Kommentteja ja mielipiteitä

- PÄÄSIVU - UUTISIA - ARTIKKELEITA - KULTTUURI - SEURA - MIELIPITEITÄ


Hannu Yli-Karjanmaa, 18.4.2004, päivitys 20.5.

Terrorismin määritelmistä, teoriasta ja käytännöistä
-
Kärjistäen sanottuna: pienen maan tai separatistiliikkeen toiminta on terrorismia, sen sijaan suurvallan toiminta on antiterrorismia, eli "terrorismin vastaista taistelua"

 

Mitä julkinen sana tarkoittaa sanalla "terrorismi" Tshetshenian ja Venäjän konfliktissa?

Usein terrorismina uutisoitavia tekoja :

  • Yllättävä hyökkäys Venäjän asevoimien kimppuun, joka tehdään väijyksistä. Esimerkiksi helikopterin alasampuminen tai sotilassaattueen kimppuun hyökkääminen.
  • Autopommin räjäyttäminen sotilastukikohdassa tai miehityshallinnon toimipaikassa.
  • Pommin räjäyttäminen siviilikohteessa, jos pommin asettajan sanotaan olevan tshetsheeni. Kun venäläinen lentokone pudottaa pommin siviilikohteeseen, kyseessä on "oheisvahinko" (ei terroriteko), mutta käytännössä sitä ei uutisoida koskaan.
  • Venäläisten siviilien kidnappaaminen tshetsheenien toimesta.
  • Lentokoneen tms kaappaaminen.
  • Yleisesti ottaen siviilejä tai venäläisiä sotilaita vahingoittavan teon suorittaminen, kun suorittaja Itshkerian tasavallan asevoimien sotilas tai tshetsheenisiviili - tällöin teko on automaattisesti terrorismia.

Uutisoitaessa ei ole terrorismia (tai ei uutisoida ollenkaan):

  • Tshetsheenisiviilien kidnappaaminen, kiduttaminen tai surmaaminen Venäjän armeijan toimesta.
  • Pommin räjäyttäminen tshetsheenien siviilikohteessa silloin, kun pommi toimitetaan kohteeseen lentokoneella, tykistöllä tai ohjuksella. (jos tshetsheeni sen sijaan vie pommin samaan kohteeseen vaikkapa selkärepussa, niin kyseessä on terrorismi)
  • Tshetshenian laillisen hallituksen edustajien vainoaminen, vangitseminen, kiduttaminen tai murhaaminen.
  • Siviilejä vahingoittavan teon suorittaminen, kun suorittaja kuuluu Venäjän armeijaan, OMONiin, FSB:hen tai vastaaviin venäläisiin organisaatioihin - tällöin tekoa ei luokitella terrorismiksi, se on "terrorismin vastainen erikoisoperaatio" tms.

ERÄITÄ TERRORISMIN MÄÄRITELMIÄ

1. Webster's University Dictionary
Systematic use of violence, terror, and intimidation to achieve an end.

2. US Dept of Defense
The calculated use of violence or the threat of violence to inculcate fear; intended to coerce or to intimidate governments or societies in the pursuit of goals that are generally political, religious, or ideological.

3. US State Department
International terrorism is terrorism conducted with the support of a foreign government or organization and / or directed against foreign nationals, institutions or governments.

4. FBI
Terrorism is the unlawful use of force or violence against persons or property to intimidate or coerce a government, the civilian population, or any segment thereof, in furtherance of political or social objectives.

5. CIA
The term “terrorism” means premeditated, politically motivated violence perpetrated against noncombatant targets by subnational groups or clandestine agents, usually intended to influence an audience

Vertaamalla oikean sarakkeen määritelmiä ja vasemman sarakkeen käytännön tulkintoja voidaan median asenteesta vetää seuraavia johtopäätöksiä:

Suurvallalla on oikeus leimata pienen maan puolustustaistelu terrorismiksi. Suurvallan toimenpiteitä ei tarkastella samojen kriteerien mukaan, kuin heikomman osapuolen. Suurvallan näkökulmasta ei ole reilua, että heikko vastustaja turvautuu sissitaktiikkaan, eli epäsymmetriseen sodankäyntiin. Terrorismiin liitetään sellaisia määreitä, kuten iskussa käytetyn teknologian taso, esim pommin kuljetuksessa hävittäjäkone/selkäreppu. Tai kiinnitetään huomiota organisaation statukseen, jonka puitteissa henkilö toimii.

Kärjistäen sanottuna - suurvallan vastustaminen on terrorismia. Pienen maan tai separatistiliikkeen toiminta on terrorismia, sen sijaan suurvallan toiminta on antiterrorismia, eli "terrorismin vastaista taistelua". Varokaa suomalaiset, jos joskus joudumme tilanteeseen, jossa emme rintamataistelulla kykene puolustamaan maatamme, vaan joudumme turvautumaan sissitaktiikkaan. Olemme silloin automaattisesti terroristeja.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö venäläisiä arvosteltaisi ihmisoikeusloukkauksista. Niin toisinaan tapahtuu. Mutta heitä ei syytetä terrorismista, vaikka määritelmien valossa tasapuolisuus sitä edellyttäisi.

YLÖS

Mitä oikeassa sarakkeessa nähtävät amerikkalaiset määritelmät antavat ymmärtää objektiivisesti tulkittuina? (amerikkalaisten määritelmien ottaminen esimerkiksi ei sisällä mitään poliittista kannanottoa siihen suuntaan) Huom, määritelmät (lukuunottamatta no5) eivät tee eroa siinä, mikä taho suorittaa teot. Ainoastaan teon laatu ratkaisee. Tämä on erittäin tärkeä seikka: vain teon laatu ratkaisee.

Venäläisten toimet

Entäpä sitten "tshetsheeniterrorismi"?

Nykyisen Tshetshenian sodan muodollinen syy olivat Venäjän kaupungeissa tapahtuneet salaperäiset kerrostaloräjähdykset. Syitä esitettiin muitakin, lähinnä Tshetsheniassa vuosina 1996-99 esiintyneet laittomuudet ja hämäräperäinen Dagestanin konflikti. Nämä viimeksi mainitut jätän tarkastelun ulkopuolelle, sillä ne eivät varsinaisesti vastaa käytettävissä olevia terrorismin määritelmiä. Kerrostaloräjäytysten osalta muodostuu todelliseksi ongelmaksi se, että ei ole olemassa luotettavaa tietoa siitä, kuka ne toteutti. Aihetodisteet viittaavat Venäjän turvallisuuspalveluun FSB:hen. Motiivi on selvä, "Mainilan laukausten" järjestäminen, jotta hyökkäyssota Tshetsheniaa vastaan voitiin aloittaa. Toinen näyttävä tapaus oli Duprovka-teatterin kaappaaminen lokakuussa 2002. Jälleen esiin nousi tietoja Venäjän omien turvallisuuselinten ratkaisevasta osuudesta tapahtumiin. (ks.linkit tämän sivun oikealla palstalla)

Sodan edetessä pidemmälle erilaisia terrorismiksi luokiteltuja tekoja sattui paitsi Venäjällä ja Tshetsheniassa, niin myös esimerkiksi Turkissa. Turkin tapauksesta todettakoon, että tshetsheenit eivät osallistuneet tekoihin, ainoastaan media nimesi suorittajat "tshetsheeniterroristeiksi". Tästä on yksi poikkeus, lentokoneen kaappaus maaliskuussa 2001 Turkista Saudi-Arabiaan, jossa tekijät tosiaan olivat tshetsheenejä, mutta tapauksen motiivi ja yksityiskohdat ovat hämärän peitossa.

Sotaan kuuluvat hyökkäykset miehitysarmeijan osastojen kimppuun, väijytykset ja helikopterien alasampumiset. Meillä media usein nimittää näitä terrori-iskuiksi. Se ei ole perusteltua, sillä sotilaan ammattiin kuuluu mahdollisuus joutua hyökkäyksen kohteeksi. Hylkään näin ollen kaikki väitteet siitä, että erilaisten venäläisten joukko-osastojen kimppuun hyökkääminen millä tahansa menetelmällä olisi terrorismia.

Onko terrorismia se, että Tshetshenian laillisen hallituksen asettamat elimet (lähinnä sharia-tuomioistuimet) langettavat kuolemantuomioita venäläisten kanssa yhteistyöhön ryhtyneille henkilöille ja erityiset tappo-osastot sitten käyvät toteuttamassa tuomiot? Tästä ihmisoikeusjärjestöt arvostelevat presidentti Mashadovia. Tämän toiminnan motiivit ovat kaksinaiset, ensiksi se on normaalia poikkeustilalakien mukaista oikeudenkäyttöä, jollaista tehdään kaikkialla maailmassa vastaavissa oloissa. Oikeudenkäynnit eivät tietenkään ole reiluja, koska syytetyllä ei ole mahdollisuutta puolustaa itseään. Toiseksi kyseessä on myös varoittavien esimerkkien luomisesta muille, siis pelottelu. Tämä kohta onkin siksi kiistanalainen, joku voi pitää sitä terrorismina tai sitä voi pitää sotarikoksena. Toisaalta sitä voidaan pitää laillisen hallituksen oikeudenkäyttönä, joka toteutetaan pakon sanelemana hyvin vaikeissa oloissa.

Lopulta vuonna 2003 nousi uutisotsikoihin uusi ilmiö nimeltä "mustat lesket". Väitteiden mukaan läheisensä menettäneitä tshetsheeninaisia lähetetään itsemurhaiskuihin venäläisiin kohteisiin. Itse Tshetsheniassa onkin joitain luotettavasti raportoituja tapauksia, joissa nainen on räjäyttänyt pommin surmaten itsensä lisäksi esimerkiksi vihatun FSB-upseerin. Onko kyseessä terrorismi? Ei todellakaan, jos kohteena on FSB. Venäjällä sattuneet tapaukset puolestaan ovat siksi epäselviä ja tiedot perustuvat virallisiin venäläisiin lähteisiin, että niihin on vaikea ottaa perustellusti kantaa. Tottakai pommin räjäyttäminen rock-festivaalin liepeillä on terrorismia. Haluaisin vain tietää varmasti kuka tuollaisen teon takana on.

YLÖS

Musta propaganda ja false flag-terrorismi

Erittäin vaikea kysymys arvioitaessa terrorismia, on määritellä toiminnan todelliset motiivit. Terrorismin propaganda-arvo on suuri ja teon luonne määrittää sen, kuka propagandahyödyn saa. Oppositioliike tai separatistijärjestö voi toteuttaa terroritekoja vain erittäin varovasti. On ehdottomasti vältettävä siviiliuhreja ja liian suuren tuhon aiheuttamista. Tavoitteet toiminnalle ovat huomion saaminen omalle asialle, yleisen sympatian voittaminen ja mahdollisesti voimakkaan vastapuolen painostaminen neuvotteluihin. Tästä hyvänä esimerkkinä on Shamil Basajevin 1995 suorittama isku Etelä-Venäjällä sijaitsevaan Budennovskin kaupunkiin, jossa tilanne päättyi panttivankien ottamiseen ja neuvotteluihin. Liian suurisuuntaiset operaatiot ja erityisesti viattomat uhrit kääntävät hyödyn vastapuolelle. Näin ollen konfliktin molemmilla osapuolilla on motiivi järjestää terroritekoja heikomman osapuolen nimissä. Aina kun erityisen näyttävä tai tuhoisa terrori-isku tapahtuu on syytä esittääkin kysymys: kuka hyötyy, sillä iskun todellinen taustavoima ei välttämättä olekaan itsestään selvä.

Yleispätevä taktiikka taisteltaessa nationalistista separatistijärjestöä vastaan pitää sisällään seuraavia periaatteita:

Työkaluina tässä toiminnassa suurvalta käyttää omia tiedustelu-, turvallisuus- ja sotilastiedusteluelimiään. Toisen työkalun muodostavat tiedotusvälineet, joiden kautta ujutetaan disinformaatiota ja erilaista mustaa propagandaa vastapuolesta. Oman lukunsa muodostavat terroriteot, jotka suurvalta suorittaa kokonaan itse vastapuolen nimissä ilman mitään mainittavaa vastapuolen osallisuutta. Tämä on mahdollinen toimintatapa silloin, kun tiedotusvälineitten ja kansainvälisten kumppaneitten suhtautuminen on suopeaa, eikä todisteitten perään kysellä.

YLÖS

Yhteenveto

Terrorismi on vaikea aihe, koska se on äärimmäisen voimakkaan propagandasodan polttopisteessä. Media esittää pinnallista tietoa, jonka perusteella tekojen motiiveista ja taustavoimista on mahdotonta saada mitään käsitystä. Luotetaan viranomaisten tarjoamaan tietoon, eikä ymmärretä että juuri sillä taholla saattaa olla "ketunhäntä kainalossa". Juuri tästä syystä terrorismista onkin muodostunut erittäin suosittu psykologisen sodankäynnin väline. Haluttu vaikutus saadaan perille pienin riskein. Useita agendoja on lisäksi mahdollista ajaa kerralla, kuten tiedotusvälineitten haltuunottoa, vallan keskittämistä turvallisuuselimille ja niiden valtaa edistävän lainsäädännön läpivientiä.

Kuten todettu, terrorismia ei käsitellä mediassa puolueettomasti periaatteella "vain teon laatu ratkaisee", vaan poliittiset korrektiusseikat asetetaan etualalle. Media helposti samaistuu toiseen osapuoleen, yleensä siihen joka onnistuu propagandasodassaan paremmin. Suurvallan resurssit takaavat etulyöntiaseman. Myös rasistiset, uskonnolliset ja kulttuuriset tekijät vaikuttavat siten, että samaistumista tapahtuu toiseen osapuoleen. Tällöin valitun osapuolen tiedotus on totuus ja kaikki muu ohitetaan, eikä siitä raportoida.

Venäjän-Tshetshenian konfliktissa jostain syystä samaistumisen painopiste on Venäjän puolella, erityisesti silloin, kun puhutaan terrorismista. Suurelta osalta varmaankin siksi, että tshetsheenit on onnistuttu leimaamaan rikollisiksi, kidnappaajiksi ja terroristeiksi. Tshetshenian sodasta on pikku hiljaa muodostunut "terrorismin vastainen" mediassa. Näin ei alussa ollut. Asiaan on varmaankin vaikuttanut tilanne muualla maailmassa, jossa terrorismi on ikäänkuin valittu hallituksia yhdistäväksi teemaksi. Terrorismin lainalaisuudet ovat yleismaailmallisia ja useimmat tässä esitetyt seikat pätevät myös muilla "sotanäyttämöillä". Tämä vaikuttaa selvästi siihen, miten muut hallitukset suhtautuvat Venäjän esittämään propagandaan tshetsheeneistä.

Venäläisen propagandan tukeminen on länsimaille yksi tapa tehdä palveluksia, joista voi sitten odottaa vastapalveluksia. Ehkä tässä on syy sille, että maailman mediassa viimeisten 2,5 vuoden aikana täysin fiktiiviset tshetsheenitaistelijat ovat jatkuvasti osallistuneet taisteluihin "pahojen" puolella eri kriisipesäkkeissä, kuten Afganistanissa, Irakissa, Balkanilla, Pakistanissa...johtolankoja "tshetsheeniterroristeista" on löytynyt Sierra Leonesta, Meksikosta, Australiasta, Ranskasta.... Mitään todisteita ei tietenkään koskaan ole esitetty, mutta tarvitseeko nykyään esittääkään, kun ihmiset on peloteltu niin perinpohjaisesti pahoilla muslimeilla.

Ohjailemalla tiedon kulkua, voidaan suuresti vaikuttaa terroristimyytin syntyyn. Tshetshenian alueella jatkuva terrorimiehitys ei pääse lainkaan tiedotusvälineisiin alueen eristämisestä johtuen. Sen sijaan kaikki Venäjän alueella tapahtuvat terroritapaukset televisioidaan näyttävästi. Kaikki mikä näkyy TV-ruudulla on totta ja se mitä ei näytetä ei ole olemassa. Vaikka olemme ehkä kuulleetkin puhdistusoperaatioiden kauheuksista, emme ole nähneet sitä TV:ssä eikä sillä ole psykologista vaikutusta meihin. Emmekä ole tulleet ajatelleeksi sitä terrorismina.

Esitetyt pohdinnat eri osapuolten toiminnan luonteesta käytettävissä olleitten määritelmien valossa antavat aiheen väitteelle, että koko terrorismin problematiikka on julkisessa sanassa käännetty päälaelleen. Suhtautuminen ei ole tasapuolista. Tämä sama suhtautuminen näkyy myös poliitikkojen ja ihmisoikeusjärjestöjen lausunnoissa. Tai sitten käytetään terrorismille jotain sellaista määritelmää, joka lähtökohtaisesti rajaa pois suurvallan toimenpiteet. Tällainen määrittely ei ole puolueetonta, vaan se on omiaan tukemaan suurvallan sotaponnisteluja.

Edellä julki tuotujen ongelmien vuoksi on suositeltavaa, että sanaa terrorismi käytettäessä esitetään sille myös määritelmä tulkinnanvaraisuuksien välttämiseksi.

Psykologisen sodankäynnin samentamassa maailmassa objektiivisen tiedon hankinta on vaikea tehtävä ja ainoa keino jota voi suositella on lukuisten erilaisten tietolähteitten käyttäminen. Eräs pätevä työkalu on nimeltään Google

YLÖS