8th World Rogaining Championships, 13-14.9.2008, Karula national park, Viro

 

Lehtosten kisaraportti MM-kisoista.

 

Haaveet kisoihin lähdöstä syntyivät jo vuosi sitten syksyllä, kun meille selvisi, että kisat pidetään naapurimaassa Virossa. Ilmoittautuminen kisaan aukesi joulukuun alussa, mutta jostain syystä unohdimme ilmoittautua heti ja sitten alkoi jännittäminen, että pääsemmekö mukaan kun Tammikuussa otettaisiin kisoihin vielä 200 kilpailijaa. Lopulta tuli helpottava tieto, että olimme päässeet kisaan mukaan ja toinen joukkueemme (Juha Prittinen ja Jouni Nurminen) myöskin.

 

Kilpailuun pääsi mukaan vain 800 kilpailijaa ja lopulta joukkueita oli kasassa noin 350. Suurin osa joukkueista oli kahden hengen joukkueita, mutta rogainissa voi joukkueen koko olla jopa viisi henkeä.

 

Valmistautuminen kisaan ei ainakaan omalta osaltani ollut mitenkään hyvä tai voisi sanoa jopa, ettei sitä ollut juuri lainkaan. Alun perin meidän piti osallistua heinäkuussa Pietarissa järjestettäviin EM-kisoihin, mutta vuoden verran jatkunut talon rakennusprojekti ei antanut siihen mahdollisuutta. Muuttopäivä (heinäkuun loppu) lähestyi vääjäämättä. Onneksi Jussi pääsi ja sai Riitta Siltasen parikseen ja hyvinhän heillä meni ja tuloksena EM-pronssia. Hieno tulos ekasta rogain-kisasta.

 

Muuton jälkeen minäkin pääsin tekemään muutaman neljän tunnin harjoituksen, jotka olivatkin ainoat treenit ennen suurta koitosta. Treenit olivat tosin menneet ihan mukavasti taktisesti ajatellen, joten murheena oli vain kunnon kestävyys 24 tunnin kisaan. Monet eivät tätä varmaan usko, mutta ennen kisaa takana oli vain neljä juoksulenkkiä yhteensä noin 8 tuntia elokuun puolivälistä kisaan.

 

Jussi varasi meille lauttamatkat Viking Linen uudelta XPRS alukselta ja majoituksen Jussi hommasi meille Miia Hovin kautta ennen ja jälkeen kisan.

 

Lähdimme matkaan perjantaina nelikolla Jussi, Mika, Juha P ja Jouni Juhan tilavalla edustusautolla, johon mahduimme kamoinemme vallan mainiosti. Jouni oli hoitanut meille mukaan ison seurateltan, jossa saimme rauhassa suunnitella kisakarttojen piirtämiset ja muutenkin kaikki huoltotoimet.

Satamassa tapasimme muun seurueemme ja siirryimme laivaan nauttimaan seisovan pöydän antimista. Matkalla tutkimme muutamia aiemmin Virossa järjestettyjen kisojen karttoja.

 

Tallinnasta ajoimme ison kauppakeskuksen kautta Otepäähän, jossa nukuimme yön yli. Illalla kävimme tekemässä pienen vajaan tunnin pituisen lenkin, jonka jälkeen alkoi armoton kisavarusteiden pakkaaminen. Yritimme tehdä repuista mahdollisimman kevyet, jotta juoksu olisi helpompaa. Paljastetaan minun reppuni sisältö tässä kaikille, niin jokainen voi verrata omaansa.

 

Reppuna oli Deuterin 20 litran Speedlite, paino n 500g.

Sisältö oli seuraava:

 

Vedenpitävä ultrakevyt pussi, jossa kuoritakki, -housut, merinovillainen kerrastopaita, varasukkapari, pipo ja hanskat. Petzlin Ultra -valaisin, pilli (ainoa pakollinen varuste), pari voileipää, energiapatukoita, pari geeliä, suklaata, pähkinöitä, energiajauhetta pari pikkupussia, 1tlk red bullia, 1tlk mustikkakeitto ja karkkia. Lisäksi oli särkylääkkeitä ja tärkein 1,5 litran juomapussi + kompassi.

 

Kisavaatetuksena oli yläkropassa pitkähihainen ohutkerrastopaita, jonka päällä tekninen lyhythihainen kisapaita. Jaloissa Craftin talvijuoksutrikoot ja parit sukat. Kenkinä käytin Salomonin gore-kalvollisia maastolenkkareita. Monien mielestä kalvollisia kenkiä ei pitäisi käyttää, mutta itse en ole samaa mieltä. Mulla jalat pysyivät kuivina lähes 17 tuntia ennen kuin ekan kerran kastuivat läpi eli upotin jalkani nilkkaa myöten veteen. Ilman kalvoja olisin saanut juosta heti alusta asti märillä jaloilla. Päässä mulla oli buffin päähine. Reppu painoi lähdössä ehkä noin 5-6 kiloa, jonka kanssa oli ihan mukava juosta, kun tiesi, että siitähän se vaan kevenee loppua kohden.

 

Yö tuli nukuttua harvinaisen hyvin ja pienen aamupalan jälkeen lähdimme kohti Karulan kansallispuistoa. Olimme kisapaikoilla juuri kello 8, kun järjestäjät alkoivat ottaa vastaan ilmoittautumisia. Kerrankin homma sujui ilman jonottamisia, kun järjestäjät olivat hoitaneet asian mallikkaasti usealta eri pisteeltä kilpailunumeron mukaan.

 

Pystytimme teltan nopeasti läheisen kahvilan viereen ja ei lähtöpaikallekaan ollut matkaa kuin sata metriä. Vasta kymmeneltä alkoi karttojen jako, joten meille jäi hyvin aikaa levätä, syödä, juoda ja hoitaa viime hetken asiat. Olimme ottaneet Suomesta mukaamme vain yhden retkipöydän tuoleineen, joten pojat löysivät (ottivat ilman lupaa) jostain itselleen kunnon muovikalusteet telttaan. Siinä oli mukava karttoja piirrellä.

 

Kymmeneltä viimein alkoi karttojen jako ja pääsimme suunnittelemaan reittiä. Saimme reitin aika nopeasti valmiiksi ja omien mittausten tuloksena matkaksi tuli linnuntietä reilut sata kilometriä, joka tarkoittaa käytännössä n.130km matkaa. Pidimme sitä aivan realistisena tavoitteena. Pisteitä saisi koko reitin toteuttamalla 288. Sillä olisi jo päässyt mitaleillekin. Suunnitelma oli kerätä ensin kaikki rastit kartan luoteisosasta, jonka jälkeen siirrytään kohti etelää ja poimitaan kaikki rastit lounaisosasta. Täältä jätettiin jo reittisuunnitelmassa yksi 6 pisteen arvoinen rasti pois, koska se oli niin sivussa kaikista reittivaihtoehdoista, ettei sitä kannattanut hakea. Tämän jälkeen hakisimme rastit kaakosta ja lopuksi reittimme vei meidät kohti pohjoista kartan koillisosaan, josta ehtisimme kaiken mennessä nappiin hakea vielä muutaman ison rastin. Kartan keskiosan päätimme jättää suosiolla kokonaan väliin. Kiersimme siis karttaa vastapäivään.

 

Lähtö tapahtui yhteislähtönä läheiseltä pellolta, josta n. 800 kilpailijaa säntäsi kolmeen eri ilmansuuntaan. Me lähdimme suoraan pohjoiseen rastille 32, johon suuntasi myös suurin osa joukkueista. Alku sujui mainiosti ilman minkäänlaisia ongelmia ja kun matkalla useaan otteeseen törmäsimme parhaaseen suomalaisjoukkueeseen (Mäkinen-Niemelä), niin vauhtikin oli ilmeisen hyvää. Yritimme koko ajan pitää vauhdin mahdollisimman hiljaisena, koska matka oli pitkä.

 

Ensimmäinen väsymys tuli minulle noin neljän ja puolen tunnin juoksemisen jälkeen kun etenimme rastilta 52 rastille 42. Tuntui, etteivät energiat riitä enää ollenkaan ja tulisi nukkumatti. Rastin 42 jälkeen oli onneksi tarjolla vesipiste, jossa saimme lisää vettä ja teimme nopean huollon. Tässä rasvasin jalkani ensimmäisen kerran vaseliinilla Jussin täyttäessä molempien juomapusseja, lisäksi söimme yhden leivän puoliksi. Vesipiste olikin muuten vanha kaivo, jonka vesi oli todella harmaata. Lisäsimme veden sekaan vedenpuhdistustabletit, joten puolen tunnin päästä sitä uskalsi jo juoda. Pikku pussillinen karkkia esiin ja matka jatkui. Aikaa tähän kaikkeen meillä meni alle 10 minuuttia. Matka jatkui WP6:lta rasteille 50-51-61-81-71. Tämä väli meiltä sujui aika hyvin. Minulla oli alkanut taas matka maistumaan ja Jussinkaan väsymys ei vielä pahemmin haitannut.

 

Ennen seuraavaa rastia meidän oli pakko kaivaa otsalamput esiin, metsässä ei enää nähnyt eteensä.

Rasti 90 löytyi helposti ja jatkoimme matkaa seuraavalle vesipisteelle WP7, joka oli myös kaivo. Tällä kertaa vesi oli todella hyvää ja puhdasta. Ennen pientä taukoa kävimme hakemassa läheisen rastin (70) mäen päältä ilman reppuja. Olikin mukava juosta ilman painolastia selässä. Täällä törmäsimme pariin otteeseen Sirpaan ja Tiinaan, joiden tahti oli selvästi meitä rauhallisempaa.

 

Vesipisteellä rasvasin jälleen jalat, joissa oli jo alkanut tuntua pientä poltetta päkiöiden paikkeilla. Rakot olivat tulossa molempiin jalkoihin, mutta vielä niistä ei ollut harmia, kunhan vain pysyisi liikkeellä koko ajan.

 

Koko yö-osuus meillä sujui todella hienosti. Minulla oli yöaikaan päävastuu suunnistamisessa. Sitä ei tosin ollut suunniteltu, mutta Jussin hieman väsähtäessä suunnistus siirtyi minulle. Keräsimme yöaikaan yhteensä 119 pistettä, joten ei meillä huonosti mennyt. Aivan aamuyöstä meillä oli pieniä vaikeuksia rastien löytämisessä ja mahtui sinne joukkoon pari huonoa reitinvalintaa, jotka ovat näin jälkeen helppo sanoa. Pahin virhe oli rastiväli 83-68. Parasta olisi ollut mennä aivan suoraan vain suunnalla, mutta minä halusin välttämättä mennä (varman päälle) uria pitkin. Uria ei vaan oikein tahtonut löytyä ja kiertoa tuli aivan liikaa. Aikaa tuhlasimme tuohon lyhyeen rastiväliin (reilu kilometri) yli 40 minuuttia. Kello näytti tässä vaiheessa 05.20, joten onneksi reilun tunnin päästä tuli jo valoisaa.

 

Rastivälillä 62-85, joka oli paha turvesuopätkä, menetimme noin 20 minuuttia rastin hakuun. Ei onneksi sen enempää. Ainekset olisivat voineet olla vielä pahempaan. Vesipisteelle WP1 löysimme helposti, mutta reitti sinne oli erittäin vaikea ja hidas. Reput jätimme juomapisteelle ja kävimme poimimassa nopeasti rastin 55. Juosten takaisin reppujen luokse ja nopea tilannekatsaus, aikaa oli jäljellä 3 ja puoli tuntia. Päätimme jatkaa riskillä rastille 94 teitä käyttäen. Rastia jouduimme hieman hakemaan, mutta löytyi vielä kuitenkin. Aikaa meni kuitenkin tunti, joten kiire tulisi päästä ajoissa maaliin. Tarkoitus oli vielä ehtiä hakemaan rastit 63 ja 72 ja sieltä kovaa ravia maaliin asti.

Rasti 63 meni hienosti, mutta rastille 72 menevää polkua emme aluksi löytäneet ollenkaan, joten meinasi tulla pieni paniikki. Löysimme sentään yhden omenapuun, josta poimimme pari omppua syötäväksi. Kylläpä maistui hyvälle. Rasti 72 löytyi kyllä, mutta ennen sitä meidän piti ylittää valtava suistoalue, jossa piti väkisinkin kahlata vyötäröä myöten. Tässä tuli vasta eka kunnon kastuminen.

 

Maaliin oli matkaa noin reilut 7 kilometriä ja tunti 15 minuuttia aikaa. Pystyimme kuitenkin juoksemaan (hyvää) vauhtia, ylämäet kävelimme ja maaliin saavuimme ajassa 23.49.30. Pisteitä kertyi mukavat 262. Mitali vauhdista jäätiin 26 pistettä ja voittajille hävittiin selkeät 42 pistettä. Loppusijoitus oli kuitenkin 12. kaikista 350 joukkueesta. Ihan hyvin ensikertalaiseksi.

 

Maalissa tuntui upealta. Olimme lopen uupuneita, mutta fiilis oli erinomainen, koska olimme pystyneet suorittamaan lähes koko ennakkoon suunnitellun reitin. Yhteistyö meillä Jussin kanssa pelasi koko kisan ajan erinomaisesti. Molemmilla oli pari heikkoa hetkeä, mutta ei koskaan samaan aikaan. Pystyimme juoksemaan läpi kisan koko 24 tuntia, johon en edes itse uskonut ennen kisaa, niin vähän oli harjoituksia takana. Kai se on vaan niin, että kun numeron saa rintaan, niin jostain tulee aivan mielettömästi lisää virtaa koneeseen. Keli oli koko kisan ajan aivan erinomainen. Pystyimme vetämään koko urakan samoilla trikoilla ja paitaratkaisulla lähdöstä maaliin. Kannoimme siis turhaan kilon verran vaatetta repuissamme kumpainenkin, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu.

 

Jälkeenpäin, kun on miettinyt mitä olisi voinut tehdä paremmin, niin jossain kohtaa olisi reitin voinut suunnitella toisin, mutta se olisi myös vaatinut lisää juoksuvauhtia. Noin 15 kilometriä lisää matkaa, niin lähtökohdat olisivat jo toisin. Ensi vuonna siis lisätään vauhtia noin puoli kilometriä tuntia kohden.

 

Kisassa meillä oli koekäytössä Vandernetiltä Petzlin uudet Ultra-valaisimet, jotka olivat aivan loistavat lamput tuohon käyttöön. Itsellä oli yöllä päässä ko. lamppu pienellä akulla ja se kesti hienosti koko pimeän ajan n. 10 tuntia. Pääasiassa pidin lamppua koko ajan heikoimmalla teholla, mutta se riitti aivan hyvin etenemiseen pimeässä metsässä. Rastin läheisyydessä vaihdon hetkellisesti suuremmalle teholle, jolla rastit löytyivät kuin itsestään. Suuri kiitos lamppujen lainasta!!!!

 

Valotetaan tässä myös hieman tulevaisuutta ja sen mukana tuomia haasteita. Seuraava suuri koitos on seikkailukisa Portugalissa viikolla 49 (Portugal XPD). Sinne on nyt tasan kahdeksan viikkoa aikaa viimeistellä kuntoa. Tuo aika menee enimmäkseen pyöräillessä ja meloessa, mutta unohtamatta kuitenkaan pieniä juoksulenkkejä. Muutamia yhteistreenejä tullaan jälleen tekemään ja sinne voivat myös muut halukkaat tulla mukaan.

 

Ensi vuonna on tarkoitus osallistua Ylläksellä järjestettäviin Rogaining EM-kisoihin eli mitään kammoa Viron kisasta ei jäänyt vaikka jalat (jalkapohjat) menivätkin aika huonoon kuntoon.

 

Treeniterveisin

 

Mika Lehtonen

 

 

 

8 World Rogaining Championships, 13-14 september 2008, Karula National Park, Estonia

 

Jouni ja Juha P

 

Puhelin soi Tammikuun alussa. Lehtosen Juha kertoi, että on ilmoittanut pari joukkuetta Rogaining-kisoihin Viroon, siis kysymys kuului kiinnostaako lähteä mukaan. Hiukan tarinoidessa selvisi, että kyse on 24 tunnin kisasta. Sana 24 tuntia kuulostaa aina sopivalta, oli laji mikä tahansa paitsi kansantanssi. Samalla selvisi, että kisat ovat MM-kisat, joten tasoa olisi riittävästi. Laji ei ollut kovin tuttu ennestään, joten hiukan piti tietoja päivittää. Kisat ovat yleensä 1:40000 mittakaavan kartalla. Kesän ja syksyn aikana tuli tehtyä noin 50 tuntia rogain-tyyppistä harjoitusta. Siitä ajasta 46 tuntia satoi vähän ja välillä vähän enemmän. Se 4 tuntia, kun oli kuivaa, rämmittiin Torronsuolla. Pisin harjoitus vedettiin Vuoren Matin kanssa Seitsemisen kansallispuistossa (SM  kilpailu). Melkein koko vuorokausi taaperrettiin ja matkaa kertyi noin 96 km. Myös muuta ulkoilua on kertynyt tänä vuonna esim. Kalevan kierros tuplamatkoilla. Tällä pohjalla lähdettiin matkaan.

 

Iskuryhmään kuului Lehtosen veljekset Mika ja Juha ykköstiimi, kakkostiimiin Prittisen Juha ja Nurmisen Jouni. Kilpailussa kaikki edustavat vain maata, ei seuroja. Perjantaiaamuna hypättiin Prittisen Opeliin Konalasta josta lähdettiin kohti satamaa, kunnes eräs autoilija viittoili noin vartin ajon jälkeen jotain meille - suksiboksi vain oli jäänyt auki. Kaikki kamat olivat kuitenkin pysyneet matkassa, siis kansi kiinni ja kaasua. Koko laivamatkan ajan noin 2 tuntia istuttiin ruokapöydässä tankkaamassa, kyllä oli masu aika täynnä. Satamasta suunta kohti Otepäätä jossa oltaisiin yötä. Nyt huomattiin, että maantiekartta oli jäänyt kotiin, no ei paniikkia, Juha L oli tulostanut netistä jonkun epämääräisen kartan. Siinä oli jopa 2 tietä Viron kohdalla, parin koukun jälkeen saavuttiin kuitenkin majapaikkaan.

 

Otepäässä juostiin puolentunnin verryttelylenkki, loppuilta meni kamojen kanssa ihmetellessä.

Aamulla aikainen herätys ja 40 km matkaa kisapaikalle. Perillä hikin teltta pystyyn (herätti kateutta muissa) vielä, kun Juha P oli käynyt lainaamassa järkkärien puutarhakalusteet (ilman lupaa) niin kaikki oli valmista. Kartat sai 2 tuntia ennen lähtöä, siitä alkoi reitinsuunnittelu. Rastit ovat 2-9 pisteen arvoisia, matkaa saisi kertyä suoraan noin 100 km. Homma on aika vaikeaa ainakin mulle, kun pitäisi miettiä kaikki vaihtoehdot ja missä ollaan yöllä. Kilpailukeskus on auki läpi kisan ja siellä saa käydä koska haluaa, myös ruokaa on tarjolla. Lopulta tultiin siihen tulokseen, että juostaan noin 8 tunnin lenkki valoisassa. Tämän takia voitiin lähteä melkein tyhjillä repuilla, ei lamppuja, ei vaihtovaatteita, ei 24 tunnin eväitä (painoa noin 3 kiloa vähemmän). Viimeisiä toimenpiteitä oli rasvata jalat ja mu… eiku nivuset vaseliinilla, tällä säästyy hiertymiltä/rakoilta tai sitten ei.

 

Varttia ennen piti olla lähtöalueella nollaus puuhissa. SI puikot olivat jo kiinnitetty numeroita hakiessa jokaisen kilpailijan ranteeseen festarirannekkeella (ei voi avata). Jokaisen jäsenen piti leimata aina rastilla. Minuutin sisällä muuten ei pisteitä herunut. Säätila oli juuri sopiva, pilvinen, lämpöä noin 10 astetta, pieni sateenuhka oli kuitenkin ilmassa. Tasan kello 12 yli 700 kilpailijaa säntäsi matkaan, kaikki suunnat olivat käytössä. Heti alussa totesimme, että meidän reitille ei ollut kovaa ruuhkaa, vain jokunen joukkue. Ekat rastit olivat lähellä ja helppoja (lue vähän pisteitä) myös kartta oli selvälukuinen. Vain pari asiaa oli kartassa hieman hakusessa, lukuisat rajalinjat (niitä on kartta täynnä) olivat parhaimmillaan leveää tietä, pahimmillaan niitä ei löytynyt ollenkaan, yleensä jotain siitä väliltä. Pohjoisviivojen puuttuminen myös vähän ihmetytti.

 

Matka sujui kevyttä ravia ilman murheita, noin 3 tunnin kohdalla tuli ekat joukkueet vastaan. Nyt oli jopa pientä uraa tarjolla. 6 tunnin jälkeen meinasi pieni väsymys iskeä, mutta vain tunti niin olisi lämmintä ruokaa tarjolla. Tähän asti rastit olivat löytyneet aika kivasti.  Matkaa oli mittarissa noin 40 km. Ei uskoisi miten pari annosta pastaa voi piristää. Tämän jälkeen reppuun tarvittavat kamat ja valot päähän. Juuri ennen lähtöä Juha P huomasi onneksi, että Polarin kello oli päättänyt keskeyttää (meni aivan pimeäksi). Kello on kuitenkin välttämätön tässä lajissa sillä jokainen minuutti yli 24 tunnin antaa pisteen sakon. Joten kännykkä reppuun ja baanalle.

 

Homma hieman vaikeutui pimeän laskeutuessa, myös jokunen ojanylitys tuotti pientä haastetta,

kun ei millään olisi halunnut uimaan. Suureen vesimäärään siellä täällä oli majavat syyllisiä. 10 tunnin kohdalla pidettiin pieni evästauko niityllä olevalla tiellä. Istuin kartan päällä koska ruoho oli märkää. Matkan jatkuessa ihmettelin miksi hanskat haisevat ihan löpölle. No isännän Zetor oli varmaan hieman vuotanut, tästä seurasi se, että myös sormet olivat ihan löpössä tämän jälkeen myös eväät maistuivat loppumatkan vähän oudoilta. Reitin varteen osui useampi maatila joissa kaikissa oli koira, onneksi yleensä kiinni ja pari kissaa. Siis pimeässä kiilui monen näköisiä silmäpareja. Yllättäen eräällä navetankulmalla kiilui todella isot silmät? taidettiin jopa vähän pelästyä, että mikä otus olisi kyseessä. Onneksi lähempi tarkastelu auttoi lajin määritykseen, paimenpojan virtalähde kahdella merkkivalolla. Kun hiukset olivat palautuneet normaali asentoon niin matka jatkui.

 

Noin 12 tunnin kohdalla hirveässä ryteikössä törmäsin yhteen tuulitakkiin joka olikin Juhan repusta

juuri pudonnut, olipa tuuria. Tuntia myöhemmin tiheässä pusikossa tuli vastaan kännykkä, ihan

toimiva vain kirjaimet olivat outoja (venäjää). Ilma rupesi myös kylmenee joten laitoin takin päälle. Seuraava rasti sitten tuottikin vaikeuksia, tuntui ettei mikään sopinut karttaan, eikä polkuja näkynyt mitkä olivat kartalla. Nyt kun karttaa luettiin oikein tarkasti Juha löysi ne kadonneet pohjoisviivat (olivat painettu tosi vaalean vihreällä). No kyllä etsivä löytää, mutta aikaa kului melkein puolituntia. Mutta mutta, kun lähdimme eteenpäin niin melko pian olimme taas pihalla kun lumiukot. Olinpaikkaa ihmetellessä näimme pari valoa edessä, joten kysymään onko tietoa missä ollaan, mutta Viron misuilla oli aivan sama ropleema (olivat olleet puolituntia pihalla). Pikku palaverin jälkeen päätettiin jatkaa vain suunnalla länteen. Suo jatkui tosi märkänä kunnes taas tuli vastaan iso oja siitä ei yli päästy(onneksi) samalla huomasin pikku mäenharjanteen josta sain lopulta kiinni missä ollaan.

 

Aikaa oli kulunut noin 16 tuntia, nyt myös joukkueen vauhti alkoi hieman hiipua. Parin rastin jälkeen alkoi aamu sarastaa, myös lämpötila kävi pakkasen puolella. Kun aikaa oli 4 tuntia jäljellä pidettiin tilannekatsaus. Maaliin matkaa 20 km joten suunta sinne parin rastin kautta jotka ovat melkein matkalla jopa kävellen pitäisi ehtiä. Kilometri maalista eteenpäin oli 2 pisteen rasti josta vielä haaveiltiin. Matkalla katsoin kelloa hiukan väärin ja totesin ettei sinne ehditä, joten hipsimme maaliin puolituntia ennen määräaikaa. Pisteitä kertyi 222 ja matkaa noin 115 km jolla irtosi sijaluku 54. Maaliin tuli 336 joukkuetta. Lehtoset tekivät melkein nappisuorituksen, pisteitä 262 ja sijaluku 12. Onnittelut, joukkue tosin joutui luopumaan noin 10 varpaankynnestä. Täältä löytyy tulokset ja muuta tietoa  http://8wrc2008.rogain.ee

 

Kyllä kisa oli kaikin puolin hieno kokemus, järjestelyt toimivat ja tulokset tulivat saman tien. Mitään vaurioita ei tullut, jalkoihin vain pientä? Jäykkyyttä jaloissa oli havaittavissa. Ai niin, noista jalkavaurioista voi kysellä sitten Vuoren Matilta J.

 

Ensi syksynä on Ylläksellä Rogaining EM kilpailut 15.-16.8.2009 joten kalenteriin varaus. Halukkaille kerron lisää, jos joku on kiinnostunut lajista, ei muuta kun soitto.

 

TERVEISIN Ruohonen