Tapani Talari • Vaakunasivut



Vaakuna vai graafinen tunnus?


Vaakuna tunnuksena

Eroaako vaakuna tunnuksena graafisesta tunnuksesta?

Vastaus kysymykseen kuuluu yksinkertaisesti: Käytön osalta ei periaatteessa mitenkään; molemmille on annettu tehtäväksi edustaa tunnusmerkkinä yhteisöä ja sen jäseniä. Molemmat osoittavat kohteen luonteesta riippuen omistamista, osallisuutta tai tunnustamista.

Taiteellisessa mielessä vaakuna eroaa graafisesta tunnuksesta (yhdistys- tai liikemerkistä) siinä suhteessa, että vaakunaa sommiteltaessa on noudatettava määrättyjä sääntöjä, jotka asettavat vaakunan muotoilulle tietyt ”reunaehdot”. Itse asiassa hyvää vaakunaa ei voi sommitella heraldiikan sääntöjä tuntematta.

Merkittävin ero tavanomaiseen graafisen tunnuksen ja vaakunan kesken on siinä, että graafinen tunnus määritetään mittapiirroksena mutta vaakuna vaakunaselityksenä.

Vaakunaselitys onkin määritelmän mukaan vaakunasta heraldista oppisanastoa käyttäen niin selkeästi tehty selostus tai kuvaus, että vaakuna on pelkästään siihen nojaten piirrettävissä täysin oikein. On kuitenkin huomattava, että oikeinpiirtäminen tarkoittaa vaakunan esittämistä sisällöltään täsmällisesti, ei piirrostyyliä, ei jonkin tunnuksen mittasuhteita eikä muita tämänkaltaisia seikkoja.

Heraldinen taiteilija piirtäessään vaakunan sisällyttää siihen selityksen mukaiset osat ja muotoilee ne oman taiteellisen kykynsä mukaisesti ja tyylitajuunsa tukeutuen.

Ero voidaan pelkistää muotoon: vaakunasta saa useimmiten muotoiltua toimivan graafisen tunnuksen, mutta graafisesta tunnuksesta harvoin moitteettoman vaakunan eikä kirjaimista muodostetusta logosta koskaan.

Graafisesta tunnuksesta ei synny vaakunaa vaikka sen sijoittaa kilven muotoiselle pohjalle.

 

 

Milloin kuva (merkki, tunnus) viestii?

Kuva – merkki – tunnus

Kuvan (merkin, tunnuksen) tarkoituksena on välittää sanoma.
Kuvan esittäminen on vain yksi välitystapa; muita ovat esimerkiksi puhuttu ja kirjoitettu kieli, eleet ja ilmeet, piktogrammit jne – näitä kaikkia voidaan kutsua yhteisesti merkeiksi.

Jokainen merkki koostuu sekä ilmaisusta (ulkoinen olemus, joka havaitaan) ja sisällöstä (mitä se tarkoittaa). Ilmaisun ja sisällön keskinäistä suhdetta kutsutaan koodiksi, joka voi olla itsestään selvä (itku, nauru kertovat mielentilan) tai se on sovittu (tangon päässä punaisessa pyöreässä levyssä oleva keltainen vaakaviiva = kielletyn ajosuunnan merkki).


Tunnuksia kuten kaikkia merkkejä voidaan tarkastella kolmesta näkökulmasta

1 Erottuuko merkki muista merkeistä
2 Onko merkki ymmärrettävä
3 Vaikuttaako merkki tarkoitetulla tavalla

 


Näin päädytään seuraavaan luetteloon
jossa luetellaan toimivan merkin vaatimukset


1 Tunnus on katseenvangitsija:

Merkki erottuu ympäristöstään.


2 Tunnus on ”puhuva”:

Tunnuksen on oltava sillä tavoin ”puhuva”, että se kertoo viestinsä selkeästi ainakin niille, joihin se kohdistuu käyttipä se sitten keinoina kuvaa, sanaa, väriä tai jotain muuta ilmaisua.


3 Tunnus on ainutkertainen:

Se ei muistuta häiritsevästi aikaisempaa tunnusta.


4 Tunnus on muotoiltu tarkoituksenmukaisesti:

Se täyttää esteettiset vaatimukset ja on yksinkertaisuudessaan helposti muistettava.


5 Toisinnettavuus:

Se on toisinnettavissa erilaisissa käyttökohteissa ja materiaaleissa sekä värillisenä ja yksivärisenä että korkokuvana (sokeapainatuksena eli preeglattuna).


6 Selkeys:

Se käy kaikkiin ajateltavissa oleviin tarkoituksiin myös pienikokoisena eli se on käyttökelpoinen kaikissa ajateltavissa käyttötarkoituksissa hyvinkin pienikokoisena taikka siitä on voitava muotoilla pienennetty yksivärinen versio. Esimerkiksi seinään kiinnitettävä reliefin kaltainen tunnus on tällainen.


Edellä mainitut seikat ovat ensi sijassa graafisen tunnuksen vaatimuksia. Vaakunasuunnittelussa korostuvat kohdat 5 ja 6. Vaakunoiden keskinäiset erot (kohta 3) voivat olla vähäisempiä kuin graafisissa tunnuksissa. Nämä on selitetty Heraldisen Seuran sivuilla julkaistussa ohjeessa.

Vaakunaperinteessä puhuvuus (kohta 2) tarkoittaa yleensä sitä, että tunnuskuvio tavalla tai toisella kertoo vaakunan haltijan nimen – joskus jonkin muun häneen liittyvän seikan. Varsinaista symboliikkaa on vaakunoiden tunnuskuvioissa suhteellisen vähän.

Kokonaan torjuttava on ajatus, että vaakunaväreillä olisi jokin symboliarvo. Mikään metalli tai väri ei liioin ole toista arvokkaampi tai merkittävämpi.

Sen sijaan yksinkertaisuuden ja selkeyden vaatimus korostuu vaakunaa sommiteltaessa. Valitettavan usein vaatimus unohtuu, kun kuvitellaan, että vaakunaan voidaan koota koko henkilö- tai sukuhistoria.


 

etusivulle | seuraavalle sivulle