Viro Matkasport 36h 1.-3.6.2007, Haapsalu, Baltic Cup 2. osakilpailu

 

Reissussa mukana valokuvaaja Ode sekä kisajoukkueessa Juha L (kapteeni), Joonas ja Nina

 

Reissuun valmistauduttiin huolellisesti useamman viikon ajan. Pientä etukäteismurhetta aiheutti edellisviikonlopun lauantaina (6 päivää aiemmin) juostu maraton Tuusulassa. Me kaikki selvisimme juoksusta kunnialla, Joonas hyvällä ajalla 2.54, Ninallakin kelpo 3.27. Itse hoidin palautumisen treenaamalla kisaviikolla joka päivä kevyesti: Su pyöräilyä, Ma juoksulenkki ja venyttelyä, Ti soutua, Ke melonta-juoksusuunnistus –yhdistelmäharjoitus ja To lepo. Paikat kaikilla kunnossa, vain pientä jäykkyyttä jaloissa. Jos juoksuosuudet olisivat inhimilliset maaston suhteen ja vauhti maltillista niin ei tulisi ongelmia.

 

Edellisen Latvian kisan virheitä ei nyt tehtäisi. Tarkoitus oli lähteä liikkeelle erittäin kevyin kantamuksin, vain pakolliset varusteet mukana, jotta vauhti olisi kilpailukykyistä. Nestettä ottaisimme mukaan 1,5 litraa reppuun ja sama määrä pyöriin. Tämä riittäisi noin 8 tunnin ajaksi, jonka aikana saisimme varmasti järjestäjien lupaamaa vettä vaihtopaikoilta. Hätätilanteita varten otimme mukaan muutaman vedenpuhdistustabletin.

 

Viikonlopuksi luvattiin vaihtelevaa säätä. Perjantaina lähdön aikoihin piti ukkostaa ja vettä sataa kuuroina. Lauantaina sitten aurinkoista mutta tuulista. Lämpötilat yöllä +6-12, päivällä +12-22. Suomessa jo päätettiin, että jalkoihin suosiolla pitkät trikoot ja yläkroppaan pitkähihainen kerrastopaita sekä päällimmäiseksi lyhythihainen trikoopaita. Ajateltiin että kyllä se eka yö kestetään vaikka vähän kylmenisikin. Varavaatteiksi kaikille reppuun pelkät sukat, hanskat ja vedenpitävä kuoritakki, ei muuta.

 

Nina tuli minun perheeni luo yöksi torstai-iltana Haminasta. Auton pakkaaminen päättyi klo 23 ja nukkumaan päästiin puolilta öin. Klo 6.30 herätys, pientä säätöä kamojen kanssa ja Joonasta hakemaan Manskulta klo 9. Israelilais-Saksalainen turisti-Ode tulikin Olympia-terminaalille omin avuin.

 

Lautta- ja automatka sujui normaalisti, välillä takapenkillä nukuttiin, välillä yhdessä päiviteltiin säätä, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, näinköhän vettä sataisikaan? Haapsalussa oltiin kahden maissa ja päätettiin tutustua kaupunkiin joka olisi varmaankin kisan osittaisena näyttämönä. Syötiin erittäin tuulisella rannalla vanhan kaupungin kupeessa, makaronit lentelivät tuulessa.  Sattumalta törmättiin vanhaan ja kunnostettuun linnaan, josta löytyikin kisan banderollit. Heti fiilisteltiin kisan oletettua lähtö- ja maalipaikkaa.

 

Haapsalun Linnan lava. ”Tässä” jaettaisiin palkinnot ”puolentoista” vuorokauden päästä

 

Pyörät piti jättää läheiselle vanhalle sotilaslentokentälle ennen siirtymistä kilpailukeskukseen. Parin autosuunnistuspummin jälkeen paikka löytyi klo 15.15. Paikalla oli muutama muukin joukkue, mm. Suomalainen poikajoukkue Teres. Heti spekuloitiin pyöriin kiinnitettäviä varusteita. Ohjeissa oli yksiselitteisesti kielletty kaikki muu paitsi matkamittari, pumppu ja karttateline – juomat, eväät, varaosat, vararenkaat, varustepussit ym. piti ottaa reppuihin. No, paikalla ollut kilpailunjohtaja antoikin heti periksi ja jätimme pyöriin varustepussit satulan alle renkaita ja geelejä täynnä sekä kaksi pulloa juotavaa kuhunkin pyörään.

 

Varustevälppäystä lentokentällä. Focuksen Marathon-täysjousto sallii 2 juomapulloa ja kantamisen olalla – iskari on sijoitettu halkaistun yläputken sisään.

 

Päätimme vaihtaa lukkopolkimet ”sileisiin”. Tätä emme olleet kokeilleet pitkässä kisassa koskaan aiemmin. Muuten hyvä idea, mutta Joonaksella lukkopolkimet eivät irronneet – lenkki- ja jakoavaimet vain pyöristyivät. Siis Joonaksen pyörään jätettiin lukkopolkimet, mutta päätimme, että Joonas painaa koko kisan kuitenkin pelkillä Salomon-lenkkareilla.

 

Klo 16.30 siirryimme reilun 5km:n päähän kilpailukeskukseen Toorakun leirintä-alueelle. Teltat heti pystyyn ja varusteita järjestelemään.

 

  

Ihmettelyä ja meikkaamista…

 

Klo 17.30 alkoi ilmoittautuminen, tällöin saimme kisamateriaalin ja numerot poskiin. materiaalipussissa oli SI-kortti ja ”reittikirja” tai pikemminkin luettelo rastimääritteistä random-järjestyksessä. Aika heppoiset eväät kisalle järjestäjien puolelta. Perinteistä reittikirjaa ei tässä kisassa olisikaan, seuraavan rastin koodi ilmoitettiin aina edellisellä rastilla. Emme siis missään vaiheessa tulisi tietämään kuinka pitkiksi lajietapit muodostuisivat tai mikä laji olisi seuraavana.

 

Klo 19.45 olimme valmiit ja joukkueet kokoontuivat. Jostain ilmaantui 3 bussia ja tiesimme kohta siirtyvämme Haapsalun Linnan suuntaan.

 

Tässä onkin viimeiset leveät hymyt pariin vuorokauteen. Kisan aikana hymyilytti harvakseltaan ja laimeasti… Vaatetus oli aika kevyt yötä vasten…

 

Linnan pihalla ihmeteltiin joukolla Linnan tulevaa roolia kisassa. Vaihdoimme kuulumisia suomalaisen Team Duron kanssa. Duron hiihtäjä-Mononen ”valitteli” murtunutta kylkiluutaan, ja tuoreella puolimaratonin Suomen mestarilla Hanna Jantusella oli taas ollut flunssa päällä pari viikkoa. Pientä hermoilua ilmassa… siis puolin ja toisin. Neljäs suomalainen joukkue, Kikkapakka, löysi myös tiensä viivalle. Joukkueita oli lähdössä yhteensä 46. Kaikki Baltic-cupin ensimmäisen osakilpailun kärkijoukkueet olivat mukana tässäkin kisassa.

 

Juuri ennen lähtöä lausuttiin lyhyt Linnaan liittyvä tarina ja kerrottiin kuinka vuorokauden päästä laskeutuisimme Linnan tornista. Kilpailijalauman eteen oli pingotettu kiipeilyköysi vaakatasoon ja jota järjestäjä alkoi hiljaksiin polttaa soihdulla poikki. Köyden takana sijaitsivat kartat.

 

Klo 21 köysi poikki ja ryntäys kartoille. Lisäohjeen mukaan pakollisena varusteena olleen keittimen, kattilan ja polttoaineen sai jättää muovipussiin ja nurmikolle, eli reppu auki ja häsläämään.

 

Lähtö on tapahtunut. Kartta ojennukseen ja menoksi

 

Olimme päättäneet lähtökohtaisesti niin, että Joonas hoitaa juoksusuunnistukset ja minä pyörä- ja melontapätkät. Minä sain myös kunnian leimata rastit. Joonas lähtikin aika haipakkaa juoksuosuudelle joka kiertelisi kaupungissa ja satamassa. Joukkueet hajaantuivat eri suuntiin eli jonkinlainen hajonta oli tiedossa. Pian olimme oman hajontamme kärjessä. Vauhtia oli reippaasti, ja otinkin Ninan melkein heti vetoon. Jossain vaiheessa tuli vastaan Viron Salomon, Duro ja Teres sekä muita miesjoukkueita. Puolen tunnin juoksun jälkeen hajonnat yhdistyivät. Olimme neljäntenä, pari minuuttia Salomonia perässä, minuutin Durosta ja Tereksestä. Tulimme sillalle josta minun piti verkkoa pitkin köysivarmistuksella laskeutua rastille ja kavuta takaisin ylös. Rasti meni kohtalaisesti, hauikset sai ainakin turvoksiin, Duro pääsi hieman karkuun.

 

Nyt olikin edessä pidempi 5km rastiväli pyörävaihtoon ja useampia reittivaihtoehtoja. Joonas valitsi suorimman mahdollisen vaikkei kartasta aivan saanutkaan selvää. Nina oli koko ajan minulla vedossa joka alkoikin jo tuntua. Joonas onnistui loistavasti ja saavuimme pyörille (rasti 40) kolmantena aivan Duron kannassa, Teres oli hävinnyt jonnekin. Aikaa juoksurynkytykseen kului 1.40, olisikohan matka ollut 13km. Pikainen vaihto pyörien selkään ja minun suunnistusvuoro alkoi. Pyöräilimme vain kilometrin päähän 3-kerroksisen purkurakennuksen luo (rasti 61). Tehtävänä oli etsiä rakennuksesta 10 rastia vapaassa järjestyksessä. Pyrkimyksenämme oli toimia järjestelmällisesti, mutta löysimme vain 9 rastia ekalla kierroksella, joten uudelleen vieläkin tarkemmin etsimään. Rastit löytyivät ja Teres tuli vastaan portaissa.

 

 

Vähän kului aikaa hukkaan rakennuksessa mutta nyt saisimme yksin rauhassa pyöräillä. Emme ehtineet ajaa kuin 100 metriä kun Ninan takarengas puhkesi. Lasia oli rakennuksen ympäristössä joka puolella. Joonaksen kanssa vaihdettiin sisäkumi huolellisesti 3 minuutissa ja Ninaa otti päähän.

 

Ajoimme vauhdikkaasti. Rastivälit olivat pitkiä10-20km. Pian ohitimme Kikkapakan, joka oli yllättäen livahtanut ohitsemme rengasoperaation aikana. Ajoimme ehkä liiankin kovaa, sillä vedin ensimmäisen rastin ohi pari sataa metriä ja palatessamme näytimme rastin Teresille ja jollekin Balti-miesjoukkueelle. Kikkapakkaa ei näkynyt. Miesjoukkueet hävisivät horisonttiin, vaikka mekin poljimme reippaasti. Kuitenkin tällä rastivälillä onnistuin ohittamaan molemmat miesjoukkueet, selvästikin paremman reitinvalinnan johdosta. Terestä emme nähneetkään sitten 12 tuntiin. Tulimme rastille neljäntenä, Salomon, Duro ja ilmeisesti Viron Vaude meidän edellä.

 

Nyt alkoivatkin mielenkiintoiset rastivälit. Pimeä oli laskeutunut. Luulimme kartan olevan 1:50000 valko-vihreä-värikartta (emme siis lukeneet kartan laidasta mittakaavaa, vaan maalissa kuulimme sen olleen 1:78500). Emme vielä tienneet miltä kartan polut näyttävät tai pitävätkö merkinnät ylipäätään paikkansa. Kokemukset Baltia-kartoista pitivät minut hieman varovaisena. Edessä oli 15km:n rastiväli lukuisine reitinvalintoineen. Valitsin pääosin helppoja, isoja teitä. Kolmannen pyörärastin lopussa sain jo hieman tuntumaa pienempään polkumerkintään ja vihreään. Rasti löytyi vaikeuksitta (53) ja kaikki siis hyvin tähän mennessä, edessä uralla näkyi kolmen joukkueen pyöränjäljet. Neljäs rastiväli osoittautui ratkaisevaksi. Lähdin raivaamaan uraa joen rantaa kohti. Joen vierestä löytyi yllättäen jotenkuten ajettava ura. Seurasin joen mutkia (varmaankin pidempään kuin muut joukkueet) kunnes selvässä mutkakohdassa päätin ylittää joen. Tämän jälkeen oli edessä umpiryteikköhavumetsää tarkalla kompassisuunnalla. Paljon piti kierrellä ja suunnassa pysyminen oli hieman epävarmaa. Tähtäsin katkoviivapolkua kohti joka sijaitsi diagonaalisesti kulkusuuntaamme nähden ja oli vieläpä päättyvä. Pientä epävarmuutta oli ilmassa kun enhän vielä tiennyt mitä katkoviivamerkinnältä tummanvihreässä voi odottaa. Ensiksi löysin hirvien tekemän uran joka ei tarjonnut muuta kuin oikean suunnan. Aika heppoisin perustein päätin seurata sitä. Sadan metrin päässä oli havaittavissa ehkä jo metsäkoneen ikivanhaa kulkureittiä ja vähän myöhemmin ura. Rasti löytyi sukkana uran ja ojan risteyksestä (43). Edessämme oli enää yhden joukkueen jäljet, olimme siis toisena! Nyt vielä pitkä mutta helpohko siirtymä keskelle peltoa (rasti 130). Täällä odottikin vaihto juoksuosuudelle. Olimme kisanneet tähän mennessä 5 tuntia. Pyörän mittariin oli kertynyt 63km. Pyysimme järjestäjältä vettä saadaksemme juomapussit täyteen. Meille kuitenkin kerrottiin, että seuraavalla vaihtopaikalla olisi vasta vettä. Otin pyörästä juomapullon reppuun. Lähtiessämme juoksuun ei näkynyt takaa tulijoita, vaan olimme toisena 15min Salomonin perässä. Seuraaviin täytyi olla vähintään 10min etu.

 

 

Joonas aloitti suunnistamisen varmasti. Polkuja ei ollut käytettävissä, vaan seurailimme isoa jokea niityillä. Juoksimme koko ajan, tosin verkkaisesti ja matalalla askeleella. Hieman tuntui juoksu väkinäiseltä ja tukkoiselta, ilmeisesti maraton tuntui jaloissa. Olo oli muuten vahva. Rastivälit olivat toista tuntia pitkiä. Ensimmäinen rasti (52) löytyi pienen etsiskelyn jälkeen pienestä rakennuksesta umpeen kasvaneen aukean laidalta. Hetken pohdimme Joonaksen kanssa yhdessä seuraavaa rastiväliä. Oli kolme mahdollisuutta, kaikki loppuosastaan hankalia. Päätimme aloittaa helposti kiertämällä vasemmalta teitä pitkin juosten, mikä teki reilun kilometrin kierron. Tarkoitus oli päästä polkua pitkin kilometrin päähän rastista (138) niityn reunaan ja seurata aukkoja. Polkua emme löytäneet ollenkaan ja eteneminen osoittautui erittäin hitaaksi. Aiemmin kartan valkoiset alueet olivat melko selkeitä niittyjä, mutta nyt vaikeakulkuisia soita ja hetteikköjä. Isommat ojat tuntuivat pitävän paikkansa ja löysimme rastin lopulta. Nyt alkoi Ninalla painaa ensimmäisen kerran kunnolla ja minulla pian perässä. Olimme edenneet maltillisesti ja silti juoksu ei sujunut. Puunrunkojen ylittäminen oli vaikeinta tönköillä jaloilla. Yritimme syödä ja juoda paljon. Aurinko alkoi jo nousta.

 

 

Jatkoimme juoksulla uraa pitkin. Urat olivat viivasuoria sankan metsän keskellä ja todella pitkiä. Kaukana takanamme näkyi yksi joukkue. Meitä oli otettu kiinni. Juoksu alkoi painaa entistä enemmän ja jouduimme kävelemään pätkittäin, vaihtelimme Joonaksen kanssa Ninan vetovuoroja. Parinkymmenen minuutin päästä Team Duro ohitti meidät vahvan näköisinä, eikä Hannaa vedetty lainkaan. Emme lannistuneet vaan jatkoimme omaa tahtia. Joonas näytti hyväkuntoiselta ja suunnistamaan kykenevältä. Kuitenkin eräässä urien risteyksessä Joonas kääntyi menosuuntaan nähden päinvastaiseen suuntaan. Onneksi juuri tällä kertaa olin jotenkin tolkuissani ja sain Joonaksen kääntymään alkuperäiseen suuntaan. Rastiväli oli tälläkin kertaa puolentoista tunnin mittainen ja todella puuduttavan pitkä. Rasti löytyi ryteikköjä könyämällä lammen rannasta (63).

 

Jatkoimme eteenpäin läheiselle tielle. Nyt minulta loppui vedet ja pian myös Ninalta. Samalla tajusin, että meidän olisi pitänyt täyttää juomapussit lammella. Aurinko alkoi todella lämmittää. Juoksimme edelleen vaikkakin hitaasti. Team Vaude ohitti meidät vaikka kävelivätkin ylämäet. Saimme heidät jälleen seuraavassa rastinotossa kiinni (127). Tällä kertaa eivät edes kartan ojamerkinnät pitäneet paikkaansa, ja saimme luottaa Joonaksen vakuutteluihin tarkasta sijainnistamme. Vaude leimasi rastin samaan aikaan kuin me.

 

Seuraava rasti oli merkitty joelle, joten melontaa oli tiedossa. Puristin Ninan kanssa kaiken irti jaloistamme, sillä niitä ei vähään aikaan tarvittaisi. Aivan rastivälin lopussa Latvian Elita (Baltic-cupin ensimmäisen osakilpailun voittaja) painoi ohitsemme, mutta me liimauduimme päättäväisesti heidän kantaansa. Joen rantaan tulimme ihan peräkkäin.

 

Meillä ei ollut juotavaa jäljellä yhtään, paitsi hätävara-Redbullit oli kaikilla vielä repuissa. Mutta täälläkään emme saaneet luvattua vettä, vaan järjestäjät antoivat kaikille juuri Redbullit. Parit kiroilut sopivat siihen paikkaan. Teimme pikaisen vaihdon, joimme yhdet Redbullit ja lähdimme melomaan. Veteen päästyämme huomasin, etten ollutkaan leimannut, joten eikun takaisin rantaan ja uusi yritys. Team Duro oli jo 50min päässä! Team Vaude oli lähtenyt 5min ennen meitä ja Elita 3min.

 

Kerrostopaidat pois. Kädet näyttävät vielä niin kovin vaaleilta…

 

Teres tuli vaihtopaikalle 19min meidän jälkeen

 

Melonta tuntui todella hyvältä. Pian täytimme juomapussit jokivedellä ja laitoimme vedenpuhdistuspillerit sekaan. Mieliala nousi. Söimme purkkaa. Melonta on aina ollut meille hyvä laji ja päätimme ottaa Elitan kiinni. Ohitus tapahtuikin jo parin kilometrin jälkeen, vaikka hetken yrittivätkin pyristellä mukana. Joen vesi ei näyttänyt erityisen puhtaalta, ja saviset vallit reunustivat jokea. Näimme muutaman ihmisen uivan virtaavassa joessa. Seuraavaksi näimmekin ruokoihin tarttuneen siniharmaantuneen sian ruhon – luottomme vedenpuhdistuspillereihin senkuin koveni. Pian joimmekin ”puhdistunutta” jokivettä, mikä maistuikin vallan hyvältä, sillä jano oli suuri. Melonta oli pitkä, noin 30km. Menin sekaisin mutkista. Aloimme etsiä ensimmäistä rastia 5km liian aikaisin (johtui osittain väärästä mittakaavatulkinnasta). Nousimme maihin paikantaaksemme itsemme ja tässä vaiheessa Elita ohitti meidät uudelleen. Löysimme rastin yhdessä (kartalla rasti 65). Nyt jätimme Elitan pysyvästi. Iskimme vauhtia koko loppumelonnan, poimimme vielä yhden rastin joelta. Aurinko paahtoi käsivarsia ja niskaa. Melontaan kului aikaa reilu 5 tuntia ja oli kiva taas päästä pyöräilemään.

Team Duro lähestyy pyöräilyn vaihtopaikkaa

 

Duro etsii vettä pusseistaan…eikä löydä…

 

…ja täyttää suoraan joesta ilman puhdistusaineita…

 

Tulimme vaihtoon neljäntenä, Salomon puolentoista tunnin päässä, Duro edelleen tuo samat 50min ja Vaude ehkä 10min edellä. Elita sen sijaan jäi meistä reilut 10min. Ihan hyvä veto meiltä. Teimme nopean vaihdon ettei Elita saisi näköhavaintoa meihin. Emme saaneet edelleenkään vettä järjestäjiltä ja jouduimme luottamaan jokiveteen.

 

Meidän pyörät nipussa ja lukittuna vaihtopaikalla

 

Päätin kiertää teitä pitkin seuraavalle rastille, joka oli sama kuin juoksuosuuden pieni rakennus. Suora reitti olisi kulkenut katkoviivaa pitkin ja jo kerran paikalla käyneenä ei tuntunut hyvältä ajatukselta raahata pyöriä. Kiertoreitti oli noin tuplamatka. Reitinvalinta onnistui, sillä Vaude tuli juuri ennen rastia vastaan. Olivat enää noin 5min edellä. Kun me puolestamme lähdimme rastilta ja olimme ajaneet 5min niin Elita tuli meitä vastaan samalla reitinvalinnalla kuin mekin. Eli 10min etu edelleen Elitaan.

 

Nyt alkoivat siirtymärastit kohti Haapsalua ja kisan maalia. Seuraavat pari rastia olivat helppoja, tosin kävimme koluamassa erään mäen huipulla hieman liian aikaisin, jossa menetimme pari minuuttia. Nyt minulla alkoi piiputtaa jo vähän pahemmin, vedet olivat jälleen loppu, ja luovutin kartan Joonakselle joka tuntui edelleen olevan vireessä. Kun saavuimme eräälle rastille niin meille lyötiin kouraan ilmakuvakartta suosta ilman merkintöjä. Ohjeena oli etsiä lähimetsiköstä ja suolta 8 rastia yhdeksästä. Joonas taktikoi heti oikein ja siirryimme suoraan kartalla rajatun suoalueen takaosaan, eli vaikeimpaan kohtaan. Rasteja alkoikin löytyä ja 40min etsimisen jälkeen saimme leimata lähtörastin uudelleen. Vielä ennen leimausta piti meidän kaikkien purkaa köysisolmuhässäkät. 3min ennen meitä Vaude lähti rastilta. Elita ja Teres olivat tulleet suorastille jossain vaiheessa ja ilmeisesti aloittivat etsiskelyn metsäalueelta jossa rasteja ei siis ollut.

 

Jatkoimme pyöräilyä. Nyt alkoi minulla kohtalainen hiipuminen ja tsemppasin itseni seuraavalle rastille. Jaoimme viimeisin Redbullin. Pian pakotin itseni heräämään, hiipuminen sai riittää ja aloitimme tiukan vuorovedon. Maali oli lähellä. Vedin pitkiä pätkiä Ninaa narun päässä ja yli kolmenkympin vauhtia. Heräsimme kaikki ja saavuimme ”hyvävoimaisina” lentokentän hangaariin. Pyöräilyä tällä etapilla yhteensä 75km. Emme siis vielä päässeet Linnaan ja maaliin. Kisa-aikaa oli kulunut reilut 22 tuntia.  Suoritimme nopeasti lyhyen quest-radan pyörien kanssa. Joonas veti itsensä hangaarista toiseen pingotetun narun varassa ja minä laitoin pyörät Joonaksen perään. Radan jälkeen käteeni lyötiin aika ikävän näköinen kartta. Mittakaava oli 1:31600, koko A3 ja TÄYNNÄ rasteja! Grrrrr

 

Nina quest-radalla kiipeämässä hangaarin päälle

 

Nyt saimme vettä, lähes vuorokauden kisaamisen jälkeen. Täytimme kaikki pullot ja pussit ja itsemme. Nyt minulle iski totaalinen väsymys ja pahoinvointi. Lähdimme pikaisesti kuitenkin juoksemaan, minä hoipertelin viimeisenä. Oli aika vaikeata. Mutta ensimmäisen rastin jälkeen vuorossa olikin sitten jo Linna. Päättelin, että koko kartta onkin skipattu ja maali odottaa.  Selviydyin Linnaan ja saimme kavuta Linnan torniin. Nelivedolla ryömin kapeat ja jyrkät portaat ylös. Vain yhden piti laskeutua köysillä alas. Joonas hoiti laskeutumisen rutiinilla ja me kaksi hiivimme alas tornista.

 

Linnan torni. Laskeutuminen ylimmästä ikkuna-aukosta.

 

Kisa ei päättynytkään, yllätys, vaan seuraava rasti oli hiekkarannalla (ensimmäinen kartta, rasti 51), melontaa siis tiedossa. Nyt piti meikäläisen todella tankata. Vältin vaivoin pahoinvoinnin ja kävelimme suosiolla vaihtoon. Pimeys alkoi taas laskeutua. Laitoimme takit päälle ja aloitimme kajakkimelonnan. Joonas yksikköön, Nina ja minä kaksikkoon.

 

Tiukkaa tankkaamista. Huomaa punottavat kädet ja niska…

 

Nina säätää kanoottia

 

Horisontissa Ninan takana majakka-rasti

 

Rasti sijaitsi 5km päässä lahden toisella rannalla majakassa (ensimmäinen kartta, rasti 48). Helppo homma, myötätuuli ja jalat saisivat levätä. Paitsi että melonta loppui lyhyeen kun vedenkorkeus olikin 5-20cm puolet tuosta melontamatkasta. Puolivälissä majakalle ensin Vaude ja heti perään Duro meloivat vastaan. Olivat reilun tunnin edellä meitä. Kajakin pohja raapi hiekkaa. Kömmimme kajakeista ulos ja raahasimme niitä hetken kunnes jätimme varmaan paikkaan josta ne eivät karkaisi. Kävelimme matalassa vedessä kilometrin verran, ylitimme paskaojan ja leimasimme majakalla. Kengät olivat täynnä hiekkaa. Tuli mieleen viime vuoden Latvian kisa, jossa juostiin joen pohjaa varpaat kippurassa hiekasta. Tällöin lopputuloksena oli minulla 5 entistä kynttä.

 

Rastipiste (48) majakan juurella matalan lahden perällä. Tässä käytiin kahdesti

 

Takaisin kajakeille. Seuraava rasti olikin sama josta kajakeilla lähdimme (51), eli nyt reittiä oli varmasti lyhennetty. Pian vastaamme meloi Elita ja Teres. Johdimme heitä yli puolella tunnilla. Nyt päätimme suunnata reilusti merelle päin, jotta saisimme meloa kunnolla vaikkakin pidempää reittiä. Vastatuuli hidasti. Tämä melonta tuli hyvään saumaan sillä onnistuin palautumaan. Kuulimme varmistamattoman tiedon, jonka mukaan Salomon olisi keskeyttänyt kisan johtopaikalta. Olivat kuulemma tyytymättömiä kisan venymiseen. Saattaapa uupumuksellakin olla jotain tekemistä keskeyttämisen kanssa.

 

Vuorossa oli Kick-bike –osuus. Joonas hoiti suunnistamisen. Potkimme jälleen lentokentän hangaareille ja josta leimauksen jälkeen kentän toiseen päähän toisen hangaarin katolle (ensimmäinen kartta, rasti 36). Tästä matka jatkui samaiselle majakalle (48) jossa olimme pari tuntia sitten. Vihdoin suuntasimme taas Kajakin lähtöpaikalle. Yhteensä potkittavaa tuli reilut 20km.

 

Minä Kick-bike –osuuden lopussa

 

Seuraava rasti olikin jälleen hangaari. Ja juosten. Matkaa 8km. Nyt juoksimme koko matkan ja hyvää vauhtia. Minä vedin Joonasta ja Joonas Ninaa. Koko porukka ketjutettuna. Hangaareilla olikin vastassa iloinen yllätys. Seuraavaksi suuntasimme Kilpailukeskukseen. Viimeinen tehtävä ennen maalileimausta oli keittää vettä puolisen litraa omilla keittimillämme ja sotkea järjestäjien tarjoama purkkisoosi veteen. Vesi kiehui alle kahden minuutin tehopolttimon päällä. Leimasimme maalirastin ajassa 29h 40min.

 

Joko nyt ollaan maalissa?

 

Söimme Joonaksen kanssa sopan kattilasta. Oli uskomattoman hyvää. Nina hävisi peseytymättä nukkumaan. Minä ja Joonas mentiin nuokkumaan saunaan. Pari kaljaa teki tehtävänsä ja uni maittoi.

 

Sunnuntaiaamuna klo 10 järjestäjät tarjosivat aamiaiseksi jauhelihakastiketta ja perunoita. Palkintojenjako  oli klo 10.30. Team Duro voitti koko kisan. Salomon oli todellakin jättänyt kisan kesken vain pari tuntia ennen maalia johtopaikalta. Team Vaude oli toinen (miesten sarjan ykkönen) ja me olimme kolmansia (eli sekasarjan toisia) noin 1h 40min kärjen perässä. Elita saapui neljäntenä maaliin ja Teres viidentenä. Kikkapakka keskeytti 28 tunnin kisaamisen jälkeen, heillä kun olisi ollut vielä 6-8 tuntia matkaa edessä. Täyden reitin 46 joukkueesta annetussa ajassa 36h kulki vain 6-8 joukkuetta. Jos koko viimeinen kartta kaikkine rasteineen olisi haettu, olisi voittajajoukkueellakin ollut tekemistä cut-offin kanssa.

 

Näin paljon jäi hienoja rasteja käymättä viimeiseltä kartalta. Linna on rasti 44 ja alun juoksun verkkorasti 26, muut jäivät väliin…harmi

 

Sekajoukkueiden palkintojenjakoa. Vasemmalta me, Team Duro ja Elita

 

Reissu oli kaikkiaan hieno ja onnistunut, vaikka hiipumista sattuikin. Seuraavaan Baltic-cupin osakilpailuun Liettuassa syyskuussa voidaan latautua vieläkin huolellisemmin, tuolloin ei ole alla mitään edellisviikonlopun kestävyyskoitoksia. Tällöin kisaan osallistuu Mika, Juha L sekä Nina.

 

Juha L