Tapani Talari • Vaakunasivut




Vaakunan suunnittelu

alkaa aiheen valinnasta ja päättyy vaakunaselityksen laadintaan:

   1. Aiheen valinta

  2. Aiheen muuntaminen heraldisiksi tunnuksiksi eli tunnusten muotoilu

   3. Tunnusten sijoittaminen kilvelle eli sommittelu

   4. Vaakunaselityksen laadinta


Vaakunan aihevalinta

Näiden kysymysten ja neuvojen tarkoituksena on helpottaa suku- ja henkilövaakunan suunnitteluprosessia.

Kysymykset ja neuvot tukeutuvat Heraldiikan oppaan (1998) lukuun Vaakunan suunnitteluohjeita, joka on julkaistu myös Suomen Heraldinen Seura ry:n internet-sivuilla.

Suunnitteluohjeet kannattaa lukea vielä kertaalleen ennen kysymyksiin perehtymistä ja vastaamista.

Vaakunan nelivalheisessa suunnittelussa tulevan vaakunan omistajan osuus painottuu ensimmäiseen vaiheeseen — Aiheen valintaan.


Aiheen valinta: kysymyksiä

• Löytyykö aihe "kuvakirjoituksen tapaan" sukunimestä?
• Onko sukuhistoriassa jokin merkittävä tapahtuma, josta aihe?
• Onko suvussa ammatillisia perinteitä?
• Entä tilaajan oma ammatti?
• Onko suvulla määriteltävissä oleva "alkukoti"?
• Tai jokin muu sukuun merkittävästi ja selvästi liittyvä aihe?
• Onko jokin heraldinen tunnus niin mieluinen, että se nousee edellisiä tärkeämmäksi?
• Onko värillä väliä? Suosikklvärlt?


Aihetta valittaessa ei tule myöskään unohtaa kilven jaon, jakoviivojen kuvioinnin eli korojen eikä airut kuvioiden tarjoamaa mahdollisuutta.

Kun vastaukset kysymyksiin on annettu — ja ehkä aiheetkin pantu suosituimmuus- tai tärkeysjärjestykseen — on aika pohtia ovatko ajatellut tunnukset heraldisoitavissa eli kuvattavissa hyväksyttävällä heraldisella tunnuksella tai tavalla.

Mitä hyvänsä heraldista tunnusta suunniteltaessa on hyvä muistaa, että yksittäiset tunnuskuviot ovat yhteistä omaisuutta ja että vaakunassa yksityisen omistuksen kohteena on vain sommittelukokonaisuus, jonka muodostavat vaakunaselityksen mukaiset kilpi ja tunnukset väreineen.


Aiheen muuntaminen heraldisiksi tunnuksiksi

Heraldiikan opas toteaa tiukasti, että aihe on toteutettava heraldisin keinoin, ja ellei se siihen luonnu, se ei aiheeksi sovi.
Heraldiikan säännöistä ehkä tärkeimmät ovat värisäännöt.

Käytettävissä on vain kuusi ns. tinktuuria eli kaksi metallia ja neljä väriä. Metallit ovat kulta ja hopea; värit punainen, sininen, musta ja vihreä

 

Heraldiset Värit


Kulta ja hopea ovat painotöissä harvoin käytettävissä. Tällöin kulta korvataan keltaisella ja hopea valkoisella — Iipuissa ja viireissä ei käytetä metalleja lainkaan.

Värisäännöt kieltävät metallin sijoittamisen metallin ja värin värin päälle sekä metallien taikka värien keskenään vierekkäin — värin ja metallin tulee vuorotella, sillä muutoin ei synny riittävää kontrastivaikutusta: kilven jako kenttiin ei erotu eivätkä tunnukset erotu kentästä.


Tunnuskuvioksi sopii lähes mikä tahansa, kunhan se on tyyliteltävissä selkeästi tunnettavaksi turvautumatta perspektiiviin, varjostukseen tai voimakkaisiin ääriviivoihin. Vaakuna perustuu tunnuksen selväpiirteisyyteen ja sallittujen värien kontrastivaikutukseen.

Erityisesti sopii tähdentää, että tunnuksen arkinäköisyys ei ole tärkeää, mutta luonteenomaisuus on. Siksi monet kasvi- ja eläinaiheet on pelkistetty aikojen kuluessa niin yksinkertaiseen muotoon siten, että heraldisessa sanastossa niillä on tunnistettavissa oleva muoto.

Heraldiikan opas huomauttaa, että heraldiikka ei hyväksy tunnukseksi tiettyä nimenomaista esinettä, rakennusta, paikkaa tai muuta seikkaa, jolla on niin sanotusti "erisnimi" ja jonka siis pitäisi olla kilvelläkin ornanäköisensä.
Arkielämän helposti tunnettavien esineiden lisäksi heraldiikka käyttää tunnuksina myös sellaisia yhteisesti hyväksyttyjä, mutta varsin käsitteellisiä kuvioita kuin ns. airutkuvioita. jotka täytyy oppimalla oppia. Tämän vastapainoksi niillä sitten voi kuvata hyvin monenlaisia seikkoja.

 

Viimeistään tässä vaiheessa on suoritettava karsinta vaakunaan otettavista tunnukslsta. Yleisohjeena sopii käyttää seuraavia vaihtoehtoja:
• yksi päätunnus ja yksi sivutunnus. joka voidaan toistaa kahtena, kolmena tai neljänäkln jolloin niiden koko pienenee tai
• kaksi keskenään samanarvoista tunnusta
• yksi tunnus kylvöisellä kilvellä tai sirotteiden ympäröimänä
ovat erinomainen ja seurattava esimerkki onnistuneesta karsinnasta.


Tunnusten sijoittaminen kilvelle

Lopullisesti vaakunasuunnitelma valmistuu, kun tunnus tai tunnukset sijoitetaan kilvelle ja valitaan värit. Hyvä heraldinen tapa edellyttää, että tunnus täyttää kilven ja tekee sen tasapuolisesti, niin että tunnuksen ympärille ei jää turhaan tyhjiä tiloja.

Tämä vaihe edellyttää kokemuksen mukaan vähintään neuvonpitoa heraldikon kanssa, jotta vaakunasta tulisi tasapainoinen ja täyttäisi Suomen Heraldinen Seura ry:n
rekisteröinti vaatimukset.

Vaakunan rekisteröinti ei ole itsetarkoitus, mutta se takaa sille erotuskyvyn, sillä rekisteriin ei oteta kahta samanlaista vaakunaa.

 

Vaakunaselitys

Vaakunasta on tehtävä myös sanallinen kuvaus eli vaakunaselitys. Sen on oltava niin selkeä ja täsmällinen, että heraldiikan säännöt hallitseva voi pelkästään sen turvin piirtää kysymyksessä olevan vaakunan kuvan täysin oikein.




etusivulle | seuraavalle sivulle