Suupohjan Sanomat (2004) • teksti ja kuva: Mikko Ljokkoi

Tuijottaa, muttei pahalla

Kristiinasta lähtöisin oleva Thérese Maasalo (os.Österholm) tuli pari viikkoa sitten Ranskasta synnyinkaupunkiinsa taidenäyttely kainalossaan. Silmiä on esillä Kiilin kotiseutumuseossa maanantaihin saakka.

Hauska epeli ja ja taiteilija Thérèse maasalo tuijottavat lempeästi toisiaan. Taulun nimi on tuijotus.

 

- Sain maalauskipinän aikoinaan nuorten pohjoismaisella taideleirillä Kiilissä, ja siksi halusin pitää näyttelyn juuri siellä.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Maasalo kertoo jalkojensa sutineen, ja hän muutti työn perässä Kristiinasta pääkaupunkiseudulle. Ensin hän työskenteli somistajana ja sitten mainostoimistossa. Vuonna 2001 hänen miehensä sai työkomennuksen Ranskaan, ja pariskunta muutti. Tapahtui käänne taiteen tekemisessä: Suomessa hän oli maalannut vain satunnaisesti, mutta ulkomaille muutettuaan ja töistä pois jäätyään hänellä on ollut aikaa maalata kokopäiväisesti.

- Kotipaikkamme Saint Genis Pouilly sijaitsee lähellä Sveitsin rajaa, Geneven tuntumassa. Se on pieni, kaunis maaseutukaupunki, jossa lehmät juoksentelevat ja jota ympäröivät vuoret.

Hänen näyttelyssään on esillä 26 akryylimaalausta. Näyttelyn nimen mukaisesti huomion vievät silmät. Yhdellä hahmolla on tavallisesti vain yksi silmä, mutta se muodostaakin koko pään. Silmä voi löytyä myös jalkapohjasta. Surrealistista.

- Silmät viehättävät minua; niihin minä ihmisessä ensimmäisenä kiinnitän huomiota niin kuin varmasti monet muutkin.

- Vaikka silmä olisi pienellä, ihminen etsii sen nopeasti. On haasteellista tehdä silmistä aidoilta näyttäviä, lasimaisia.

Siitä huolimatta, että silmät ovatkin maalauksissa pääosissa ja hyppäävät oitis silmille, tunnelma ei ole painostava. Hahmot eivät syyllistä eivätkä vahdi.

- Silmät ovat mielestäni kilttejä, eivät vaarallisia tai pelottavia. Haluan saada katsoja hymyilemään. Puran tauluihini vain positiivisia ajatuksiani; en maalaa, jos minulla on paha olla.

Huumori välittyy Maasalon maalauksista hyvin. Hänen luomanssa hahmot tuntuvat ottavan elämänsä rennosti. ne uskaltavat nauraa itselleen ja olla omituisia. Sellaisia otuksia kannattaa katsoa silmästä silmään ja oppia. Se voi olla terapeuttista.

- Totta. Esimerkiksi Leijuva kirahvi katsoo hyvin tarkkaavaisesti. Se näkee ja kuulee paljon ja vaikka se tuijottaakin, se tekee sen uteliaisuuttaan, ei pahalla.

Sympaattiset olennot näyttävät siltä, kuin ne olis tehty koneen osista. Maasalo sanoo saaneensa vaikutteita kivistä ja metalleista.

Mutta saisiko häntä tituleerata kyklooppitaiteilijaksi?

- Hah hah! Jotenkin vain tulen karsineeksi toisen silmät pois. Haluan sen yhden niin isolla, että silmää on koko pää. Haluan tauluissani kiinnotettävän huomiota yhteen juttuun, ja siksi rajaan kaikki epäoleellisuudet pois. Taustaan riittää yksi väri, ja hahmoon pari kolme.

- En halua mitään hässäköintiä. Haluan pitää värit kirkkaine ja muodot pehmeinä. Taulu ei saa sulautua seinään vaan sen on noustava esiin ja pysäytettävä.

Hyvä esimerkki taiteilijan karsimisinnosta on myös se, että hahmoilla on vain neljä varvasta jalkaa kohti. Pois on jätetty se, joka ihmisillä usein käpristyy alle ja jonka kynsi on pienen pieni.

- Niillä nyt vain on neljä varvasta yhdesä jalassa! Se näyttää kivemmalta, koska viisi ei oikein meinaa mahtua.

Taulu Kotkan katse poikkeaa muista esillä olevista teoksista. Se ei ole surrealistinen, ja taustalla näkyy vuoristomaisemaa. Maisemien ikuistajaksi Maasalo ei silti tunnustaudu. Kristiinassa syntynyt, eikä jok taulussa olekaan merta ja puutalokaupunkia! Poikkeuksellista ja tavatonta...

- Maisemista jää helposti puuttumaan yllätyksellisyys ja mielikuvituksellisuus, ja ne sisältävät liian paljon informaatiota. Minä saan aiheet pääni sisältä. Haluan maalata jotakin sellaista, mitä katsoja ei voi nähdä muualla.

- Toki voin napata luonnosta elementtejä töihini. Näen monet juurakot käsinä tai jalkoina, mutta siihen se sitten jääkin: luonnon kokonaisuus olisi vaikeasti yhdistettävissä tyyliini.

Kristiinaa hän ketoo katselevansa nykyisin turistin silmin.

- Sitä ei näe, mikä on lähellä. Nyt kun kaupunkiin on saanut etäisyyttä, sen puurakennukset, tuulimyllyt ja meri ovat tehneet minuun vaikutuksen. Nostalgisia paikkoja on kaikkialla; olenhan viettänyt täällä lapsuuteni ja nuoruuteni.

Kallio•Lehti
MTV3 / Helmi
Uutislehti 100
Image
Kalliolainen
Vartti
Kodin Kuvalehti
Satakunnan Kansa
Suupohjan Sanomat
Sydösterbotten
Helsingin Uutiset

webdesign©Therese Österholm