Kodin Kuvalehti 4/2005 (17.2.2005) • teksti: Virpi Hopeasaari

Liskoja katossa

Thérèse Maasalo etsii tauluilleen erikoisia esittelypaikkoja, kuten hammaslääkärin vastaanoton katon. Hän haluaa tavoittaa myös ihmisiä, jotka eivät yleensä käy taidenäyttelyissä. Mutta miksi tauluissa kiemurtelee niin usein liskoja?

Kitapurjeet, Hullu Maapallo, Aamuvenyttely,
Lisko, Paistettu Muna...

Thérèse Maasalon taulujen nimet hätkähdyttävät. Kun taulut kaiken lisäksi ovat tavallisen gallerian sijasta esillä hammaslääkärin vastaanottohuoneen katossa, luvassa on selvästi jotain ihanan surrealistista.

Ajatus uudesta taiteen esittelypaikasta syntyi taiteiijan omalla potilaskäynnillä. Kukapa ei potilastuolissa pötkötellessä mieluummin katselisi kauniita kuvia kuin pelkkää valkoista kattoa.

-Taulujeni tarkoitus on paitsi viihdyttää, myös lievittää mahdollista pelkoa, jota moni tuntee hammaslääkärin tuolissa.

Helsinkiläisen Hammaslääkäriasema Fossan vastaanottohuoneiden, heräämön ja odotustilan kattojen ja seinien lisäksi Maasalo on vienyt taidettaan mm. Lundian toimistokalusteiden myynti- ja esittelytiloihin. Eräs kokeilu on ollut sijoittaa tauluja Kim Sundqvistin Rautapiha-pajaan. Pajassa hehkuva rauta ja Maasalon moniksi muodoiksi taipuva taide veljeilevät hyvin keskenään.

- Rauta ja kivi ovat lempimateriaalejani. Ne ovat kovia ja kylmiä, mutta samalla kuitenkin niin pyöreän ja pehmoisen - jopa elävän - tuntuisia. Samaa tunnelmaa etsin taiteessani.

Taide on käyttötavaraa, ajattelee Thérèse

Poikkeukselliset näyttelytilat ovat tietoinen valinta. Maasalo haluaa rikkoa perinteisiä rajoja ja tehdä taiteesta käyttötavaraa - yhtä itsestään selvän osan sisustusta kuin pöydät, tuolit ja valaisimetkin. Kun yleisö näkee taideteokset keskellä arjen työtä, ne avautuvat kenties aivan uudella tavalla ja löytävät helpommin tiensä myös kotien sisustukseen.

- Taide on vietävä myös sinne, missä ihmiset liikkuvat ja työskentelevät päivittäin. Esimerkiksi kahvilat ja ravintolat ovat erinomaiisa näyttelytiloja.

- Arkipäivän touhujakin voi tehdä viihtyisässä ympäristössä. Taide sopii esimerkiksi työhuoneen seinälle yhtä hyvin kuin koteihin tai yritysten auloihin.

Positiivisia hahmoja

Maasalon lehmpihahmoja teoksissa ovat liskot. Mutta eivät mitkään niljakkaat luikertelijat, vaan värikkäät - tai harmaat ja mustanpuhuvat - pikkuoliot. Ne ovat sympaattisia pyöreine varpaineen ja ammottavine silmineen. Huumori ja positiivisuus ovat keskeisiä Maasalon taiteessa.

- Haluan viihdyttää ihmisiä tauluillani. Trkoitukseni ei ole purkaa omia angsteja vaan tuoda ihmisille hyvä mieli.

Miksi juuri liskot?

- Kun olin pieni, kotona Krstiinankaupungissa oli pihalla iso kivi, joka houkutteli sisiliskoja lekottelemaan auringon lämpöön. Tein liskoille pesiä pesuvatiin ja hoivailin niitä parhaani mukaan.

Suuria silmiä ja pyöreitä muotoja Maasalo on siirtänyt liskoista muihinkin hahmoihin. Seepra, joka tuijottaa yhdellä kirkkaalla silmällä, on kuin juuri maailmaan syntynyt itse viattomuus.

- Vaikka käytän vahvoja, jopa kovia värejä, muodot ovat pehmeitä. Pyöreys kuvastaa myös jatkuvuutta ja liikettä. Haluan tuoda esiin kontrasteja, jotka herättävät ajattelemaan.

Silmästä silmään

Silmä on Thérèse Maasalon mielestä sielun peili. Kun Maasalo palasi kolmen Ranskassa vietetyn vuoden jälkeen Suomeen, hän kokikin suomalaisten sulkeutuneisuuden ahdistavana.

- Kun ranskalainen toivottaa hississä tai bussissa vähintään hyvää päivää ventovieraallekin, suomalinen tuijottaa lattiaan tai kattoon. Haluan kai töitteni suurilla silmillä kuuluttaa inhimillisyyden ja vuorovaikutuksen tärkeyttä.

Maasalo oli kolme vuotta kotirouvana ja vapaana taiteilijana Geneven kupeessa, pienessä ranskalaisessa Saint Genis Pouillyn kylässä. Ne vuoden merkitsivät tärkeää heräämistä naisen taiteilijaminälle.

Kun aviomies työskenteli Euroopan hiukkastutkimuslaitoksessa Cernissä, Thérèse maalasi. Välillä hän veti lasten taidekerhoa. Jossakin välissä syntyi myös näyttelyitä aina Wieniä myöten.

Viihdyttävää taidetta

Maasalolla on 15 vuoden kokemus mainosalalta, mikä tuo hänelle liikkumatilaa työmahdollisuuksissa. Hän voi työskennellä varsinaisessa ammatissa graafisena suunnittelijana juuri sen verran, kuin hyvältä tuntuu.

- Haaveeni on tehdä jonin päivänä pelkästään taidetta ja elää sillä. Olen laajentamassa taiteen tekoa myös muihin mielenkiintoisiin materiaaleihin.

Hänen töitään on ollut esillä mm- kotiseudulla Etelä-Pohjanmaalla Kiilin kotiseutumuseossa sekä pääkaupunkiseudulla galleria Ajatuksenpoikasessa kauppakeskus Kluuvissa ja Itä-Helsingin kulttuurikeskus Stoassa.

Näyttelyideni päätavoite on viihdyttää ja hämmästyttää yleisöä. Haluan houkutella paikalle kaikenikäisiä katsojia, myös ihmisiä jotka eivät yleensä käy taidenäyttelyissä.

- Lapset ovat erityisen tervetulleita. Haluan näyttää heille, että taiteessa on sallittua se ihana miellikuvituksen vapaus. Ei varpaita tarvitse aina olla viisi tai silmiä kaksi.

Kallio•Lehti
MTV3 / Helmi
Uutislehti 100
Image
Kalliolainen
Vartti
Kodin Kuvalehti
Satakunnan Kansa
Suupohjan Sanomat
Sydösterbotten
Helsingin Uutiset

webdesign©Therese Österholm