Tapani Talari • Vaakunasivut



Vaakunaselityksen kuvallinen tulkinta vaihtelee.


Edellä on selvitetty vaakunan olemusta visuaalisena tunnuksena, jonka sisällön määrittää kirjoitettu vaakunaselitys. Vaakunaselityksen kuvallinen tulkinta vaihtelee.

Ehkä parhaimpia esimerkkejä eri aikakausien ja tyylisuuntien vaikutuksesta vaakunan kuvaan (ulkoasuun) sisällön pysyessä muuttumattomana on Suomen valtiovaakuna, jossa
”Punaisessa kentässä [nykysanonta: punaisella kilvellä] kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään [nyk.: kilvelle] sirotettu yhdeksän hopearuusua.”

Willem Boyn 1500-luvun lopulla Kustaa Vaasan hautamonumenttiin veistämässä vaakunassa nämä elementit olivat jo mukana – ja ovat edelleen. Erilaisten 1600- ja 1800-lukujen ”villakoiraa muistuttavien leijonien” välivaiheiden kautta on palattu jäntevään Olof Erikssonin lippukomiteaa varten 1970-luvulla piirtämään vaakunaan.

 

Willem Boyn versio 1500-luku
Willem Boyn 1500-luvun lopulla veistämässä vaakunassa oli jo tuolloin yhdeksän ruusua




HYY 1848
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 1. lippu, valm. vuoden 1848 kevätjuhlaan (huom. ruusujen lukumäärä)



Yllä olevat kuvat ovat Tuukka Talvion  Suomen leijona -näyttelyjulkaisusta
Museovirasto 1997, ISBN 951-616-022-0


Otava
Otavan Ison tietosanakirjan valtiovaakunakuva 1960-luvulta. Sama leijonan tyylittely (sinisellä pohjalla) esiintyy jääkiekkomaajoukkueemme pelipaidassa.







PV tornileijona
Tätäkin pelkistetympi on Gustaf  von Numersin leijona puolustusvoimien tunnuksessa (ilman kilvelle sirotettuja ruusuja)





Sirupassileijona
... kunnes viimeisimmissä ”leijona-passeissa”
tyylittely läheni ”Erikssonin tyyliä”



















Karhuvaakuna


Leijonan asemaa Suomen vaakunatunnuksena on myös yritetty horjuttaa.

Helsingin Kaivopuistoon 1917 istutetun itsenäisyyden kuusen muistokilven vaakunassa karhu murtaa ikeensä. Karhun huomattavin puolstapuhuja oli pääkonsuli Rudolf Ray, jonka käsialaa tämä "karhuvaakuna" on.

Ray kirjoitti 1932 postuumisti ilmestyneessä Suomen kansallisvaakuna -teoksessaan:

"Suomi oli Juhana III:n ruhtinaskunta eikä mitään muuta, ja meille se (leijonavaakuna) näin ollen merkitsee orjan merkkiä, jota me yhä vielä väärässä uskossa palvelemme."




Myös postimerkkiemme vaakunaleijonat ovat saaneet erilaisia tyylivaikutteita.

Esimerkki ei ole täydellinen vaakunapostimerkkien sarja. Kaikki Suomessa julkaistut (leijona/vaakuna)postimerkit löytyvät postimuseon Suomen postimerkit -sivulta
https://postimuseo.fi/postimerkit/
joko mm. nimen, aiheen, nimellisarvon ja taiteilijan mukaan tai aikajärjestyksessä.



Suomen suuriruhtinaskunta sai  ensimmäiset soikiomerkit 1856



Signe 
Hammarsten Jansson  1930-luku
Signe Hammarsten Jansson piirsi 1930-luvun merkin




Mika Launis
Mika Launiksen leijonamerkki vuodelta 2002 ei ole enää vaakunamerkki
















etusivulle | seuraavalle sivulle