidentti Aslan Mashadovin viimeisestä kirjeestä, joka osoitettiin Javier Solanalle, Euroopan Unionin ulko- ja turvallisuusasiain korkealle edustajalle. Vaikka kirje saapui liian myöhään (me saimme sen maaliskuun 7. päivänä), päätimme asiaa harkittuamme, että se ansaitsee yhä tulla julkistetuksi. Viimeisessä kirjeessään presidentti Mashadov kuulutti edelleen rauhanomaista neuvotteluratkaisua Venäjän ja Tshetshenian konfliktiin ja pyysi Euroopan Unionia ”lähestymään yhtenäisenäTshetshenian tragedian kysymystä, Ukrainasta juuri saatua kokemusta hyväksi käyttäen, tavoitteena luoda edellytykset aitojen neuvottelujen aloittamiselle.” Kirje julkaistiin ranskankielisenä viime perjantaina  Liberation-lehdessä.

 

Tiedotustoimisto

Ulkoasiain ministeriö

 

Itshkerian Tshetsheenitasavallan ulkoasiain ministeriön verkkosivujen englanninkielisestä käännöksestä suomeen kääntänyt Eeva Martinsen.

 

 

 

 

Tiedoksi herra Javier Solanalle

Euroopan Unionin yhteisten ulko- ja turvallisuusasian korkealle edustajalle

 

 

Tshetshenia, 25. helmikuuta 2005

 

Arvoisa herra Solana,

 

Samalla, kun päivääkään ei kulu ilman Tshetshenian siviiliväestön ja Venäjän ja Tshetshenian taistelijoiden kokemia lisäuhreja eikä ilmanTshetshenian naisten, lasten ja miesten kärsimiä pahimpia vääryyksiä, me eloon jääneet, minä heidän joukossaan, olemme viettäneet onnetonta 10-vuotispäivää presidentti Jeltsinin  Tshetshenian kansaa vastaan käynnistämästä sotilaallisesta hyökkäyksestä 11. joulukuuta 1994.

 

Tshetshenian yksimiljoonaisesta vuoden 1994 väestöstä yli 200.000 on kuollut, 300.000 on pakolaisina maan rajojen ulkopuolella, kymmeniä tuhansia on

pakolaisina maan sisällä, kymmenet tuhannet kärsivät haavoittumisen ja kidutuksen seurauksista ja vielä tuhansia on Venäjän aseellisten joukkojen tai niiden tshetsheeniyhteistoimintamiesten pidättäminä ns. ”suodatusleireillä” odottamassa heistä maksettavia lunnaita tai, useammin, kuolemaa kidutuksen tai näännyttämisen seurauksena.

 

Kuten tiedätte, olen jatkuvasti toistanut syksyllä 1999 uudelleen aloitetun, Tshetshenian toisen sodan nimellä tunnetuksi tulleen sodan alusta lähtien, haluani ratkaista tämä konflikti ja kaikki riidan aiheet Venäjän ja Tshetshenian osapuolten välillä keskustelulla Venäjän viranomaisten kanssa. Näihin toistuviin neuvottelupyyntöihini eivät Venäjän viranomaiset ole vastanneet, vaan ovat väittäneet valheellisesti tilanteen normalisoituneen.

 

Maaliskuussa 2003 Tshetshenian ulkoministeri Iljas Ahmadov esitti rauhansuunnitelman, joka perustui kansainvälisen yhteisön Itä-Timorissa ja Kosovossa saamaan kokemukseen, tavoitteena edistää konfliktin ratkaisua ottamalla huomioon sekä Venäjän federaation oikeutetut turvallisuusintressit että ne kolme vaatimusta, joista Tshetshenia ei voi luopua: kahden osapuolen välinen jonkinlainen, kansainvälisellä mekanismilla tavalla tai toisella taattu sopimus; kansainvälisen yhteisön sitoutuminen ylimenokaudella saattamaan voimaan Tshetsheniassa demokratia ja oikeusvaltio ja maan jälleenrakentaminen; lopullinen päätös Tshetshenian asemasta kansainvälisesti tunnustettujen sääntöjen ja menetelmien mukaisesti.

 

Valitettavasti tämä ehdotus ei, kuten eivät kaikki aiemmat ehdotukset ja kuten ei myöskään  viimeisin ehdotukseni, yksipuolisesti tämän vuoden alusta lähtien julistamani yhden kuukauden aselepo, ole aikaan saaneet Moskovan viranomaisissa muuta reaktiota kuin, että ne ovat entisestään voimistaneet

kansani tragedian ns. ”normalisointia”, mihin kuuluvat väärennetyt vaalit, sotilasoperaatioiden voimistaminen ja siviiliväestöön kohdistetut vääryydet.

 

Olen seurannut niin huolellisesti kuin presidenttinä ja vastarintataistelijana olen voinut Ukrainan oranssina vallankumouksena tunnettuja tapahtumia ja sitä, mielestäni ratkaisevaa roolia, joka Euroopan unionilla ja sen jäsenvaltioilla on ollut sen onnellisessa ratkaisussa. Erityisesti olen pannut merkille, miten vahva ja tehokas Eurooppa voi olla, kun se päättää puhua samalla äänilajilla, joko eri valtionpäämiesten sanomana tai yhdellä äänellä, yhteisen ulko- ja turvallisuusasiain korkean edustajan äänellä.

 

En ole perillä Euroopan Unionin ja sen jäsenvaltioiden ja Venäjän Federaation välisten suhteiden yksityiskohdista enkä siitä, mikä poliittinen ja taloudellinen merkitys näillä suhteilla on. Päinvastoin, juuri koska nämä suhteet ovat

Euroopan unionille tärkeitä, uskon olevan elintärkeän välttämätöntä, että ne rakennettaisiin vapauden, demokratian ja oikeusvaltion vakaalle perustalle. Valitettavasti, kuten Ukrainan tapahtumat ovat juuri muistuttaneet ja kuten Venäjän liukuminen yhä epädemokraattisemmaksi on opettanut ja kuten kansani kymmenen vuoden ajan kärsimä tragedia riittävät osoittamaan, Venäjällä ei ole näitä vakaita perustuksia.

 

En palaa laajaan ja päivittäisiin terroriin, jota Venäjän valtio ja sen tshetsheeniapulaiset harjoittavat. Mitä tulee tshetsheenivastarinnan äärimmäisainesten tekemiin terroritekoihin, kuten tiedätte, olen aina tuominnut ne. Ja niin tulen tekemään. Mutta tällä terrorismilla ei ole mitään tekemistä kansainvälisen, ääri-islamilaisen terrorismin kanssa, vaan siinä toimivat epätoivoiset ihmiset, jotka ovat julmissa olosuhteissa menettäneet rakkaitaan  ja jotka uskovat, että he voivat vastata hyökkääjälle ja miehittäjälle käyttämällä samoja menetelmiä. Tämä ei ole minun näkemykseni mukaista eikä tule koskaan olemaan. Tosiasia on, että olen tehnyt kaiken voitavani pitääkseni tshetsheenivastarinnan kansainvälisesti hyväksyttyjen sodankäynnin sääntöjen puitteissa. Jos epäonnistun terrorismin estämisessä, epäonnistun sellaisissa olosuhteissa, joissa kukaan ei olisi onnistunut. Tshetsheniassa meneillään oleva terrorismi, olipa se miehittäjän voimien tai erillisten vastarintayksiköiden harjoittamaa, syntyy ja voi hyvin seurauksena sodasta ja sietämättömästä vääryydestä ja aivan perimmäisten oikeuksien päivittäisestä loukkaamisesta. Totuus on, että vain rauha ja demokratia voivat sen lopettaa.

 

Vaikka en halua liioitella kansani merkitystä maailman ja Euroopan asioissa, tosiasiaksi jää, että se on nyt uhri, joka kokee hidasta sukupuuttoon tuhoamista, ja että Tshetshenian kysymys on Moskovan valtaapitäville avaintekijä heidän murentaessaan demokratiaa ja oikeusvaltiota, jos niin halutaan ilmaista, rakentaessaan vale- tai näennäisdemokraattista, yksinvaltaista valtiota.

 

Tiedän, että maani ei ole Kosovo yhtä vähän kuin Venäjä on Serbia, mutta tiedän myös seurattuani Ukrainan kriisiä, että kun Euroopan Unioni elähdyttää vahva tahto, se voi auttaa tekemään tyhjäksi sen, mikä näytti olevan väistämätöntä. Tästä syystä olen päättänyt käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ehdottaakseni, että  korkean virkanne kautta Euroopan Unioni käsittelee yhdistyneenä Tshetshenian tragediaa, tavoitteena aloittaa aidot neuvottelut minun hallitukseni ja herra Putinin hallituksen välillä Euroopan unionin suojeluksessa, tai minkä tahansa toisen valtion tai kansainvälisen organisaation suojeluksessa, jonka unioni haluaa kiinnittää tähän tehtävään.

 

 

 

 

Näiden ajatusten edistämiseksi, olisin kiitollinen, jos voisitte vastaanottaa

Umar Khanbievin, yleisedustajani ja hallitukseni terveysministerin, koska minulla itselläni ei tällä hetkellä voi olla sitä kunniaa.

 

Kiitän ystävällisestä huomiostanne.

 

Kunnioittavasti teidän,

Aslan Mashadov

Itshkerian Tshetsheenitasavallan presidentti