Tapaus Ahmed Zakajev, farssi vai murhenäytelmä? Hannu Yli-Karjanmaa 21.11.2002

Venäjä ei kyennyt estämään tshetsheenien maailmankongressia edes käyttämällä Moskovan teatterikaappausta hyväkseen Tanskan hallituksen painostuksessa. Painostus kuitenkin pelästytti tanskalaiset siinä määrin, että Venäjän lepyttely katsottiin välttämättömäksi. Niinpä Tshetshenian presidentin erityislähettiläs ja rauhanneuvottelija Ahmed Zakajev pidätettiin kongressia seuraavana päivänä 30.10. Venäjän syyttäessä häntä osallisuudesta Moskovan tapahtumiin.

Pidätys perustui uuteen terrorismisopimukseen, joka mahdollistaa terroristien luovuttamisen ilman varsinaista luovutussopimusta. Kuitenkin, Venäjän viranomaisten Tanskalle toimittamassa "todistusaineistossa" ei enää mainita Moskovan teatterikaappausta, vaan erilaisia tapauksia vuosilta 1992-2001. Periaatteessa luovutus Venäjälle, jossa kuolemanrangaistus on voimassa, ei edes pitäisi olla mahdollinen, mutta jonkinlaisella viranomaisten "kunniasanalla", ettei Zakajevia teloiteta, se kuulemma on mahdollinen. Tshetsheenivangithan tuppaavat Venäjän vankiloissa kuolemaan nopeasti muutenkin "vakaviin sairauksiin", kuten Itskerian varapääministerinä ja turvallisuusministerinä toiminut Turpal-Ali Atgerijev pian oikeudenkäyntinsä jälkeen. Atgerijev oli muuten myös rauhanneuvottelija, jonka venäläiset pidättivät kesällä 2000 säännönmukaisen neuvonpidon yhteydessä.

Saatuaan venäläisten aineiston, Tanska ilmaisi heti, ettei todistusaineisto ole kelvollista, koska asianmukaisia käännöksiä ei ollut tehty. Prosessi on edistynyt tanskalaisen oikeusvaltion kannalta erittäin huolestuttavasti suljettujen ovien takana. Zakajevilla ei ole mahdollisuutta tutustua häntä vastaan esitettyyn materiaaliin ja oikeusistuin on erottanut toisen hänen asianajajistaan. Koska Venäjä ei ole kyennyt toimittamaan tarvittavaa materiaalia, oikeus päätti 13.11. jatkaa Zakajevin pidätystä kahdella viikolla. Uutta "todistusaineistoa" on jo toimitettu Tanskaan. Tästä uudesta materiaalista tanskalaiset valittavat, ettei se käy luovutuksen perustaksi, koska englannin ja tanskankieliset käännökset eroavat toisistaan. Koko jutussa on siis ehkä kyse kielenkääntöongelmasta?

Katsotaanpa mistä Zakajevia syytetään. Ensiksikin aseellisen joukkion organisoimisesta, joka oli suuruudeltaan 300-1500 miestä eri aikoina. Tuon ryhmän hyökkäyksestä joulukuussa v. 1995 Urus-Martaniin, joistain kuolemantapauksista siellä. Tammikuussa 1996 kahden ortodoksipapin kidnappaamisesta ja heidän teloittamisestaan. Maaliskuussa 1996 Groznissa komendantintoimiston valtaamisesta ja 10 virkailijan surmaamisesta. Elokuussa 1996 Groznin rautatieterminaalin valtaamisesta ja 300 poliisin surmaamisesta. Marraskuussa 1996 Urus-Martanin alueen väestön terrorisoimisesta ja vankilan pitämisestä Zakajevin talon kellarissa ja vankien myymisestä sukulaisille. Lisäksi esitetään syytös, että Zakajev olisi osallistunut Basajevin Dagestanin retkeen 1999.

Näyttää siltä, että ensimmäinenkin Tshetshenian sota on nyt julistettu jälkikäteen "terrorismin vastaiseksi". Zakajevia oikeastaan syytetään siitä, että hän Itskerian Tshetsheenitasavallan asevoimien upseerina otti osaa sotaan Venäjää vastaan. Venäläisen sotilaan surmaaminen sodassa on nimittäin murha ja vangiksi ottaminen on kidnappaus ja sotavankien vaihto on orjakauppaa. On yleisesti tiedossa, että Venäjän ja Tshetshenian v. 1997 solmitussa rauhansopimuksessa sovittiin tuon sodan aikana tehdyt teot armahdetuiksi ja Venäjä sääti vastaavan lain. Zakajevin väitetyt teot siis armahdettiin jo 1997.

En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, kun lukee Venäjän syyttäjäviranomaisten tulkintaa elokuun 1996 tapahtumista Groznissa. Siis kun tshetsheeniasevoimat ottivat yhden yön aikana koko kaupungin haltuunsa parin tuhannen miehen voimin ja presidentti Mashadovin sanoin "mursivat Venäjän armeijan selkärangan". Venäjän syyttäjäviranomainen muotoilee sodan käännekohdan seuraavasti: "pyssymiehet vaaransivat yleisen turvallisuuden, peloittelivat väestöä ja pyrkivät vaikuttamaan viranomaisten päätöksentekoon".

Venäjällä mm Memorial ja Izvestia ovat ottaneet hampaisiinsa ortodoksipappien tapauksen. Muistutetaan, että vain toinen pappi surmattiin, toinen sen sijaan vapautettiin. Isä Filip antoi Izvestialle lausunnon jossa hän toteaa: "Tämä outo yritys yhdistää nimeni Zakajeviin ei ole mitään muuta kuin yritys vetää kirkko mukaan politiikkaan. Väite, että tunnistin Zakajevin sadan prosentin varmuudella on puhdasta mielikuvitusta. Paljon aikaa on kulunut, enkä voi sanoa varmasti, että mies jonka näin ollessani vankina olisi ollut Zakajev. Minut kutsuttiin viime lauantaina yleisen syyttäjän toimistoon täsmentämään todistustani, jonka annoin kesällä 1995, kun olin vapautunut kidnappaajiltani. Mutta Zakajevin osallisuudesta kidnappaamiseeni ei ole mainintaa kuuden vuoden takaisessa todistajanlausunnossani, eikä nykyisessä täsmennyksessäni. Kyllä, puhuin Zakajevin kanssa päivää ennen kidnappaamistani. Nukuin jopa hänen kodissaan, mutta onko siinä riittävästi hänen syyttämiseensä? Tshetsheenit ottivat minut panttivangiksi, joten syyttäjänviraston näkemyksen mukaan olen uhri. Kuitenkin sama syyttäjänvirasto yrittää käyttää minua omiin tarkoituksiinsa. Tutkijoiden tavoite on osoittaa Zakajevin syyllisyys. Pappien kidnappaaminen on mitä vaikuttavin syytös, mutta syyttäjänviraston harmiksi se ei todista, että Zakajev on rikollinen. Ymmärrän syyttäjiä, heidän täytyy pelastaa armeijan kunnia, mutta miksi he tekevät sen käyttäen apunaan papin kasukkaa?"

Isä Filip on sen jälkeen joutunut "puhutteluun" ja hän pidättäytyy kommentoimasta asiaa enempää. Näitten yksityiskohtien luulisi kuitenkin jo kertovan tanskalaisille, mistä on kysymys. Tanska on laittautunut hankalaan välikäteen tekemällä Venäjälle perusteettomia myönnytyksiä. Puhtain paperein tästä on enää mahdotonta selvitä. Näemmekö tanskalaisen oikeusvaltion luhistumisen vai täpärän pelastumisen, joskin ryvettyneenä?

TAKAISIN