I Retki Rogaining 22.-23.9.2007 Jämijärvi – Finland

 

Penaltyn hämälaisvahvistukset Juha Prittinen & Iiro Kakko toiseksi Jämin Retki Rogainingissa.

 

Pääsin kisaan mukaan Iiron houkuttelemana, ns. viime hetken ratkaisuna jälleen kerran. Kummallakaan ei ollut juuri juoksuharjoittelua kesältä takana mutta laitoin uskoni Iiron 10 vuotta sitten Kanadassa saavuttamaan lajin maailmanmestaruuteen. Kokemus toikin meille selvää etua reittisuunnittelun ollessa systemaattista. Itse tekniikka jääköön salaisuudeksi. Kartat jaettiin lauantaina klo 9 ja reilun tunnin suunnittelun jälkeen meillä oli kolme n. 110 km mittaista melko tasavahvaa vaihtoehtoa joista valita. Kuitenkin onnistuimme hieman erehtymään mutta sen selittäminen vaatisi jo kartan ääressä istumista. Todettakoon vain että kilpailualueen koillisosan avohakkuu/risukko/tiheikkömaastoon ei olisi pitänyt mennä yöllä. Siellä rastit olivat arvokkaita mutta kaukana toisistaan. Tätä ei tietenkään voinut päätellä kartasta joka oli 1:40 000 ja yli kymmenen vuotta vanha.

 

Polar team Moscow (Kalinin & Yashenko) voittivat kisan 190 pisteellä, eli aika selvästi. Taktiikalla häviömme ei täysin selity, vaan pojat yksinkertaisesti juoksivat enemmän. Aamun koitteessa kohdatessamme joukkuetta seurasi koira, joka oli karannut jostain talosta ja seurasi niitä yli 50 km. Koiralle maistui pasta kilpailukeskuksessa… Epäselväksi jäi käytettiinkö sitä vetokoirana, mutta ilmeinen kiintymys venäläisiin tällä eläimellä oli koska se ylitti joenkin joukkueen mukana.

 

Tulipa nähtyä tämäkin laji; seikkailukisoihin verrattuna erilainen kokemus on tehdä yhtä ja samaa 24h (varsinkin kun sippaa ensimmäisen kerran kahden ja puolen tunnin kohdalla). Kartan mittakaavaan ei oikein tottunut mikä pitäisi huomioida harjoittelussa (?). Samaten kartan ikä aiheutti jonkin verran päänvaivaa, esimerkiksi äsken mainittu joen kahlaus oli merkitty sillaksi.

 

Matkaa kertyi kartalta mitaten 107 km eli oikeasti kuljettiin n. 120km, liikkeellä oltiin 23,35 josta ruokataukoa yöllä n. 20 min. Kävimme siis keskuksessa vain kerran, n. klo 23.30. Osa maastosta oli todella hidasta. Arvioisin että juoksuaskelin etenimme n. 30% ajasta, eli jos pystyy juoksemaan puolet on aika korkealla tuloksissa. Rata oli hyvin suunniteltu ja tarjosi nimenomaan taktista pohdittavaa. Tosin lopulta muodostui selviä lenkkejä joiden kärkiä leikkaamalla sai ajan pysymään 24h sisällä. Kova juoksujoukkue olisi pystynyt hakemaan kaikki rastit, etenemällä n 130 km. Meiltä jäi hakematta 9 rastia.

 

Sen verran olen palautunut että laitoin jo kalenteriin viron mm-kisat jonka eka bulletin löytyy:

http://8wrc2008.rogain.ee/failid/8wrc2008-bulletin-1-en.pdf

 

Tuotetestinä kokeilin Motonetistä ostettua 25 euron hintaista Retki luxeon-lediä joka toimi loistavasti. Yösuunnistukseen riitti pienin kolmesta tehosta, kolme aa-paristoa riitti läpi yön. Kirkkaimmalla teholla (82 lumenia) ajaa pyörälläkin hyvin, se on kirkkaampi kuin 20w halogeeni mutta valokiila on vähän kapeampi. Suurimmalla teholla kestää oikeasti n 5 tuntia vaikka pakkaus lupaa 16.

 

Juha P

 

 

Yhteistreeni Eino Leinon Rankaisu Porkkalassa 7.7.2007

 

Viime kesäiseen tapaan Joonas mahdollisti meille joukkuetovereille mainion yötreenin Porkkalassa. Kokoontuminen oli Kirkkonummen melojien kanoottivajalta klo 21, jonne itse suuntasin melkein suoraan viikon treenileiriltä Vuokatista. Samalla oli tarkoitus valmistautua EQ:n koitokseen testaamalla erilaisia kajakkikokoonpanoja.

 

Kellon lähestyessä kymmentä oli tarkoitus aloittaa. Joonas jakoi meille kartat ja kertoi yötreenin kulun. Mukana Joonaksen ja allekirjoittaneen lisäksi oli Juhat sekä Jouni ja saimme mukaan myös kaksi kilpakumppania.

 

Treenissä oli kaksi osuutta. Ensimmäiseen osuuteen otimme parit. Toinen parista meloi kajakin CP 1:lle ja toinen siirsi kyseisen kajakin takaisin TA:lle. Puolet siis lähtivät matkaan juosten/uiden toisten säilyessä vielä hetken kuivin jaloin. Kilpailufiilis kohosi mukavasti heti alkuunsa! Itse hyppäsin kajakkiin, kun Juha P lähti liikkeelle jalkaisin. Sähläsin aluksi kajakin polkimien kanssa, jolloin jäin jälkeen. Luoto löytyi kuitenkin helposti. Kajakilla vauhti oli nopeampi ja jätimme kajakit luodolle odottamaan, jotta toinen parista palauttaisi sen  takaisin lähtöpaikalle. Melonta reppu selässä oli sen verran hikistä, että oli ihana pulahtaa meriveteen suuntana kanoottivaja. Hetken päästä tajusin, että taisin pitää turhaa kiirettä ja kartan seuraaminen oli jäänyt vähemmälle. Muita ei näkynyt ja tajusin, etten ole varma missä olen. Siinä mietin, että olisi pitänyt suunnistaa enemmän Kainuun rastiviikolla ja jättää hiihtotreeni vähemmälle. Merivesi ei tuntunut enää lämpimältä ja oli pidettävä vauhti sen verran kovana, ettei palelisi. Vastoin kaikkia oppeja ajattelin vaan, että nyt eteenpäin vaan vauhdikkaasti. Onneksi aikamoisen uintiurakan jälkeen löysin eräältä saarelta miehen, joka paikallisti olinpaikkani. Olin siis tehnyt kuuluisan ympyrän! No, mies pyöritteli päätään ihmeissään kysellen, että mitä täällä merellä uiskentelet vaatteet päällä ja reppu selässä? Ystävällisesti hän sitten tarjoutui antamaan jopa venekyydin vajalle, sillä arvasin muiden jo ihmettelevän missä olen. Vajalle saapuessani muut olivatkin jo ”etsintäpartiossa”.  Jo alkuvaiheessa pääsi siis heti jo seikkailun makuun!

 

Muillakin taisi tulla odotellessa melkoisen kylmä, joten jatkoimme matkaa toiselle osuudelle, joka oli enimmäkseen melontaa. Jaloiteltua tuli välillä, kun etsimme ledien tuikkeessa muutaman rastipaikan. Meri oli mukavan tyyni ja kesäyön tunnelma raikas. Olotila oli mahtava ja varmasti yön valoisista hetkistä ja upeista maisemista saimme roppakaupalla virtaa syksyn pimeitä iltoja varten.

 

Päätimme lyhentää hieman Joonaksen suunnittelemaa melontaosuutta, jossa piti olla seitsemän CP:,  sillä ensimmäinen osuus oli venähtänyt luultua pidemmäksi. Saimme kuitenkin tehtyä erittäin hyvän pitkän melontatreenin, sillä vesistösuunnistusta ja merimelontaa ei ole koskaan liikaa sisämaassa asuville, vaikka osa toki pääsee nauttimaan meren ”antimista” selvästi useammin. Kello taisi olla lähemmäs neljä, kun rantauduimme ja puimme kuivat vaatteet päälle. Eväät maistuivat herkullisilta kuten aina luonnossa ja nopean pakkaamisen jälkeen kukin suuntasi kotiin muutaman tunnin aamuyön unille jonkun taitaessa lähteä suoraan töihinkin. Läträysosuus jäi tällä erää suorittamatta, joten päätimme siirtää sen osuuden seuraavaan kertaan Hämeenlinnan vesille.

 

Hienosta treenistä kiittäen Jenni

 

 

Endurance Quest 2007 Tammisaari – Karjaa

Kalevan Kiertäjät Jenni, Juha P ja Joonas

 

Kisaan lähdettiin samalla kokoonpanolla kuin viime vuonna, jolloin sekajoukkueella irtosi kolmossija. Kisan taso oli ensi katsomalla aika lailla kovempi, mutta toisaalta niinhän mekin olimme.

 

Kisa alkoi neljän tunnin valmisteluosuudella, jossa piirrettiin ja päällystettiin kartat ja välpättiin varusteet. Huoltajaa ei ollut, vaan kisajärjestäjä hoiti tarvittavat varusteiden siirtelyt. Kirjainkoodein merkityissä laatikoissa tuli olla vaadittavat varusteet ja reitillä tarvittu ruoka, ja varustebingosta tuli säätöä vaikka olimme tällä kertaa valmistelleet varusteita jo ennalta.

 

Lähtöhetkellä Karjaalla alkoi sataa vettä, mikä ei ainakaan lisännyt yleisömääriä. Kisa alkoi ”supersprint”-osuudella, jossa potkuteltiin kickbikella ja juostiin ”seikkailujuoksua” viitoitetulla reitillä parinkymmenen minuutin verran. Emme edes lähteneet hakemaan sijoituksia osuudelta, vaan potkuttelimme rauhallisesti ja pääsimme jatkamaan matkaa muutaman minuutin kärjestä.

 

 

 

Tsekkaa video uimapatjastelusta.

 

Luistelimme kymmenisen kilometrin lenkin rennosti, ja palasimme Karjaan keskustaan kumipatjalla Mustiojokea myöten. Luulimme, ettei tässä vaiheessa sijoituksilla olisi mitään merkitystä, mutta jouduimmekin odottelemaan palolaitoksella sateessa kolme varttia ennen kuin Juha pääsi kiipeämään letkutorniin, sillä edellisten joukkueiden jäljiltä kuluneet köydet piti vaihtaa juuri silloin.

 

Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa kickbikella Tammisaareen. Matkalla kartta ei vastannut yhden rastinoton kohdilla maastoa, mikä aiheutti vähän hämmennystä, mutta Juha pääsi pian kartalle eikä tilanne kehkeytynyt sen kummemmin. Tammisaaressa oli jo pimeää, kun ehdimme melontaosuuden alkuun. Pimeässä takaa tulevat aallot kääntelivät kajakkeja välillä yllättävästikin, mutta eivät aiheuttaneet ongelmia. Autoimme takaa tulevia joukkueita etsimällä heidän puolestaan ensimmäisen rastin siltapylväästä, ja meloimme Umpihankihiihtäjien kanssa yhtä matkaa toiselle rastille, jonka määrite oli ”saari”. Rastipiste löytyi melko helposti, mutta ongelmat syntyivät itse rastin etsimisessä – rämmimme pientä saarta ristiin rastiin ties kuinka kauan Umpihankihiihtäjien ja Buffin kanssa, kunnes huomasimme toisten lähteneen: he olivat löytäneet rastin. Ryhdyimme kiertämään saarta vielä kertaalleen ja lopulta Juha huomasi rastilipun 5m päässä paikasta, jossa oli jo käynyt. Lippu olisi näkynyt paremmalla valaistuksella merellekin, ja ilmeisesti ainakin muutama kärkipään joukkue sattui rastille suoraan voittaen esim. meihin nähden yli kaksikymmentä minuuttia. Loppumelontamatkalla ohitimme eräässä ruovikossa siihen eksyneen Buffin hieman onnekkaasti löytämäämme väylää myöten.

 

Melonnan lopussa oli tehtävärasti, jolla tuli hypätä kalliolta pimeään veteen, ja päivän viimeinen osuus oli juoksusuunnistus kilpailukeskukseen. Juha hoiti suunnistuksen virheittä, ja vaikka osuus oli teknisesti varsin helppo, oli esim. Team Woodman kuitenkin kertomansa mukaan pummannut sillä neljäkymmentä minuuttia. Ohitimme matkalla Umpihankihiihtäjät.

 

Leirissä meitä odotti varusteiden ja itsemme huoltamisen lisäksi laatikoiden pakkaaminen kahta seuraavaa päivää varten. Se vei sen verran aikaa, että päivällä menetetyille kolmelle vartille olisi ollut nyt käyttöä, sillä uni jäi alle kolmeen tuntiin.

 

Toisen etapin startti tapahtui Hangossa. Alun pitkää melontaosuutta oli ollut pakko muuttaa, sillä kova lounaistuuli oli nostanut kuulemma neljän metrin aallokon selille. Suojaisella Hangon pohjoispuolellakin aallokko oli riittävän korkeaa, ja etenkin hinausköysin toisiinsa sidotut kajakit tuppasivat kääntyilemään myötä- ja sivuaallokossa holtittomasti. Juhalta ja Jenniltä onnistui kaksikon hallitseminen hyvin, ja he tulivat ensimmäiselle rastille kärjessä, minä yksiköineni pian perässä. Juoksimme eräässä saaressa coastaleering-pätkän, ja vaikka kannoimme tarpeettomasti reppuja, pysyimme kärjen tuntumassa. Ehdottoman ennakkosuosikin, Team Finlandin Tommi Putkurilla näytti olevan jo pahoja ongelmia juoksun kanssa – edellisen päivän kickbike-osuudet olivat ilmeisesti lyöneet pohkeet jumiin. Pitkä melonta korkeassa myötäaallokossa jatkui surffailuna, jossa suurimman panostuksen vaati kajakin ohjailu aaltojen harjalla. Valitsin ajolinjani liian läheltä erästä niemenkärkeä, ja ristiaallokko onnistui kiepauttamaan minut nurin. Eskimopyörähdykseni jäi puolittaiseksi eikä kypärä ollut suotta päässä, sillä se kolahti pohjakiviin. Vedin kajakin rantaan ja tyhjensin sen nopeasti, ja ollessani lähdössä jatkamaan ajautui Hiiltomiesten kaksikko samaan rantaan.

 

Vaihtoon tulimme lähellä kärkeä ja lähdimme 5 km juoksuosuudelle Hangon hiekkakankaille yhtä matkaa Hiiltomiesten kanssa. Juoksu ei kulkenut erityisen lennokkaasti, mutta reitinvalintani kelpasivat muillekin, sillä keräsimme silti matkalta peräämme pitkän letkan. Seuraava 35 km rullaluisteluosuus Koverharista Tähtelään ja takaisin oli todella puuduttava etenkin ensimmäisellä vastatuulisella puolikkaalla. Hiiltomiehet ja Teres karkasivat heti alkumatkasta. Puolimatkassa saimme kuitenkin kiinni venäläiset, joista tosin yksi oli jäänyt matkan varrelle odottelemaan ja liittyi kavereihinsa paluumatkalla.

 

 

Luisteluosuuden jälkeen oli vuorossa lyhyehkö tekninen suunnistuspätkä hiekkaharjuilla ja supikossa. Saimme Tereksen kiinni toisella rastilla ja jätimme heidät ennen viimeistä rastia, jonka jälkeen saimme näköpiiriin myös Hiiltomiehet. Seuraavana vuorossa oli kiipeilytehtävä, jolla ei luvattu aikahyvitystä vaikka joutuisi odottamaan vuoroaan, joten halusimme molemmat ensin paikalle. Voitimme 4 km kirikamppailun lopulta tarkemmalla kompassiinkatsomisella, mutta rypistys meni hukkaan, kun kulutimme liikaa aikaa kiipeilyvaljaiden setvimiseen. Kiipeilytehtävä käsitti laskeutumisen korkealta kalliolta köyttä myöten mereen, 20m uinnin toiselle köydelle ja nousemisen sitä myöten nousukahvoilla takaisin kalliolle. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta saimme siihen kulumaan melkein tunnin, ja köysitehtävän aikana ohitsemme menivät Hiiltomiesten ohella myös Master unit, joka ilmeisesti oli pummannut suunnistusosuudella, venäläiset ja Teres, joka tuli paikalle vartin jälkeemme. Harjoittelemattomuus kostautui pahan kerran. Pitkän kalliolla ja vedessä värjöttelyn jälkeen päätimme myös jättää 200m uinnin tekemättä ja kiersimme mieluummin lahdenpoukaman maitse, jolloin menetimme vielä joitakin minuutteja.

 

Tulimme vaihtoon juuri, kun Teres oli lähdössä. Lähdimme ensimmäiselle 35km pyöräosuudelle vähän apeina, mutta venäläisten pyrkiminen rinnalle ryhdisti hiukan. He jäivätkin sitten pian jälkeen. Pyöräilyosuuden lopulla tehtävä oli etsiä eräästä saaresta rasteja, jotka oli piilotettu bunkkereihin. Löysimme rastit vähäisin ongelmin ja pääsimme kylmettyneen Tereksen ohitse. Team Woodmanin yhdellä jäsenellä oli ongelmia ja pääsimme myös heidän ohitseen. Pyöräilyosuuden jälkeen kuulimme, että lopun melontaosuutta Rödjaniin oli lyhennetty. Meloimme rauhallisesti loppumatkan Tammisaaren pittoreskissa saaristossa, maisemiakin ehti ihailla.

 

Leiriydyimme ja söimme pikaisesti, ja ehdimme saada neljä tuntia untakin.

 

Aamun melontaosuus käynnistyi vähän heikosti, kun tein vasta-aallokossa navigointivirheen heti ensimmäiselle rastille (tosin saman virheen tekivät muutkin kärkijoukkueet). Kiivettyäni jo väärälle saarelle kävin hakemassa rastin, ja Jenni ja Juha jatkoivat kaksikolla letkan perään. Olimme tässä vaiheessa jo pääjoukon viimeisiä. Letka kiersi kauempaa kuin itse olisin tehnyt, mutta ei auttanut muu kuin seurata kaksikkoa. Saimme melomalla kiinni virolaisen team Salomonin ja melonnan välillä juostun coastaleering-pätkän aikana ohitimme Tereksen ja Woodmanin kaksimiehiseksi kutistuneen joukkueen. Ulkosaaristossa vesi oli aika paljon vilpoisempaa kuin sisäsaaristossa. Loppumelonnaksi vaihdoimme kokoonpanoja kajakeissa niin, että meloin Jennin kanssa kaksikkoa Juhan mätkiessä yksiköllä peesissä, ja melontavauhti parani entisestään.

 

Jenni vaihtaa melonnasta rullaluistimiin

 

Lähdimme 5km rullaluisteluun yhtä matkaa virolaisten kanssa, mutta he menivät vähän meitä kovempaa. Seuraavan 11km juoksuosuuden he kulkivat koko ajan vähän edellämme. Välillä ylitettiin pieni vesistö ilmatäytteisellä kanootilla, jota emme saaneet kulkemaan suoraan ollenkaan, ja teimme ainakin yhden piruetin matkalla. Onneksi sitä ei tarvinnut meloa kuin parisataa metriä.

 

 

 

Ennen pyöräilyn alkua Hiiltomiehet tulivat meitä vastaan vain kymmenen minuuttia edellä. Pyöräilyosuuden alussa näimme Tereksen, joka tuli niinikään kymmenisen minuuttia meidän jäljessämme. Sotkimme siis rivakasti kohti Tammisaarta 16 km päässä – tiesimme, että juuri Tereksen kanssa kävimme tiukinta kamppailua kokonaiskisassa. Ylen auto ajeli rinnallamme vähän matkaa kuvaamassa, mutta irvistykseni ei päässyt urheiluruutuun. Tammisaaressa juoksimme lyhyen korttelisuunnistuksen ristiin rastiin vanhaakaupunkia, ja näimme matkalla Hiiltomiehet pariin kertaan, mutta 3 km juoksun aikana emme onnistuneet saavuttamaan heitä merkittävästi. Lopuksi pyöräilimme pari kilometriä kilpailukeskukseen, mistä käsin lopuksi juostiin lyhyt 2 km suunnistusrata. Kartan mittakaava oli n. 1:5000 ja tein heti alkuun minuutin pummin, jonka olisi voinut jättää tekemättäkin. Loppumatka juostiin niin kovaa kuin päästiin ja tulimme maaliin samaan aikaan kuin Teres oli lähdössä suunnistusosuudelle. Lopulta yhteistuloksissa voitimme Tereksen 12 minuutilla, joka oli suunnilleen sama kuin viimeisen päivän voittomarginaalimme… aina kannattaa taistella loppuun asti.

 

 

Yhteistuloksissa tulimme viidensiksi. Sijoitus oli sekajoukkueelle kovatasoisessa kisassa aivan hyvä, emmekä hävinneet huonommillemme. Suuria virheitä tai muita ongelmia ei kisassa tullut montaa – ensimmäisen päivän toikkarointi saaressa ja toisen päivän tumpelointi köysitehtävässä olivat suurimmat yksittäiset. Fysiikka kesti kaikilla melko hyvin koko matkan, ja Jennin vauhti oli hyvä alkukesän pitkästä harjoittelutauosta huolimatta.

 

Joonas A