Levyn julkisesta esittämisestä toivomme ilmoitusta alla olevaan osoitteeseen.

Lotta-Liina Tuotanto
050/432 3324
Puhuri 9 D 19
20900 TURKU
lottaliina@gmail.com

LOTTA LAAKSONEN TEKI DVD:N

SOPHIE SCHOLLIN MUISTOLLE - 22.2.1943

Lotta Laaksonen ystävineen teki levyn,
jonka kaikki kopiointi, levittäminen ja esittäminen ovat varsin suotavaa.

Kuvaus ja idea: Dorian Mathay ja Lotta Laaksonen
Ohjaus editointi animointi: Lotta
Musiikki: Dorian ja Doina Klezmer
Äänen jälkikäsittely: Markus Heino
Teksti: Seppo Järvinen ja Lotta
Kaamos tuotanto, Lotta-Liina tuotanto

Tekijät keräävät lyhytelokuvalla varoja Amnesty Internationalin toimintaan.
Lahjoitukset Amnestylle:
Tilinro: 800010-1205435
viesti: Sophie Scholl

Haastattelin Lottaa Levyn teosta
ja muista asioista.

Kuka oli Sophie Scholl?
Toisen maailmansodan aikainen Valkoinen Ruusu- vastarintaliikkeen jäsen. He levittivät Berliinissä lentolehtisiä, joissa kerrottiin keskitysleireistä. Sophie jäi kiinni ja teloitettiin 4 päivän vankeuden ja kuulusteluiden jälkeen yhdessä veljensä ja kahden muun Valkoisen Ruusun jäsenen kanssa.

Miten tämä aihe tuli mieleen?
Olimme sopineet Dorianin kanssa osallistuvamme Tulipesä -klubi nimiseen tapahtumaan alkukeväästä videon kanssa. Dorianin tietoutta oli, että esityspäivä, 22.2. Sophie Schollin teloituspäivä. Siinä aihevalinnan alkumetrit.

Kuka tämä Dorian Mathay on? Miten olet tutustunut häneen?
Dorianiin tutustuin viime talvena Pohjois-Karjalassa, huomasimme, että meillä molemmilla on samantyylinen intuitiivinen työtapa ja päätimme toteuttaa jotain yhdessä. Aloimme siis projektin yhdessä raaputtelemalla ja ompelemalla ompelukoneella Dorianin kaitafilmejä, tämän jälkeen Dorianin pitikin jo lentää Uuteen-Seelantiin, joten yleisilme on aika lailla minun sanelema.

Miten kaitafilmejä ommellaan?
Filmihän on sellaista taipuisaa kapeaa muovisoiroa, ompelukone vaan hurisemaan ja filmi alle, erilaisia tikkejä kokeilemaan. Sophiessa ommeltua filmiä oli mm. klezmer -musiikin kanssa yhdistettynä sanoihin ja ruohoihin. Tällaista ei neuvota missään oppaassa, vaan touhu oli varsin kokeellista, intuitiivista ja hauskaa, idea lähti siitä, että ompelukone nyt sattui olemaan siinä keittiönpöydällä, kun työskenneltiin.

Kerro jotain DVD:n tekemisestä.
Sophie Scholl on teknisesti aikamoinen keitos! Siinä kun on käytetty kaitafilmimateriaalia, kollaasianimaatiota ja tietokoneanimaatiota. Suurin aika tuhrautuu tietokoneen äärellä. Sophien reiluun viiteen minuuttiin esimerkiksi upposi pari viikkoa intensiivistä työtä + kopiointi ja levitys päälle. Ensi kosketuksen editointiin sain työskennellessäni Astral Productionilla englannissa 1997. Kyseessä oli valotekniikanfirma, jossa videokuvaa käytettiin valaistuselementteinä. Siitä sitten sain pohjaa, innostuin ja aloin pikku hiljaa kerätä kalustoa itselleni, toteuttaa ideoitani. Olen tekemällä itsenäisesti oppinut. Koulussa opittu ammattini on puualan artesaani. Itse levyn polttaminen ei ole kuin napin painallus. Animointi taas on aina työlästä.

Aiotko keskittyä esim. elokuvaan tulevaisuudessa?
Minulla on jatkuvasti kesken erilaisia lyhytelokuva -produktioita, ideoista ei ole pula. Tekeminen on itsessään motivaatio. Töilläni haluan kertoa tärkeäksi kokemistani asioista, jollain tavalla ne aina viestivät jotain, myös lastensadut. Sanoma voi olla niinkin vaatimaton kuin "Nauti luovuudesta!", vaatimaton, mutta tärkeä. Vielä olisi mukavaa, jos tästä saisi elantoa. Taiteellisen työn mahdollistamiseksi, kuvaan ja editoin, työstän DVD:ksi kaikenlaisia kissanristiäisiä ja muita hienoja, ainutkertaisia tapahtumia.

Miten aloitit kirjoittamisen ja itseilmaisun eri tavoin, vai oletko tehnyt sitä aina?
Luovuuden tietoisen kehittämisen aloittaminen minussa liittyy arvojen tärkeyden löytämiseen murrosiän jälkeen. Mietin miten saisin ääneni kuuluville, pienikokoiselta tytöltä se vaatii tehokeinoja! Tekemiini esityksiin minulla oli aluksi aina ensin sanoma, sitten aloin suunnitella, miten sen saisi tuotua esiin.

Mitä kaikkea olet julkaissut?
Lyhytelokuvaa viimeisimmät: materiaalia ihmissalakuljetusta käsittelevään luentoon ja Estellen historiikki. Lapsille suunnattu tanssisatuelokuva Pimi Hau - Hauvan Haave on tähän saakka suurin projekti, tähän liittyy myös samanniminen lastenkirja. Olen myös käsikirjoittanut ja ohjannut tanssiteatteria teokset: Krap khun Kaa ja Hullu Puutarhuri ovat nekin hyvin kantaa ottavia teoksia.

Jos palataan Sophie Scholliin, niin mikä on oleellisinta siinä levyssä?
Toivon, että se laittaa katsojansa ehkä miettimään tämän maailman tilaa, mikä palloamme pyörittää? Mikä on oikeasti tärkeää ja mitä kaikkea teemmekään tiedostamatta? Sananvapauden merkitys?

Miksi me emme saa unohtaa juutalaisten joukkotuhoa?
Tämä on konkreettinen julkisuudelle avattu hirveys historiassa, esimerkki ihmismielen kieroutuneesti kyvykkyydestä. Raakuutta on kuitenkin tapahtunut ympäri maapallon ja tapahtuu yhä. Juutalaisvainoja ei saa unohtaa, ettemme syyllistyisi samaan itse, edes välillisesti. Kyseessä oli ja on monesti niinkin arkiset asiat, kuin auktoriteetin totteleminen opitusti, kyseenalaistamatta ja oman perheen elättäminen vaikeissa oloissa.

Miten se liittyy nykyaikaan.
Millaisia hirveyksiä tapahtuukaan nykyään meidän ympärillämme, peiteltyinä? Miltä suljemme silmämme? Mitä voisimme tehdä? Mikä on yksilön oikeus, velvollisuus?

Onko tällä DVD:llä oleva Klezmer - musiikki joltain levyltä, tunnetko yhtyeen.
Doina Klezmer on virtuoottinen suomalainen klezmer -bändi. Itse olen käynyt muutamalla keikalla, pidän yhtyeen elävästä sykkeestä! Musiikki on levyltä, tietenkin artistien suostumuksella, hekään eivät nettoa senttiäkään tästä projektista.

Mikähän olisi joku Doina Klezmer yhtyeen levy?
Doina Klezmer (HANNU VASARA - viulu, alttoviulu, MARKKU LEPISTÖ - harmonikka, SAMPO LASSILA - kontrabasso, TAPANI JÄMSEN - perkussiot) on maamme ensimmäinen Itä-Euroopan juutalaisten hää- ja hautajaismusiikkia sekä uutta suomalaista klezmeriä esittävä yhtye. Levyt: "Sorja Tanz" (Proprius 2001) sekä "Nomada" (Alba records 2004).

Mikä olisi sinusta erittäin tärkeää, joka pitäisi ehdottomasti tuoda julki?
Mitä sinä haluaisit sanoa vieraalle? Millaista sanojen sijoittelua käyttäisit, ehkä tapojen toistoa, tai rakkauden, taistelun, taidon viestejä? Minä haluan kertoa, että maailma on koettavissa, elettävissä, tunnettavissa, nautittavissa! On kauniita rajoja, joilla on rehelliset arvokkaat kasvot. On turhia rajoja, joilla on tottumuksen säntilliset särmät. Näillä sukkuloimme omia piirtojamme yli, ali, tasapainoillen itsessämme. Auttamisen tärkeydestä kertoisin myös, toisesta hengestä, heikommasta tai vahvemmasta huolehtimisesta. Musiikki, tanssi, kirjainten peli - tarina, improvisaatio siis leikki ei ole vain lasten etuoikeus. Välillä on elämä suuria mustia murheita tulviva, silloin luonto on ihmeitä täynnä, parantava aika. Lopuksi väittäisin, että tällä reseptillä on onni ulottuvilla jo, antaa sen virrata ja viedä mukana. Lukijani: rakkautta ja valoa, niistä on elämän virrat tehty.

Kuinka suuri on päivätuotantosi? Miten paljon päivässä saat aikaan? Kasan puhdasta pyykkiä? Tiskattuja astioita? Hohtavia lattioita? Korjattu autoja? Ristiin laitettuja tikkuja? Joukon puusta tehtyjä esineitä? Miten suuri osa kaikesta on taidetta?
Olen urakoitsija, silloin kun saan aikaan kasan puhdasta pyykkiä, se käsittää keskimäärin 8 koneellista. Raudan ollessa kuuma teen monesti töitä kellon ympäri, lasten rutiineista pidän kiinni, mutta omani unohtuvat silloin täysin. Kun taas tavallisen arjen levitän ruokaympyrän kaltaisesti, niin lasten hoito on suurin lohko, sitten samankokoiset siivut haukkaavat taiteen seuraaminen (teatterit, näyttelyt, konsertit...), oma harjoittelu, nautiskelu sekä varsinainen leipä/taiteellinen työ. Leivän ja taiteellisen välillä on häilyvä ja siirtyilevä viiva. Jotta tällä eläisi on, myös hoidettava pakollinen osio: tuottaminen ja markkinointi, mikä vie ajoittain ikävän paljon aikaa. Viimeisen valitettavan kapean siivun haukkaa taloustöiden leuka...

Mitä järkeä on taiteessa nykymaailmassa?
Ilman taidetta olisimme robotteja? Robotitkin voivat tehdä taidetta? Mitä on taide? Mikä ei ole taidetta? Tällaisen mietelmän kirjoitin joskus viime vuosituhannella, yhä tämän observaation allekirjoitan:

Ihminen laittoi sävelet nuotteihin

     antoi laulaa vain parhaan

Hän valoi esineet muotteihin

     tunsi käsityöstä rahvaan


Nimet luetteli allakkaan

     yksilön kielsi lailla

Kielen kirjoitti sanakirjaan

     syntyi sukupolvi murretta vailla


Hän muotiin määritti kauneuden

     naiselle määräsi ehostuksen

Vuoksi fyysisen mukavuuden

     on valmis hylkäämään rakkauden


Valinnoiksi kutsuu Elämää


Onko vaikeneminen kultaa? Pidätkö siitä, että suomalaiset eivät puhu mitään?
Hiljaisuus on toki kaunista, upeaa, mutta toisaalta olen nalkutuksenkin kannattaja. Minusta varsinkin ristiriidat tulee ruotia ja ymmärtää kerralla, niin selviksi ettei niihin tarvitse toiste palata. Hiljaisuus on huono väline väärinkäsityksiin törmätessä. Ellei sitä seuraa totaalinen unohdus, mutta koska en usko tähänkään, puhun kommunikoinnin puolesta. Myös kauniit asiat saisi vapaammin voida sanoa ääneen.

Onko jokainen taiteilija?
Jokainen varmaan määrittelee sanan taiteilija eri tavalla. Jollekin taiteilija tarkoittaa ainoastaan henkilöä, joka osaa oman taiteen alansa niin suvereenisti, että siinä rautainen ammattilainen, taiteilija on tällöin kuin arvonimi. Toinen käsittää taiteilijaksi ihmisen, jonka elämäntavat seuraavat luovia, tallaamattomia polkuja. Minä ymmärrän sanan ehkä lähemmäksi jälkimmäisellä tavalla, jolloin jokaisesta ihmisestä löytyy tämä ominaisuus, sen käyttö on silloin valinta- siis tahto- ja harjoituskysymys.

Mitä ajattelet puista?
Puut ovat pyhiä, niiden ydintä asuttaa syvä viisaus. Puulle on mahdoton valehdella.


Astu Tammen ytimeen

vaimenna ajatuksesi

kuuntele

se kertoo sinusta

kuvin tai sävelin kertoo

hyvin hitaasti

hiljaa

kun irtaudut hetkeksi itsestäsi

aivoistasi

se lausuu suurimman salaisuuden




Kysymykset: Timjohn Hilden