TAKAISIN

Sanobar Shermatova, Moskova (CRS No. 153, 31.10.2002)

Moskovan tragedia: enemmän kysymyksiä kuin vastauksia

Kuka oli Movsar Barajev ja miksi hän ryhtyi epätoivoiseen panttivankioperaatioon Moskovassa?

Venäjän pääkaupungissa tapahtuneen suuren panttivankikriisin jälkimainingeissa meille on jäänyt monia avoimia kysymyksiä siitä, kuka oli operaation takana. Kun kuolleiden lukumäärä 26.10. tehdyn pelastusoperaation jälkeen nousi 120:een, entinen tiedusteluupseeri, joka oli seurannut tiiviisti draaman kehittymistä, paljasti joitain menetelmiä hänen kolleegansa käyttävät sen tutkimiseen.

"Näissä tapauksissa me aivan ensimmäiseksi koetamme ymmärtää, kuka hyötyi terroriteosta ja kuka seisoo terroristien takana", hän sanoi. "Seuraava vaihe on paikallistaa heidät ja kohdistaa heihin paine. Ja lopuksi kohdistamme mielenkiintomme itse terroristien persooniin, sillä yleisesti ottaen he ovat vain rivimiehiä, jotka suorittavat joidenkin toisten käskyjä".

Lokakuun 23. yli 750 teatterivierasta ja näyttelijää otettiin panttivangeiksi Moskovan kulttuuritalolla Dubrovka-kadulla, missä esitettiin musikaalia "Koillinen". Terroristien johtaja, Movsar Barajev, kertoi the Sunday Timesin toimittajalle Mark Franchettille toimivansa separatistijohtaja Aslan Mashadovin ja pahamaineisen tshetsheenisoturi Shamil Basajevin käskystä.

Mashadovin osallisuus - tai sen puute - on ollut jälkipuinnin keskipisteenä. Muut ryhmän jäsenet antoivat Novaja Gazetan Anna Politkovskajalle erilaisen version, esittäen että Mashadov on heidän "presidenttinsä", ei itse operaation johtaja. Samaan aikaan Mashadov itse voimakkaasti tuomitsi panttivankien oton Moskovassa antamassaan haastattelussa Chechenpress uutistoimistolle.

Kuitenkin Venäjän viranomaiset ovat syyttäneet kapinallisjohtajaa osallisuudesta ja 30.10. Tanskan poliisi pidätti Venäjän pyynnöstä Ahmed Zakajevin, Mashadovin erityislähettilään.

Movsar Barajevin väite, että hän toimi Mashadovin ja Basajevin käskystä nostaa esiin lukuisia kysymyksiä kaikkien niiden mieliin, jotka tuntevat hänen setänsä, edesmenneen Arbi Barajevin edesottamukset.

Arbi Barajev oli Mashadovin vannoutunut vihamies. Uransa alussa, Barajev oli lähellä varapresidentti (ja sittemmin virkaa tekevää presidenttiä) Zelimhan Janderbijeviä ja tshetsheeniseparatistien pääideologia Movladi Udugovia.

Ensimmäisessä Tshetshenian sodassa 1994-96 Arbi Barajev, joka oli silloin hieman yli kaksikymppinen, palveli Janderbijevin henkivartijana. Hänestä tuli omin avuin komentaja, vasta kun Janderbijev antoi hänelle 200.000 dollaria "Sharia-pataljoonan" muodostamista varten. Pataljoonasta tuli sittemmin "Islamilainen erikoisrykmentti" ja se piti tukipaikkanaan Urus-Martania ja useita Groznin lähellä sijaitsevia kyliä.

Barajev oli johtava wahhabismin edistäjä, mikä on Saudi-Arabiassa perustetun fundamentalistisen Islamin äärimuoto ja jonka toivat Tshetsheniaan arabivapaaehtoiset. Hän ja hänen wahhabiaseveljensä olivat ensimmäisiä kidnappaamisen harjoittajia Tshetsheniassa. Arbi Barajevin veljenpoikana, nuori Movsar saattoi vaatia etuoikeutettua asemaa tuossa ryhmässä.

Vuonna 1997 presidentti Mashadov sääti asetuksen, jolla islamilainen rykmentti alistettiin Tshetshenian sisäministeriölle. Barajev kuitenkin kieltäytyi alistussuhteesta ja kesällä 1998 hänen pataljoonansa taisteli Mashadovin miesten kanssa Gudermesin ulkopuolella, jolloin noin 80 ihmistä kuoli ja yli 100 haavoittui. "Kenraali" Barajevilta otettiin hänen sotilasarvonsa pois.

Islamilaista rykmenttiä ei kuitenkaan riisuttu aseita ja Barajev jatkoi aseiden ostamista. Hän kidnappasi joukon venäläisiä toimittajia ja kaksi avustustyöntekijää Camilla Carrin ja Jon Jamesin. Hänen maineensa raakuudesta kasvoi.

Vuoden 1998 lopulla silloinen Silloinen apulaispääministeri Turpal Atgerijev (joka kuoli pari kuukautta sitten venäläisessä vankilassa) avoimesti syyti Barajevia ja hänen ryhmäänsä neljän televiestintätyöntekijän; kolmen britin ja yhden uusseelantilaisen, kidnappauksesta ja murhasta. Heidän irtileikatut päänsä oli jätettu tienviereen Länsi-Tshetsheniassa.

Murhien jälkeen Mashadov julisti osittaisen tshetsheeniasevoimien liikekannallepanon, muttei uskaltanut pidättää vaikutusvaltaista kidnappaajaa tai hänen seuraajiaan. Tämän raportin kirjoittajan tutkimukset Moskow Newsille vuonna 2000 paljastivat, että tuohon ajankohtaan mennessä Barajev senior oli koonnut lunnaista useiden miljoonien dollarien omaisuuden ja jo tuolloin monet uskoivat hänellä olevan vaikutusvaltaisia suojelijoita Moskovassa, joita ilman hänen verine liiketoimintansa ei olisi voinut kukoistaa.

Nämä epäilykset kasvoivat, kun toinen Tshetshenian konflikti alkoi syksyllä 1999. Päinvastoin kuin Mashadov ja muut komentajat, Barajev ei piiloutunut venäläisiltä. Hän osti veljenpojalleen Movsarille talon kotikylästään Alhan-Kalasta (aiemmin Movsar asui Argunin kaupungissa). Arbi Barajev piti kahdet suureelliset häät - vain 10 km päässä Venäjän joukoista Groznissa. Mikä erikoisinta hän liikkui vapaasti ympäri Tshetsheniaa näyttäen tiesuluilla Venäjän sisäministeriön upseerin henkilöpapereita.

Tshetsheenijournalisti, joka kiinnostui Barajevista ja onnistui saamaan hänen sisäministeriön henkilötodistuksensa numeron, pidätettiin Venäjän viranomaisten toimesta, joutui kuulusteluihin ja pidettiin kolme päivää vangittuna. Hänet vapautettiin vasta sukulaisten avulla, jotka työskentelivät asevoimien muissa haaroissa.

Journalistia varoitettiin puhumasta pidätyksensä yksityiskohdista ja hänen muistiinpanonsa, mukaanlukien Barajevin henkilönumero, takavarikoitiin häneltä. Episodi edelleen vahvisti käsitystä, että Barajevilla oli erittäin vahva "katto", hyvin vaikutusvaltainen suojelija Tshetshenian ulkopuolella.

Arbi Barajevin kuolema oli yhtä suuri mysteeri kuin hänen elämänsäkin. Äärimmäisen luotettavat lähteet Tshetsheniassa ovat kertoneet IWPR:lle ettei hän kuollut taistelussa, kuten Venäjän armeija väittää. Lähteet kertovat, että 23.6.2001 Barajev pidätettiin kotikylässään Alhan-Kalassa, 10 km päässä Groznista tshetsheenivihamiesten toimesta, jotka toimivat Venäjän sotilastiedustelun GRU:n laskuun. Nämä tshetsheenit hyökkäsivät Alhan-Kalan armeijan päämajaan, missä Barajev ja neljä hänen miestään piileskelivät pidättäjiään. GRU-upseerit kuulustelivat Barajevia ja hänen miehiään 11 tuntia (kuulustelut nauhoitettiin videolle) ja sitten heidät ammuttiin.

Tarinan seuraavassa brutaalissa käänteessä, lähteet kertovat, että tshetsheenit jotka suorittivat vangitsemisen ja kuulustelut itse surmattiin, vaikka he olivat vannoneet vaitiolonsa. Kuulustelujen nauhoituksen katosivat.

Setänsä kuoleman jälkeen, Movsar Barajev ja useita hänen seuraajiaan alkoivat toimia itsenäisesti. Veljenpoika kontrolloi Argunin kaupunkia, jossa hänet julistettiin islamistiryhmän - jamaat - emiiriksi. Lähteet tshetsheenipoliisissa kertovat heidän murhanneen Moskova-mielisen Ahmed Kadyrovin hallinnon virkailijoita.

Ne jotka tusivat Movsarin, sanoivat hänellä oleen setänsä tapaan maine poikkeuksellisesta raakuudesta, mutta häntä ei juuri tunnettu sotilaskomentajana. Hänellä oli alaisinaan vain viisi tai kuusi taistelijaa ja hänellä ei ollut taistelutaitoja eikä organisointikykyä, joita tarvitaan oikeaksi soturiksi tulemiseen. Hän ei koskaan ottanut osaa mihinkään Venäjän joukkoja vastaan tehtäviin operaatioihin.

Tämä on yksi syy siihen, miksi Said-Selim Peshkhojev, tshetsheenipoliisin johtaja, on kertonut venäläisille uutistoimistoille ettei Moskovan terroristiryhmän johtaja ollut Movsar Barajev, vaan joku muu. Peshkhojevin mukaan Barajevilla ei ole ammattikoulutusta, eikä hän ollut pystyvä suorittamaan niin pitkälle hiottua operaatiota, kuin teatterin valtaaminen.

Muut tarkkailijat, jotka katselivat piiritystä tekivät huomion, että teatterin vallannut joukko hajosi pienempiin ryhmiin, jotka ryhtyivät erilaisiin toimiin kun Venäjän erikoisjoukot hyökkäsivät rakennukseen: yksi ryhmä yritti murtautua ulos teatterista ja toinen avasi tulen estääkseen tovereitaan lähtemästä.

Mihin ryhmään Movsar Barajev kuului? Ennen panttivankidraamaa, häntä ei oltu koskaan ajateltu miehenä, joka olisi ollut valmis kuolemaan Tshetshenian vapauden puolesta. Miksi siis hän oli se, joka johti hyökkäystä Moskovaan?

Yksi selitys voisi olla, että hyökkäyksen suunnittelijat käyttivät tunnettua kikkaa, joka oli palvellut kidnappaajia Tshetsheniassa aikaisemmin, kun teon tekijät jotka halusivat salata henkilöllisyytensä. vihjasivat Arbi Barajevin olevan osallisena. Kidnappaajat varmistivat Barajevin suostumuksen, jotta hän sanoisi pitävänsä panttivankeja, jolloin sukulaiset olivat heti valmiit maksamaan suuret lunnaat tietäen Barajevin raa'an maineen. Jälkeenpäin kaksi osapuolta jakoi lunnasrahat.

Näin ollen on mahdollista, että Moskovan kaappaajat jatkoivat Barajevin "tavaramerkin" käyttöä peloitellakseen Venäjän viranomaisia ja painostaakseen heitä suostumaan kaappaajien ehtoihin. Toinen huomattava näkökohta kaappauksessa oli, että hyökkääjät asettivat vaatimuksen, jota oli lähes mahdotonta täyttää - Venäjn joukkojen vetäminen Tshetsheniasta. Barajev itse ei ollut mitenkään lapsellinen ja olisi ymmärtänyt, ettei hänen vaatimukseensa mitenkään olisi voitu suostua. Siis miksi hänet lähetettiin Moskovaan?

Asiasta hyvin perillä olevat tshetsheenit Moskovassa esittivät IWPR:lle, että teatterikaappaus oli osa hyvin suunniteltua moniaskelmaista operaatiota, jossa vaatimus venäläisjoukkojen vetämiseksi Tshetsheniasta oli todennäköisesti harhautustaktiikka. On hyvin todennäköistä, ettei Barajevia itseään oltu informoitu koko suunnitelmasta. Pikemminkin hänet oli valittu, koska hän saattoi hyödyntää enonsa Moskovan-yhteyksiä iskun suunnittelussa.

Ei Mashadoville eikä Basajeville olisi ollut mahdollista organisoida tämän kaltainen operaatio Moskovan keskustassa, tarkkailijat sanovat, ja johtolangat todennäköisemmin johtavat ihmisiin lähellä Janderbijevia ja Udugovia, joiden molempien uskotaan asuvan Qatarissa Persian lahdella. Udugov soitti BBC:lle Moskovan toimistoon heti sen jälkeen kun Barajev oli ottanut teatterin haltuunsa ja piti yllä puhelinyhteyttä kaappaajiin, minkä hän julkaisi Kavkaz-Center internetsivuillaan.

Jos nuo kaksi olivat iskun takana, yksi heidän tavoitteensa epäilemättä oli poistaa Mashadov (hän mahdollisesti tiesi suunnitelmasta, mutta vain yleisluontoisesti) mahdollisesta neuvotteluosapuolen asemasta Moskovan kanssa. Liitto, jonka hän solmi Janderbijevin, Udugovin ja Basajevin kanssa viime kesänä oli epäilemättä mukavuusavioliitto. Jos todelliset neuvottelut olisivat alkaneet, nuo kolme olisi oitis julistettu ei-toivotuiksi henkilöiksi.

Heti, kun Barajev sanoi tottelevansa Mashadovia, hän langetti kuolemantuomion Tshetshenian presidentille. Nyt on vaikea kuvitella kenelläkään venäläisellä poliitikolla olevan rohkeutta istua neuvottelupöytään hänen kanssaan.

Sanobar Shermatova on Moskow Newsin kirjeenvaihtaja

http://www.iwpr.net/index.pl?archive/cau/cau_200210_153_1_eng.txt

YLÄLAITAAN

TAKAISIN