Suvista sanottua | Puheita ja kannanottoja | Kuvagalleria | Lehdistökuvat           

 

Etusivu


Tapahtumakalenteri


Curriculum Vitae


Suvista lyhyesti


Suvin teemat


Yhteystiedot


Palaute


 

 

 

 

 

 

 

Poimintoja Suvin puheista ja kannanotoista viime vuosilta

Puhereferaatti 20.10.2008: "Helsingissä on varauduttava pahimpaan. Suuret investoinnit tukevat työllisyyttä."

Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Suvi Rihtniemi haluaa kehittää voimakkaasti joukkoliikennettä: "Ratikat ovat osa Helsingin kulttuuriperintöä" (artikkeli)

Kaupunginhallituksen puheenjohtajan puhe vapaussodan päättymisen 90-vuotisjuhlassa Finlandia-talossa 16. toukokuuta 2008

Helsingin kaupunginvaltuusto 28.02.2007: 
Kokoomuksen valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuoro vuoden 2008 talousarviota koskevassa lähetekeskustelussa

Helsingin kaupunginvaltuusto 14.02.2007: 
Valtuustoaloite Eino Leinon aukion perustamiseksi Taka-Töölöön

Helsingin kaupunginvaltuusto 17.01.2007: 
Valtuustoaloite Viro-talon perustamiseksi Helsinkiin

Mielipidekirjoitus ilmastonmuutoksesta ja Kauppatorin tulvamuurista Helsingin Sanomissa tammikuussa 2007

Helsingin kaupunginvaltuusto 29.11.2006: Ryhmäpuheenvuoro Sipoon alueliitoksesta

Helsingin kaupunginvaltuusto 1.11.2006: Ryhmäpuheenvuoro vuoden 2007 talousarviota koskevassa keskustelussa

Helsingin kaupunginvaltuusto 21.6.2006: Ryhmäpuheenvuoro Sipoon ja Vantaan alueliitoksista

Helsingin kaupunginvaltuusto 1.2.2006: Vuoden 2007 talousarvioehdotuksen valmistelua koskeva lähetekeskustelu

Helsingin kaupunginvaltuusto 11.1.2006: Lähetekeskustelu kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeeseen

Kokoomuksen valtuustoryhmän ryhmäpuhe vuoden 2005 talousarviota koskevassa keskustelussa

Kannanotto nykyajan elämänarvoista syyskuussa 2004

Kannanotto seniorikansalaisten puolesta syyskuussa 2004

Itsenäisyyspäiväjuhla, 4.12.2002, Kampin palvelukeskus

Joukkoliikenteen voimakas kehittäminen lieventäisi Helsingin ruuhkia

Valtuustokauden päätös 13.12.2000

Puhe presidentti Urho Kekkosen muistomerkin paljastustilaisuudessa Helsingin Hakasalmen puistossa 3.9.2000

Eduskuntatalon edusta siivottava, makasiinit purettava pian (1.12.1998)














 

 


Suvi Rihtniemi, puhelin 050 565 8884 

Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja

PUHEREFERAATTI 20.10.2008 - JULKAISUVAPAA heti 

"Helsingissä on varauduttava pahimpaan. Suuret investoinnit tukevat työllisyyttä."


Helsingin kaupunginhallitusryhmät jatkavat budjettineuvotteluja tämän viikon ajan ja vielä vaalisunnuntaina. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Suvi Rihtniemi korostaa, että menoja ei voi kaupunginjohtajan esityksestä kasvattaa.

"Valtuustokaudella 2009-2012 on varauduttava kaupungin taloudenpidossa pahimpaan mahdolliseen. On syytä toivoa parasta ja pelätä pahinta. Helsingin kukkaro on onneksi kohtuullisessa kunnossa, mutta ei siinäkään ole varsinaisesti hurraamista. Vasemmiston vaalipuheet ylimääräisestä jakovarasta eivät ainakaan pidä paikkaansa. 

On huomattava, että Helsingin vuoden 2009 talousarvio turvaa palvelut ja sisältää 760 miljoonaa euroa investointeja. Tämä tukee mm. työllisyyttä. 

Kaupungin kassassa on varat noin kolmen kuukauden (3kk) käyttömenoihin. Kaikki sellaiset keinot, joilla voidaan saada aikaiseksi toiminnan tehostamista on nyt otettava käyttöön. Nyt ei ole keskinäisen nahistelun, unelmoinnin tai toivelistojen kirjoittamisen aika. Budjettiesityksen menopuolta ei saa lisätä. 

Elinkeinopolitiikkaa on vahvistettava ja esimerkiksi pienyrityksiä on tuettava eri keinoin. Helsingin elinkeinoelämän kunto ja talouden yleinen kehitys luovat puitteet kaikelle sille "extralle", joihin peruspalveluiden ja infrastruktuurin ylläpitämisen ja kehittämisen jälkeen jää euroja. 

Ensisijaista on mm. kaupunkilaisten terveydestä, kouluista ja perusturvallisuudesta huolehtiminen. Tämä tosiseikka unohtuu valitettavan usein kunnallisvaalipaneeleissa ja yksittäisten ehdokkaiden mainonnassa. 

Vähemmän alleviivattu seikka on valitettavasti ollut se, että meidän on nostettava uudelleen kunniaan perusarvot. Perheen, kodin ja lähimmäisten huomioiminen ja välittäminen ovat unohtuneet. 

Nuorelle sukupolvelle näyttää olevan tarpeellista opettaa myös vanhat hyvät kansalaistaidot ja ne arvot, jotka ovat olleet menneiden sukupolvien ohjenuorana Suomen nostamisessa ylös takapajulasta maailman kansakuntien eturiviin. 

Moderni teknologinen taso ei valitettavasti ole nostanut kansamme sivistystasoa toivotulla tavalla. 

Seniorikansalaisten turva ja hoiva on oltava tärkeimmiksi katsottavien asioiden joukossa, samoin kuin terveydenhoitopalvelut. Vaikka lama kuinka kouraisisi, niin ei Suomi niin köyhäksi tule, ettei se voi kansalaisistaan huolta pitää. Paljon on toki tällä saralla korjattavaa, sen me kaikki tiedämme." 

 

 


Kaupunginhallituksen puheenjohtajan puhe vapaussodan päättymisen 90-vuotisjuhlassa Finlandia-talossa 16. toukokuuta 2008


Eduskunnan herra Puhemies!

Kunnioitetut sotiemme veteraanit!

Hyvät naiset ja herrat!

"On Helsingissä ennenkin nähty paljon kansaa koolla, mutta ei milloinkaan niin paljon kuin eilen, eikä milloinkaan niin riemumielistä, niin sydämellisesti innostunutta, kuin oli pääkaupunkiseudun yleisö eilen." 

Hyvät kuulijat, nuo sanat eivät viittaa tähän täyteen saliin. Nuo sanat ovat lainaus sanomalehti Uudesta Suomesta, artikkelista jossa kuvattiin Vapaussodan voitonparaatin päivän viettoa täällä Helsingissä tasan 90 vuotta sitten 16.5.1918. 

Vuonna 1812 Suomen pääkaupungiksi tullut Helsinki oli Vapaussodassa keskeinen paikkakunta. Ensinnäkin punaisten kapina ja vallankaappausyritys lähtivät liikkeelle täältä Helsingistä tammikuun 26. päivän illalla, kun Hakaniemen työväentalon torniin nostettiin punainen lyhty. 

Toiseksi Vapaussota päättyi valtakunnalliseen voitonparaatiin Helsingissä. Paraatin päätteeksi valtiovalta ja puolustusvoimat liitettiin symbolisesti yhteen Senaatintorilla. Järjestys oli jälleen palannut. Kenraali Mannerheim ja senaatin puheenjohtaja Svinhufvud tervehtivät eduskuntaa Maamme-laulun kaikuessa. 

Helsingin keskeisen roolin johdosta onkin luonnollista, että pääkaupungissa monet muistomerkit kunnioittavat vuoden 1918 tapahtumien uhreja ja muistoa. Vanhan kirkon puistossa sijaitsee Suomalaisten Vapaussotamuistomerkki. 

Yli 90-vuotias itsenäinen Suomi on kokenut sekä voittoja että tappioita. Vapaussotamme, johon samalla liittyi kansalaisten välinen julma ja verinen sisällissota, oli kiistämättä pitkään suorastaan trauma, vamma suomalaisessa sielussa. Kuten akateemikko Päiviö Tommila äsken puheessaan totesi "sisällissodat ovat usein verisiä koston mentaliteetin päästyä valloille". Vuoden 1918 vapaussodassamme kuoli 35 000 suomalaista. 

Suomalaisen sielun trauma arpeutui osin yllättävän nopeasti, kun isänmaata uhkasi uusi ulkoinen vaara. Talvisodan ja Jatkosodan melskeissä Neuvostoliittoa vastassa oli jo yhtenäinen Suomen kansa. Siitä huolimatta syvimmällä suomalaisten sielussa olleet haavat lienevät umpeutuneet vasta aivan viime vuosikymmenien aikana. 

Vaikka lopullinen toipumisaika on ollut hidas, niin sen kuluessa Suomesta ja suomalaisista on kasvanut entistä vahvempia, suvaitsevaisempia ja tulevaisuuteen uskovia todellisia demokraatteja. Keskinäisen kaunan kantamisen viimeisetkin rippeet voidaan jo haudata, mutta unohtaa emme saa. Historiasta on otettava opiksi. 

Vapaussota, kansalaissota, elää monin eri tavoin, kirjoitettuna historiana, perimätietona ja valokuvina, lähes kaikissa suomalaisissa suvuissa. Toisissa perheissä sodasta on puhuttu avoimesti, toisissa siitä on vaiettu. 

Henkilökohtaisesti minulle on ollut hyvin tärkeää saada tietää sukuni kohtaloista viime vuosisadan alkupuoliskolla, Suomen itsenäistymisvaiheessa. Isoisäni isä, seminaarinjohtaja Volter Rihtniemi oli perustamassa ja organisoimassa jääkäriliikettä Kainuussa. Isoisäni Elja Rihtniemi toimi sekä jääkäriliikkeessä että Kajaanin Sissi-Rykmentin johdossa. Hänen alaisuudessaan valkoisten puolella taisteli mm. tuleva presidentti Urho Kekkonen. Isoisäni Elja osallistui myös Helsingissä järjestettyyn Vapaussodan voitonparaatiin. 

Elja Rihtniemen vaiheet kuvaavat mielestäni tavallaan kansakuntamme eheytymistä. Elja nimittäin oli juuri se Suojeluskuntain Yliesikunnan everstiluutnantti, jonka presidentti P.E. Svinhufvud valtuutti vuonna 1932 järjestämään Mäntsälässä olevien joukkojen kotiinlähdön ja sen yhteydessä esiintyvät kysymykset. Tämä laukaisi äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen kapinan Mäntsälässä. Tapahtuma osoitti, että sekä Puolustusvoimat että Suojeluskunnat asettuivat Vapaussodan jälkeenkin selkeästi laillisuuden ja oikeusvaltion kannalle. 

Hyvät naiset ja herrat, 

Vapaussodassa vuonna 1918 rakennettiin kivijalka itsenäiselle Suomelle, demokratiallemme ja nykyiselle sivistyksellemme ja hyvinvoinnillemme. Helsingin kaupungin puolesta minulla on kunnia toivottaa teille kaikille hyvää Suomen Vapaussodan muistojuhlaa.

[Sivun alkuun]

 


Helsingin kaupunginvaltuusto 28.02.2007:

Ryhmäpuheenvuoro vuoden 2008 talousarviota koskevassa lähetekeskustelussa, 
Suvi Rihtniemi 
(Kokoomuksen valtuustoryhmän pj)


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Talousarvion raamissa käsittelemme ja linjaamme kaupunkimme ydintehtäviä. Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä meillä on velvollisuus ja tahto järjestää helsinkiläisille hyvän elämän palveluita. Talous on kaupunkimme toiminnan perusta, halusimmepa tai emme. Ilman tervettä taloutta emme pysty järjestämään palveluita.

Taloudellinen liikkumavaramme ei vuoden 2008 talousarviossa ole kovin suuri. Olemme nyt toki valoisammassa tilanteessa kuin vielä muutama vuosi sitten. Vaikka kysymys ei olekaan säästöistä niin silti kurinalainen taloudenpito on tärkeää. Kustannusten seurannan lisäksi tarvitsemme pitkäjänteistä taloussuunnittelua, jotta myönteinen kehitys voi jatkua. 

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsinki on suurten haasteiden edessä, aivan kuten koko suomalainen yhteiskuntakin. Väestön vanheneminen on yksi suurimmista edessä olevista muutoksista, johon meidän on varauduttava. Ikäihmisille, jotka tarvitsevat hoitoa ja hoivaa, on sitä annettava.

Meidän on pidettävä huoli siitä, että meillä on riittävästi sairaansijoja akuuttisairaanhoidossa, mutta myös siitä, että hoitoketjut pelaavat niin, että potilaat saavat hoidon hoitotarpeeseensa nähden oikeassa paikassa.

Vanhustenhoivassa on edettävä vanhuspalveluohjelman viitoittamalla tiellä siirtäen painopistettä sosiaalipuolelle. Raja-aidat on virastojen välillä tarvittaessa kaadettava, eikä määrärahasiirtoja kesken vuoden tule karttaa. Samanaikaisesti on pyrittävä vähentämään pitkäaikaissairaaloiden kapasiteettia. On myös muistettava, että sairaala ei ole ihmisen koti.

Väestön vanhenemisen ei kuitenkaan tarvitse merkitä hallitsematonta palvelutarpeen ja kustannusten kasvua. On muistettava, että ikääntyvät ihmiset ovat entistä toimintakykyisempiä entistä pidempään. Omatoimisuudelle ja mahdollisuudelle järjestellä omaa elämäänsä tulee jättää tilaa ja sitä pitää kaikin tavoin tukea.

Ikääntymisen ohella maahanmuuttajien kotouttaminen on suuri haaste, mutta myös mahdollisuus jota ei saa menettää. Vuonna 2015 on pääkaupunkiseudulla arvioitu olevan noin 12 500 yli 75-vuotiasta. Samalla vierasta kieltä äidinkielenään puhuvia asukkaita arvioidaan vuonna 2015 olevan jopa 127 000 eli kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna.  Helsingissä tämä tarkoittaa noin 10 % koko väestöstä.

Hyvät valtuutetut,

Kaupungin palveluverkkoja on edelleen kehitettävä. Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että haluamme panostaa ennen muuta palveluiden sisältöön ja laatuun, emme seiniin. Palveluverkkojen tulee joustaa niiden muutosten myötä, joita kaupunkilaisten palveluidentarpeessa ja toimintavoissa tapahtuu.

Toimialojen ja kuntien rajat ylittävä palveluiden tarve ja käyttö on tulevaisuutta. Meidän on entistä enemmän ajateltava pääkaupunkiseutua ja sen kaupunkien palvelurakennetta yhtenä kokonaisuutena. Lupaavana esimerkkinä on julkistettu pääkaupunkiseudun yhteisiä sosiaali- ja terveyspalveluja koskeva raportti.

Me kokoomuksessa emme ymmärrä vastakkainasettelua kaupungin oman palvelutuotannon ja yritysten tuottamien ostopalveluiden välillä. Nyt tarvitaan uutta luovaa ajattelua, joka on muutoksen edellytys. Ilman vanhan haastamista ei mikään muutu tai kehity, vaan asiat tehdään jatkossakin ”niin kuin on aina tehty”. 

Ostopalveluna moni asia voidaan järjestää joustavammin kuin omana toimintana. Toisin sanoen, tarpeen ja palveluvolyymin vaihdellessa, ja toisaalta ruuhka-aikoina voidaan saada nopeasti lisäresursseja tilapäisesti käyttöön.  

Me arvostamme suuresti myös yksityissektorilla ja kolmannella sektorilla tehtyä työtä. Kaikki työ on arvokasta eikä kaupungin palvelutuotanto pelaisi näinkään hyvin ilman näitä tekijöitä, jotka ovat valmiita tasoittamaan kysyntähuippuja ja tarjoamaan vaihtoehtoja toimia. 

Hyvät valtuutetut, 

Kokoomuksen valtuustoryhmä haluaa korostaa entistä enemmän ongelmien ennaltaehkäisyä.  Erityisesti lasten ja nuorten sekä perheiden hätää on pystyttävä lievittämään ja ongelmien syntyä ennaltaehkäisemään. Lisääntynyt tarve lastensuojelussa sekä nuorten häiriökäyttäytyminen ovat hätähuutoja, joihin meidän on vastattava. Mitä aiemmin pystymme puuttumaan ongelmiin tai jopa ehkäisemään ne sen parempi sekä inhimillisesti, mutta myös taloudellisesti. Ennaltaehkäisyssä ja ongelmien varhaisessa havaitsemisessa on sekä kouluilla että päivähoidolla merkittävä rooli. 

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on paitsi kaupunkilaisten itsensä myös kaikkien kaupungin toimijoiden vastuulla. Perheiden ja vanhempien merkitystä lasten kasvatuksessa ja heidän hyvinvoinnissaan ei tule aliarvioida, vaan vanhemmuutta tulee tukea monipuolisesti. Liikunnan ja kulttuurin sekä sosiaali- ja terveystoimen yhteistyötä on edelleen tiivistettävä.

Hyvät valtuutetut,

Hyvien palvelujen tuottaminen helsinkiläisille edellyttää hyvää ja ammattitaitoista henkilöstöä. Helsingin täytyy olla kilpailukykyinen ja vetovoimainen työnantaja sekä varautua ennustettuun työvoimapulaan.

Kunta-alan virka- ja työehtosopimukset ovat voimassa tämän vuoden syyskuun loppuun saakka.

Tulevan tuloratkaisun muoto ja sisältö ovat tällä hetkellä täysin auki. On todennäköistä, että eduskuntavaalien jälkeen muodostettava uusi maan hallitus tulee tarjoamaan työmarkkinaosapuolille Tupon jatkamista ja tunnustelut tai neuvottelut siitä alkavat kevään aikana. Se, onko seuraava palkkaratkaisu tupo vai liittokierros, selviää myöhemmin kesän ja syksyn aikana.

Nyt on korkea aika laajalla rintamalla pohtia entisestään kasvaneita naisten ja miesten välisiä palkkaeroja, jotta nämä saadaan kavennettua ja päästään irti perusteettomista palkkaeroista. Tasa-arvoerillä ja naispalkkaerillä on päästy eteenpäin, mutta ne eivät sanottavasti ole kuroneet umpeen mies- ja naisvaltaisten alojen palkkaeroja.

Siksi tarvitaan kokoomuksen esittämää tasa-arvotupoa, jossa valtiolla on oma roolinsa. Koska kuntien palkanmaksukyky on osittain riippuvainen valtion toimenpiteistä, mm. veroratkaisuista ja valtionosuuksista, ei valtio voi väistää vastuutaan pyrittäessä parempaan palkkatasa-arvoon ja turvatumpiin työsuhteisiin kuntasektorilla. Palkkaneuvottelut käydään luonnollisesti palkansaajajärjestöjen sekä kunnallisen työmarkkinalaitoksen välillä.

Valtion tulee tukea kuntia, kuten kokoomus on esittänyt, ilmoittamalla etukäteen, että se maksaa ylimääräistä valtionosuutta, mikäli kuntasektorille syntyy palkkaratkaisu, jossa koulutetuille ja naisvaltaisille aloille, kuten esimerkiksi hoitajille, lastentarhanopettajille ja sosiaalityöntekijöille, maksetaan keskimääräistä suuremmat palkankorotukset.

Hyvät valtuutetut,

Helsingin verotulokertymän kehitys on edelleen suuri huolen aiheemme. Viimeksi asunto-ohjelman lähetekeskustelun yhteydessä totesimme, kuinka merkittävä tekijä asuntopolitiikka on riittävän veropohjan takaamisessa ja näin koko kaupungin talouden vakaudessa. Totesimme silloin, että vain rakentamalla tarpeeksi houkuttelevia ja tasokkaita asuinalueita ja riittävän monimuotoisia ja tilavia asuntoja – unohtamatta seudullista yhteisvastuullista asuntopolitiikkaa - saamme meille epäedullisen väestömuutoksen pysäytettyä ja sen mukana veropohjamme kehityksen terveemmälle uralle.

Helsingin vetovoiman parantaminen riippuu ennen kaikkea monipuolisemmista ja paremmista asumisen mahdollisuuksista, mutta myös hyvin hoidetuilla palveluilla sekä muilla viihtyvyystekijöillä on oma merkityksensä. Laadukas ja vaikuttava opetus on esimerkki palvelusta, joka on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisäksi selvä kilpailuvaltti Helsingille.

Liikenteen sujuvuus, niin joukkoliikenteen kuin yksityisautoilun, vaikuttaa suoraan kaupunkilaisten arkeen. Joukkoliikenteen kehittäminen myös seudullisena kokonaisuutena tulee olla entistä painokkaammin asialistallamme. Joukkoliikenteen tariffitukea tulee nostaa taloudellisten mahdollisuuksien mukaan asteittain valtuuston hyväksymien linjausten mukaisesti 50%:iin. 

Hyvät valtuutetut, 

Kokoomuksen valtuustoryhmä mielestä ensi vuoden talousarvio on perustettava nykyiselle kunnallisveron tuloveroprosentille eli 17,5%:lle ja että Helsingin kaupunki ei omilla päätöksillään nosta myöskään kiinteistöveroprosenttia. Veroja korottamalla emme ratkaise ongelmiamme, vaan päinvastoin lisäämme niitä. Korkeat verot nostaisivat entisestään korkeiden asumiskustannusten kanssa painiskelevien helsinkiläisten taakkaa sekä heikentäisivät Helsingin vetovoimaa ja kilpailukykyä.

Viime vuosina talousarvioissa olleet investoinnit eivät ole toteutuneet kokonaisuudessaan. Tämä on johtunut pääasiassa eräiden talonrakennushankkeiden ja hankintojen viivästymisistä monista eri syistä. Hankkeet ovat kuitenkin jo pitkällä ja tulevat toteutumaan. Taloussuunnitelmissamme oleva investointitaso on ryhmämme mielestä taloudelliseen tilanteeseemme nähden oikea.

Arvoisa puheenjohtaja,

Bästa fullmäktige,

Samlingspartiets fullmäktigegrupp förutsätter, att stadens ekonomi sköts ansvarsfullt även i framtiden. Detta är en förutsättning för att vi skall kunna erbjuda  helsingforsarna en god miljö och ändamånsenlig service. 
 
Vi anser att det är självklart att alla till buds stående medel tas i bruk för att stärka skattebasen. Lämpliga medel är i synnerhet bostadspolitiken samt stadens näringspolitik. 

Kokoomuksen valtuustoryhmä edellyttää kaupungilta vastuullista taloudenpitoa jatkossakin. Tämä on välttämätöntä, jotta voimme tarjota helsinkiläisille hyvän elinympäristön ja heidän tarpeitaan vastaavat palvelut. Edellytämme myös, että verotulopohjamme vahvistamiseksi tehdään kaikki mahdollinen – asuntopolitiikasta elinkeinopolitiikkaan.

[Sivun alkuun]

 


Helsingin kaupunginvaltuusto 14.02.2007:

Valtuustoaloite Eino Leinon aukion perustamiseksi Taka-Töölöön, 
Suvi Rihtniemi (sekä useita muita valtuutettuja)


Eino Leinon aukio Taka-Töölöön

Töölön kirjaston ja nykyisen Valintatalon väliin, Topeliuksenkadun itäreunaan ja Eino Leinon kadun länsipäähän sijoittuu aukio, jonka käyttö on epämääräinen ja yleisilme vuosien saatossa huonontunut.

Tämä keskeisellä Taka-Töölön paikalla sijaitsevapieni aukio on käytännössä nykyisin erilaisten jätteiden kierrätyskeskus. Se toimii myös luvattomana pysäköintialueena.

Aukiot ja torit - pienetkin sellaiset - ovat tärkeä osa oman kaupunginosan identiteettiä. Ne muodostavat luontevan kohtauspaikan kaupunkilaisille ja ovat siten omiaan kohentamaan kaupunginosan yleisilmettä.

Edellä kirjoitettuun viitaten me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että kaupunki ryhtyisi toimiin Töölön kirjaston edustalla olevan, Eino Leinon kadun länsipäähän sijoittuvan ja Topeliuksenkatuun rajoittuvan aukion siistimiseksi ja ehostamiseksi mm. istutuksin. Myös esimerkiksi aukion valaistuksen parantaminen on mielestämme tutkittava. Lisäksi autojen pysäköinti aukiolle on estettävä.

Edelleen esitämme, että aukiolla olevalle erilaisten jätteiden kierrätyspisteelle etsitään lähistöltä vähemmän näkyvä, mutta tarkoitusta yhtä hyvin palveleva paikka.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme myös, että aukio nimettäisiin Eino Leinon aukioksi. Nimen sopivuutta perustelemme sen sijainnilla Eino Leinon kadun päässä ja Töölön kirjaston edustalla.

[Sivun alkuun]


Helsingin kaupunginvaltuusto 17.01.2007:

Valtuustoaloite Viro-talon perustamiseksi Helsinkiin, 
Suvi Rihtniemi


Viro-talo Helsinkiin

Veljeskansallamme Virolla on kautta aikojen ollut tärkeä sija meidän suomalaisten sydämissä. Viron uudelleen itsenäistymisestä alkaen, vuodesta 1991, molempien maiden kansalaisten välinen liikkuvuus ja työssä käynnin pendelöinti erityisesti Helsingin seudun ja Tallinnan ja sitä ympäröivän Harjumaan maakunnan asukkaiden keskuudessa on lisääntynyt voimakkaasti.

Virolaiset ovat nykyisin Suomessa erittäin merkittävä vähemmistöryhmä.

Suomessa on arviolta noin 4000 kouluikäistä virolaisnuorta, joiden kaksikielisyydestä on pidettävä huolta. Suomessa on erään arvion mukaan noin 22 000 Viron kansalaista ja määrään arvioidaan kasvavan lähivuosina. Pääosa virolaisista asuu Helsingin seudulla.

Kaksikielisyys on voimavara ja lasten oikeus äidinkieliseen opetukseen on tärkeää. Suomenruotsalaisten asema ja näyttö ovat tässä kannustava ja hyvä esimerkki.

Helsingissä sijaitsee kansainvälisten koulujen lisäksi useiden maiden kulttuurikeskuksia. Näistä esimerkkinä mainittakoon mm. Venäjän kulttuuri- ja tiedekeskus ja Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus Helsingin kupeessa, Espoon puolella.

Virolaista koulua tai Viro-taloa Helsingissä ei ole. Estonia House toimii kuitenkin nykyisin mm. New Yorkissa ja Tukholmassa.

Suomalaisten suoranainen velvollisuus on edistää ja auttaa Viron kielen opiskelua ja kulttuurin tuntemusta Suomessa. Veljeskansamme perintö on myös osa omaa identiteettiämme.

Viro -talon ja virolais-suomalaisen koulun perustaminen olisivat tärkeä askel kahden veljeskansan ja kahden EU:n jäsenmaan suhteiden syventämisen kannalta. Kaupungilta vapautuu jatkuvasti tiloja, joita voitaisiin edelleen vuokrata edullisesti virolaisen yhteisön käyttöön ja Viron harrastajien käyttöön. Myös Viron valtio ja monet yritykset ovat varmasti kiinnostuneita hankkeesta.

Me allekirjoittaneet kaupunginvaltuutetut esitämme, että kaupunki ryhtyy pikaisesti selvittämään yhdessä valtiovallan kanssa mahdollisuuksia virolais-suomalaisen opetuksen lisäämiseen Helsingissä ja mahdollisuuksia perustaa Viro-talo Helsinkiin.

[Sivun alkuun]

 

 


Helsingin Sanomat tammikuussa 2007:

Mielipidekirjoitus ilmastonmuutoksesta ja tulvamuurin rakentamisesta Kauppatorin arvorakennusten suojaksi, 
Suvi Rihtniemi


Kauppatorin ja sen ympäristön arvorakennukset on suojattava tulvamuurilla


Toimittaja Anna-Leena Pyykkösen ansiokkaassa artikkelissa (HS 12.1.07) kerrottiin, että Helsingin Kauppatorille ei aiota rakentaa kiinteitä tulvarakenteita. Tieto on ilmeisesti peräisin rakennusvirastosta.

Mielestäni viime vuosien tulvat ja selvästi havaittavissa oleva ilmastonmuutos ovat erittäin painava peruste harkita asiaa tarkemmin. Paperipaalien ja hiekkasäkkien aika alkaa olla jo ohitse ja ajatus Kauppatorin kupeessa sijaitsevien arvorakennusten kunnollisesta suojelemisesta on otettava vakavissaan.

Kauppatori on vain noin metrin korkeudella merenpinnasta. Pahimmillaan tulvat ovat vakava uhka presidentinlinnalle, kaupungintalolle ja esimerkiksi valtioneuvoston linnalle. Tulevaisuudessa tulvat uhkaavat Esplanadin kautta ehkä jopa Rautatientoria. Töölönlahden alueen suunnittelussa on otettava entistä vakavammin huomioon ilmastonmuutos.

Maailmalla on paljon esimerkkejä metropoleista, joissa tulvamuureihin on jouduttu turvautumaan. Hyvin toteutettuna ja suunniteltuna muuri voi jopa kohentaa Helsingin historiallisen ydinkeskustan yleisilmettä.

Hirmumyrskyt ovat riepotelleen tänäkin talvena Helsinkiä, vettä on tullut runsaasti lumen sijasta aina tammikuun puoliväliin saakka. Vain muutama vuosi sitten vedenpinta nousi tammikuussa noin 1,5 metriä ja jo silloin tasavallan arvokkaimpiin kuuluvat rakennukset olivat uhattuina. Kuinka kauan kestää ja mitä pitää tapahtua, että heräämme oikeasti ilmastonmuutoksen uhkiin?

YTV:n hallitus hyväksyi 15.12.2006 luonnoksen pääkaupunkiseudun kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi kolmanneksella vuoteen 2030 mennessä.

Luonnos on lähetetty lausuntokierrokselle ja aikaa lausuntojen antamiselle on maaliskuun loppuun asti. YTV-kaupunkien hallituksilta ja muilta tahoilta pyydetään ehdotuksista keinoiksi ja mittareiksi seudun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian päämääränä on tuottaa yhteinen näkemys toimintalinjoista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Tarkoituksena on myös löytää käytännön keinoja, joilla päästöjen vähentämisvelvoitteet voidaan saavuttaa. Luonnoksen toimintalinjoista ja ehdotettujen keinojen vaikutuksista on myös teetetty erillinen arviointi.

Nykyisin pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt ovat noin kuusi tonnia asukasta kohden vuodessa hiilidioksidiksi (CO2-ekvivalenttia) laskettuna. Strategiassa asetetun tavoitteen mukaan energiankulutusta tulisi vähentää ja kasvihuonekaasupäästöt saada pudotettua runsaaseen neljään tonniin asukasta kohti vuodessa vuoteen 2030 mennessä.

Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2004 pienemmät kuin 1990, joka on Kioton sopimuksen mukainen vertailuvuosi. Viime vuosina päästöt ovat kuitenkin kääntyneet kasvuun, eikä suuntaa saada muutettua ilman tehokkaita toimia. Pääkaupunkiseudun energiankulutus ja kasvihuonekaasupäästöt kasvavat tällä hetkellä nopeammin kuin alueen asukasluku.

Eniten energiaa kuluu ja kasvihuonekaasupäästöjä syntyy rakennusten lämmityksessä (43 %), kulutussähkön käytössä (28 %), joka on kasvanut viime aikoina nopeimmin, ja liikenteessä (23 %).

Pääkaupunkiseutu tuottaa noin kymmenesosan koko maan kasvihuonekaasupäästöistä.
Päästöjen kasvua tulee hillitsemään rakennusten energiankulutuksen ja energiantuotannon päästöjen lasku, mihin vaikuttaa muun muassa tiukkeneva lainsäädäntö. Myös jätteenkäsittelyn päästöt vähenevät.

Ilmastostrategiassa arvioidaan, että liikenne on ainoa sektori, jolla kokonaispäästöt ja myös asukasta kohti syntyvät päästöt kasvavat.

Ilmastostrategiassa keskitytään keinoihin, jotka ovat kaupunkien päätösvallassa. Tärkeimpiä ovat kaupunkien omat toimet energiankulutuksen vähentämiseksi, energiansäästön ottaminen yhdeksi perusteeksi hankinnoissa, raideliikenteen edistäminen ja lämmitysjärjestelmien ohjaaminen energiaa säästävään suuntaan

YTV:n jäsenkaupungit eivät yksinään estä ilmastonmuutosta tai Suomenlahden tulvia. Suomen mittakaavassa YTV -alue on kuitenkin erittäin tärkeä tekijä. Siksi valtiovallaltakin on lupa odottaa vakavampaa suhtautumista esimerkiksi länsimetron ja muiden joukkoliikenneinvestointien toteuttamiseen ja vaikkapa Helsingin tulvamuurien rakennushankkeeseen.

Suvi Rihtniemi
vastuualuepäällikkö
Maanmittauslaitos
YTV:n hallituksen puheenjohtaja

[Sivun alkuun]

 


Helsingin kaupunginvaltuusto 29.11.2006:

Rynmäpuheenvuoro Sipoon alueliitoksesta, 
Suvi Rihtniemi


Arvoisa pj, hyvät valtuutetut

Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa edelleen 21.6.2006 valtuuston tekemää esitystä kuntajaon muuttamisesta Sipoon kunnan, Vantaan kaupungin ja Helsingin kaupungin välillä sekä esityslistalla olevan lausunnon antamista Etelä-Suomen lääninhallitukselle. 

Koko Suomen menestys riippuu yhä enemmän pääkaupunkiseudun ja Helsingin menestyksestä. Helsingin ja pääkaupunkiseudun kehittymismahdollisuuksien turvaaminen on nähtävä kansallisena kärkihankkeena, joka hyödyttää koko Suomea. Tarvitaan riittävän suuri metropolialue, joka pystyy kilpailemaan eurooppalaisten suurkaupunkien kanssa. Ehdotetun lisäalueen liittäminen Sipoosta Helsinkiin antaa tähän mahdollisuuden. 

Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen eräänä keskeisenä tavoitteena on turvata seudun elinvoimaisuus ja kestävä kehitys. Nyt seudun kehitys on pahasti vinoutunut hallinnollisen jaon vuoksi. Sipoo kuuluu eri maakuntaliittoon kuin pääkaupunkiseutu. Ehdotetun lisäalueen liittäminen Helsinkiin mahdollistaisi yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja kasvupaineen tasamista pohjoisesta ja lännestä myös itään. 

Kuntarajoista huolimatta Helsingin seutu on yhtenäinen työssäkäynti- ja asuntomarkkina-alue. Seudulla on arvioitu olevan 1 387 200 asukasta vuonna 2015. Suurimmat haasteet seudun maankäyttö- ja asuntopolitiikassa liittyvät siihen, miten kunnat pystyvät vastaamaan taloudellisen vaurastumisen ja rahoitusmarkkinoiden mahdollistamaan asumisväljyyden kasvuun ja samalla varautumaan noin yli 100 000 asukkaan väestönkasvuun. Asuntojen tuotantotarve ylittää selvästi asuntorakentamisen nykyisen tason. 

Sipoosta liitettäväksi esitetty alue olisi oiva asuntorakentamiskohde, joka on kytkettävissä tehokkaalla joukkoliikennejärjestelmällä, metrolla, Helsingin itäosiin ja keskustaan. Ja kuten lausunnossa todetaan, tämä ei edellytä rakennustavaltaan kerrostalovaltaista kaupunkia. Alueelle voitaisiin toteuttaa niitä paljon kaivattuja kaupunkimaisia pientaloja ja pienkerrostaloja. Alustavien arvioiden mukaan alueelle voisi sijoittua noin 50 000 uutta asukasta. Alueen tulee olla, niin kuin esityksessämme on, riittävän laaja, jotta metroverkkoa voidaan jatkaa pitemmälle kuin yhden pysäkin verran. 

Arvoisa puheenjohtajat, hyvät valtuutetut 

Päätösehdotuksessa olevassa lausunnossa on erittäin hyvin perusteltu monelta eri näkökannalta Sipoon lounaisosan liittämistarve Helsinkiin, joten en perustele tässä äsköistä enempää tätä kuntajaon muutostarvetta. Kokoomuksen valtuustoryhmä on yksimielisesti esitetyn päätösehdotuksen takana.

[Sivun alkuun]

 


Helsingin kaupunginvaltuusto 1.11.2006

Kokoomuksen valtuustoryhmän  ryhmäpuheenvuoro vuoden 2007 talousarviota koskevassa keskustelussa,
Suvi Rihtniemi


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Talous on kaupunkimme toiminnan perusta, halusimmepa tai emme. Ilman tervettä taloutta emme pysty järjestämään helsinkiläisille niitä hyvän elämän palveluita, joita meillä on sekä velvollisuus että tahto järjestää.

Olemme riippuvaisia verotulojemme ja aivan erityisesti kunnallisverokertymän kehityksestä. Tämän kehityksen suunta on edelleen huolestuttava, varsinkin kun vertaamme sitä naapurikuntiin. Meillä kasvu oli viime vuonna noin 3%:a, ensi vuodeksi on ennustettu 4,7%:a. Vaikka verotulojen ennustetaankin kasvavan, on verotulojemme kehitys kolmanneksi heikoin suurista kaupungeista., esimerkiksi Espoon verotulot kasvoivat viime vuonna 9%:a.

Tähän Helsingin epäedulliseen kehitykseen on ollut kaksi pääasiallista syytä. Asukasrakenteemme on muuttunut ja työttömyysasteemme on alentunut arvioitua hitaammin. Erityisen haastavan tilanteesta tekee se, että kumpikin seikka on sellainen, johon meillä on mahdollisuus ja velvollisuus itse vaikuttaa. Emme voi siirtää vastuuta muille: se on viimekädessä meidän helsinkiläisten päättäjien ja jatkossa yhä enemmän siinä miten onnistumme seudullisessa yhteistyössä.

Onkin erittäin hyvä, että vuoden 2007 talousarvioehdotuksessa on nostettu yhdeksi painopistealueeksi kaupungin elinkeinopolitiikan kehittäminen veropohjan vahvistamiseksi.

Kokoomuksen valtuustoryhmä näkee tärkeänä, että tuleviin vuosiin varaudutaan pitämällä menot kurissa ja samalla tekemällä pääkaupunkiseudun vetovoimaisuutta parantavia investointeja. Tässä näemme mm. keskustatunnelihankeen olevan erittäin tärkeä osa.

Helsingin vetovoiman parantaminen riippuu ennen kaikkea monipuolisemmista ja paremmista asumisen mahdollisuuksista, mutta myös hyvin hoidetuilla palveluilla sekä muilla viihtyvyystekijöillä on oma merkityksensä. Hyvä opetus on esimerkki palvelusta, joka on kaupungillemme selvä kilpailuvaltti. Olemmekin iloisia siitä, että talousarviossa on otettu huomioon hyvin opetustoimen tarpeet ja että neuvotteluissa vielä lisättiin opetusmateriaaleihin ja tuntikehyksiin voimavaroja.

Helsinki ei voi elää jatkuvasti Helsingin Energian tuottojen varassa kuten viime vuosina on tapahtunut. Emme voi rakentaa kaupunkimme taloutta sen varaan, että energiamarkkinoilla nykyinen tilanne säilyisi loputtomiin.

Kokoomuksen valtuustoryhmä pitää hyvänä sitä, että ensi vuoden talousarvio on perustettu nykyiselle kunnallisveron tuloveroprosentille eli 17,5%:lle ja että Helsingin kaupunki ei omilla päätöksillään nosta myöskään kiinteistöveroprosenttia. Vetoamme myös, ettei verottaja nosta yhtäkkiä kohtuuttomasti kiinteistöjen verotusarvoja. Veroja korottamalla emme ratkaise ongelmiamme, vaan päinvastoin lisäämme niitä. Korkeat verot nostavat entisestään korkeiden asumiskustannusten kanssa painiskelevien helsinkiläisten taakkaa sekä heikentävät Helsingin vetovoimaa ja kilpailukykyä. Kiinteistöverotus kohtelee raskaimmin juuri omilla tonteillaan asuvia pientalonomistajia.

Helsinkiläisten kannalta ei ole viisasta, ettei kaupunki avaa oviaan yksityiselle yrityselämälle samalla tavalla kuin monet pienemmät kunnat Suomessa. Rakenteita pitää pystyä muuttamaan ja kaupungin on keskityttävä entistä enemmän sen ydintehtäviinsä. Mutta vaikealta näyttää… Viime viikolla kaupunginhallituksessa esillä ollut esitys palveluiden ostosta yksityiseltä yritykseltä tyrmättiin. Samalla tyrmättiin myös joustot. Kaupunkilaisten kannalta vasemmiston ja myös vihreiden noudattama politiikka on kallista ja tehotonta. Ja samalla varsin sosiaalidemokraattien puolelta on leimattu ja arvosteltu yksityissektorin mielestämme hyvää työtä "raa'aksi businekseksi.

Me kokoomuksessa emme ymmärrä vastakkainasettelua kaupungin oman palvelutuotannon ja yritysten tuottamien palveluiden välillä. Nyt tarvitaan uutta luovaa ajattelua, joka on muutoksen edellytys. Ilman vanhan haastamista ei mikään muutu tai kehity, vaan asiat tehdään jatkossakin "niinkuin on aina tehty". On kyse siitä, miten onnistumme järjestämään asiat uudella, tehokkaammalla ja toimivammalla tavalla. Kaupungin velvollisuus on järjestää kunnalliset palvelut.

Ostopalveluna moni asia voidaan järjestää joustavammin kuin oma toiminta, toisin anoen. tarpeen ja palveluvolyymin vaihdellessa ei työntekijöitä seisoteta hiljaisina aikoina jouten, ja toisaalta ruuhka-aikoina voidaan saada nopeasti lisäresursseja tilapäisesti käyttöön.

Me kokoomuslaiset arvostamme myös yksityissektorilla ja kolmannella sektorilla tehtyä työtä. Kaikki työ on arvokasta eikä kaupungin palvelutuotanto pelaisi näinkään hyvin ilman näitä tekijöitä, jotka ovat valmiita tasoittamaan kysyntähuippuja ja tarjoamaan vaihtoehtoja toimia .

Uskomme vakaasti, että yksityiseltä puolelta on saatavissa erittäin laadukasta ja osaavaa työtä kun haluamme monipuolistaa kaupunkimme palvelurakenteita.

Erittäin tärkeää on osata ostaa ja kilpailuttaa, ja tästä onkin kaupungilla jo paljon hyviä kokemuksia myös terveyspuolella, esimerkkinä mm. hammashoidon ostopalvelut sekä lääkärilakon jälkeinen erikoissairaanhoidon jononpurkuprojekti. On myös rehellisesti sanottava, että meillä on ollut joitakin ei niin hyviä kokemuksia, mutta niistä taas on osattava ottaa oppia tulevaisuuden varalle.

Jotta kilpailu toimisi mielekkäällä tavalla, on toimijoita oltava tarpeeksi markkinoilla. Monen terveyspalvelun suhteen tämä ei ole vielä toteutunut, mutta tulevaisuuden näkymät markkinoiden kasvun suhteen ovat suotuisat.

Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä sosiaali- ja terveyspalveluissa tulee johdonmukaisesti edetä kohti monituottajamallia. On tärkeää, että suuri osa palveluista säilyy tulevaisuudessakin kaupungin omassa tuotannossa, mutta myös ulkopuolisia toimijoita kyllä tarvitaan. Palveluita tulee tuottaa laadukkaasti ja kustannustehokkaasti.

Tärkeimpänä on pidettävä asiakkaan, eli kaupunkilaisen, saamaa palvelua ja sen laatua. Samat laatukriteerit tulee asettaa sekä kaupungin omalle toiminnalle että ostopalveluille. Ostopalveluiden käyttäminen toimii hyvänä joustovarana palvelutarpeen vaihdellessa. Ostopalveluista saamme lisäksi hyvää vertailupohjaa omalle toiminnalle.

Vanhustenhoidossa on edettävä vanhuspalveluohjelman viitoittamalla tiellä. Painopistettä pitkäaikaishoivassa on edelleen siirrettävä terveyspuolelta sosiaalipuolelle. Raja-aidat virastojen välillä tarvittaessa kaadettava, eikä määrärahasiirtoja kesken vuoden tule karttaa. Vanhusten pitkäaikaispaikkojen luominen vanhainkoteihin ja palveluasumiseen on keskeinen painopiste. Samanaikaisesti on pyrittävä vähentämään terveyskeskussairaaloiden kapasiteettia. On muistettava, että sairaala ei ole ihmisen koti.

Kokoomuksen valtuustoryhmä on iloinen siitä, että talousarviosovussa voitiin lastenpäivähoitoon lisätä määrärahaa myöskin kotihoidon tukeen, jotta kotihoito olisi edelleen vanhemmille aito vaihtoehto.

Kaupungin palveluverkkoja on edelleen kehitettävä. Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että haluamme maksaa ennen muuta palveluiden sisällöstä ja laadusta, emme seinistä, joiden sisällä niitä tuotetaan. Palveluverkkojen tulee joustaa niiden muutosten myötä, joita kaupunkilaisten palveluidentarpeessa ja toimintavoissa tapahtuu.

Näemme myös, että toimialojen ja kuntien rajat ylittävä palveluiden tarve ja käyttö on tulevaisuutta. Toi Paras-hanke sitten tullessaan mitä vaan, on meidän entistä enemmän ajateltava pääkaupunkiseutua ja sen kaupunkien palvelurakennetta yhtenä kokonaisuutena.

Vielä lopuksi haluamme nostaa esille muutaman asian. Henkilöstön työsuhdejoukkoliikennelippu on merkittävä liikennepoliittinen linjanveto, mutta se on myös samalla selvä uusi henkilöstöetu. Olemme iloisia myöskin siitä, että budjetissa on voitu ottaa huomioon liikuntaseurojen tärkeä työ lisäämällä mm. liikuntatilojen tuetun käytön määrärahaa hyvässä yhteisymmärryksessä eri ryhmien kesken. Työperäinen maahanmuutto ja sitä kautta ulkomaiset työntekijät ovat Helsingille rikkaus ja merkittävä voimavara. Heidän kotoutumisen tukemiseen on varattava seuraavina vuosina aikaisempaa enemmän resursseja. Pidämme myös tärkeänä, että maahanmuuttajien yrittäjyyskoulutusta lisätään.

Arvoisa puheenjohtaja, Bästa fullmäktige,

Kokoomuksen valtuustoryhmä haluaa kiittää kaikkia ryhmiä, jotka ovat mukana talousarviosovussa. Samalla haluamme kiittää kaupunginjohtajaa hyvästä pohjaehdotuksesta ja kaikkia talousarvion valmisteluun osallistuneita.

Samlingspartiets fullmäktigegrupp förutsätter, att stadens ekonomi sköts´ noggrannt och ansvarsfullt även i framtiden. Detta är en förutsättning för att vi skall kunna erbjuda helsingforsarna en god miljö och ändamånsenlig service.

Vi anser att det är självklart att alla till buds stående medel tas i bruk för att stärka skattebasen. Lämpliga medel är i synnerhet bostadspolitiken samt dessutom stadens näringspolitik.

Kokoomuksen valtuustoryhmä edellyttää kaupungilta tarkkaa ja vastuullista taloudenpitoa jatkossakin. Tämä on välttämätöntä, jotta voimme tarjota helsinkiläisille hyvän elinympäristön ja heidän tarpeitaan vastaavat palvelut. Edellytämme myös, että verotulopohjamme vahvistamiseksi tehdään kaikki mahdollinen - asuntopolitiikasta elinkeinopolitiikkaan. Odotamme myöskin tiivistyvän pääkaupunkiseudun yhteistyön vahvistavan alueemme kansallista ja kansainvälistä kilpailukykyä.

Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa talousarvioehdotuksen hyväksymistä.

[Sivun alkuun]

 


Suvi Rihtniemi, Kokoomuksen valtuustoryhmä, valtuusto 21.6.2006

Ryhmäpuheenvuoro Sipoon ja Vantaan alueliitoksista, Suvi Rihtniemi


Arvoisa puheenjohtaja Hyvät valtuutetut

Totesin tammikuussa kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa kun meillä oli Lähetekeskustelu kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeesta, että Voi olla, että olemme kokoontuneet tänään tekemään historiaa - tai ainakin ottamaan osaa sen tekemiseen. Tänään on sama tunne.

Samaisessa ryhmäpuheenvuorossamme totesin, että tavoitteena tulee olla myöskin rajojen tarkistaminen Sipoon suuntaan.

Nyt esitettävät alueliitokset Länsi-Sipoosta ja Vantaasta mahdollistavat toteutuessaan pääkaupunkiseudun tasapainoisen kehittämisen. Yhdyskuntarakenteen jatkaminen itään mahdollistaa myös metron jatkamisen uusille alueille ja samalla uusien asuntojen rakentamisen arviolta 50 000 asukkaalle.

Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä esitettävä alueliitos on erittäin perusteltua varautumista tulevien vuosien rakentamispaineeseen kun väestön määrä tulee edelleen joka tapauksessa pääkaupunkiseudulla kasvamaan. Alueliitoksella luodaan mahdollisuuksia kestävän kehityksen mukaisen yhdyskuntarakenteeseen ja estetään osaltaan yhdyskuntarakenteen hajoamista.

Listatekstissä todetaan on Sipoonkorpi yksi seudun merkittävistä seudullisista viheralueista. Helsinki on lausunnossaan kannattanut Sipoonkorven yhtenäisen luonnonsuojelualueen perustamista. Tämä luonnonsuojelualue jää valtaosaltaan nyt esitettävän alueliitoksen ulkopuolelle.

Valtuustoryhmämme mielestä on hyvä, että kaupunginhallitus on listatekstissä todennut, että erityisesti on huomioitava, että metro linjataan niin, etteivät Sipoonkorven seudulliset luonto- ja virkistysarvot vaarannu. Sipoosta Helsinkiin liitettävän alueen kaavoituksessa ja kehittämisessä tullaan ottamaan huomioon alueen kulttuuri- ja luontoarvot mukaan lukien seudullisten viherkäytävien jatkuminen.

Arvoisa puheenjohtaja Hyvät valtuutetut

Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa lämpimästi esitettyä kuntajaotuksen muuttamista Helsingin kaupungin, Sipoon kunnan ja Vantaan kaupungin kesken.

Samalla haluamme lausua parhaimmat kiitoksemme esitystä valmisteille virkamiehille sekä asian edistymiseen vaikuttaneille luottamushenkilöille hyvästä ja kauaskantoisesta työstä. Toivomme, että valtioneuvosto suhtautuisi myötämielisesti tähän esitykseen ja ymmärtäisi pääkaupunkiseudun kehityksen tarpeet ja aseman koko Suomen kehityksen veturina.

[Sivun alkuun]

 

 


Helsingin kaupunginvaltuusto 1.2.2006: Vuoden 2007 talousarvioehdotuksen valmistelua koskeva lähetekeskustelu

Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenvuoro Suvi Rihtniemi


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Talous on kaupunkimme toiminnan perusta, halusimmepa tai emme. Ilman tervettä taloutta emme pysty järjestämään helsinkiläisille niitä hyvän elämän palveluita, joita meillä on sekä velvollisuus että tahto järjestää. Budjetin raamissa käsittelemme ja linjaamme samalla kaupunkimme ydintehtäviä.

Taloudellinen liikkumavaramme ei vuoden 2007 talousarviossa ole suuri. Olemme nyt valoisammassa tilanteessa kuin vielä muutama vuosi sitten, mutta edelleenkin taloutemme on tiukka. Kurinalainen taloudenpito menojen osalta on jo tuottanut tuloksia ja samalla tiellä meidän pitää jatkaa. Helsinki on ollut suurista kaupungeista ainoa, jossa toimintakulut v. 2004 pienenivät ja viime vuoden osalta ennusteen mukaan pysymme talousarviossa. Tiukan taloudenpidon ja kustannusten seurannan lisäksi tarvitsemme pitkäjänteistä taloussuunnittelua, jotta myönteinen kehitys voi jatkua. Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä tulevien suurten hankkeiden rahoitus ei voi perustua yksistään lainanottoon.

Hyvät valtuutetut,

Olemme riippuvaisia verotulojemme ja aivan erityisesti kunnallisverokertymän kehityksestä. Tämän kehityksen suunta on edelleen huolestuttava, varsinkin kun vertaamme sitä naapurikuntiin. Meillä kasvu oli viime vuonna noin 3%:a, kun se esimerkiksi Espoossa oli noin 9 %:a. Kunnallisverokertymämme viime vuodelta jäi alle talousarvion.

Tähän epäedulliseen kehitykseen on ollut kaksi pääasiallista syytä. Asukasrakenteemme on muuttunut ja työttömyysasteemme on alentunut arvioitua hitaammin. Erityisen haastavan tilanteesta tekee se, että kumpikin seikka on sellainen, johon meillä on mahdollisuus ja velvollisuus itse vaikuttaa. Emme voi siirtää vastuuta muille: se on viimekädessä meidän helsinkiläisten päättäjien.

Viimeksi asunto-ohjelman lähetekeskustelun yhteydessä totesimme, kuinka merkittävä tekijä asuntopolitiikka on riittävän veropohjan takaamisessa ja näin koko kaupungin talouden vakaudessa. Totesimme silloin, että vain rakentamalla tarpeeksi houkuttelevia ja tasokkaita asuinalueita ja riittävän monimuotoisia ja tilavia asuntoja - unohtamatta seudullista yhteisvastuullista asuntopolitiikkaa - saamme meille epäedullisen väestömuutoksen pysäytettyä ja sen mukana veropohjamme kehityksen terveemmälle uralle.

Helsingin vetovoiman parantaminen riippuu ennen kaikkea monipuolisemmista ja paremmista asumisen mahdollisuuksista, mutta myös hyvin hoidetuilla palveluilla sekä muilla viihtyvyystekijöillä on oma merkityksensä. Hyvä opetus on esimerkki palvelusta, joka on kaupungillemme selvä kilpailuvaltti.

Liikenteen sujuvuus, niin joukkoliikenteen kuin yksityisautoilun, vaikuttaa suoraan kaupunkilaisten arkeen. Joukkoliikenteen kehittämisen myös seudullisena kokonaisuutena tulee olla entistä painokkaammin asialistallamme. Joukkoliikenteen tariffitukea tulee nostaa taloudellisten mahdollisuuksien mukaan asteittain valtuuston hyväksymien linjausten mukaisesti 50%:iin.

Asukasrakenteen ja Helsingin vetovoiman lisäksi huomiomme tulee kiinnittyä työllisyystilanteeseen kaupungissamme. Vaikka työttömyysasteemme on pienenemään päin, on se edelleen liian suuri ja pienenemisen vauhti liian hidasta. Erityisen huolestuttavaa on se, että liian usein työnhakijat ja avoimet työpaikat eivät kohtaa. Toisilla aloilla kärsimme pahenevasta työvoimapulasta, samaan aikaan kun työttömyys vaivaa toisaalla. Tämän epäsuhdan korjaamiseen tarvitsemme jälleen seudullista, yhteisvastuullista toimintaa. Myös koulutustarjonta ja koulutuspaikkojen määrä on suunniteltava entistä enemmän alueellisesti sekä jatkokoulutuksen jaa työelämän tarpeita vastaavaksi.

Kokoomuksen valtuustoryhmä lähtee siitä, että ensi vuoden talousarvio on perustettava nykyiselle kunnallisveron tuloveroprosentille eli 17,5%:lle ja että Helsingin kaupunki ei omilla päätöksillään nosta myöskään kiinteistöveroprosenttia. Veroja korottamalla emme ratkaise ongelmiamme, vaan päinvastoin lisäämme niitä. Korkeat verot nostaisivat entisestään korkeiden asumiskustannusten kanssa painiskelevien helsinkiläisten taakkaa sekä heikentäisivät Helsingin vetovoimaa ja kilpailukykyä.

Yhteisöverojen osalta en enää käy läpi valtion aiempia toimia. Surullista kuitenkin on, että siitä vähästäkin mitä kunnille jäi jäljelle jaettavaksi yhteisöveroista, Helsingin suhteellinen osuus on jatkuvasti laskenut. Tämä asettaa elinkeinopolitiikallemme aivan erityisiä haasteita. Helsingin tavoite vahvistaa elinkeinopolitiikkaansa on ryhmämme mielestä oikea ja välttämätön.

Tulopuolella Helsingin Energian tuloskehitys ja suotuisa tulos on pelastanut meidät monesta pinteestä. Sen varaan emme kuitenkaan jatkossa saa liikaa laskea, vaan budjettimme on oltava tasapainossa ilman suuria tuloutusodotuksia.

Viime vuosina talousarvioissa olleet investoinnit eivät ole toteutuneet kokonaisuudessaan. Tämä on johtunut pääasiassa eräiden talonrakennushankkeiden ja hankintojen viivästymisistä monista eri syistä. Hankkeet ovat kuitenkin jo pitkällä ja tulevat toteutumaan. Suunnitelmissamme oleva investointitaso on ryhmämme mielestä taloudelliseen tilanteeseemme nähden oikea.

Kokoomus kannattaa ja on aina kannattanut keskustatunnelin rakentamista ja olemme ilolla todenneet, että myös sosialidemokraatit sitä nyt kannattavat. Keskustatunnelin rahoittamiseksi tulee edelleen selvittää eri mahdollisuuksia. Länsimetron rahoittaminen tulee ajankohtaiseksi, kun Espoo on tehnyt päätöksensä ja kun selviää, millä osuudella valtio lopulta tulee mukaan hankkeeseen. Stadian opetusta pitää vahvistaa ja laajentaa palveluiden ja sosiaali- ja terveysalan tutkintoja, mutta uudet rakennushankkeet eivät nykyongelmia korjaa.

Hyvät valtuutetut,

Tasapainoinen budjetti edellyttää, että kustannukset on edelleen pidettävä kurissa. Emme voi syödä enempää kuin tienaamme eli menot eivät saa kasvaa tuloja nopeammin. Tämä jokaiselle meistä omasta kotitaloudestamme tuttu periaate pitäisi olla itsestään selvä niin kaupunkilaisille, luottamushenkilöille kuin virkamiehillekin.

Palveluiden yksikkökustannuksissa olemme edelleen suurten kaupunkien huippua. Meidän pitää pyrkiä pois kärkitilalta ja lähentyä muiden suurten kaupunkien keskiarvoa, kuitenkaan palveluiden laadusta tinkimättä. Erityisesti sosiaali- ja terveystoimen kustannusten hallintaan on kiinnitettävä huomiota. Kustannusten ennakoitavuus ja tarkka hallinta on tärkeää, jotta meillä on varaa tuottaa palveluita niille, jotka yhteiskunnan palveluita todella tarvitsevat.

Kustannusten seuranta edellyttää hyvää taloushallintoa. Kokoomuksen valtuustoryhmä kuitenkin korostaa, että kustannuksia hallitaan myös tuottavuutta kasvattamalla eli organisoimalla toimintoja paremmin, sujuvoittamalla palveluketjuja sekä kehittämällä johtamista ja työhyvinvointia. Kiteytettynä ajatuksemme on: samalla rahalla enemmän ja paremmin.

Palvelutuotannon tuottavuuden kasvattaminen on myös yksi käynnissä olevan kunta- ja palvelurakennehankkeen keskeisistä tavoitteista. Hankkeen tuomat mahdolliset uudistukset eivät kuitenkaan ehdi heijastua vielä nyt käsillä olevaan budjettiraamiin. Emme siis voi jäädä odottamaan muualta tulevia ratkaisuja, vaan meidän on itse otettava ohjat käsiimme ja tarkasteltava kriittisesti nykyisiä tapojamme järjestää palvelut.

Saadaksemme samalla rahalla enemmän, parempaa ja vaikuttavampaa tarvitsemme ennen kaikkea uusia ennakkoluulottomia palveluiden tuottamisen ja yhteistyön tapoja. Innovaatioille ja luovuudelle on annettava tilaa. Yksityisen ja kolmannen sektorin roolia palveluiden tuottajana on lisättävä. Hallittu kilpailu lisää kustannustehokkuutta ja parantaa palveluiden laatua.

Palvelusetelikokeilua on laajennettava uusille toimialoille, jotta asiakkaiden valinnanvapautta voidaan lisätä ja aitojen palvelumarkkinoiden syntymistä tukea. Vanhuspalveluiden osalta kotona asumista on pidettävä ensimmäisenä vaihtoehtona. Laitospaikkojen purku tulee sovittaa yhteen kotipalveluiden mitoituksen kanssa. Lasten päivähoidossa tulee huolehtia, että myös kotihoito on vanhemmille aito vaihtoehto.

Kaupungin palveluverkkoja on edelleen kehitettävä. Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että haluamme maksaa ennen muuta palveluiden sisällöstä ja laadusta, emme seinistä, joiden sisällä niitä tuotetaan. Palveluverkkojen tulee joustaa niiden muutosten myötä, joita kaupunkilaisten palveluidentarpeessa ja toimintavoissa tapahtuu.

Toimialojen ja kuntien rajat ylittävä palveluiden tarve ja käyttö on tulevaisuutta. Toi Paras-hanke sitten tullessaan mitä vaan, on meidän entistä enemmän ajateltava pääkaupunkiseutua ja sen kaupunkien palvelurakennetta yhtenä kokonaisuutena.

Yhä enemmän on myös korostettava ongelmien ennaltaehkäisyä. Tähän on olemassa sekä inhimilliset että taloudelliset perusteet. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on paitsi kaupunkilaisten itsensä myös kaikkien kaupungin toimijoiden vastuulla. Liikunnan ja kulttuurin sekä sosiaali- ja terveystoimen yhteistyötä on tiivistettävä ja etsittävä uusia yhteistyön muotoja. Myös katu- ja viheralueet vaikuttavat keskeisesti kaupunkilaisten terveyteen ja turvallisuuteen. Katupölyn torjuntaa tulee lisätä, samoin kuin katujen kunnossapitoa parantaa osana terveyshaittojen ennaltaehkäisyä.

Elintarvike- ja tuoteturvallisuusvalvonta ovat myös tehtäviä, joiden avulla voidaan ennaltaehkäistä kaupunkilaisten terveyttä uhkaavia vaaroja. Muuttuvan ja uudistuvan lainsäädännön tuomat vaatimukset valvontatehtäviin ja sen kautta lisävoimavaratarpeet tulee ottaa huomioon lähivuosien talousarvioita laadittaessa.

Tarpeen ovat myös pohdinnat siitä, mihin meillä on varaa ja mihin ei. Toki suurin osa peruspalveluistamme on lakisääteisiä ja hyvä niin. Liikkumavaraa kuitenkin on. Meidän on jatkuvasti tarkasteltava, kohtaako palvelutarjontamme kaupunkilaisten tarpeet. Toisin sanoin: satsaammeko oikeisiin asioihin oikealla volyymilla.

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsinki on suurten haasteiden edessä, aivan kuten koko suomalainen yhteiskuntakin. Väestön vanheneminen on yksi suurimmista edessä olevista muutoksista, johon meidän on varauduttava. Tämän ei kuitenkaan tarvitse merkitä hallitsematonta palvelutarpeen ja kustannusten kasvua. On muistettava, että ikääntyvät ihmiset ovat entistä toimintakykyisempiä entistä pidempään. Omatoimisuudelle ja mahdollisuudelle järjestellä omaa elämäänsä tulee jättää tilaa ja sitä pitää kaikin tavoin tukea.

Ikääntymistäkin suurempi haaste tulee olemaan maahanmuuttajien väestöosuuden kasvu. Vuonna 2015 on pääkaupunkiseudulla arvioitu olevan noin 12 500 yli 75-vuotiasta. Samalla vierasta kieltä äidinkielenään puhuvia asukkaita arvioidaan vuonna 2015 olevan jopa 127 000 eli kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna. Helsingissä tämä tarkoittaa noin 10 % koko väestöstä. Maahanmuuton lisääntyminen on otettava huomioon tulevien vuosien taloutta ja sen myötä palveluita suunniteltaessa, mutta nähtävä myös voimavarana muun muassa työvoimapulaan varauduttaessa.

Työvoimapulaan varautuminen myös muilla keinoin on tarpeellista. Käsitellessämme kaupungin henkilöstöstrategiaa otimme asiaan kantaa, mutta se liittyy olennaisesti myös tulevien vuosien taloussuunnitelmiin.

Arvoisa puheenjohtaja, Bästa fullmäktige,

Samlingspartiets fullmäktigegrupp förutsätter, att stadens ekonomi sköts´ noggrannt och ansvarsfullt även i framtiden. Detta är en förutsättning för att vi skall kunna erbjuda helsingforsarna en god miljö och ändamånsenlig service.

Vi anser att det är självklart att alla till buds stående medel tas i bruk för att stärka skattebasen. Lämpliga medel är i synnerhet bostadspolitiken samt dessutom stadens näringspolitik.

Kokoomuksen valtuustoryhmä edellyttää kaupungilta tarkkaa ja vastuullista taloudenpitoa jatkossakin. Tämä on välttämätöntä, jotta voimme tarjota helsinkiläisille hyvän elinympäristön ja heidän tarpeitaan vastaavat palvelut. Edellytämme myös, että verotulopohjamme vahvistamiseksi tehdään kaikki mahdollinen - asuntopolitiikasta elinkeinopolitiikkaan.

[Sivun alkuun]

 


Helsingin kaupunginvaltuusto 11.1.2006 Lähetekeskustelu kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeesta

Kokoomuksen valtuustoryhmän puheenvuoro Suvi Rihtniemi


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Voi olla, että olemme kokoontuneet tänään tekemään historiaa - tai ainakin ottamaan osaa sen tekemiseen. Toteutuessaan hallituksen käynnistämä kunta- ja palvelurakenneuudistushanke voi hyvinkin olla suurin kuntauudistus yli sataan vuoteen. On ensiarvoisen tärkeää, että me helsinkiläiset päättäjät olemme aktiivisesti mukana uudistuksen kaikissa vaiheissa.

Olemme saaneet toimeksiannon käsitellä kuntalaisten palveluiden järjestämiseen liittyviä tulevaisuuden haasteita ja niitä toimenpiteitä, joilla tarvittaviin muutoksiin voidaan päästä sekä antaa näistä näkemyksemme uudistusta valmistelevien käyttöön.

Pääkaupunkiseudun neljässä kunnassa asuu noin 20 % koko Suomen väestöstä. Pääkaupunkiseutu on Suomen ainoa metropolialue, jonka elinvoiman ja kilpailukyvyn turvaaminen on edellytys koko maan hyvinvoinnille. Tästä johtuen koko seutua ja Helsinkiä sen osana tulee tässä yhteydessä tarkastella erillistapauksena. Tämä onkin onneksi jo tunnustettu peruspalveluohjelmaa valmistelevan ministerityöryhmän aluevaiheen linjauksissa. Tästä lähtökohdasta ei tule jatkossakaan tinkiä, vaan etsiä pääkaupunkiseudun erityispiirteisiin sopivia ratkaisuja kunta- ja palvelurakenteita uudistettaessa.

Hyvät valtuutetut,

Hallituksen käynnistämän kunta- ja palvelurakenneuudistushankkeen lähtökohtana on nykyisin kuntien vastuulla olevien palveluiden saatavuuden, laadun ja tuottavuuden sekä vaikuttavuuden turvaaminen tulevaisuudessa. Tämän lisäksi tavoitteena on ollut paikallisen demokratian vahvistaminen sekä tehokkaammat rakenteet ja palveluprosessit.

Nämä kannatettavat tavoitteet ovat valitettavasti jääneet julkisessa keskustelussa eri hallintomalleista kiistelyn jalkoihin. Palveluiden järjestämisen kannalta optimaalisesta väestöpohjasta on tullut monin paikoin keskustelun kärki. Kuntakentän ongelmissa on kuitenkin kyse paljon muustakin, kuin kunnan asukasluvusta.

Helsingillä ei ole varaa jättäytyä kuntauudistuksessa sivustaseuraajaksi. Ensinnäkin on pääkaupunkimme etu, että koko Suomi voi hyvin. Tällöin paineet verotulojen tasausjärjestelmien jyrkentämiseen pienenevät ja myös Helsinki voi käyttää suuremman osan verotuloistaan omien asukkaidensa palveluihin. Kokoomus kannattaa sitä, että maahan luodaan mahdollisimman hyvin toimeentulevia ja itsenäisiä kuntayksiköitä.

Toiseksi myös hyvinvoivalla pääkaupunkiseudulla palveluiden tuottaminen tulee miettiä uusista lähtökohdista. Kustannuksemme on saatava kuriin. Palvelurakenteitamme ja prosessejamme on tarkasteltava kriittisesti, jotta ne vastaisivat kaupunkilaisten tarpeita.

Hyvät valtuutetut,

Kokoomuksen mielestä kuntalaisten palveluiden järjestämisen keskeisimmät haasteet tulevaisuudessa ovat palveluiden saatavuuden lisäksi niiden laadun varmistaminen ja tehokkuuden lisääminen, toisin sanoen kustannusten pitäminen kohtuullisissa rajoissa. Uskomme, että näihin haasteisiin ei voida vastata ainoastaan kuntarajoja tarkastamalla, vaan ennen kaikkea uusilla ennakkoluulottomilla tavoilla tehdä yhteistyötä ja tuottaa palveluita.

Kokoomuksen mielestä hallinto ei saa kuntauudistuksen missään vaiheessa muodostua itsetarkoitukseksi. Emme kannata uusia seudullisia tai alueellisia hallintorakenteita. Sanomme ei uusille veroille, viroille ja vaaleille. Sanomme ei uudelle byrokratialle. Kannatettavia sen sijaan ovat sellaiset yhteistyön muodot, joiden avulla turvataan ja parannetaan palveluita.

Jos tarkastellaan esillä olleita hallintomalleja eli aluekuntamallia, piirimallia ja peruskuntamallia, Kokoomuksen viesti on selvä. Mielestämme peruskuntamallin tyyppinen ratkaisu soveltuu parhaiten Helsingin ja pääkaupunkiseudun erityislaatuun. Peruskuntamallin pohjalta meille jää käytännössä kaksi vaihtoehtoa: pääkaupunkiseudun ja Helsingin seudun kuntien tiivistynyt vapaaehtoinen yhteistyö tai pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen.

Pääkaupunkiseudulla kuntien välinen yhteistyö on jo nyt monella saralla esimerkinomaista. Pääkaupunkiseudulla hyvänä lakisääteisen yhteistyön esimerkkinä on YTV:n toiminta seudullisten joukkoliikennepalvelujen ja jätehuollon järjestäjänä sekä erityisesti pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelma (PLJ), jossa myös valtio on ollut aktiivisena kumppanina.

Tiivistynyt vapaaehtoinen yhteistyö Pääkaupunkiseudun sekä Helsingin seudun neuvottelukunnissa on tullut todella tarpeeseen ja olemme asettaneet sille suuria toiveita. Vapaaehtoisessa yhteistyössä on toki paljon parannettavaa, mutta yhteistyöhön liittyviä haasteita ei ratkaista uusilla hallinnollisilla rakenteilla vaan todellisella halulla toimia yhdessä ja ratkaista seudun kiperät kysymykset.

Yhteistyöllämme onkin nyt näytön paikka. Ensimmäisiä haasteita on yhteisten tavoitteiden löytäminen maankäytön, asumisen ja liikenteen suunnittelussa yhtenäisen kaupunkirakenteen saavuttamiseksi. Tämä heijastuu suoraan myös palveluihin, sillä hajanainen kaupunkirakenne tarkoittaa usein kalliita ja toimimattomia palveluita. Myös ympäristön kestokyky on tässä yhteydessä otettava huomioon.

Ensimmäisenä isona konkreettisena yhteisenä toimena tulee olla päätös länsimetrosta. Pääkaupunkiseudun yhteistyöhön on saatava sidottua myös entistä tiiviimmin Helsingin itäpuoliset alueet, erityisesti Sipoo.

Ensimmäisenä vaiheena tiivistyvä vapaaehtoinen yhteistyö pääkaupunkiseudun kuntien välillä on erittäin kannatettava ja hyvä asia. Varsinaisena tavoitteena on kuitenkin pidettävä pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä ja myös rajojen tarkistamista Sipoon suuntaan.

Arvoisa puheenjohtaja,

Puhumme nyt siis kunta- ja palvelurakenteen uudistamisesta. Huomio on kuitenkin voittopuolisesti kiinnittynyt kuntarakenteeseen palvelurakenteen kustannuksella. Kuntalaisen kannalta rajat eivät ole kiinnostavia, vaan se, kuinka hän saa tarvitsemansa peruspalvelut. Nyt kuvitellaan, että rajoja siirtämällä tämä ratkeaa.

Ydinkysymykset liittyvät mielestämme palvelurakenteeseen. Yksi näistä on kuntasektorin tuottavuuden kasvattaminen. On aiheellista kysyä, kasvatetaanko kuntarajojen siirtelyllä ja uusilla hallinnollisilla rakenteilla kuntien tuottavuutta? Kokoomuksen mielestä ratkaisuja pitäisi etsiä ennen kaikkea uusista innovatiivisista tavoista tuottaa palveluita, johtamisjärjestelmien kehittämisestä ja rohkeammasta vapaaehtoisesta yhteistyöstä.

Peruspalveluiden järjestämisvastuu tullee säilymään jatkossakin kunnilla. Tuottamisvastuu sen sijaan tulee suuremmassa määrin siirtää sinne, missä se tehokkaimmin ja laadukkaimmin on hoidettavissa. Monin paikoin on otettava suuri askel kohti yksityistä ja kolmatta sektoria. Erityisesti kolmannen sektorin rooli hyvinvointipalvelujen tuottajana ja julkisten palvelujen tukena tulee kasvamaan.

Tässä yhteydessä haluan - jälleen kerran - ottaa esille palvelusetelin eräänä konkreettisena apuvälineenä palveluiden laadun ja kustannustietoisuuden tehostamisessa. Palvelusetelin ottaminen laajasti käyttöön lisäksi monipuolistaisi palvelutuotantoa sekä lisäisi kaupunkilaisten valinnan vapautta ja palveluiden asiakaslähtöisyyttä.

Palveluiden johtamiseen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Johtamisen tulee perustua tavoitetasoihin, jotka määritellään asiakkaiden muuttuvien tarpeiden mukaan, ja niiden toteutumisen systemaattiseen seurantaan ja arviointiin. Ammattitaitoisen johtamisen keinoin tulee huolehtia myös henkilöstön saatavuudesta ja työssä jaksamisesta. Palveluista puhuttaessa on aina muistettava, että suurimmat panostukset on kohdistettava siihen hetkeen, kun asiakas ja palveluiden tuottaja - useimmiten kaksi ihmistä - kohtaavat.

Den svenska skol-, dagvårds-, hälsovårds- och socialservicen bör under alla omständigheter förbättras och framför allt säkras. Detta är möjligt med hjälp av att utvidgat samarbete inom regionen. Samlingspartiet i Helsingfors är redo att medverka i alla lösningar som stöder dessa strävanden.

Arvoisa puheenjohtaja Hyvät valtuutetut

Vain verkostomaisella yhteistyöllä voidaan vastata tulevaisuuden palvelutarpeisiin. Kuntauudistuksen myötä nykylainsäädännöstä olisi karsittava loputkin rajoitukset, jotka ovat esteenä hallinnonalojen tai kuntien väliselle yhteistyölle ja sopimuksille. Palveluketjut eivät saa katketa organisaatioiden tai kuntien välisiin rajoihin. Palveluprosessien sujuvuus ja saumattomuus edellyttää muutoksia rakenteissa, mutta ennen kaikkea asenteissa. Meidän kaikkien on muutettava ajattelutapaamme ja omien, usein keinotekoisten, rajojemme taakse piiloutumisen sijaan katsottava rohkeasti naapurin tontille ja tarjottava yhteistyön kättä.

[Sivun alkuun]

 


Kokoomuksen valtuustoryhmän ryhmäpuhe vuoden 2005 talousarviota koskevassa keskustelussa 
(Helsingin kaupunginvaltuusto 3.11.2004)


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Helsingin talous on tasapainottumassa rankan viime vuosien talouden sopeuttamisohjelman jälkeen. Tähän sopeuttamiseen pääkaupunki oli pakotettu valtiovallan meihin kohdistamien kohtuuttomien toimenpiteiden johdosta. Kuten kaikki muistamme, edellinen hallitus leikkasi yhteisöveroja eikä nykyinen hallituskaan lupauksistaan huolimatta ole Helsingin tilannetta parantanut. Taloutemme tasapainottaminen on täytynyt tehdä täysin omin toimin: leikkaamalla, kiristämällä, säästämällä, karsimalla ja sopeuttamalla. Nyt siis näyttäisimme onnistuvan talouden tasapainottamisessa, mutta tästä huolimatta talousnäkymissä lähivuosina on edelleen uhkatekijöitä. Näihin uhkatekijöihin palaan myöhemmin.

Kaupunginjohtajan ehdotus talousarvioksi vuodelle 2005 oli tasapainoinen ja hyvä. Ryhmien välisissä talousarvioneuvotteluissa ei ollut kovia paineita muutoksiin. Jo budjettiraamia valmisteltaessa painopiste oli kuntalaisille tärkeissä peruspalveluissa sosiaali-, terveys- ja opetustoimessa. Kaupunkilaisten näkökulmasta vallitseva tilanne huomioon ottaen talousarvio painottaa keskeisien palvelujen takaamista.. Budjettisopu syntyikin ennätyksellisen pienin muutoksin, noin 3,5 miljoonan euron lisäyksellä käyttömenoihin ja 0,2 miljoonan lisäyksellä investointeihin.

Kokoomuksen valtuustoryhmä haluaakin kiittää kaupunginjohtajaa hyvästä pohjaehdotuksesta sekä valtuustoryhmiä hyvästä hengestä ja vastuuntuntoisesta asenteesta, joka vaalien läheisyydestä huolimatta leimasi ryhmien välisiä budjettineuvotteluja. Budjettisopuun päästiin ryhmien välillä vaalipäivänä 24.10. ns. Palokunnan vintin neuvotteluissa. Samalla haluamme lausua myös kiitokset kaikille talousarvioin valmisteluun osallistuneille.

Muutama sana sovun taustoista. Neuvotteluissa oli halua käynnistää keskustelu Palmia-kirjauksesta ja lieventää linjauksia kilpailun avaamisesta. Sopuratkaisuna pohjatekstiin, jossa todettiin, että "Siivous- ja ruokahuoltopalvelujen kilpailuttaminen käynnistetään vuonna 2006" lisättiin loppuun " vuoden 2005 aikana erikseen päätettävällä tavalla".

Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä siivous- ja ruokahuoltopalvelujen kilpailuttaminen tulee aloittaa vuonna 2006. Näiden kuten muidenkin palvelujen osalta kantamme on, ettei ole itsetarkoitus kuka tai mikä organisaatio palvelut tuottaa vaan että kuntalaisille tarjotaan laadukkaita ja kustannuksiltaan kilpailukykyisiä palveluita. Kilpailu tuo laatua, kustannussäästöjä ja monipuolisen palveluntarjoajien kirjon. Omistajana Helsingin kaupungin on tietysti huolehdittava myös siitä, että Palmia on kilpailukykyisessä kunnossa markkinoiden avautuessa. Kokoomuksen valtuustoryhmä korostaa, että kilpailussa ratkaisevana tekijänä on oltava laatu ja kokonaistaloudellisuus eikä pelkästään hinta.

Ammattikorkeakoulu Stadian tilantarpeista keskusteltiin ja päädyttiin lisäämään tekstiin lause "Vuonna 2005 tehdään periaatepäätös Stadian tilatarpeiden ratkaisemisesta." . Kokoomuksen valtuustoryhmä lähtee siitä, että ensisijaisena vaihtoehtona on nykyisten tilojen kehittäminen.

Kokoomuksen mielestä Helsingin tulevaisuuden menestystekijät ovat sivistys ja osaaminen. Panostaminen koulutukseen on panostamista koko Helsingin tulevaisuuteen. Siksi olemmekin erityisen iloisia siitä, että talousarvioneuvotteluissa lisättiin sekä suomenkielisen että ruotsinkielisen perusopetuksen ja lukiokoulutuksen oppikirjojen ja opetusmateriaalien uusimiseen 675 000 euroa.

Lisäksi hyväksyttiin uusi teksti: "Koulu- ja oppilaitosverkon tarkistamisen yhteydessä selvitetään mahdollisuudet tuntikehysten säästöjen purkamiseen vuodesta 2006 alkaen. Samassa yhteydessä selvitetään kouluterveydenhuollon ja muiden tukipalvelujen kattavuus". Kokoomuksen valtuustonryhmän mielestä on tärkeää, etteivät kohoavat kiinteistökustannukset suhteessa väheneviin oppilasmääriin vie itse opetukselta resursseja.

Sosiaalipuolen muutokset kohdistuivat lastensuojeluun 400 000 euroa, päihdehuoltoon 400 000 euroa ja alle 65-vuotiaiden laitospaikkajärjestelyihin 750 000 euroa.

Lastensuojelussa on surullinen tosiasia kiireellisten huostaanottojen kasvu. Lastensuojelutapausten kasvun lisäksi ei tällä hetkellä ns. normaali huostaanotto, jolloin asiat eivät ole vielä kärjistyneet niin pahasti kuin kiireellisissä tapauksissa, oikein toimi kaupungissamme. Syitä on monia mm. sopivien sijoitusperheiden ja paikkojen puute.

Alkoholiveron lasku ja samalla lisääntynyt päihteiden käyttö näkyvät selvästi päihde ja terveydenhuollon palvelujen kysynnässä. Päihdehuollon määrärahojen lisääminen onkin perusteltua, erityisesti painopisteen olisi oltava ennaltaehkäisyssä.

Rintasyövän varhainen toteaminen on ensiarvoisen tärkeää hoidon onnistumisen kannalta. Mammografia-tutkimusten laajentaminen koskemaan useampia ikäluokkia on ollut usein toiveena. Viimeksi valtuutettu Sari Sarkomaa otti asian esille hyväksytyssä valtuusaloitteessaan. Budjettineuvotteluissa lisättiin teksti "Selvitetään edellytykset mammografiatutkimusten laajentamiseen 60-64 vuotiaisiin taloussuunnitelmakaudella". Toivottavasti tämä asia saadaan nyt vihdoin kuntoon.

Vanhusten palvelujen osalta määrärahoja lisättiin alle 65-vuotiaiden laitospaikkojen järjestelyihin. Tämä on pitkällä aikavälillä taloudellisesti perusteltavissa, mutta toteutumista on tarkoin seurattava. Tässä yhteydessä on hyvä korostaa edelleen myös organisaatiokomitean työn pohjalta tehtyjä uudistuksia vanhuspalveluissa, jotka antavat hyvän pohjan senioriväestömme tarpeiden entistä paremmalle huomioon ottamiselle sekä erityisesti omais- ja kotihoidonpalvelujen monipuoliselle kehittämiselle.

Yleisen viihtyvyyden kannalta on tärkeää, että puistojamme ja viheralueitamme pidetään hyvin kunnossa ja että ne ovat siistejä. Nämä yleiset alueet ovat kaupunkimme käyntikortteja. Kevyen liikenteen väylien rakentaminen on lisääntyneen pyöräilyn ja muun liikkumisen vuoksi tarpeen. Kokoomuksen valtuustoryhmä toteaakin ilolla, että näihin kohteisiin lisättiin budjettisovussa määrärahoja.

Arvoisa puheenjohtaja

Organisaatiokomitea teki hyvää työtä uudistaessaan terveys- ja sosiaalitoimen palvelurakennetta, keventäessään hallinnon rakenteita ja poistaessaan päällekkäisyyksiä. Nyt on aika käytännössä jatkaa työtä palvelujemme parantamiseksi ja yhteistoiminnan tiivistämiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon välillä. Kokoomuksen valtuustoryhmän mielestä lähtökohtana tulee olla kaupunkilainen, jonka tarpeisiin palvelut tuotetaan, ei hallintorakennelmat.

Ensi vuonna 1.3. voimaan astuvissa kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain muutoksissa säädetään ns. hoitotakuu eli se, missä ajassa potilaan on viimeistään päästävä kiireettömään hoitoon terveyskeskukseen ja sairaalaan. Kansanterveyslaki edellyttää, että kunta tekee kansanterveystyötä suunnitellessaan ja kehittäessään yhteistyötä sairaanhoitopiirin kanssa siten, että kansanterveystyö ja erikoissairaanhoito muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden. Kuntayhtymän eli HUSin on lisäksi oltava sellaisessa yhteistyössä alueensa kuntien sosiaalilautakuntien kanssa, jota tehtävien asianmukainen suorittaminen edellyttää.

Edellä kuvattu velvoite on meille kaikille sekä henkilöstölle että päättäjille haaste. Kuinka saamme yhteistyön sujumaan HUSin, oman terveyskeskuksemme ja sosiaalipuolen välillä lähtökohtana kaupunkilaisten palvelut.

Hoitotakuun toteuttamisen kustannusvaikutuksiin sisältyy vielä paljon epävarmuuksia. Talousarvioehdotuksessa on hyvin sisällytetty kaupunginhallituksen myönnettäväksi määräraha hoitotakuusta aiheutuviin menolisäyksiin niin perusterveydenhuollossa kuin erikoissairaanhoidossakin. Kaupunginhallitus myöntää määrärahan terveyslautakunnan erillisesityksen perusteella. Kokoomuksen valtuustoryhmä pitää tätä ratkaisua parhaana mahdollisena tilanteessa, jossa kaikkia menovaikutuksia on mahdotonta arvioida etukäteen.

Arvoisa puheenjohtaja

Sitten muutama sana alussa mainitsemistani talouden uhkatekijöistä. Kunnallisverotulojen kehitykselle muodostavat suuren uhkan Helsingin väestön väheneminen ja samalla työttömyysasteen nousu. Helsingin verotulopohja on varmistettava, jotta voimme rahoittaa tulevaisuudessakin hyvät palvelumme. Asuntopolitiikalla ja vireällä elinkeinopolitiikalla on tähän mahdollisuus vaikuttaa, jos vain yhteistä halua ja tahtoa löytyy. Pitkällä tähtäyksellä Helsingin ikärakenteen muutos kohti ikäihmisten kaupunkia tuo lisää hoivapalvelujen tarvetta ja samalla huolen työvoiman saatavuudesta. Edelleen uhkana on sosiaalitoimen ja erikoissairaanhoidon kustannuskehitys.

Ja tässä uhkien luettelossa tällä kertaa viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, on valtiokuntasuhteen arvaamattomuus. Viimeisin kunnille tullut takaisku oli kun valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistuksen perusteella valtionosuuksia kunnille olisi pitänyt lisätä vuoden 2005 alusta 502 miljoonaa euroa. Tarkistus toteutetaan kuitenkin siten, että vuosina 2005 - 2007 maksetaan noin 86 miljoonaa euroa kunakin vuonna ja vuonna 2008 loput eli 244 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että valtio ottaa mittavan korottoman pakkolainan kunnilta. Käytännössä ja todellisuudessa nykyinen punamultahallitus tekee siis ensimmäisen säästölakinsa.

Valtuutetuilla onkin mahdollisuus käsitellä Helsingin tulevaisuutta ja haasteita huomenna ja ylihuomenna valtuuston seminaarissa, jossa arvioidaan tämän valtuustokauden keskeisiä strategisia linjauksia sekä etsitään lähtökohtia nykyisten yhteisstrategioiden tarkistamiseksi sekä eväitä uudelle valtuustolle. Toivottavasti tämä valtuusto jaksaa vielä innostua näistä tulevaisuuden kannalta tärkeistä asioista!

Fru ordförande, bästa fullmäktige

Samlingspartiets grupp är i stort sett nöjd med budgettförslaget för år 2005. Det bådar gott för framtiden, att förslaget har ett brett stöd i fullmäktigesalen och att Helsingfors ekonomi nu är aningen bättre än för ett år sedan. Staden behöver inte skuldsätta sig för att täcka utgifterna.

De kommunalt producerade och upphandlade tjänsterna och servicen är av god kvalitet. Samlingspartiet vill i fortsättningen, såsom hittills värna om den svenskspråkiga befolkningens behov och rättigheter. Vi har de behövliga resursserna därtill. Vi ser fram emot ett gott samarbete med andra grupper i dessa frågor. Detta är för oss både en hederssak och en självklarhet.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kokoomuksen valtuustoryhmä pitää nyt esitettyä talousarvioehdotusta siihen sisältyvine budjettisopulisäyksineen onnistuneena. ja kannattaa sen hyväksymistä Valtuustoryhmä pitää erittäin suurena saavutuksena, että taloutemme on tasapainottumassa. Aiempien vuosien voimakkaiden säästötoimien ansiosta kehitys on saatu käännettyä parempaan suuntaan. Emme enää elä velaksi, mutta vaikeina vuosina otetut velat on maksettava takaisin ja ne rasittavat kaupungin taloutta vielä pitkään. Samalla kokoomuksen valtuustoryhmä haluaa korostaa, että valtaosa Helsingissä palveluista on jo nyt laadukkaita ja hyviä sekä kaupunkilaisten arvostamia. Lähtökohtana tulee aina olla helsinkiläisten saamat laadukkaat palvelut kokonaistaloudellisesti tarkasteltuina ja kaupunkilaisten hyvinvointi.

[Sivun alkuun]

 

 

 

 

 

 


Kannanotto nykyajan elämänarvoista syyskuussa 2004

Mammonan palvonta mennyt älyttömyyksiin


Arkkipiispa Jukka Paarma totesi hiljattain Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa, että ”rahan palvonta ja itsekkyydeksi kehittyvä yksilöllisyys ovat kirkon arvojen pahimmat kilpailijat”.

Materiaaliset arvot ovat teknologian ja pörssihuuman myötä mullistaneet perinteiset suomalaiset arvot. Voimakkaasti tapahtunut maallistuminen  ja henkisten arvojen kärsimä inflaatio tuo hieman pidemmällä aikavälillä arvaamattomia seurauksia ja ongelmia.

Rahasta, tavarasta ja ulkoisesta menestyksestä – ulkokultaisuudesta – on todellakin  tullut suuri ”epäjumalamme". Aivan kuten Paarma totesi.

Nuoruutta ja kauneutta ihannoidaan enemmän kuin vanhuutta ja viisautta. Suomi on rikkaampi kuin koskaan ennen, mutta silti koko ikänsä veroja maksanut seniorikansalaisten sukupolvi ei saa ansaitsemaansa arvostusta. Jopa sosiaali- ja terveydenhuollossa heitä jätetään suorastaa heitteille, tai ainakin vaille riittävää hoitoa ja hoivaa.

Palveluammatteja ei arvosteta riittävästi, mikä näkyy näiden töiden tekijöiden motivaation puutteena. Huonot tavat ja epäkohteliaisuus lähimmäisiä kohtaan ovat mielestäni samaan aikaan lisääntyneet. Taustalla on mielestäni juuri Paarman kuvailema mainitsema rahan ja menestyksen palvonta.

Urheilussa hopeamitali olympialaisista tuntuu olevan ”hävitty kultamitali”. Vain voitto on tärkeintä, ahneus näkyy miltei kaikilla elämän aloilla. Maanteillämme kaahaa raharikkaita formulakuljettajien ”klooneja” muuta liikennettä ja kanssaihmisiä vaarantaen.

Se sukupolvi, joka rakensi suomalaisen hyvinvoinnin piti ohjenuoranaan tiettyjä perusarvoja - puoluekantaan katsomatta. Yksi näistä arvoista oli yhteisvastuu, eräänlainen ”kaveria ei jätetä” mentaliteetti, sen hengen soisi jälleen heräävän henkiin. 

Mitä sitten tehdä asian tilan muuttamiseksi? Ilmeisesti asiasta puhuminen, kirjoittaminen ja omat esimerkkimme kanssaihmisille ovat ainoa tie kohti muutosta. Muutos on meistä jokaisesta kiinni, emme saa alistua kansakuntamme perinteisten ihanteiden murskaavien aatteiden edessä.

Suvi Rihtniemi

[Sivun alkuun]

 

 

 

 

 

 


Kannanotto seniorikansalaisten puolesta syyskuussa 2004

Seniorikansalaisillekin oikeus hyvään hoitoon


Helsingin Sanomissa (7.9.04) kerrottiin gallupista, jonka mukaan ehdoton oikeus päivähoitoon jakaa kaupunkilaisten mielipiteet Helsingissä. Tutkimuksen tulos on ymmärrettävä, sillä vaihteleehan perheiden tilanne monista eri syistä. 

Kuulun kuitenkin niihin, jotka kannattavat harkinnanvaraisuuden lisäämistä ehdottoman oikeuden osalta silloin, kun toinen vanhemmista on kotona. Sellaisissa tapauksissa on mielestäni oltava erityiset syyt siihen, että lapsella on automaattinen oikeus kunnalliseen päivähoitoon. Samalla järjestelmiä, jossa tuetaan lasten kotihoitoa on edelleen kehitettävä.

Kuulun myös siihen ikäluokkaan, jolla on jo kokemusta useiden sukulaisten ja läheisten vanhuuden vaivojen ja sairauksien hoidosta ja kuolemasta. On tuskallista havaita, että monesti joutuu kantamaan moninkertaista huolta läheisistään sen johdosta, että vanhusten huollon ja terveydenhuollon resurssit eivät ole riittävät tai ne eivät käytännössä toimi.

Punamultahallituksen toimien johdosta Helsingin kaupungin talous tullee heikkenemään lähivuosina entisestään. Niukkenevat ajat merkitsevät sitä, että yhteisvastuuta on lisättävä. Varoja on kyettävä kohdentamaan erityisesti sosiaali-, terveys- ja vanhustenhuollossa niille, jotka apua ja tukea kaikkein eniten tarvitsevat.

En erityisesti ole mieltynyt eri kansalaisryhmien intressien asettamiseen vastakkain. Mutta yhteisiä varoja jaettaessa se on niukkuuden aikoina väistämätöntä. Kaikkea hyvää ja kivaa ei riitä kaikille. Siksi on oltava harkinnanvaraisuutta.

Lapsiperheiden asiat ovat syystäkin hyvin esillä mediassa. Kliseeksi on jo muodostunut sanonta ”lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus”. Se on tietysti aivan totta. Mutta minkälainen maailmankuva ja arvomaailma lapsille ja nuorille välittyy jos unohdamme vanhusten arvokkaan ja hyvän hoidon sekä hoivan?

Myönteistä on se, että tuoreimpien tietojen mukaan terveydenhuollon tehokkuus on pääkaupungissa parantunut. Silti esimerkiksi vierailu Marian sairaalan poliklinikalla on melkeinpä järkyttävä. Samankaltainen tilanne on ilmeisesti myös HUS-sairaalayhtymään kuuluvassa Peijaksen sairaalassa (HS 8.9.).

Avuttomia, usein yksinäisiä, vanhuksia makuutetaan käytävillä, joissa maleksii päihdeongelmaisia ja muita kulkijoita. Näinkö historiansa ehkä vaurainta aikaa elävä Suomi kohtelee vanhuksiaan? Missä on sivistys ja yhteisvastuu?

Kannatan ajatusta helsinkiläisille ikäihmisille varatusta omasta erillisestä poliklinikasta, jossa he saisivat nopeasti, mutta tehokkaasti arvokkaan hoidon ja ohjauksen tarvittaessa pikimmiten jatkohoitoon. Ja ennen muuta, että he saisivat riittävästi huomiota. Ikääntyneiden ihmisten tarpeet ja vaivat poikkeavat nuorten ja työikäisten tarpeista. Hoitohenkilökunnan on ymmärrettävistä syistä ehkä vaikea keskittyä ”normaalin” kiireisissä terveyskeskuksissa tai poliklinikoilla ikäihmisten todellisiin vaivoihin.

Resurssien puutteen johdosta on suosittava ennakkoluulottomasti uusia seniorikansalaisten ja vanhusten huollon malleja. Erilaiset palvelusetelit, hoivapalvelujen ulkoistaminen ja esimerkiksi yksityisiä palvelutalojen aiempaa monipuolisempi tukeminen ovat tärkeä osa tulevaisuuden ratkaisua.

Myös seniorikansalaisille oma koti, vaikka sitten palvelutalossa, on aina paras vaihtoehto jos vain ihminen suinkin pärjää kotioloissaan. Aivan vastaava tilanne siis kuin lasten päivähoidon osalla: jos toinen vanhemmista on kotona, niin miksi laitostaa lapsi jos se vain suinkin voidaan välttää?

Helsingin kaupungin ikärakenne muuttuu tulevina vuosina entisestään vanhemmaksi. Jo nyt yli 13,5 % helsinkiläisistä on yli 65-vuotiaita. Kun suuret ikäluokat pian eläkelöityvät ongelmat vain kärjistyvät – ellei todellisiin toimiin ryhdytä pikaisesti.

Hyvällä syyllä Helsingin Sanomat tai jokin muu media voisikin seuraavaksi tehdä gallupin, jossa kysyttäisiin: ”Onko mielestänne eläkeläisillä ehdoton oikeus hyvään hoitoon, arvokkaaseen ikääntymiseen ja arvostukseen?”

Suvi Rihtniemi
kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja (kok.)
Helsinki
 

[Sivun alkuun]

 

 

 

 


Helsingin kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja Suvi Rihtniemen puhe 4.12.2002 Kampin palvelukeskuksessa


Arvoisat veteraanit,

Hyvä juhlaväki  

Tänä vuonna maamme itsenäistymisestä tulee kuluneeksi 85 vuotta. Monin uhrauksin saavutettu ja säilytetty itsenäisyys on suonut meille rauhan kehittää maatamme haluamallamme tavalla. Kiitos teidän sotiemme veteraanit ja lotat. Teidän jälleenrakennustyö loi pohjan sille hyvinvoinnille mistä nyt nautimme.

Olemme pystyneet luomaan maailman mitassakin ainutlaatuisen hyvinvointiyhteiskunnan, jonka kaltaisesta viime sotien aikana tuskin osattiin edes uneksia.

Itsenäisyys on sekä yksilön että kansakunnan kannalta elämän kulmakivi ja perusta mille rakentaa. Itsenäisyys on myös elämäntaitoa. Se on vapautta tehdä valintoja, se on vapautta käyttää järkeään, vapautta tukeutua eettisiin arvoihin ja vapautta seistä rohkeana omien periaatteittensa puolustajana maailman tuulia vastaan.

Itsenäinen ihminen tai kansakunta ei usko kohtaloon, vaan rakentaa itse oman kohtalonsa. Kuten Suomi ja suomalaiset ovat tehneet kautta historiamme.  Kohtalomme rakennusaineina olivat ja ovat: vastuuntunto, rehellisyys, nöyryys, itsensä ja muiden kunnioittaminen, korkea moraali, lähimmäisen auttaminen.

Itsenäisyys on meille kaikille suurien asioiden summa.  Itsenäisyys on toisaalta hyvin vaikea asia. Se on uhrauksia, kypsymistä, päämäärien saavuttamista ja aikuistumista.

Itsenäinen suomalainen ei halua uskoa ja alistua lamaan, työttömyyteen ja huonoon onneen. Hän kokee elämän haasteena, mahdollisuutena. Hän rakentaa oman henkilökohtaisen selviytymisohjelmansa vastusten voittamiseksi. Hän on valmiina  puskemaan pahimpaankin vastatuuleen.

Itsenäinen ihminen ratkaisee ongelmia. Hän ei takertumalla takerru muihin. Itsenäisellä ihmisellä on oma sisäinen aurinkonsa. Se paistaa sateellakin. Itsenäinen ihminen uskoo itseensä. Hän ei ole johdateltavissa. Hän uskoo omaan arvomaailmaansa, omiin periaatteisiinsa.

Toisaalta hän ymmärtää, ettei yksikään ihminen, yksikään kansa tule toimeen yksin. Olemme kaikki riippuvaisia toisistamme. Hyvä elämä ja elämänlaatu saavutetaan vain tunnustamalla inhimillinen kohtalon yhteytemme. Vain toisiamme kuuntelemalla, ymmärtämällä ja auttamalla saavutamme hyvän elämän.

Itsenäistyminen ja kypsyminen on vaativa ja pitkäaikainen tapahtuma. Me suomalaiset kannamme usein vielä heikon itsetunnon perinnettä. Olemme hartaina kautta aikojen laulaneet: On maamme köyhä ja siksi jää.

Kuinka monta suurta asiaa ja hyvää hanketta tämä lause lieneekään haudannut alleen!

Itsenäinen ihminen ei usko tällaista väitettä. Hän ei usko, että Suomi on köyhä ja että se jäisi köyhäksi.

Itsenäinen ihminen ottaa asiasta selvää, kokee vastuuntuntoa ja panee tuulemaan, rupeaa rakentamaan maatamme menestyväksi. Kuten te hyvät veteraanit ryhdyitte empimättä vaativaan maamme jälleenrakennustyöhön heti raskaiden sotavuosien jälkeen.  Unohtamatta siirtoväen vaikeaa kohtaloa ja asuttamista.

Me suomalaiset juhlimme ylihuomenna itsenäisyytemme 85-vuotisjuhlia. Sen jälkeen kun Suomen eduskunta 6.12. 1917 hyväksyi Pehr Evind Svinhufvudin johtaman hallituksen antaman esityksen itsenäisen tasavallan hallitusmuodoksi ja samalla Suomen itsenäisyysjulistuksen, Suomi ja suomalainen ovat käyneet jatkuvaa itsenäistymisen ja kypsymisen taistelua.

Kypsymiseen ovat kuuluneet vuoden 1918  kansallinen murhenäytelmä, vapaussota sekä  talvi- ja jatkosotien ahdistavat vuodet, jolloin suomalaiset sankarillisesti taistelivat valtiollisen itsemääräämisoikeuden säilyttämisen puolesta ylivoimaista vihollista vastaan. Näissä taisteluissa suomalaiset löysivät itseään, kansallista identiteettiään. Sodan liekit hitsasivat kipeällä tavalla Suomesta yhtenäistä kansakuntaa.

Itsenäisyyden ja riippumattomuuden tiehen ovat kuuluneet kansallinen herääminen, suomalaisen kansanrunouden löytäminen, vuosisadan vaihteen suuri taiteen kulta-aika, kansallisromanttinen nerokkaiden taiteilijoiden voimannäyte. Se oli pienen kansakunnan suuri vakuutus olemassaolonsa välttämättömyyden puolesta.

Suomalainen taiteilija, ajattelija, säveltäjä, kirjailija, runoilija, urheilija, tiedemies, valtiomies, sotamies ja tavallinen kadunmies ovat liehuttaneet riippumattomuuden ja itsenäisyyden lippua. He ovat kaikki toisia arvostavan elämän kypsyysnäytteitä, todistuksia siitä, että me suomalaiset olemme etsineet ja löytäneet paikkamme kansakuntien joukossa.

Itsenäisyys on voimakkaasti myös kansakunnan itsenäisyyttä ja kypsymistä uuteen eurooppalaisuuteen. Suomalaisuus on se perimmäinen lisäarvo, jonka tuomme Euroopan perheeseen varsinkin nyt kun olemme Euroopan Unionin jäsen. Meidän ei tule pelästyä pienuuttamme, eikä tuijottaa muuhun Eurooppaan ja odottaa sieltä toimintaohjeita. Meidän tulee toimia oman kansallisen arvomaailmamme pohjalta. Me annamme juuri erilaisuutta, erilaisia ajatuksia, erilaisia ja eriäviäkin mielipiteitä. Se on meidän panoksemme. Me tuomme suomalaista sointia eurooppalaiseen orkesteriin.

Arvoisat veteraanit! Hyvä juhlayleisö!

Suomi ja me nuoremmat sukupolvet olemme yhä kiitollisuudenvelassa niille sukupolville, ja nimenomaan Teille hyvät kuulijat,  joiden työllä ja vapaaehtoisilla ponnistuksilla maamme on luotsattu vaikeiden aikojen yli. Onneksi tänä päivänä osaamme arvostaa myös sotiemme veteraanien ja tuon ajan naisten uhrauksia ja rohkeutta.

Toivotan Teille kaikille hyvää Itsenäisyyspäivää ja uskon, että me kaikki jälleen kerran hiljennymme miettimään:

Mitä kaikkea itsenäinen Suomi meille merkitsee ?  

[Sivun alkuun]





 


Joukkoliikenteen voimakas kehittäminen lieventäisi Helsingin ruuhkia

Kannanotto joukkoliikenteestä


Pääkaupunkiseudulla tehdään arkipäivisin lähes 60% koko Suomen joukkoliikennematkoista. Se tarkoittaa 1,1 miljoonaa matkaa.

Suuri osa matkoista suuntautuu Helsinkiin ja sen ydinkeskustaan, jonka liikenne puuroutuu ja jumiutuu vuosi vuoden jälkeen yhä sietämättömämmäksi etenkin tarpeettoman yksityisautoilun vuoksi. Sen tuomat haitat ovat Helsingin riesana monin eri tavoin: ruuhkien ohella pysäköintiongelmat ja ilman saasteet vaivaavat kaikkia pääkaupungissa kävijöitä.

Korostan, että toimiva joukkoliikenne on myös espoolaisten ja vantaalaisten etu: Helsingin liikenteen ongelmat ovat myös naapurikaupunkien ongelma.

Kuten tunnettua Helsingin keskusta on rakennettu niemelle, sen kadut ovat suhteellisen kapeita ja liikennemäärien vastaanottokyky on siten rajallinen.

Nyt yksityisautojen määrässä on tultu mielestäni keskustan osalta äärirajoille. Siksi  pääkaupunkiseudun kuntien on kannettava vastuunsa ja tehtävä yhteisvoimin todellisia ja tuntuvia ratkaisuja.

Näissä ratkaisuissa on otettava vakavasti huomioon myös ennakkoluulottomat ja vähemmän populistiset vaihtoehdot.

Metro on kaikkien suomalaisten tuntema esimerkki siitä, kuinka jotain hyvää hanketta ensin vastustetaan henkeen ja vereen. Sitten kun hanke on toteutunut, niin kaikki ottavat onnistumisesta sulan hattuunsa.

Uskon, että Itä-Helsingistä ei löydy juuri ketään, joka nyt vastustaisi metroa tai pitäisi sitä huonona asiana. Espoon päättäjät voisivat ottaa oppia pääkaupungin metrosta ja lähteä ajamaan voimaperäisemmin metroa myös länteen kuten enemmistö Espoon äänestäjistä mielipidetiedustelujen mukaan toivoo.

Kilpailuttaminen on yksi keino raideliikenteen tehokkuuden parantamiseksi ja kustannusten alentamiseksi

Kaikkein tärkeintä on, että joukkoliikenne tarjoaa jatkossakin hinnaltaan ja palvelutasoltaan kilpailukykyisen vaihtoehdon henkilöautolle. Näin varsinkin pääkaupunkiseudun työmatkaliikenteessä.

Liikennepalvelujen kilpailuttaminen osoittautunee yhdeksi hyväksi ja jatkossa myös EU:n sanelemaksi keinoksi hyvien joukkoliikennepalvelujen tuottamisessa. Kilpailuttaminen on siis otettava ennakkoluulottomasti tarkasteluun. Kirjoitan siitä enemmän hieman jäljempänä.

Alueen joukkoliikenteestä vastaavat YTV (Pääkaupunkiseudun Yhteistyövaltuuskunta) ja siihen kuuluvat neljä kaupunkia.

YTV päättää seudun joukkoliikenteen taksa- ja  lippujärjestelmästä ja hankkii seudulliset eli kuntarajan ylittävät liikennepalvelut. Seudun joukkoliikennettä hoidetaan busseilla, junilla, metrolla ja raitiovaunuilla.

Koko seudun kilpailukyvyn kannalta hyvin toimiva liikenne on ensiarvoisen tärkeää.

Helsingin seutu kilpailee esimerkiksi korkean teknologian työpaikoista muiden pohjoiseurooppalaisten suurkaupunkiseutujen kanssa. Kun Helsinki menestyy tässä kilpailussa, niin siitä hyötyy koko Suomi.

YTV-alueen liikennepolitiikan keskeinen periaate on ollut joukkoliikenteen suosiminen työmatkoilla. Mitä useampi henkilö varsinkin työmatkoillaan käyttää joukkoliikennettä, sitä paremmin myös joillekin välttämätön henkilöautoliikenne sujuu.

Raideliikenne on tehokasta, taloudellista ja ympäristöystävällistä

Joukkoliikenteessä pääpaino on viime aikoina ollut raideliikenteen kehittämisessä.

Raideliikenne on tehokasta, taloudellista ja ympäristöystävällistä. Näkyviä esimerkkejä raideliikenteen kehittämisestä ovat Tikkurilan ja Leppävaaran kaupunkiradat, joilla liikennettä on viime vuosina tuntuvasti lisätty.

Seuraava uusi hanke on Keravan kaupunkirata, joka otetaan käyttöön parin vuoden kuluttua.

Tässä raideliikennettä suosivassa liikennepolitiikassa jarruttavaksi tekijäksi on muodostumassa junaliikenteen korkea hinta. Junaliikennettä lisäämällä korvataan bussiliikennettä.

Junaliikenne on massakuljetusta busseihin verrattuna, niin voisi kuvitella sen olevan bussiliikennettä halvempaa. Näin ei käytännössä valitettavasti ole.

YTV ostaa Helsingin seudun paikallisliikenteen VR:ltä ja seutulinjat bussiliikenteenharjoittajilta. Näiden palvelujen hankintahintaa voidaan verrata paikkakilometrin hinnalla.  Vuonna 2001 istumapaikkakilometri maksoi junissa 27 penniä ja busseissa 23 penniä.

Lisäksi junaliikenne kaipaa tuekseen syöttölinjoja asemille, tulevat raideliikenteeseen perustuvat liikennejärjestelyt bussiliikennejärjestelmiä paljon kalliimmiksi.

Mistä tämä sitten johtuu? Suurin syy näyttää olevan se, että bussiliikenteen hinta on 1990-luvulla saatu alenemaan tuntuvasti. Bussiliikenteen kilpailuttaminen on alentanut sen kustannuksia liikenteen tilaajille 20-25 %. Samaan aikaan junaliikenteen, jota ei ole kilpailutettu, hinta on pysynyt entisellä tasolla.

Raideliikenteeseen kilpailua, mutta ei Englannin mallin mukaisesti

Jotta raideliikennettä suosivaa liikennepolitiikkaa voitaisiin jatkaa, tulee senkin kustannuksia saada alemmaksi. Mielestäni junaliikenteen kilpailuttaminen voisi olla tässä kustannusjahdissa sopiva keino.

Asiaa koskeva lainsäädäntötyö on meneillään EU:ssa. Mitä ilmeisimmin ostettavan junaliikenteen kilpailuttaminen tulee lähivuosina pakolliseksi koko EU:ssa.

Kannattaako meidän odottaa EU-lainsäädäntöä vai olisiko parempi aloittaa asiaa valmistautuminen omaa lainsäädäntöä kehittämällä?

Todennäköisesti junaliikenteen vapauttaminen hallitulla, pitemmällä jaksolla  on järkevää. Siten muutosten haittavaikutuksia, joita epäilemättä on, voidaan vähentää.

Junaliikenteen kilpailuttamisen vastustajat vetoavat usein Englannin huonoihin kokemuksiin asiasta.

Englannin malli on kuitenkin aivan toinen kuin Suomeen tuleva.

Englannissahan sekä infrastruktuuri että liikenteen hoito vapautettiin jopa siten, että ratojen ja muun infrastruktuurin rakentaminenkin jätettiin pörssiyhtiön Railtrackin vastuulle.

Meidän malli olisi se, että infrastruktuurista vastaisivat edelleen valtio ja kunnat. Liikenteenhoidon vastuu YTV-alueella olisi edelleen YTV:llä, jolloin kilpailuttamista käytettäisiin vain liikennepalvelujen hankinnassa.

Hankittavien palvelujen määrän ja laadun määrittäisi edelleen julkinen taho eli pääkaupunkiseudun lähiliikenteen osalta YTV ja liikenne- ja viestintäministeriö.

Junaliikenteen kilpailuttaminen on toki huomattavasti haasteellisempaa kuin bussiliikenteen kilpailuttaminen. Mutta kyllä sekin hyvällä valmistautumisella saadaan hoitumaan. Tästä on hyviä esimerkkejä ainakin Saksasta, Ruotsista ja Tanskasta.

Suvi Rihtniemi

YTV:n hallituksen puheenjohtaja (kok.)
Helsingin kaupunginvaltuuston 1.vpj

[Sivun alkuun]








Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Suvi Rihtniemen puhe kaupunginvaltuuston kokouksessa 13.12.2000


Arvoisat valtuutetut,

Hyvät naiset ja herrat!

Ärade fullmäktige,

Mina damer och herrar!

Kunnallisvaaleissa 1996 valitun kaupunginvaltuuston toimikauden neljäs ja samalla viimeinen vuosi on päättymässä. Tämän vuoden  viimeinen kokous on nyt pidetty, viimeinen päätös nuijittu pöytään.  Nyt on hetki, jolloin on aika tarkastella lyhyesti tämän vuoden ja tämän kauden toimintaamme ja tekemiämme päätöksiä.  Lisää seuraa sitten myöhemmin päivällisten yhteydessä .

Tämä vuosi alkoi upeasti juhlakokouksen merkeissä tammikuun 12. päivänä kun valtuusto täytti 125 vuotta ja teimme juhlapäätöksen Helsingin kaupungin 450-vuotistaiteilijatalosäätiön perustamisesta.

Koko tätä vuotta on leimannut juhlat, ensin nuo valtuuston 125-vuotispäivät ja kaikkien Suomen kuntien kylääntulo Finlandiatalolle kunnalliskonventtiin, Helsingin vuosi  Euroopan kulttuurikaupunkina ja Helsingin kaupungin 450-vuotisjuhlat.

Mutta juhlien lisäksi olemme myös arkisesti ahetaneet.

Valtuuston työ on tällä kaudella yhä enemmän painottunut strategioiden luomiseen ja tavoitteiden asettamiseen pienten yksittäisten päätösten sijasta. Ja tämähän on ollutkin tavoitteemme uudistaessamme viime vuosien aikana johtosääntöjä ja delegoidessamme päätösvaltaa kaupunginhallitukselle ja lautakunnille. Tämä delegointi on pääsääntöisesti onnistunut,  tosin joissakin kohdin mentiin liian pitkälle, mutta ne virheet on nyt korjattu, kuten esimerkiksi terveydenhuollon maksujen määrääminen on otettu takaisin valtuustolle.

Tällä kaudella käsiteltyjä linjaa luovia ohjelmia ovat olleet elinkeinopoliittinen ohjelma, ympäristöohjelma, vanhuspalveluohjelma, syrjäytymisen ja segregaation ehkäisyohjelma, huumestrategia, asunto-ohjelma, jopa kaksi kertaa ja hyvin värikkäästi, joukkoliikenteen kehittämissuunnitelma ja tänään pitkästä aikaa käytetty lähetekeskustelu liikuntapoliittisesta ohjelmasta.

Valtuusto on siis hyväksynyt näissä ohjelmissa hyvät tavoitteet ja ne ovat ohjanneet näiltä osin talousarvioiden laadintaa. Tavoitteiden toteutumisen tarkastelu on mielestäni vielä jäänyt muun kuin markkojen  osalta valtuustolta puolitiehen. Tarkastuslautakunnan arviointikertomuksissa tavoitteiden toteutumista on jo jonkin verran käsitelty. Valtuuston pitäisi miettiä tulevissa seminaareissaan myös keinoja miten tavoitteiden toteutumista  muilta osin seurataan paremmin ja miten tästä raportoidaan valtuustolle.

Valtuusto on tehnyt lisäksi tärkeitä periaatepäätöksiä mm. kilpailuttamiseen siirtymisessä Helsingin sisäisessä liikenteessä ja Viikinmäen jätevedenpuhdistamon typenpoiston tehostamisessa ja Salmisaaren kivihiilikasa päätettiin panna maanalle. Talviolympialaisiakin haettiin vuodelle 2006.

Erikoissairaanhoidon uudelleen järjestäminen puhutti paljon ja lopulta päädyttiin HUS:n Helsingin-Uudenmaan sairaanhoitopiirin perustamiseen. Tämän uudelleenjärjestämistyön eri vaiheita pääsi valtuusto seuraamaan säännöllisin väliajoin järjestettyjen valtuustoinformaatiotilaisuuksien kautta.

Vuosia valmistellusta järjestyssäännöstä valtuusto pääsi keskustelemaan vilkkaasti viime vuonna.  Aiheita olivat julkijuopottelu, julkinen pisuskelu, katuprostituutio ja siinä niin myyminen kuin ostaminenkin sekä kissojen kiinnipito että koirien jätökset. Järjestyssääntö on vain yksi, kylläkin merkittävä keino, katukuvamme siistimiseen ja turvallisuuden ylläpitämiseen. Tärkein on kuitenkin meidän kaikkien oma asenteemme ja käytöksemme muiden kanssaihmisten huomioonottamisessa ja yhteisen omaisuutemme kohtelemisessa.

Vuosittain marraskuussa on tehty mielestäni aina koko vuoden merkittävin päätös, kun valtuusto on hyväksynyt talousarvion seuraavalle vuodelle ja taloussunnitelman seuraaville vuosille.

Asemakaavoja hyväksyttiin joka kokouksessa. Ehkä merkittävimpiä olivat Ruoholahden työpaikka-alue ja highteck-center, Kampin linja-autoterminaali ympäristöineen sekä Vuosaaren satama-alueen asemakaava. Saariston ja merialueen osayleiskaava hyväksyttiin heti kauden alussa.

Merkittävän ja kauaskantoisen päätöksen kaupungin kehittämisen kannalta teki edellinen valtuusto vuonna 1996, kun se hyväksyi Vuosaaren sataman perustamissuunnitelman. Kolmena viime vuonna tässä samassa tilaisuudessa olen toivonut, että sataman rakentamispäätös voitaisiin tehdä mahdollisimman pian. Tätä samaa toivon edelleen. Vuosaaren sataman ja sen liikenneyhteyksien toteuttaminen on edelleen elinkeinopolitiikkamme kärkihanke. Myöskin satamatoiminnasta vapautuvien alueiden saaminen uuteen käyttöön, asuntotuotantoon, on tärkeää ja kiireellistä.

Tässä edustava joukko päätöksiämme.  Kun näitä katsoo niin voi todella todeta, että valtuusto on päättänyt Helsingin keskeisistä tavoitteista ja toimintavaihtoehdoista. Kun saamme vielä seurannan ja nimenomaan raportoinnin valtuustolle paremmaksi niin ne ovat entistä parempi pohja valtuustotyölle.

Hyvät valtuutetut,

Näin valtuustokauden päätteeksi haluan esittää lämpimät kiitokseni kaikille Teille.  Teidän kanssanne on ollut antoisaa työskennellä.

Tämä valtuusto on ollut vireä, keskusteleva ja vastuuntuntoinen. Meihin on tarttunut positiivinen ajattelu. Kiitos myös tuestanne, jota olen saanut puheenjohtajan tehtävissä, jotka nyt jätän.

Kiitos myös Teille, arvoisat varapuheenjohtajat Tuula Haatainen ja Hannele Luukkainen. Yhteistyö Teidän kanssanne on sujunut erittäin hyvin ja Teidän niinkuin koko valtuuston tuki on ollut minulle suuriarvoista ja antanut voimia.

Valtuuston puolesta kiitän kaupunginhallitusta hyvin ja monipuolisesti valmistelluista asioista, sekä arvoisaa kaupunginjohtajaa ja apulaiskaupunginjohtajia teidän merkittävästä panoksestanne. Hyvän ja monipuolisen valmistelunne pohjalta valtuusto voi luottavaisin mielin tehdä työtään, päättää helsinkiläisten asioista helsinkiläisten hyväksi.

Parhaat kiitokseni haluan osoittaa myös kaupunginkanslian henkilöstölle, joka kansliapäällikön johdolla on tunnontarkasti, tehokkaasti ja kiitettävän avuliaasti auttanut meitä työssämme.  Tiedän, ettei kokousten läpivieminen  onnistuisi ilman virkamiesten tekemää taustatyötä, puhumattakaan kokoustekniikan pyörittämisestä täällä valtuustosalissa.

Hyvät lehdistön, radion ja muun julkisen sanan edustajat! Teidän tehtävänne demokraattisen elämänmenon vartijoina ja sanansaattajina valtuustosalista asukkaiden keskuuteen on äärettömän keskeinen. Kunnallisdemokratiaa ei olisi ilman vapaata toimittajaa. Kiitos Teille kuluneesta vuodesta.

Till sist önskar jag Er alla Fridful Jul och Gott Nytt År!

Lopuksi toivotan Teille kaikille Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta.

[Sivun alkuun]








Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Suvi Rihtniemen puhe presidentti Urho Kekkosen muistomerkin paljastustilaisuudessa Helsingin Hakasalmen puistossa 3.9.2000

 


Arvoisa Tasavallan Presidentti, hyvät kutsuvieraat, hyvät helsinkiläiset!

Ärade Republikens President, bästä inbjudna gäster, bästä helsingforsare!

Tasavallan presidentti Tarja Halonen on juuri paljastanut Suomen pitkäaikaisimman presidentin Urho Kaleva Kekkosen muistomerkin.

Republikens president har just avtäckt minnesmärket över den president som innehaft ämbetet längst i Finland, Urho Kaleva Kekkonen.

Tämä Hakasalmen puisto on oleva meille suomalaisille jatkossa tärkeä kansallinen nähtävyys ja muistojen sävyttämä vierailukohde. Abstrakti taideteos palauttaa mieleen kokonaisen aikakauden.

Minnesmärket över president Kekkonen och hela Hagasundsparken kommer i fortsättningen att vara en sevärdhet och ett besöksmål av nationell vikt för oss finländare. Det är ju fråga om en betydande milstolpe i vårt folkstyres historia.

Suomen kansa selvisi sankarillisesti raskaat uhrit vaatineista sodista, minkä jälkeen henkisesti raskaat ajat jatkuivat. Ulko- ja sisäpoliittisesti vaikeat vuodet osuivat Urho Kekkosen voiman päiviin. Suomi etsi tietään kohti todellista vapautta ja mahdollisimman suurta poliittista riippumattomuutta itäisen naapurinsa ylivallasta.

Muistomerkin paikka on presidentti Kekkosen uraa ja Suomen kansan kohtaloita ajatellen mitä parhain.

Kekkosen ansiot ulkopolitiikan saralla ovat saaneet paljon kiitosta.

Muistutuksena siitä, vieressä kohoaa Finlandia-talo, jossa 25 vuotta sitten järjestettiin Euroopan turvallisuus ja yhteistyökokous, joka oli Kekkosen uran huippuhetki. ETYK:n jälkeen tuulet Euroopassa kääntyivät suotuisiksi pienten kansojen aidolle vapaudelle ja Suomi löysi lopulta sen uoman, joka nyt näyttää seesteisemmältä.

Kekkosen kausi oli poikkeuksellisen tärkeä virstanpylväs kansanvaltamme kehityksen tiellä. Hänen varjonsa ja vaikutuksensa koskettivat terävänä myös kulttuurielämää, sanalla sanoen Kekkonen oli läsnä miltei kaikkialla yhteiskunnassa. Tervehdin sen johdosta lämmöllä nyt virinnyttä tärkeää Kekkosen ajan historian avointa ja kriittistä tutkimusta sekä kansalaiskeskustelua.

Nyt paljastetun muistomerkin ajattomuutta ja moniulotteisuutta korostaa siinä lakkaamatta virtaava vesi. Urho Kekkonen oli lähes kolme vuosikymmentä Suomen mahtavin vallankäyttäjä, mies jota ihailtiin ja mies jota pelättiin. Kaikki on kuitenkin katoavaista, kuten tässä muistomerkissä virtaava vesi. Virtaavan veden lailla menevät ja tulevat kaikki ihmiset, myös kansakuntien johtajat.

Kyseessä ei ole näköispatsas. Se on mielestäni tässä tapauksessa hyvä asia. Tämä taideteos antaa muistoissa kauniilla tavalla tilaa sekä Urho että Sylvi Kekkoselle. Teos antaa tilaa kokonaiselle aikakaudelle, kaikille sen ajan ihmisille ja vaikuttajille - niillekin joilla ei omaa patsasta ole.

Kekkosen muistomerkin voi sanoa lisäksi tekevän kunniaa tässä puistossa Kekkosen suuruuden päivien alkuajoista lähtien, nyt jo puoli vuosisataa, paikallaan olleelle patsaalle. Se on pieni ja siksi monelta huomaamatta jäänyt patsas.

Hakasalmen puiston länsireunaan, Mannerheimintien varrelle, pystytettiin nimittäin juuri ennen Kekkosen pääministerikausia, vuonna 1949 Larin Paraskeen herkkä ja vaatimaton muistopatsas.

Se on näköispatsas vanhasta inkeriläis-kannakselaisesta suomalaisen kansanrunouden taitajasta, joka oli aikanaan sekä tiedemiesten ja taiteilijoiden merkittävä innoittaja.

Muistojen Kekkosessakin on omat "kalevalaiset piirteensä" etunimiä "Urho" ja "Kaleva" myöten. Hänessä oli kiistämättä paljon myyttistä ja salaperäistä voimaa.

Kekkoseen liittyi oman laatuista sankaruutta - voittoja, jotka hän saavutti sanan säilällä.

Hänessä oli myös kalevalaisen seikkailijan aineksia. Kansantarujemme sankareilla oli muiden ihmisten tavoin myös heikkoutensa ja julmat piirteensä. He matkasivat maita ja meriä, rakensivat ja ideoivat, mutta myös sotivat, ryöstivät ja ottivat neitoja vaimoikseen ja morsiamikseen.

Kohtalo saattoi yhteen Urho Kekkosen ja Larin Paraskeen Hakasalmen puistossa.

Kuvatkoon se jälkipolville omalla tavallaan suomalaisuutta ja etenkin kalevalaista henkeä. Suomalaisuus elää ja kehittyy parempaan suuntaan aikojen kuluessa ja sukupolvien vaihtuessa.

Arvoisa Tasavallan presidentti, hyvät kutsuvieraat, hyvät helsinkiläiset

Minulla on nyt suuri kunnia vastaanottaa Helsingin kaupungin puolesta presidentti Urho Kekkosen muistomerkki.

Jag har nu den stora äran att på Helsingfors stads vägnar ta emot minnesmärket över president Urho Kekkonen.

Haluan kiittää kaupungin puolesta kuvanveistäjä Pekka Jylhää ja häntä avustanutta arkkitehti Simo Freeseä, presidentti Urho Kekkosen muistomerkkitoimikuntaa ja valtioneuvostoa tästä suurenmoisesta lahjasta Suomen kansalle.

På Helsingfors stads vägnar försäkrar jag att staden kommer att vårda det värdefulla nationella

minnesmärket och dess omgivning på bästa möjliga sätt.

Vakuutan Helsingin kaupungin puolesta, että kaupunki pitää tästä kansallisesta muistomerkistä ja sen ympäristöstä sen korkea-arvoista, parasta mahdollista huolta.

[Sivun alkuun]








Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Suvi Rihtniemi  (1.12.1998)

Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomiin

Eduskuntatalon edusta siivottava, makasiinit purettava pian


Eduskuntatalon "etupihalla" sijaitseva VR:n varasto- ja ratapiha-alue, joka nykyisin on Ratahallintokeskuksen hallussa, on viimein saatava siivotuksi.

Avainasia on se, että huonossa kunnossa olevat makasiinit on purettava pikaisesti eikä odotettava mahdollisesti pitkään kestävää asemakaavan vahvistumista.

Eduskuntatalo ja alueen arvokkaat kulttuurirakennukset ansaitsevat paremman ympäristön.

Makasiinien pikainen purkupäätös laukaisisi pitkään jatkuneen pattitilanteen. Samalla voisimme parantaa suhteellisen edullisesti ja hyvin nopealla aikataululla pääkaupunkimme arvokkaimman keskeneräisen alueen yleisilmettä, viihtyisyyttä ja vihreyttä.   

Nykytilassa Töölönlahden eteläinen alue on varsin sotkuinen, suorastaan ruma. Se on mahdollista siivota Suomen EU-puheenjohtajakauteen mennessä.

Samoin voitaisiin aloittaa kansainvälisen puistokilpailun voittajaehdotuksen mukaiset puistojen rakennustyöt, jolloin kulttuurivuoteen mennessä olisi jotain jo valmiina. Kaikki tämä on mahdollista, jos vain tahtoa ja päättäväisyyttä löytyy. Ratahallintokeskuksen tulisikin hakea makasiineille purkulupa. 

Ratahallintokeskuksella ei ole enää käyttöä varastoilleen. Niinpä on olemassa vaara, että Ratahallintokeskus tulosvastuullisena yksikkönä ohjaa alueelle nykyistäkin häiritsevämpiä, mutta yksikön kassaa kartuttavia toimintoja.

Alue saattaakin siten olla vielä vuosikymmeniä kaupunkikuvaa ja viihtyisyyttä pilaavassa käytössä: Ratahallintokeskus voi näet vuokrata aluetta ja sen rakennuksia eniten maksavalle esimerkiksi varastoiksi tai  vaikkapa muunnella sitä laajaksi  maksulliseksi autojen pysäköintialueeksi.

Eduskuntatalon, modernintaiteen museo Kiasman ja Sanomatalon edustalle makasiineilta vapautuva alue on mielestäni jätettävä avaraksi.

Ydinkeskustaa ei saa pilata liialla rakentamisella.

Alue voisi kehittyä ajateltua korostetummin Helsingin vihreän keitaan, keskuspuiston alkupisteeksi ja sydämeksi, jossa ihmisillä on mahdollisuus nauttia merellisen Helsingin kauneudesta.

VR:n makasiineissa nyt väliaikaisesti olleelle kirpputori- ym. toiminnalle voidaan löytää varmasti nykyistä toimivammat tilat. 

Eräänä hyvä mahdollisuutena on Pasilan konepaja-alueella sijaitsevat useat rakennukset, jotka ovat tyyliltään ja historiansa johdosta säilyttämisen arvoisia. Joihinki niistä ollaan jo päätetty sijoittaa kulttuuripääkaupunkivuoden eri tapahtumia ja toimintoja. 

VR:n Töölönlahden makasiinit eivät edusta mielestäni mitään ainutlaatuista - ei ainakaan sellaista, jonka kuuluisi sijaita suomalaisen demokratian ja kulttuurin tärkeimmälle "etupihalla".

Ainakaan minä en ole nähnyt minkään muun pääkaupungin vastaavalla paikalla sijaitsevaa "kaatopaikkaa", varastoineen, ratapihoineen ynnä muine esteettisesti "takapihalle" kuuluvine toimintoineen.

Suvi Rihtniemi,

diplomi-insinööri,
Helsingin kaupunginvaltuuston
 
puheenjohtaja (kok.)

[Sivun alkuun]


 

KYSY SUVILTA:

Puhelin suoraan
Suvi Rihtniemelle:
050 565 8884

Sähköposti:
suvi@rihtniemi.info

Postiosoite:
Eino Leinon 
katu 6 B 24
00250 Helsinki