Vaakunaselityksen kuvallinen tulkinta vaihtelee.
Edellä on selvitetty vaakunan olemusta visuaalisena tunnuksena, jonka sisällön määrittää kirjoitettu vaakunaselitys. Vaakunaselityksen kuvallinen tulkinta vaihtelee.
Ehkä parhaimpia esimerkkejä eri aikakausien ja tyylisuuntien vaikutuksesta vaakunan kuvaan (ulkoasuun) sisällön pysyessä muuttumattomana on Suomen valtiovaakuna, jossa
”Punaisessa kentässä [nykysanonta: punaisella kilvellä] kruunupäinen leijona, joka pitää oikean etujalan sijalla olevassa haarniskoidussa kädessä iskuun kohotettua miekkaa ja polkee takajaloillaan sapelia, leijona kruunuineen ja varuksineen, aseiden kahvat ja käsivarsihaarniskan nivelet kultaa sekä aseiden terät ja käsivarsihaarniska hopeaa; kenttään [nyk.: kilvelle] sirotettu yhdeksän hopearuusua.”
Willem Boyn 1500-luvun lopulla Kustaa Vaasan hautamonumenttiin veistämässä vaakunassa nämä elementit olivat jo mukana – ja ovat edelleen. Erilaisten 1600- ja 1800-lukujen ”villakoiraa muistuttavien leijonien” välivaiheiden kautta on palattu jäntevään Olof Erikssonin lippukomiteaa varten 1970-luvulla piirtämään vaakunaan.
Willem Boyn 1500-luvun lopulla veistämässä vaakunassa oli jo tuolloin yhdeksän ruusua
Turun ja Porin läänin rakuuna-rykmentin komppanialippu, tyyppi 1686 (huom. leijona ei polje sapelia, joten tässä kohdin on poikettu selityksestä)
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan 1. lippu, valm. vuoden 1848 kevätjuhlaan (huom. ruusujen lukumäärä)
Gunnar Finnen puolustusvoimille suunnittelema reliefi 1929
Yllä olevat kuvat ovat Tuukka Talvion Suomen leijona -näyttelyjulkaisusta
Museovirasto 1997, ISBN 951-616-022-0
Otavan Ison tietosanakirjan valtiovaakunakuva 1960-luvulta. Sama leijonan tyylittely (sinisellä pohjalla) esiintyy jääkiekkomaajoukkueemme pelipaidassa.
Olof Erikssonin 1970-luvun leijonatyylittely lippulakia varten
Tätäkin pelkistetympi on Gustaf von Numersin leijona puolustusvoimien tunnuksessa (ilman kilvelle sirotettuja ruusuja)
Pelkistetyimmillään vältiovaakunamme esiintyi aiempien passien sivuilla...
... kunnes viimeisimmissä ”leijona-passeissa”
tyylittely läheni ”Erikssonin tyyliä”
Leijonan asemaa Suomen vaakunatunnuksena on myös yritetty horjuttaa.
Helsingin Kaivopuistoon 1917 istutetun itsenäisyyden kuusen muistokilven vaakunassa karhu murtaa ikeensä. Karhun huomattavin puolstapuhuja oli pääkonsuli Rudolf Ray, jonka käsialaa tämä "karhuvaakuna" on.
Ray kirjoitti 1932 postuumisti ilmestyneessä Suomen kansallisvaakuna -teoksessaan:
"Suomi oli Juhana III:n ruhtinaskunta eikä mitään muuta, ja meille se (leijonavaakuna) näin ollen merkitsee orjan merkkiä, jota me yhä vielä väärässä uskossa palvelemme."
Myös postimerkkiemme vaakunaleijonat ovat saaneet erilaisia tyylivaikutteita.
Esimerkki ei ole täydellinen vaakunapostimerkkien sarja. Kaikki Suomessa julkaistut (leijona/vaakuna)postimerkit löytyvät postimuseon Suomen postimerkit -sivulta
https://postimuseo.fi/postimerkit/
joko mm. nimen, aiheen, nimellisarvon ja taiteilijan mukaan tai aikajärjestyksessä.
Suomen suuriruhtinaskunta sai ensimmäiset soikiomerkit 1856
Eliel Saarinen suunnitteli 1917 itsenäisen Suomen ensimmäiset merkit
Signe Hammarsten Jansson piirsi 1930-luvun merkin
Pirkko Vahteron piirtämä vaakunamalli 1975
Mika Launiksen leijonamerkki vuodelta 2002 ei ole enää vaakunamerkki